Laitoin oikein kellon soimaan aamulla, että varmasti herään ajoissa Paawo Nurmi Marathonille.
Päivä oli jo aamusta kaunis ja aurinkoinen, todella hieno lauantai viettää rannalla tai terassilla. Kaunis se oli niillekin noin kolmelle tuhannelle jotka juoksivat Turussa tänään – ehkä viisisataa täyden maratonin, loput puolikkaan tai kympin.
Lähdimme kahdeltatoista matkaan Naantalista ja parkkeerasimme auton Linnankadulle lähelle teatterille menevää kävelysiltaa. Ulla lähti sieltä Keskiaikamarkkinoille ja minä kävelin lähtöalueelle. Siellä tapasin sovitusti Timon, joka oli viidentoista vuoden tauon jälkeen yrittämässä parantaa maratonaikaansa. Annoin hänelle pari suolatablettia, ne saattavat olla arvossaan tänään iltapäivällä.
Työkaverini Hannu löytyi myös sovitusta paikasta, olimme sopineet juosta alkumatkan yhdessä – minä Hannun jarruna, ettei aloittaisi aivan päätöntä vauhtia puolikastaan.
Lähtölaukaus pamahti kymmentä yli yksi, lämpötila oli silloin noin 25 astetta varjossa ja heikko tuuli kävi lounaan suunnasta. Pilviä ei Turun taivaalla näkynyt koko päivänä. Pääsimme matkaan noin minuutin kärjen jälkeen, ilmeisesti hiukan liian edestä, koska alkumatkalla lappasi koko ajan nopeampia ohitsemme. Hannulla oli myös paukkuja nopeampaan juoksuun ja parin kolmen kilometrin jälkeen kehotin häntä juoksemaan omaa vauhtiaan, alkuvauhti tuntui karkaavan hiukan käsistä minultakin.
Olin suunnitellut juoksevani hiukan alle seitsemän minuutin kilometrejä ja se toteutuikin kohtuullisen helposti. Satama-alueella asvaltti lämmitti kivasti vanhoja luita, auringossa lämpötila oli melkoinen ja kun tuulikaan siellä ei jäähdyttänyt, niin paita kastui hiestä. Alkumatkasta en kaatanut vettä päähäni ja hiki ei huuhtoutunut pois paidasta. Kympin jälkeen alkoi oma hien haju vaivata sen verran, että aloin juoma-asemilla viskata päähäni ja paitaan mukillisen vettä.
Ruissalossa valmistauduttiin viikon päästä tapahtuvaan rockfestivaaliin ja rakennettiin aitoja ja muuta infraa. Sen jälkeen seuraamme pyrkivät valkoposkihanhet, niitä oli rannan niityillä sadoittain. Ihme kyllä tie jota juoksimme, oli vapaa linnunjätöksistä, täällä Naantalissa ne jätökset peittävät hotellin ympäristön polkupyörätiet.
Ruissalon sillalla kärki tuli vastaamme. Tuttu mies eli Klasilan Janne oli jo repäissyt sadan metrin keulan siinä vaiheessa. Vähän sen jälkeen reitin varrella oli pariskunta, joka kannusti ohi mennessäni ”hyvä Lanttu – hienosti menee”. Ilman silmälaseja en heitä tuntenut, mutta kun/jos tätä luette, niin pankaas viestiä, keitä te olitte!
Jokirannan terasseilla oli vaimo sekä suku kannustamassa. Vanha äitikin oli raahattu pyörätuolissa paikalle – oli tietysti syytäkin, kun juoksemassa oli poika ja toisen pojan poika! Tommi ja Kirsi olivat Marina-hotellin terassilla ja Tommi, itsekin maratoonarina tiesi, mitä tarvitaan ja juoksi oluttuopin kanssa reitin varteen. Ikinä ei ole olut maistunut niin hyvälle!
