46. maraton: HCM 16.8.2014
Alkumatka, hymy on herkässä
Autojonot jäävät toiseksi?
Matkalla Kuusisaareen, Edessä Tage.
Molemmat jalat irti maasta, ei ollut kävelyä!
Ennen puolta väliä, vielä jaksaa hymyillä.
Vajaa kymppi jäljellä, tuska alkoi jo raastaa.
Tässä mennään jo selvästi kävelyä!
Loppusuora, matala on askel.
Viimeinen kaarre, kieli keskellä suuta!
Nyt jo helpottaa!
Ote päiväkirjasta:
Lähdin kymmeneltä ajelemaan kohti Itä-Euroopassa sijaitsevaa pääkaupunkiamme. Puolen päivän aikaan parkkeerasin auton Finlandia-talon alakerran parkkihalliin. Se lienee Helsingin kalleimpia paikkoja ja minun lisäkseni sinne oli autonsa tuonut näin lauantaina vain puolisen tusinaa Kroisosta.
Vaelsin parkista kohti olympiastadionia sateen raikastamassa päivässä. Lämpötila alkoi lähestyä kahtakymmentä ja aurinkokin pilkisteli pilvien lomasta. Kohtuullisen hyvältä näytti juoksusää.
Numerot saatuani menin stadionille varjoon istuskelemaan ja katsomaan lasten minimaratonin maaliin tuloa. Tuntia ennen lähtöä vatsani sekosi ja kävin kolmeen kertaan täysistunnolla. Ajatuksissa kävi jo rauhallinen poistuminen länteen mutta kolmannen jälki-istunnon päätyttyä olo alkoi tuntua kohtuulliselta ja päätin ainakin aloittaa juoksun.
Starttasin 5:30-jänisten tuntumasta, mutta ne painelivat kovempaa vauhtia kuin aikataulu edellytti ja jäin niistä jälkeen heti ensimmäisellä kilometrillä. Kuusisaaressa käytyäni pissalla yhytin Tagen ja hänen seurassaan oli pari satojen maratonien miestä.
Lyöttäydyin Pekka Airaksisen - yli 300 maratonia - seuraan ja hänen kanssaan matka jatkui iloisesti Eteläsatamaan asti. Mies olikin varsinainen ilonpilleri, otti yleisön kannustukset vastaan ja yllytti niitä yhä parempaan. Siinä ehdimme vaihtaa ajatuksia. Kerroin, että aikatavoitteeni on päästä hengissä maaliin. Pekka kertoi, että hänen tavoitteensa on paljon haastavampi: päästä maaliin ja olla hengissä vielä kolmen päivän kuluttua. Lupasin harkita tätä omaksikin tavoitteekseni.
Puolen välin jälkeen tunsin, että vatsa alkaa jälleen protestoimaan. Hiljensin vauhtia, Pekka meni menojaan ja jatkoi samaa vauhtia maaliin asti. Pari kilometriä myöhemmin vatsavaivat menivät ohi, mutta samalla meni ohi halu ja kyky juosta. Loppumatka oli tuskaista matelua kohti maalia. Tosin tuskat olivat henkisiä, mitään fyysisiä ongelmia ei ollut.
Loppumatkalla katselin sen verran kelloa, että pääsin alle viiden ja puolen tunnin. Tämän ajan jänikset menivät ohitseni pari kilometriä ennen maalia, ilmeisesti ne juoksivat nettoaikaa eikä todellista omaa juoksuaikaa. Se selittäisi myös sen, että viiden tunnin jänikset kulkivat liian lujaa.
Keskipulssi oli 129 ja maksimi 144. Jostain syystä en saanut itsestäni irti kuntoni edellyttämää suoritustasoa. Paska reissu - kirjaimellisesti - mutta tulipa tehtyä.
Tulokset:
Maraton miehet
1 Koso Heikki Kouvola 3:24:13
2 Rouhiainen Jaakko Teivo Stayers 3:33:21
3 Lång Eino Hyvinkään Seudun Urheilijat 3:33:34
...
23 Mannsten Hans Häjyt 4:15:34
...
25 Volama Mauri HÄJYT/Seinäjoki 4:18:01
...
49 Vainio Risto Turun Suunnistajat 4:48:35
...
67 Montela Kalevi Endurance 5:11:34
....
78 Lainema Ilkka Finnish Marathon Runners 5:28:08
...
99 Männistö Raimo Uusikaupunki 6:13:44
Polarin kertomus:
(Virallisten km-taulujen kohdalla otetut väliajat)