32. maratonini: Kaarinan Syysmaraton, 29.10.2011

Ote päiväkirjasta:
Kello soitti seitsemältä ja pirteä mies alkoi tehdä aamuvalmisteluitaan. Tärkeimmät olivat lautasellinen puuroa ja kourallinen Imodiumia.
Puoli kymmenen maissa lähdin kohti Kaarinaa ja saavuin sinne ennen kympin ja puolikkaan lähtöjä.
Hiukan häpeillen menin pelipaikalle, kun kyseessä oli oman seuran järjestämä kisa ja minun olisi pitänyt olla järjestelytehtävissä. Mutta olin saanut erikoisluvan kilpailun johdolta kun lupasin sisareni töihin!
Kisakeskuksessa näkyi tuttuja ja siellä pääsin juttelemaan ihan oikeitten urheilijoiden kanssa. Kuten Maria Tähkävuori, Suomen naisultraajien Grand Lady - ei voi sanoa Grand Old Lady, kun neito on vielä niin nuori. Ja toisena Tompon Jari, joka viime viikonvaihteessa voitti hänelle alimatkalla SM-pronssia. Matka oli sata kilometriä, mutta Jarihan pääsee vauhtiin vasta kun kun juostaan vuorokausi tai pari putkeen!
Lähtö tapahtui tasan yhdeltätoista ja tapani mukaan jäin sinne loppupäähän. Kun alkuruuhka vakiintui, niin löysin paikkani kuuden juoksijan ryhmän takana, siinä ryhmässä oli viisi nuorta neitoa ja yksi äijänköriläs. Pidin niihin sellaisen viidenkymmenen metrin eron ja sain juosta omaa tasaista vauhtiani.
Ensimmäisellä juoma-asemalla oli sisareni Maija Thorströmin pariskunnan kanssa jakamassa juomia. Olin sopinut Maijan kanssa, että hän antaa minulle Lidlin urheilujuomaa, kun se on oikeastaan ainoa, jonka vatsani kestää.
Join koko matkan ajan ainoastaan vettä muilla asemilla. Minulla oli mukana neljä geeliä ja ne otin 17 kilometrin asemalta alkaen aina seitsemän kilometrin välein.
Juoksin tasaista 6:40-6:50 km-vauhtia. Uudenmaantiellä oli kolmen kilometrin suora aika voimakkaaseen vastatuuleen ja siinä vauhti tuppasi hiukan laskemaan.
Edelläni juossut kuuden ryhmä jarrutti yhtäkkiä hiukan ennen puolta matkaa ja kun itse jatkoin omaa vauhtiani menin heidän ohitseen. Tässä vaiheessa alkoivat myös ensimmäiset maratoonarit ohitella meitä kierroksella.
Neitosten kanssa juossut mieshenkilö otti minut kiinni ja juoksimme seuraavan kierroksen yhdessä. Kaveri kertoi olevansa ensimmäisellä maratonillaan ja pisin lenkki hänellä oli ennen tätä 25 km. Kevyesti hän pysyi peesissä, mutta viimeisen kierroksen alkupuolella hänelle tuli noutaja. Juuri siis siinä vaiheessa kun maraton alkaa!
Minulla se maraton alkoi myös 35 km kohdalla. Siihen saakka olin juossut kaikki kilometrit alle seitsemän minuutin. Sen jälkeen en yhtään, mutta eipä yksikään kilometri sentään kuluttanut aikaa enempää kuin kahdeksan minuuttia. Voimat olivat lopun vastatuuliosuudella varsin vähäiset.
Minut ohitti kierroksella parikymmentä maratoonaria, joista kolme oli naisia. Siihen kiinnitin huomiota, että viimeisellä kierroksella miesten juoksuasento ja askel kielivät totaalisesta väsymyksestä, mutta kaikilla naisilla oli askel vielä siinä vaiheessa kepeän oloinen ja kimmoisa. Tästä voitaneen jälleen vetää se johtopäätös, että naiset osaavat jakaa voimansa paremmin kuin miehet.
Maaliin laahustin reilusti alle viidessä tunnissa ja paransin vuoden parasta maratonaikaani kahdellakymmenellä minuutilla.
Tästä maratonista jäi hyvä maku suuhun. Vatsa ei temppuillut, sää oli loistava. Aurinko paistoi ja lämpötila lähenteli kymmentä astetta. Ensimmäisen juoma-aseman nurkilla myötätuulessa ja auringonpaisteessa saattoi luulla juoksevansa kesäkelillä!

Tulokset:
TM55 : 42,2 km

1 Erkki Laitila Hippoksen Maratonkerho 3.08.41
2 Veikko Ollila Rajamäki 3.23.01
3 Pertti Kalliola YIT Runners 3.28.15
4 Erkki Halkivaha oripää 3.29.46
5 Markku Koskinen Turun Metsänkävijät 3.37.49
6 Jarmo Untola SportClub Lahtico 3.43.39
7 Antti Ajosmäki Pori 3.54.03
8 Timo Lehtinen Valtra 3.54.31
9 Hans Mannsten Häjyt 3.56.21
10 Anders Colliander Helsinki 4.09.27
11 Jorma Kurittu Landis+Gyr 4.13.19
12 Tapio Kainulainen Lempäälä 4.19.24
13 Pentti Tamminen LahtiSport 35+ 4.20.14
14 Esa Lukkarinen Laitila 4.48.20
15 Ilkka Lainema FMR 4.50.32
16 Johannes Vesanen Ikaalinen 4.55.09
17 Raimo Mäntymäki Aaton Latu 4.58.30
18 Kauko Seppälä Raision Kuula 5.07.55
19 Markku Pihlajaniemi Häjyt 5.11.10

Garminin kertomus:

Takaisin ylös