Blogi
 

24.6.19, maanantai:
Nukuin huonosti ja heräsin aikaisin.
Lähdin kameran kanssa kävelylle järvelle. Kuvailin samalla ympäristöä. Järvi oli täysin tyyni. Kolme kurkea osui matkan varrella näköpiiriin, muuten oli rauhallista. Paluu matkalla kuvasin tien päässä pikkulepinkäisen, kaunis lintu. Se pesii ilmeisesti tänäkin vuonna samassa pensaassa kuin viime kesänä.
Juha ilmestyi veneellä rantaan puolen päivän aikaan. Hän otti kumikanootin ja testasi sen toimintaa ensin yksin ja sitten Friscon kanssa. Hyvin koira selvisi venematkasta.
Sitten matkasimme koko porukka Korppooseen Buffaloon syömään lounasta. Tuuli oli aika kovaa ja pari kertaa kastuimme veneessä kun vesi pärskähti sisään sivuaallokossa.
Paluumatkalla tuuli oli yltynyt noin kymmeneen metriin sekunnissa ja vauhtia oli alennettava.
Kun pääsimme perille sovimme, että Juha menee autolla kotiinsa ja me tuomme veneen heille päivällä.

23.6.19, sunnuntai:
Tänään sain väännettyä itseni pitkälle lenkille. Kun tätä ikää on kertynyt vähän liiankin kanssa – tai ainakin kilojen kanssa – olen alentanut pitkän lenkin kestoa kahdesta tunnista tuntiin ja kolmeen varttiin.
Siinäkin ajassa saa itsensä väsytettyä, vaikka vauhti on hidasta. Tänään matkaa taittui 14 kilometriä, kolmasosa maratonista. Muuten meni hyvin, mutta akilleksen ja pohjelihaksen kiinnityskohta oli hieman arka heti lähdöstä alkaen. Ilmeisesti venyttely eilisen kovemman lenkin jälkeen jäi tekemättä.
Kävin iltapäivällä kaupassa, ruoka alkoi olla lopussa. Samalla hain torilta kesän ensimmäiset mansikat. Hyviä olivat.

22.6.19, Juhannus:
Heräsin syksyaamuun normaaliin aikaan. Vielä en aistinut, että päivä oli lyhentynyt muutamalla sekunnilla. Sitä se ikääntyminen teettää, aistit pettää...
Olin suunnitellut lähteä parin tunnin lenkille. Tuuli oli kova ja ilma viileä. Vaihdoin kuuden kilometrin lenkkiin. Sitä se ikääntyminen teettää, kunto pettää...
Piti ajaa nurmikot ja käytävät. Ajoin vain käytävät. Sitä se ikääntyminen teettää, ei jaksa...
Hain riistakameran Möljältä. Purettuani kuvat vein sen lähimetsään. Sitä se ikääntyminen teettää, ei viitsi...
Teimme ruokaa. Voissa paistettuja perunoita, pekonia, grillimakkaraa ja tuoppi olutta. Sitä se ikääntyminen teettää, ruoka maistuu ja kilot lisääntyy...
Piti skrapata päätyseinän alaosa. Ilma oli tyyntynyt ja kaikki maalipöly tuppasi tulemaan hengitysilmaan. Jätin homman kesken. Sitä se ikääntyminen teettää, keuhkot ei toimi...

