38. maratonini: Pöytyä 31.8.2013

Järjestäjien ottama kuva viiden km kohdalta:


Kuvia reissulta (copyright Maija Lainema)

8 km kohdalla


Laskettelua Kuuskosken sillalle.


29 km kohdalla löytyi yksi geokätkö. Maija hiukan nopeutti loggausta!


Syntymäkylääni matkaa 11 km!


Maalissa - väsyneenä eikä niinkään onnellisena!

Ote päiväkirjasta:
Pöytyä maraton, pakkohan sinne oli mennä.
Olen syntynyt Karinaisissa, joka on liitetty myöhemmin Pöytyän pitäjään. Joten puolittain tutuissa maisemissa sain juosta.
Reitti myötäili Aurajokea.

Menomatka oli asvalttitietä mutta kahdeksan kilometrin kohdalla ylitimme Aurajoen Kuuskosken kartanon kohdalla. Kartanon poika Matti oli luokkakaverini Elisenvaaran yhteiskoulussa. Hänen siskonsa Eeva oli kansanedustajana ja ministerinä ensin kokoomuksen leivissä ja sittemmin keskustan riveissä.

Paluumatka oli hiekkatietä ja siellä oli jonkin verran nousuja. Juostaviahan ne olisivat olleet, jos vaan olisi ollut voimaa reisissä.
Maratoonarit ja puolikkaan juoksijat lähetettiin matkaan yhtä aikaa. Otin peränpitäjän roolin yhdessä erään naisen kanssa, joka juoksi ensimmäistä puolikastaan. Neljä kilometriä ennen hänen maaliaan sanoin, että noin hyvävoimainen voisi ottaa jo loppukirin, minulla se alkaisi vasta muutaman tunnin päästä.
Ennen ensimmäisen kierroksen täyttymistä sain kiinni yhden lähes kaksisataa maraa juosseen kaverin. Olen hänet tavannut usein ennenkin, pari kertaa Ruskamaratonilla.
Juoksimme yhdessä viitisen kilometriä ja ohitimme nuoren kaverin, joka oli ensimmäisellä maratonillaan. Lupasi kyllä tulla maaliin vaikka kontaten.
Yhden ylämäen jälkeen jätin kaverini ja puskin vastatuuleen kohti Kuuskosken kartanoa. Kolmeenkymppiin saakka jaksoin pitää seitsemän minuutin km-vauhtia. Sitten heikot vatsa- ja selkälihakset alkoivat osoittaa merkkejä siitä, että käveleminenkin tuottaa vaikeuksia.

Toista kertaa ylittäessäni Kuuskosken siltaa tapasin Maijan. Hän oli kaivanut esiin yhden geokätkön ja pääsin loggaamaan sen kesken maratonin. Maija tarjosi minulle kokista ja seurasi minua maaliin saakka tarjoten hiukan ylimääräistä juotavaa. Kiitokset hänelle avusta. Ja kuvista!!
Pian sain kiinni kolmannenkin kaverin, hän oli siirtynyt vallan kävelijäksi lihaskipujen takia.

Viimeinen kymppi meni minultakin kävely-hölkkä-kävely-linjalla. Jaloissa olisi ehkä ollut vielä hiukan papua, mutta keskivartalon lihakset olivat aivan rusinana. Ilmeisesti tuo olutterassilla istuminen ei kehitä sen paremmin juoksu- kuin muitakaan lihaksia. Oikean käden hauista lukuun ottamatta.
Maija tarjosi minulle juotavaa vielä viimeisillä kilometreillä ja taisin alittaa Rooman maratonin aikani keväältä.

Mitenkähän tämän raportin päättäisi. Loppuaika oli kuntoni mukainen. Maraton ei ole huonokuntoisten laji!
No kolmaskymmeneskahdeksas tuli juostua ja aikaa kului hiukan yli viisi tuntia.

Tulokset:
M55-42 : 42km
(Lähti: 9, Keskeytti: 0, Hylätty: 0)
  1.   Veikko Ollila                                 3.17.29,6            
  2.   Erkki Halkivaha                               3.38.22,4   +20.52,8 
  3.   Mauno Saastamoinen                            3.42.51,4   +25.21,8 
  4.   Markku Koskinen                               3.56.13,0   +38.43,4 
  5.   Harri Huhtala                                 4.05.45,5   +48.15,9 
  6.   Unto Stenroos                                 4.25.42,9 +1.08.13,3 
  7.   Ilkka Lainema                                 5.17.21,5 +1.59.51,9 
  8.   Juha Brandt                                   5.28.02,3 +2.10.32,7 
  9.   Jorma S. Tiiri                                5.42.11,9 +2.24.42,3

Garminin kertomus tuskasta:

Takaisin ylös