Kuvia:
Lähtö, paikka on turvallisesti takarivissä
Maalisuoralla - hengissä!
Maalissa, hymyä piisaa.
Edelleen hymyä, hiukan jo ilme alkaa pakkasessa jähmettyä?
Palkintojen jako sisätiloissa.
Ja tässä tämä vaasi!
Kuvien (neljä ylimmäistä) copyright Pomarkun maraton.
Ote päiväkirjasta:
Pomarkun maraton tänään, sieltä minulla on puolustettavana M60-sarjan kakkossija muutaman vuoden takaa.
Lähdin liikenteeseen puoli kahdeksalta, poimin kyytiini Jaanan rautatien toiselta puolelta. Keli oli hyvä vaikka tuuli hiukan keinutti laivaamme. Olimme perillä hiukan ennen kymmentä ja ilmoittauduimme kisaan. Ilma oli hieman hankala, lounaistuuli oli paikoin myrskyinen. Eihän se myötätuulessa haittaa, mutta vastatuulessa oli kyllä pienoisia vaikeuksia. Pakkasta oli kolme neljä astetta, oikein sopiva juoksukeli.
Lähdössä hain paikkani takarivistä, hetken juostuamme paikat oli haettu. Minä juoksin koko porukan kolmanneksi viimeisenä.
Olin asettanut juoksuvauhdiksi 7:20 kilometrille ja olin aikataulussa vielä kahdenkymmenen viiden kilometrin kohdalla.
Pomarkku juosta viiden kilometrin kierroksina, jotka kiertelevät tämän suurkaupungin keskustassa. Kirkko jäi aina lenkkimme sisäpuolelle ja se siis ohitettiin kaikkiaan kahdeksantoista kertaa. Nämä kaksi ylimääräistä tulivat siitä, että alkuun juoksimme sakkolenkin ja ohitimme siinä kaksi kertaa kirkon.
Ylitimme myös joka kierroksella kahteen kertaan kuohuvan kosken. Eli sitä tuli ihailtua kuusitoista kertaa.
Reitillä on runsaasti korkeuseroja, mutta jyrkimmät mäet kävelin jo heti ensimmäisellä kierroksella. Jaana ohitti minut heti puolimatkan jälkeen. Siinä sovimme, että maaliin päästyään hän juoksee minua vastaan ja kirittää minua viimeisen kierroksen. Tähän oli hyvä syy, hän halusi lenkin pituudeksi ikävuotensa, neidolla kun on tänään syntymäpäivä. Jätetään nyt ne vuodet kertomatta, mutta todetaan, että hänen lenkistään tuli huomattavasti pidempi kuin olisi ollut tarvetta.
Jaanan vetämänä jaksoin viimeiset kilometritkin juosten. Tosin ilmoitin aina hänelle, että nyt alkaa ylämäki tämä kävellään. Kerran meille tuli pieni riita. Pomarfinnin tehdashallin takana tie menee ensin pitkän matkan loivaan alamäkeen ja lopuksi se kääntyy ihan pikkiriikkisen ylöspäin. Minähän aloitin kävelyn, mutta Jaana väitti, että kyseessä on edelleen alamäki.
Lupasin tulla ensi kesänä vatupassin mukanani mittamaan tämän kohdan kaltevuuden.
Maaliin saavuin ajassa 5.18.38. Se on itse asiassa huonoin aikani kautta aikojen. Toisaalta kelikin oli vaativin ja olenhan myös vanhempi kuin koskaan ennen.
Ei se mitään, tästähän ei ole kuin yksi suunta – ja se on alaspäin!
Kisan jälkeen meidät Jaanan kanssa palkittiin. Hän voitti sarjansa ja minä olin aikapoikien kakkonen. Ja ähäkutti kaikille epäilijöille, osanottajia oli sarjassamme kolme!
Tulokset:
M60
1 Erkki Sundelin 4:02:38
2 Ilkka Lainema FMR 5:18:38
3 Jaakko Hammaren 6:02:22
Garminin kertomus:
Aika Matka Km-aika Pulssi Tauot
Yht: 5:18:37.4 42,78 7:27 139 2:42