21.6.19, Juhannusaatto:
Tänä vuonna meidän aattomme oli erilainen. Vietämme sen ihan kahdestaan. Emme ota ensimmäisen vaimoni kanssa asiaa kovin raskaasti. Emmekä usko, että kyse olisi pelkästään meidän muuttumisesta seniileiksi ja epävieraanvaraisiksi. Tietyt ulkoiset tekijätkin saattavat olla syynä tähän erakkojuhannukseen.
Aatosta huolimatta en malttanut ottaa päivää perinteisesti. Eli ryyppäämällä ja rellestämällä äänekkäästi ja epätoivoisesti.
Aamukahvin jälkeen hain muutaman vuoden vanhan maalipurkin. Sain sen auki ja irrotin päältä viitisen milliä paksun kuivahtaneen maalikerroksen. Lisäsin hiukan tärpättiä ja sekoitin maalin kuntoon. Kiipesin telineille ja suoritin sen, mitä miehen pitää suorittaa. Siis tarkoitan maalausta. Mies maalaa ulkoseinän ja nainen maalaa huulensa. Maalipinta ei kestä lähempää tarkastelua, mutta kyllä se kesäköille riittää.
Kun rakensimme aikoinaan Kustaviin saunaa, niin muurarimme muisti huomauttaa, että kyllä hänen työnjälkensa tähän rakennukseen riittää. Sehän on kesämökki eikä siten ihmisasunnoksi tarkoitettukaan.
Sen jälkeen oli vuorossa seinällä vuosia vaikuttaneiden telineiden purkaminen. En enää muista kuinka paljon aikaa vaati niiden rakentaminen. Mutta hyvin tehtyjen rakenteiden purkaminenkin vaati aikansa ja monta hikipisaraa. Telineet tuli purettua, puutavara vietyä suojaan. Omista epäilyksistäni huolimatta selvisin urakasta putoamatta telineiltä. Muutkin vammat – myös henkiset – jäivät vähäisiksi.
Sen jälkeen katsoin vapaudekseni avata tölkin iisalmelaista olutta. Vähän myöhemmin Ulla valmisti kauan suunnittelemansa mojitot. Hän sai syyn tämän paukun rakenteluun, kun pihassamme kasvaa minttua, ei vapaana vaan istutettuna viljelylaatikossa. Valkeiden kesäöiden kasvattama minttu oli aika väkevää ja paukun maku hieman liian väkevä minun makuuni. Se piti siis huuhdella pois toisella oluella.
Sen jälkeen keitimme naapurin maalta haettuja perunoita. Ei varastettuja vaan luvan kanssa haettuja. Minä grillasin häränlihaa. Uudet perunat itse poimittuina ja taatusti tuoreina olivat hyviä. Lihakin menetteli.
Rauhallisesti vietimme loppuillankin ja nukkumaan minä pääsin jo hyvissä ajoin ennen puolta yötä.

20.6.19, torstai:
Maalarit kertovat, että kevät on parasta maalausaikaa. Ilma on kuivaa ja lämpötila sopiva. Minä aloitin talon päädyn maaluaksen viime hetkellä. Keskikesä on vasta huomenna.
Maalasin yläkolmion. Se piti tehdä pitkävartisella pensselillä. Ei siitä hyvä tullut, mutta se laatu riitti vaimolle. Kun ehdin sanoa ennen arvostelua, että jos ei kelpaa, niin rouva kiipeää itse tekemään paikkamaalauksen.
Vielä en pääse telineitä purkamaan, ikkunanpuitteet pitää maalata valkoisiksi.
Maalausurakan jälkeen lähdin juoksemaan. Aloitin vastatuuleen eli juoksin kirkonkylän suuntaan. Se on tasaisin lenkkitie täällä Nauvossa. Akilles ei tykännyt lainkaan pahaa. Edes jälkeenpäin se ei oireillut mitenkään.

19.6.19, keskiviikko:
Palasimme takaisin Nauvoon.
Meren äärellä on hyvä olla helteellä. Täällä lämpötila nousi juuri ja juuri yli kahdenkymmenen asteen. Aurinko sentään porotti keskitaivaalla. Kävin kokemassa riistakamerat enkä laittanut lätsää päähäni. Illalla oli sellainen kuumeinen olo, ilmeisesti jonkinasteinen auringonpistos.

18.6.19, tiistai:
Päivän uutinen on tietysti se, että Kanki-Kaikkonen ilmoitti olevansa käytettävissä maalaisliiton seuraavaksi puheenjohtajaksi.
Jos oikein muistan tämä mies on ollut mukana myös Tanssii tähtien kanssa ohjelmassa. Ja sieltä tämä jäykkäpolvi sai lempinimensäkin.
Antti-poika muistetaan myös keskustaa lähellä olevan järjestön rahasotkuista. Niistä tämä reipas nuorukainen sai jopa tuomion, mutta se on jo kärsitty. Monet on ne poliitikot, jotka ovat saaneet rangaistuksen erilaisten rysien päältä kiinni jäätyään. Joten se ei Kaikkosen kuningastietä katkaise.
Minä jatkoin tietäni tähtiin tänään Satarasteilla. Suoritus oli virheetön ja hidas. Tässä ANIMAATIO retkestäni Liedon kallioilla.

