Budapest maraton 30.9.2007

Ote päiväkirjasta:
30.9.07:
Nokian kommunikaattori soitti herätysmusiikkiaan kuuden jälkeen. Seitsemältä astelimme aamiaishuoneeseen ja söin monipuolisen mutta helposti sulavan aterian. Olin syönyt lääkärin ohjeiden mukaan jo kolme päivää Imodiumia, yhden tabletin aamulla ja toisen illalla. Nyt heitin vielä yhden pillerin nassuuni aamiaisella ja pari lisää ennen kisapaikalle lähtöä. Ja jo tässä vaiheessa on kerrottava maratonini paras anti – juoksun aikana ei missään vaiheessa tullut tunnetta, että olisi pitänyt käydä pytyllä!

Huoneeseen palattuamme aloitin pukeutumisen ja keskittymisen kisaan seuraamalla TV:stä Japanin F1-kisaa. Pari suomalaista oli palkintopallilla sadekelissä suoritetussa kisassa. Ennen yhdeksää lähdimme maanalaiselle. Juna oli täpösen täynnä kaiken maailman urheilevaa nuorisoa.

Kymmeneltä paukahti lähtölaukaus ja oma kisani alkoi viisi minuuttia myöhemmin. Vaikka Budapestissä ei juoksijoita ole kuin kolmisen tuhatta, niin ahdas lähtöalue pitkittää lähtöä enemmän kuin Helsingissä. Heikko valmistautumiseni kisaan aiheutti sen, että lähdin alusta alkaen juoksemaan hyvin hitaalla vauhdilla. Tarkoituksena oli kerrankin juosta toinen puolikas nopeammin kuin ensimmäinen, jos kuitenkin sattuisin olemaan huippukunnossa!

Ensimmäiset kilometrit juostaan loivaa alamäkeä Tonavan rantaan Andrassy-katua pitkin. Siinä vaiheessa voi vielä ihastella Oopperataloa ja muita hienoja rakennuksia. Ylitimme Tonavan kuuluisaa Ketjusiltaa pitkin ja käännyimme ensin oikealle ja kilometriä myöhemmin takaisin päin alajuoksun suuntaan. Sieltä on mukavat näköalat Pestin puolen rakennustaiteeseen ja upeisiin siltoihin. Hiljainen vauhti, hienot näköalat ja alhainen pulssi tekevät juoksusta nautittavan elämyksen, vaikka tässä vaiheessa aurinko jo alkaa porottaa ja lämmittää rannan betoni- ja kivimuureja hehkuvan kuumiksi. Lämpötila nousee nopeasti yli kahdenkymmenen asteen eikä kevyt tuulikaan juuri viilennä ilmaa. Jolkotamme rantakatua viitisen kilometriä ennen kuin käännymme takaisin ja ylitämme joen Betöfi-siltaa pitkin. Siellä lievä vastainen tuuli muuttuu myötäiseksi ja lämmin sää alkaa tuntua tosissaan.

Niin alas sentään en vajonnut, että olisin juossut paljain jaloin pelkissä shortseissa numerolappu kiinnitettynä hakaneuloilla suoraan ihoon – kuten eräs paikallinen fakiiri. Ehkä hän halusi todistaa kaikelle maailmalle, että me maratoonarit olemme päästämme vialla – ikään kuin se asia ei olisi tullut ulkomaailmalle muutenkin selväksi!
Pestin puolelta rantaa on hienot näköalat kukkulaiselle Budalle. Siellä on jyhkeä Kuninkaanlinna ja viereisellä kukkulalla upea Matiaksen kirkko, Kalastajalinnake suippoine torneineen sekä muuhun rakennuskulttuuriin istuva loistohotelli. Ketjusillan jälkeen ohitamme valtavan kokoisen Parlamenttitalon, joka lienee toiseksi suurin alallaan maailmassa. Se on todella upean näköinen rakennelma, hiukan suuruudenhulluja ovat nämä veljeskansammekin immeiset!

Tämän jälkeen reittimme ylittä Tonavan puolittain – siirrymme nimittäin Margit-saarelle, joka on kuntoilevan ihmisen paratiisi. Siellä on saaren kiertävä Tartan-pinnotteinen juoksurata, pituudeltaan kait viitisen kilometriä. Olen kuullut, että se rakennettiin, jotta ihmisten polvet ja nilkat säästyisivät. Kommunismin aikana kun ei kellään ollut varaa kunnon juoksutossuihin, niin oli halvempaa yhteiskunnalle rakentaa joustava juoksurata, etteivät hyvän työläisen jalat olisi menneet epäkuntoon!

