Lennokasta (??) askelta loppusuoralla.
Maalissa voittajan elkein!
Jatossun askel loppusuoralla oli ennätysjuoksun jälkeen kevyt.
Vierellä jäniksenä toiminut Holle (Hollella myös copyright sivun kuviin!)
Ote päiväkirjasta:
19.4.09, sunnuntai:
Heräsin hyvin nukutun yön jälkeen puoli seitsemältä.
Suoritin nämä kissa edeltävät rutiinit, joihin siis kuuluu aamupuuro ja muutama käynti vessassa.
Vietän siellä niin paljon aikaa, että ensimmäinen vaimoni on ostanut sinne vessapaperin pitimeksi radion. Nautin myös lääkärin määräämän annoksen Imodiumia, aamulla ensin yksi pilleri ja pari lisää ennen lähtöä kisapaikalle. Se on viime aikoina toiminut eikä ole tarvinnut käydä pusikossa keventämässä kuljetettavaa massaa. Sitähän on kyllä niin paljon, että mielellään siitä osan antaisi takaisin luojalle ilman mitään maksusitoumusta.
Tulin Maskuun hiukan yhdentoista jälkeen ja näin jatossun ja Hollen verryttelemässä. Ne kun juoksevat vain kympin, niin on varaa kuluttaa voimiaan ennen kisaakin. Tapasin heidät uudelleen lähtöviivalla pari minuuttia ennen starttia.
Lähdin maltilla liikkeelle, mutta kisajännitys nosti pulssin alussa varsin korkealle. Pulssi kyllä tasaantui varsin nopeasti. Masku juostaan neljänä kierroksena. Ensimmäinen kilometri on reipasta alamäkeä ja tänään vielä tuuli avitti menoa. Sitten jatkettiin vaihtelevaa maastoa, kierrettiin Maskun kirkko ja käännyttiin alittamaan kasitie. Noustiin ylös maantien reunaan ja sivuutettiin keskustan urheilukenttä. Sen jälkeen loppui pyörätiet ja pääsimme liikenteen sekaan. Tosin liikennettä oli vähän ja liikenteen ohjaus Maskussa toimii erinomaisesti.
Sitten alkoi hiekkatieosuus. Se päästiin tänään juoksemaan mahtavaan vastatuuleen ja vauhti hidastui entisestään. Täällä oli myös reitin ensimmäinen juomapiste noin 4,5 km kohdalla. Ohitimme Maskun MS-hoitolan ja pääsimme takaisin pyörätielle. Samalla tuuli tuli hiukan suosiollisemmalta suunnalta eli suoraan sivusta. Sitä iloa emme saaneet hihkua kauaakaan, kun saimme nousta reitin pahimman ylämäen, nousua on noin 25 metriä. Nousu päättyi lyhyeen mutta jyrkkään alamäkeen. Viimeisellä kerralla se ei ollut enää hauskaa, kun lihakset alkoivat vastustaa alamäkijuoksua! Täällä juoksimme hiukan uudemman omakotialueen läpi ja noin 7 km kohdalla meitä juotettiin toiseen kertaan. Matka jatkui edelleen loivaa nousua kunnes pääsimme Ruskontielle, joka alittaa jälleen valtatie kahdeksikon. Täällä oli viimevuotiseen paikalla pariskunta, joka rytmikkäästi lausuen kannusti meitä juoksijoita jokaisella kierroksella. Jaksoivat hyvin urakkansa loppuun asti - kenties paremmin kuin me juoksijat!
Olin asettanut tavoitteekseni juosta tämän lenkin peruskestävyysalueella. Uskoin, että alhaisellakin pulssilla pystyn juoksemaan kierroksen tuntiin ja kymmeneen minuuttiin. Ensimmäinen kierros meni puoli minuuttia yli. Juuri ennen kierroksen täyttymistä minut ohitti puolimaratonin kärkimies. Koska ne lähtivät puoli tuntia peräämme, hänen väliaikansa oli siis reilusti alle 1.10. Vähän hänen perässään juoksi Anne-Mari Sandell, mutta epäilen, ettei hän ollut mukana puolikkaan kisassa, vauhti oli sen verran leppoisaa.
Toinen kierros meni täsmälleen samaa vauhtia kuin ensimmäinen. Eikä pulssikaan noussut merkittävästi. Professori ohitti minut 12 km kohdalla. Hän oli reilusti tavoitevauhdissaan ainakin tässä vaiheessa. Moni muukin FMR:n juoksija ohitti minut toisen kierroksen alkuvaiheessa. Nautin ensimmäisen geelin ennen puolimatkan täyttymistä. Sen jälkeen otin yhden geelin aina viiden kilometrin välein. Muuten tyydyin pelkkiin juomiin. Puolikas tuli ohitettua ajassa 2.20.30.