17.6.19, maanantai:
Siirryimme taas tänään sivistyksen pariin. Jos nyt turkulaista esikaupunkialuetta voidaan kutsua sivistykseksi.
Ainakaan verrattuna siihen, että poistuimme tiluksilta, joilla on vuosisata pidetty kyläkauppaa ja jonka jonka laituriin ovat yhteysalukset tuoneet uusimmat uutiset ja postin kyläläisille.
Monet ovat tarinat, joita mökkimme keittiön seinät ovat kuunnelleet. Siellä on nautittu kieltolain aikana lukemattomat pirtulasilliset. Ja keittiö on myös toiminut kieltolain jälkeen paikkana, josta kylän isännät ovat saaneet ostaa pikarillisen väkiviinaa.
Kun ostimme tämän rötiskän mökiksemme, paikkakuntalaiset kysyivät heti, milloin kauppa aukeaa uudelleen. Paikan historia huomioiden ymmärrettävä kysymys.
Kauppaa emme avanneet, mutta talon historiaa olemme sen verran kunnioittaneet, että lasillinen jos toinenkin keittiömme pöydän ääressä on kallistettu.
Turkulaisessa esikaupunkiasunnossa jätin lasin kallistamatta ja siirryin suunnistamaan Ispoisten salomaaalueelle. Hyvin sieltä selvisin
maaliin, ainakin tämän ANIMAATION mukaan.

16.6.19, sunnuntai:
Kesäiset säät alkavat palata pikku hiljaa. Minä jatkoin talon päädyn yläosan skrapaamista. Ei siitä hyvä tullut, mutta päätin lopettaa se jynssäämisen. Harjasin ja siivosin hiukan jälkiäni ja siirryn ensi viikolla maalariksi.
Akilles hiukan valitti telineillä kiipeilyä ja edellisiä lenkkejä. Tänään tyydyin tekemään kuuden kilometrin kävelylenkin. Jalka tykkäsi siitä.
Illalla lähdimme merelle. Olin keväällä ladannut akun täyteen ja kiersimme hissukseen Lammassaaren. Aika hiljaista oli sekä veneiden että lintujen suhteen.
Isokoskelo makaili Lammassaarem kalliolla ja kun tarkemmin sitä tihrusteli, siellä näkyi emon vieressä kymmenkunta poikasta. Sain niistä kohtuullisia kuvia vaikka vene hieman keinui.

Päivällä venevalkamassa ollut joutsen paimensi kuutta poikastaan nyt Santanokan edustalla. Perheen uros ajoi ärhäkkänä pois kahta muuta joutsenta. Ensin se pörhisteli sulkiaan ja sen jälkeen painoi pään veden alle ja alkoi jahdata kahta vierailevaa joutsenta. Hyvin pelottelu toimi, ne lähtivä uimaan kiivaasti pakoon.

15.6.19, lauantai:
Suomen kansa voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään.
Toinen on väkisinmökkeilijät.
Niistä voidaan todeta parin vaikuttajan sanoin seuraavaa:
Mä vihaan mökkejä”, diplomi-ekonomi Airisto täräytti torstaina kierrätysmuodin helmiä esitelleessä muotinäytöksessä. Airisto inhoaa primitiivistä elämää.

Kesämökillä piipahdus on suoranainen ympäristökatastrofi ja valtava resurssien tuhoamisoperaatio”, julisti Schatz Maaseudun Tulevaisuuden kolumnissaan.
Mielipide ei yllättänyt, sillä kotisaksalaisemme on aiemmin julkisuudessa kieltäytynyt menemästä vapaaehtoisesti mökille eli osallistumaan ”exodukseen huitsin vitelikköön”.
Toinen ryhmä on mökkihöperöt.
Meidän kaksihenkisessä perheessämme löytyy yksi edustaja kummastakin ryhmästä.
Jätän lukijan mietittäväksi, kumpaan ryhmään kirjoittaja kuuluu.

14.6.19, perjantai:
Jokohan sitä voisi lopetella sairaskertomuksensa kirjoittamisen.
Juoksin nimittäin tänään reippaan lenkin. Vauhti oli alle 7 min/km, akilles toimi kuin ihmisen mieli. Otin mukaan lenkille Garminin mittarin, joka kertaa miten tasapainoinen on askellus. Hieman pelkäsin, että tätä huonompaa jalkaa ei pahemmin pysty käyttämään. Yllätys oli, että eroa oli vain prosentin verran.
Juoksumatka oli seitsemän kilometriä.
Tältä pohjalta on hyvä lähteä Kainuun Rastiviikolle parin viikon päästä.
Päivä oli pilvinen ja viileä. Se olisi ollut oikein hyvä seinän putsaamiseen. Mutta en viihtynyt telineillä kuin vajaat puoli tuntia. Siinä ajassa ei pahemmin valmista tule.

