Lähdön odottelua, päässä Ruskamaratonin huivi.
Maratonin lähtö, minä olen nuolen alla vaaleanpunainen huivi päässä.
Heti lähdön jälkeen päästiin kipuamaan reitin ainoa ylämäki!
Neljä kilometriä takana, taustalla Hangon pitsihuviloita.
Ilme alkaa jo olla kärsivän näköinen, vaikka matkaa on takana vasta viitisen kilometriä!
Yllä olevien kuvien copyright Itämeri Maraton.
Kympin kohdalla (c. Eva Länsiluoto)
Eva ja minä kympin kohdalla (c. Eva Länsiluoto)
Ote päiväkirjasta:
Heräsin kuuden jälkeen ilman kellon soittoa, se olisi herättänyt vasta puoli seitsemältä.
Ilma oli hiukan viileämpi kuin eilen, mutta aivan loistava maratonjuoksuun.
Menomatkalla minulla oli sen verran aikaa, että pysähdyin yhdellä geokätköllä Hankoniemellä, mutta se jäi löytymättä. Laitetaan epäonnistuminen kiireen syyksi.
Ennen lähtöä näin muutaman tutun, jotka viisaasti kyllä olivat lähdössä puolikkaalle. Itse ilmoittauduin kokomaratonille ja minulle annettiin numeroksi 77. Sen verran lähtijöitä maratonille olikin.
Reitti oli kaunis, kuten mainoksissa sanottiin. Se kierteli niemen rantoja ja omakotialueita. Täytyy tunnustaa, että Hanko on kaunis kaupunki ja omakotitalojen pihat ja talot ovat hyvin hoidettuja. Ja tällaiselle saaristoon tottuneelle avomeri, joka näkyi monessa kohtaa, on varsin vaikuttava. Jäin kyllä miettimään, että talvella, kun tuuli yleensä puhaltaa lounaasta avomereltä suoraan kaupunkiin, niin villahousuja saa olla monta päällekkäin, kun lähtee lenkille!
Reitti kierrettiin kahteen kertaan, toisella kierroksella en enää jaksanut nauttia maisemien kauneudesta. Siihen oli osasyynä se, että noin 15 km kohdalla olin pakotettu siirtymään pusikon puolelle. Ilmeisesti juoma-asemilla tarjoiltu urheilujuoma oli vatsalleni liian väkevää. Kilometriä myöhemmin reitti kiersi campingalueen läpi ja sieltä löysin ihan oikean vesiklosetin ja siirryin toiselle jälki-istunnolle.
Kilometri ennen puoliväliä oli sellainen tieto vatsassa, että kohta valahtaa tavarat housuihin. Jyrki, joka voitti 45-sarjan puolikkaan, tuli siinä vaiheessa vastaan, oli varmaankin menossa kannustamaan Heliä loppukiriin. Hän kysyi, että mikä on vikana. Vastasin, etten uskalla ottaa juoksuaskeltakaan säilyttääkseni vaatetuksen edustuskelpoisena. Maalialueella oli bajamaja ja siellä suoritin velvollisuuteni kolmanteen kertaan.
Mietin vakavasti keskeyttämistä, mutta lähdin sentään toiselle kierrokselle kokeilemaan miten elintoiminnot sujuvat. Samalla siirryin juomaan pelkästään vettä juoma-asemilla. Toisella puolikkaalla otin kaksi suolatablettia ja kolme energiageeliä. Niiden avulla selvisin maaliin, vaikka askel lyheni ja jos ihan rehellinen olen, niin kävelinkin aina välillä muutamia askelia.
Tämä maraton on siitä hyvä, että näitä viiden tunnin maratoonareita on runsaasti ja koko matkan näin edellä selkiä. Toisella puolikkaalla niitä tuli ohiteltuakin viitisen kappaletta. Yksi nuori neitonen ohitti minut tällä toisella puolikkaalla.
Maaliin tulin juosten, se kun oli alamäessä.
Ja maalissa minulle ojennettiin suklaapatukka, mitali ja palkintopytty. Olin tullut kolmanneksi maratonin H60 sarjassa! Kysyinkin palkinnon saatuani, että oliko sarjassa tosiaan vain kolme osanottajaa. He vastasivat, että kyllä kaksi on vielä matkalla, joten voitinkin sentään muutaman!
Vaihdoin lennossa vaatteet autolla ja ajoin kotiin saunomaan. Perillä olin puoli kahdeksan aikoihin.
Tulokset:
TM60 : 42,2 km