Kolmas kierros sujui kuten kaksi edellistä. Tuntui, että tuuli voimistui koko ajan loppua kohden. Se lienee johtunut pelkästään siitä, että voimat alkoivat pikku hiljaa hiipua. Keskipulssikin nousi tällä kierroksella 130 tuntumasta noin 140:een. Kolmannen kierroksen jälkeen väliaika oli 3.31.20 eli tämäkin kierros meni aika tarkkaan samaa vauhtia kuin kaksi ensimmäistä.
Sain kiinni kolmannen kierroksen täytyttyä kaverin, joka kuuluttajan mukaan oli juoksemassa 112. maratoniaan. Hänellä alkoi askel painaa ja kilometrin mittaisen alamäen jälkeen kaveri jäi kävelemään. Lähestessäni ensimmäistä juomapaikkaa, näin kahden kaverin juoksevan edelläni parin sadan metrin välein. Otin luonnollisesti tavoitteekseni nämä päänahat. Näillä pikkumaratoneillahan loppupäässä on aika yksinäistä juosta ja kiintopisteitä ei ole paljoa, ei edessä eikä takana. Täällä tosin seuraa oli runsaasti. Ensimmäisellä kierroksella hitaimmat kympin juoksijat tekivät seuraa. Toisella kierroksella puolimaratonin kärkimiehet ohittelivat minua vauhdikkaasti kauniisti rullaavalla askeleella. Ja kolmannella kierroksella alle kolmen ja puolen tunnin miehet ja naiset näyttivät minulle takapuoltaan.
Ensimmäinen näistä edelläni taivaltaneista selistä oli kypsä juuri ennen MS-hoitolaitosta. Toinen antautui ennen viimeistä juomapistettä. Eli viimeisen kierroksen saldo oli plus kolme! Olen viime vuonna Tukholmassa ohittanut viimeisellä kympillä lähes tuhat juoksija, joten siihen verrattuna tämä ei ole kovinkaan merkittävä suoritus. Mutta toisaalta, täällä ei yksikään tullut ohi minusta. Vielä kilometri ennen maalia edessäni käveli yksi selkä. Se antoi mukavasti voimia ja neljäskin uhri jäi jyräni alle ennen maalia.
Parisataa metriä ennen maalilinjaa tuli jatossu vielä kirittämään meikäläistä. Siitä innoissani valitsin väärän kaistan. Siis sen, jolta matka vielä jatkuu eteenpäin. Onnistuin kyllä maalisuoralla vaihtamaan vielä kaistaa. Kaikki maratonin juosseet tietävät, että siinä vaiheessa ihminen onkin todella notkea rytminvaihdoksiin. Ja vielä notkeampi kaistavaihdoksiin!
Loppuaikani oli aika tarkkaan 4.45.00. Se on paras, minkä olen juossut tässä sarjassa. Itse asiassa tämä taitaa olla kolmanneksi paras maratonaikani niiden kahdeksantoista maratonin joukosta, jotka olen kipaissut. Ja tämä tuli ehdottomasti alhaisimmalla pulssilla.
Pahasti näyttää siltä, että lokakuussa Enzo Ferrari-vainaa todistaa Lantun uutta maratonennätystä!
Kun tulin kotiin, niin kaikki sormeni olivat kahden ensimmäisen nivelen matkalta aivan vitivalkoiset. Kun katsoi niitä valoa vasten, niin näki oikein hyvin kaikki luut ja nivelet.
No, sauna oli valmiina ja kymmenen minuuttia lauteilla sekä päivän ensimmäinen kylmä olut saivat veret taas liikkeelle. Nyt sormet toimivat ja niillä pystyy ainakin käyttämään tietokonetta.
Tulokset:
M60
(Lähti: 8, Keskeytti: 0, Hylätty: 0)
1. Mannsten Hans Häjyt 3.55.24,5
2. Kivimäki Ismo VSVU 3.57.51,6 +2.27,1
3. Vainio Risto MaskunKata 4.00.38,8 +5.14,3
4. Raivio Matti Häjyt/Kauh 4.10.11,3 +14.46,8
5. Lehtinen Taisto LahtiMarat 4.10.38,9 +15.14,4
6. Kulmala Keijo Tampere 4.13.58,5 +18.34,0
7. Kuusisto Matti Espoo 4.27.58,2 +32.33,7
8. Lainema Ilkka FinnishMar 4.44.54,1 +49.29,6