13.6.19, torstai:
Alkuviikolla nimitetty pääministeri muistetaan parin vuoden takaisesta lausunnosta. Häneltä kysyttiin jostakin päätöksestä ja sen vaikutuksesta sadan vuoden päähän. Tämä älyn jättiläinen vastasi, että eihän sillä ole mitään väliä, emme elä enää silloin.
Rinteen hallitus toteuttaa tätä teemaa myös budjetissaan. Rahaa pannaan haisemaan, huomenna menee hyvin, ylihuomenna päin helvettiä.
Meille eläkeläisille se sopii, että rahaa kulutetaan tässä ja nyt.
Meidän lapsemme sen joutuvat sitten aikanaan maksamaan.
Ja lastenlapsemme ihmettelevät kun kiinalaiset päättävät mitä täällä tehdään.

Siis jos hyvin käy. Jos huonosti käy, niin ne ovatkin noita islaminuskoisia, jotka täällä silloin hilluvat...
Me pakenimme sadetta ja Rinteen hallitusta Nauvoon.
Täällä on kaikki hyvin. Mitä nyt vähän kylmää, kosteaa ja pimeää.

12.6.19, keskiviikko:
Iltapäivällä lähdin suunnistamaan Turku-Rasteille.
Kisa käytiin Ruskolla Varjosen Bellan hevostilan liepeillä. Hän on valmentanut yhden ravikuningattaren ja laitumilla näkyi parisenkymmentä hevosta.
Lähtöön mentiin yhden laitumen viertä. Kun kävelin rauhallisesti aidan vierustaa, yksi hevosista tuli viereeni ja alkoi seurata minua. Pari kertaa pysähdyin, se pysähtyi viereeni ja katsoi minua silmiin. Kun mukana ei ollut leipää, en viitsinyt (=uskaltanut) silittää hevosen turpaa, vaikka sitä se varmaan odotti.
Hetken päästä seuraani liittyi toinen hevonen ja lopussa jo kolmaskin. Kun pysähdyin lähtöpaikan viereen, hevosetkin pysähtyivät. Kun paikalle tuli varttuneempi nainen, hän kysyi olenko ammatiltani eläintenkesyttäjä. Ulkopuolisesta se oli hieman siltä näyttänyt.
Pienen alkuverryttellyn jälkeen lähdin kiertämään kolmen kilometrin rataa. Tänään suunnistus sujui hyvin ja juoksukin ihan eri tavalla kuin eilen. Se ei johtunut kunnon noususta vaan paremmasta maastosta.
Puolen välin jälkeen akillesta alkoi hieman kolottaa. Pitänee pitää välillä yksi lepopäivä, vaikkei vielä huomenna sunnuntai olekaan.

Tässä
ANIMAATIO päivän suunnistuksesta.

11.6.19, tiistai:
Suuntasimme automme – jos nyt Skodaa voi autoksi mainostaa – nokan kohti pohjoista. Tai olisiko se sittenkin kohti itää. Ja kun kartalta katsoo, niin Turku onkin koillisessa Nauvosta katsellen.
Varsinaista syytä meillä ei ollut. Mitä nyt halusimme välttää täydellisen metsittymisen. Tai minä halusin. Vaimo voisi olla Nauvossa huhtikuusta lokakuuhun. Käsittämätöntä!
Tai olihan mulla hyvä syy. Satarastit Liedon Kaskalassa.
Perillä selvisi, että syy ei ollut hyvä. Alueella oli suoritettu voimakkaita metsätöitä. Ja kaikki metsässä liikuneet tietävät, että nykyisten koneiden tekemät avohakkuualueet muuttuvat kulkukelvottomiksi. Metsäkoneen kulku-ura on ainoa jotenkin edettävä ura. Tosin siinäkin on kaikenlaista törkyä niin, että koko ajan on tupsahtaa turvalleen.
Kertaakaan en kaatunut ja rastitkin löysin ongelmitta. Sijoitus ei muodostunut mainittavaksi, hädin tuskin puolen välin paremmalla puolella.
Suunnistuksen jälkeen vietin poikkeuksellisesti illan TV:n ääressä.
Ensin sieltä tarjoiltiin maailmancupin sprinttiviestiä, kyse oli suunnistuksesta.
Sitten tuli pitkä ohjelma Paavo Nurmen yleisurheilukisasta Turusta.
Suhteellisen pitkäveteistä hommaahan se on katsella. Toista oli, kun nuorena miehenä kävimme Helsingissä katsomassa Suomi-Ruotsi maaotteluja. Niissä oli tunnetta ja tapahtumaa kerrakseen.

