17. maratonini: Pomarkku 14.12.2008

Ote päiväkirjasta:

14.12.08, sunnuntai:
Herätys oli kuudelta ja ennen kahdeksaa lähdin ajelemaan kohti Pomarkkua. Perille saavuin hyvissä ajoin ehtiäkseni suorittaa jälki-ilmoittautumisen. Sää oli juoksuun lähes täydellinen. Pilvipouta ja lämmintä aste pari. Etelätuuli oli paikoin kohtuullinen, mutta sekään ei juoksua varsinaisesti häirinnyt. Maratonin juoksijoita oli paikalla viitisenkymmentä ja puolikkaan etenijöitä suurin piirtein saman verran. Reitti juostiin hieman yli viiden kilometrin lenkkeinä ja niitä piti jättää taakse maratonilla kahdeksan kappaletta.
Reitti kiersi Pomarkun kirkonkylän ympäristössä sivistyneellä alueella. Nousuja oli reitillä riittävästi, ainakin siltä alkoi parilla viimeisellä kierroksella tuntua. Mutta vaihteleva lenkki oli mukava juosta, se ei tullut häiritsevän tutuksi lopussakaan. Kirkonkylä oli varsin kaunis, rakennuksissa löytyi sekä uutta että vanhaa. Ja muutama oikein ökytalokin löytyi reitin varrelta. Reitin kruunasi kaunis kirkko, joka ohitettiin matkan aikana kuuteentoista kertaan. Yhtä monta kertaa ylitettiin vanhaa siltaa pitkin kuohuva ja kohiseva koski. Pomarfinnin tehdas ja tehtaan myymälä osui myös reitin varrelle.
Pomarkun VPK huolehti liikenteen ohjauksesta. Heille pitää antaa täydet pisteet. Helsinki City Maratonilla olisi täältä opittavaa, täällä maratoonari oli herra ja hidalgo, autot laitettiin odottamaan. Muutenkin järjestelyt pelasivat erinomaisesti ja tapahtumasta jäi todella positiivinen vaikutelma. Tänne kannattaa tulla toistekin!
Nousua reitillä oli Polarini mukaan hieman yli 200 metriä. Jotkut sanoivat, että todellisuudessa sitä oli kolmisen sataa metriä. Parilla viimeisellä kiepillä oli pakko kävellä jyrkimmät mäet. Mutta sehän ei ollut reitin vika vaan pelkästään miehen heikkoutta.
Yhden kierroksen pituus oli 5,287 metriä. Olin ennen lähtöä miettinyt, että kierrokseen saisi kulua 36–37 minuuttia, niin pääsisin tavoitteeseeni. Puoleen matkaan saakka juoksin 35 minuutin kierroksia. Sitten alkoi askel painaa, vaikka pulssi kohosi yli 150. Loput kierrokset kestivät minuutin verran kauemmin kuin alkumatkalla ja toiseen puolikkaaseen kului viitisen minuuttia enemmän kuin ensimmäiseen.
Kokonaisuutena pitää olla tyytyväinen juoksuunsa. Aika oli paras mitä olen juossut 60-kymppisten sarjassa ja neljänneksi paras kautta aikojen.
Tulosluettelossa olin sarjassani toinen. En ymmärtänyt kysellä järjestäjiltä palkintoja. Mutta ilmeisesti minulle olisi kuulunut sellainen 30-senttinen pokaali. Se olisikin ollut ensimmäinen juoksusta saatu palkinto yli viiteenkymmeneen vuoteen. Toivottavasti saan sen vielä haltuuni!

Takaisin ylös