Puolikas täyttyi suunnitellussa ajassa, noin 2.23. Hannu oli tullut puolikkaan maaliin viitisen minuuttia aikaisemmin ja oli aidan toisella puolella kannustamassa. Nappasin hänen käsistään mukin juotavaa ja otin sen yhden geelin kanssa. Tosin tämä ryöstö oli turha, sillä sata metriä myöhemmin oli juomapaikka.
Ikinä en ole maratonilla juonut niin paljoa kuin tänään Turussa. Juoma-asemia oli kaiken kaikkiaan kait neljätoista ja jokaisella join kaksi isoa mukia juotavaa. Kolmannen nappasin siis päähäni! Olin ottanut mukaani viisi geeliä ja nautin ne kaikki lenkin aikana. Olin ottanut mukaani myös kolme suolatablettia ja nekin kaikki menivät alas.
Toinen kierros sujui kohtuullisesti Ruissalon sillalle asti mutta sitten ne raskaat ylämäet tekivät tehtävänsä ja vauhti hiipui. Ensin kävelin jyrkimmät ylämäet. Sitten myös loivemmat. Kun alkoi tuntua siltä, että täytyy kävellä myös tasaisella, tein päätöksen intervallien aloittamisesta. Kävelyluvan sain vasta kun olin saanut pulssin juoksemalla nousemaan yli 150:n. Ja juoksu piti aloittaa kun pulssi laski 145:een. Tällä tavalla jatkoin Ruissalon sillalle asti.
Siellä katsoin kelloon ja totesin, että loppu on juostava, jotta pääsisin alle viiden tunnin. Ongelmaksi ei muodostunut se, ettenkö olisi jaksanut juosta. Vaan se, että hiukan kovemmassa rypistyksessä alkoi tuntua siltä, että aamun ateria haluaa poistua ruumiista luonnollista tietä. Siksi oli välillä otettava muutama kävelyaskel. Kävelysillalla oli Ulla vastassa ja juuri silloin oli tämä pakollinen kävelypaussi. Sillan ylitettyä tunne meni ohi ja juoksin loppumatkan yhden naisen perässä. Kuuluttaja hehkutti meille, että kun otamme kunnon loppukirin, niin pääsemme bruttoajassa alle viiden tunnin. Loppukirimme oli sen verran väkevä, että kahdella sekunnilla selvitimme tämän rajan. Nettoaika oli 4:48.47.
Tämä oli urani 25. maraton. Ilmeisesti vaikein. Osaksi säästä johtuen, osaksi siitä, että Hampurin jälkeen olen tehnyt kyllä kolme pitkää lenkkiä, mutta ne kaikki ovat olleet suunnistuksia. Nyt pitää taas ottaa ohjelmaan juoksutkin, kun on tullut ilmoittauduttua yhteen ylipitkään juoksuunkin!
Kuvia:
Vuoden 2011 Paavo Nurmi maratonin esitteen kansikuvaan oli valittu huolella mannekiinit.
Kannustusjoukot nauttivat suuresti ilmasta.
Kilpailijat eivät pitäneet niinkään, tässä askelen keveyttä pari kilometriä ennen maalia.
Tulokset:
Sarja: M60
1 Koso Heikki 3:16:24
2 Naumanen Urpo 3:19:48
3 Pesonen Seppo 3:20:11
4 Kalliola Pertti 3:33:34
5 Koskinen Markku 3:44:18
6 Oksanen Kari 3:46:37
7 Suhonen Pekka 3:46:59
8 Pulli Kari 3:56:56
9 Mannstén Hans 4:01:18
10 Oinonen Kauko 4:02:28
11 Heikura Seppo 4:11:39
12 Saarinen Raimo 4:29:03
13 Kuusisto Matti 4:32:04
14 Rasila Urpo 4:38:23
15 Viinikka Markku 4:41:14
16 Pelanteri Simo 4:53:44
17 Lainema Ilkka 4:58:47
18 Tuomela Tapio 4:59:12
19 Liukkonen Mikko 5:02:07
20 Rantala Teuvo 5:26:20
21 Aakko Vesa 5:32:55
22 Helassalo Heikki 5:44:05