10.6.19, maanantai:
Tällä iällä vieraitten kanssa seurustelu on niin raskasta, että tänään lepäsin koko päivän.
Se verran sain sentään aikaiseksi, että iltapäivällä täytin juomavyön pullot ja lähdin ensimmäisen kerran pitkälle lenkille sitten tammikuun.
Tavoitteena oli juosta rauhallista vauhtia välillä hiukan kävellen. Siksi, ettei pulssi nousisi aivan mahdottomiin lukemiin.
Hieman alle kaksi tuntia tuli oltua liikkeellä.
Pari kilometriä ennen perille tuloa Ingemar Storgård istuskeli vaimonsa kanssa pihalla nauttimassa auringonpaisteesta. Pysähdyin luonnollisesti heitä tervehtimään. Inkku totesi, että eipä ole Peran isäntää näkynyt laisinkaan tänä keväänä. Kerroin syyn, miksi lenkit ovat jääneet tekemättä. Ingemar kertoi, että hän täyttää Juhannuksena 83 vuotta.
Silloin kun nuorena riiasin täällä nykyistä emäntääni, tätä nyt mökkinämme olevaa saaristokauppaa kutsuttiin Peran kaupaksi. Ja kauppiasta Peran muoriksi.
Paikan nimi on siis siirtynyt minulle. Olen siitä äärimmäisen ylpeä.
Myös siitä, että ei se kunto ole sentään täysin romahtanut sairastelun aikana. Neljätoista kilsaa tuli jolkoteltua tunnissa ja kolmessa vartissa. Syke pysyi maltillisesti lukemissa 117.

9.6.19, sunnuntai:
Tänään Janilla ja Amalialla ei ollut niin tulen palavaa kiirettä merelle kuin eilen. Mutta ennen yhtätoista he olivat jo kalastamassa. Kalaa ei tullut vieläkään.
Sen jälkeen he kävivät järvellä uimassa. Ilma oli kylmennyt mutta vesi oli kuulemma lämmintä.
Paistoin lounaaksi ulkona grillissä lettuja. Tuulessa oli vaikeaa saada grilliin kunnon lämpötilaa, mutta hyvin ne vaaleatkin letut kauppaansa tekivät.
Saaristomerelle annettiin tuulivaroitus, vieraat lähtivät veneellä Airistolle. Hyvin he pärjäsivät, saivat jopa veneen laituriin muita paatteja kolhimatta. Sitten alkoi ilmeisesti Amalian viikonlopun kohokohta, kun hän pääsi ulkoiluttamaan ja paijaamaan Friscoa.
Vieraiden lähdettyä kävin kaupassa ja sen jälkeen suunnistin lenkille. Juoksin perinteisen saunalenkkini Sundströmin rantaan. Pulssi oli tänään viisi lyöntiä alhaisempi kuin torstain lenkillä samalla vauhdilla. Joten kunto alkaa sittenkin nousta kohisten. Akilles oli lenkin jälkeen hieman turvoksissa, mutta mitään isompaa ongelmaa en sen suhteen koe.