Saaren jälkeen siirryimme Budan puolelle esikaupunkialueelle – siellä ei ollut silmää hivelevää katsottavaa ja katujen pinnoitekin oli astetta huonompaa – oli syytä katsoa tarkkaan, mihin astui! Täällä ohitettiin puolimaraton ja pian sen jälkeen noustiin rautatien ylittävälle sillalle ja sen jälkeen käännyttiin takaisin alajuoksulle ja Tonavan rantaan, jossa silmiin pisti 23 km:n kyltti. Kun muisti, että myös aikaisemmin ohitettu 31 km:n tolppa oli tällä puolella rantaa, tiesi, että yksitoikkoista jumputusta hehkuvan kuumaa rantaa pitkin voimistuneeseen vastatuuleen oli edessä yli kahdeksan kilometriä. Voimat alkoivat vähentyä, mutta vastaavasti vitutus lisääntyä, siis jonkinlaisessa balanssissa juoksu kulki vielä.

Puolikkaan väliaika oli 2:24, mutta tässä vaiheessa alkoi tuntua siltä, että toisen puolikkaan juokseminen nopeammin kuin ensimmäinen oli jälleen kerran vain utopistinen haave. Varsinkin kun varsin alhaalla pysytellyt pulssi nousi tässä vaiheessa lähes kahdellakymmenellä lyönnillä! Enää eivät Pestin puolen maisematkaan kiinnostaneet, toisaalta ne oli jo kertaalleen nähty juoksun aikana. Ylitimme Tonavan uudelleen Betöfi-siltaa pitkin ja käännyimme myötätuuleen.

Hetken pystyin vielä sinnittelemään alle seitsemän minuutin km-vauhdissa, mutta sitten järki alkoi kuiskutella lihaksistolle, että eikö olisi sittenkin fiksumpaa tulla omin jaloin maaliin ja ottaa pari kävelyaskelta välillä. Ja jos Pirulle antaa pikkuisen löysää, niin sitten se vie miehen mennessään. Niitä kävelyaskeleita alkoi löytyä syystä jos toisestakin ja juoma-asemilla tuli suoritettua yläpesu rauhallisin liikkein eikä juomien nauttimisellakaan enää ollut mitään kiirettä.

Tonavan rannalta sai vielä nousta jonkin verran viimeisten kilometrien aikana, sekään ei tuntunut lainkaan hauskalta lopen uupuneesta urheilijanuorukaisesta. Kilometri ennen maalia totesin, että jos juoksisin koko loppumatkan, niin aikani olisi sentään alle viisi tuntia. Panin heti kävelyksi. Ylitin maaliviivan nettoajassa 5:00:38.

Maalin jälkeen meille annettiin muoviviitta päälle ja mitali kaulaan. Sen jälkeen minut pysäytti nätti neitonen, joka kysyi, antaisinko haastattelun. Kerroin hänelle kysyttäessä nimeni ja kansalaisuuteni sekä vastailin moniin, tungetteleviin kysymyksiin. Lopuksi minut kuvattiin. Nauhuri neitosella oli kädessään, mutta kun en nähnyt TV-kameroita, en kysellyt mikä haastattelun tarkoitus oli.

Sen jälkeen sain käteeni muovikassin, joka sisälsi kaikenlaista syötävää ja juotavaa. Pussin tärkein anti oli ehdottomasti puolen litran tölkki kylmää olutta. Eikä mitään ruotsalaista mellanööliä vaan kunnon 5,5 prosenttista olutta! Muutenkin tarjoilu juoma-asemilla oli ruhtinaallista. Hieno kokemus tämä Budapestin maraton, vaikka tuskin tänne enää kolmatta kertaa tulen juoksemaan.

Teijo juoksi uuden ennätyksensä ja sai siten jatkoaikaa elämälleen!
Kun olin löytänyt Ullan sovitulta kohtauspaikalta varttitunnin odotuksen jälkeen, lähdimme maanalaisella hotellille ja suihkuun. Parin oluen jälkeen olimme valmiit iltaruokailuun, josta palatessamme kuulimme ilotulituksen Sankarten aukiolta, emme sitä kylläkään nähneet. Hotellin alakerrassa nautitun Bloody Maryn jälkeen olin valmis siirtymään unten maille kymmenen tienoissa.

Matkalla 28 km:n kohdalla Ullan kuvaamana.


Järjestäjien ottama kuva maalissa.

Takaisin ylös