8.6.19, lauantai:
Se on sellaista pientä mutta vauhdikasta menoa, jota sai seurata koko päivän, kun nuoriso oli liikkeellä.
Jani ja Amalia kävivät heti aamulla kalastamassa. Onni ei ollut myötä, ihmekös se helteellä.
Iltapäivällä he tekivät sitten pidemmän matkan ja kävivät uimassa Kassisaaren vieressä. Kassisaari on pieni luoto heti pian Thoraslahdesta ulos tullessa. Siellä on matala hiekkaranta, jossa vesi lämpiää ensimmäisenä meressä. Nimensä se on saanut siitä, että Ato jätti sinne kerran kassinsa.
Nuoret kävivät myös järvellä uimassa, siellä vesi oli vielä lämpimämpää kuin meressä.
Minä skrapasin hiukan seinää ja korjasin ikkunan pielten repsottavia vuorilautoja. Alan jo liikkua tottuneesti rakennustelineillä. Päätäkään ei huimaa silloin, kun en katso alaspäin. Joten siis vain koko ajan!
Ihmetellä pitää, että se Amalia pysyy hoikkana tyttönä. Nimittäin neiti syö koko ajan ja myös siinä välissä. Híukan nirso hän on tietyille ruuille, mutta sellainen makean epäterveellinen menee alas iloisesti.
Lenkillä en tänäänkään käynyt. Mutta akilleksen harjoitteita tein ja havaitsin, että jänteen voima alkaa pian olla samalla tasolla kuin terveellä jalalla. Pystyn jo helposti kiipeämään jyrkkää rinnettä ylöspäin varpaillani. Vielä viikko sitten siitä ei tullut mitään.

7.6.19, perjantai:
Armoton helle jatkuu, vaikka tänään mittari jäi 27 asteeseen.
Ajoin nurmikot ja niitin polkujen varsien heinää. Ja kävin viemässä riistakameran metsään vajaan kilometrin päähän. Siinä sitä oli urheilua ihan riittävästi.
Aloitin myös ihanan kesätyön. Teippasi skrapan varren päähän ja aloitin seinän käsittelyn. Tällä ilmalla sain siitä varttitunnissa tarpeekseni. Siinä ajassa seinä ei valmistunut.
Illalla Jani ja Amalia saapuivat veneellä rantaan. Olivat jättäneet auton Juhan luo ja tulivat lopun matkaa veneellä. Siten ei tarvitse jonottaa lautalle. Ympäristön kannalta veneellä liikkuminen lienee hieman arveluttavaa. Kahden litran asemasta bensaa kuluu kymmenen.
Iltaruuaksi valmistin luonnollisesti lettuja.
Söimme ne ulkona ja kun viimeinen lettu oli syöty alkoi voimakas sade. Ajoitus oli täydellinen. Puolen tunnin päästä sade loppui. Vierasmajassa nukkumisen kannalta sade oli erittäin tervetullut. Siellä sisälämpötila laski juuri ja juuri siedettäväksi!

6.6.19, torstai:
Hellekausi on saapunut. Lämpötila oli jo reippaasti yli kaksikymmentä astetta, kun lähdin juoksemaan.
Kiersin seitsemän kilometrin lenkin. Vauhti oli kuntooni nähden reipas. Niin oli sykekin.
Tammikuussa juoksin saman lenkin. Keskisyke oli silloin 123. Tänään se oli 141.

Hieman siitä voi laskea helteen tiliin, mutta suurin osa erosta johtuu siitä, että kunto on neljässä kuukaudessa romahtanut.
Olen kyllä tehnyt paljon lenkkejä alhaisella sykkeellä. Se ei riitä, vaan tarvitaan myös kovatehoisia harjoitteita, jotta kunto pysyisi edes jollakin tasolla.
Koska kaupungissa on kuuma, lähdimme Nauvoon. Kuuma oli täälläkin. Kuumuutta lisäsi se, että piti käydä hakemassa pari riistakameraa metsästä, niittää polkujen reunoja ja sen sellaista. Lämpötila oli lähellä kolmeakymmentä astetta.
Kunnon suomalaisena lämmitin lopuksi iltasaunan ja menin sinne vajaan sadan asteen lämpöön jäähdyttelemään.
Maa sai tänään uuden hallituksen. Helppoa ei tule sillä olemaan. Saa nähdä kestää maa ja kestävätkö ministerit neljää vuotta touhua.

5.6.19, keskiviikko:
Tänään aloitin työskentelyn lääketutkimuksessa. En siis tee palkkatyötä, vaan olen koekaniini. Kyse on tutkimuksesta, jossa tutkitaan rokotetta keuhkoahtaumatautiin.
Koekaniiniksi pääsee, jos on tuprutellut tupakkaa riittävästi jossakin vaiheessa elämää. Lisäksi pitää olla iältään 50-80 vuotta. Ikärasismi kait siksi, että jos kani kyykähtää tutkimukseen, niin meidän ikäisille se ei ole niin suuri vahinko. Siis se ennenaikainen poislähtö.
Minä osuin arvalla ryhmään, jolle annetaan ensin kaksi vyöruusurokotetta kolmen kuukauden välein. Ja viimeisestä puolen vuoden päästä sitten se varsinainen tutkittava rokote keuhkoahtaumatautiin. Ja sekin voi olla lumerokote.
Ensimmäinen piikki on pistetty ja vielä olen pystyssä.
Sen jälkeen menin kuudetta kertaa Shockwave-hoitoon. Jo viime kerralla sain hiukan tykimmän annoksen tykitystä akillekseen.
Yhdessä totesimme, että nyt hoito päättyy. Akillekseni ei ole vieläkään sataprosenttisessa iskussa. Jatkan harjoitteita, joilla voimistetaan jänteen kuntoa ja todennäköisesti muutaman viikon jälkeen minut voidaan siirtää terveiden kirjoihin.
Kiitin lämpimästi hoitajaani Eetu Koivistoa, hän on todella asiantunteva osteopaatti ja lupasin levittää ahkerasti ilosanomaa tästä shockwave-hoidosta akillesjänteen kuntoutukseen.
Se kun ei ole vielä kovin tunnettu edes urheilulääkäreiden parissa.

4.6.19, tiistai:
Hallitusohjelmasta on päästy jonkinlaiseen yksimielisyyteen. Ministereitä tulee peräti yhdeksäntoista – määrä korvaa laadun.
Taloudesta nämä puolueet eivät ymmärrä mitään ja talouden hoito seuraavalla nelivuotiskaudella perustuu toiveajatteluun.
Ilmastonmuutos on huomioitu laajasti, vaikka sitä ei olisi olemassakaan. Tärkeämpää, eli saastumista ja väestöräjähdystä ei ole huomioitu, mutta se ei ole muodikasta.
Neljän vuoden päästä maan talous on kuralla, kiitos siitä lankeaa kansanrintamahallitukselle.
Tosin epäilen vahvasti, että Antti Rinteen terveys ei kestä niin kauaa!
Minun terveyteni on sen sijaan paranemaan päin. Rogaining-kisan jälkeen pidin kaksi lepopäivää. Sen jälkeen kuuden päivän aikana olen juossut joka päivä. Kahtena viimeisenä suunnistanut. Ja päivä päivältä akilles on parempi.
Tänään suunnistuskin sujui ihan kohtuullisesti. Tässä ANIMAATIO juoksusta. Tuloksena oli kolmen kilometrin radalla neljäs sija runsaan kolmenkymmenen osallistujan joukossa. Aika hyvin toipilaalta.

3.6.19, maanantai:
Kun kävin sulkemassa saunan oven, niin paluumatkalla laskin noin viiden metrin matkalla koiranputkissa 71 kappaletta pyjamaluteita. Se on koppakuoriainen, joka vasta toistakymmentä vuotta sitten rantautui Suomeen. Meillä se tuntuu viihtyvän hyvin.
Ja noin puolet niistä oli parittelemassa, joten kannan laajenemista on edelleen odotettavissa.
Lähdimme kotiin, Ullan lievästä vastahankaisuudesta huolimatta. Hän on tottunut lapsuudessaan viettämään kolme kuukautta Nauvossa. Ja haluaisi palata lapsuuteensa uudelleen. Yritän vakuuttaa, ettei se lapsuus tule vastaan Nauvossa. Palaudumme kyllä lapsuuden tasolle aikanaan, se tapahtuu sitten hoitokodissa. Siellä vaihdetaan vaippoja hitaammin kuin silloin 40-luvun loppupuolella!
Minä palauduin lapsuuden tasolle suunnistuksessa Ispoisissa. Maasto oli periaatteessa tuttua. Jalka on siinä kunnossa, että pystyin juoksemaan metsässä ensimmäisen kerran neljään kuukauteen. Se aiheutti ilmiön, joita nähdään vasikoilla, kun ne keväällä lasketaan ensimmäisen kerran laitumelle. Päätöntä ravaamista...
Sitä olisi nyt nähtävissä tässä ANIMAATIOSSA!

2.6.19, sunnuntai:
Koko yön oli pilvessä ja hiukan vielä ripsi sadetta.
Ilmeisesti huono sää herätti minut ennen neljää enkä sitten jaksanut nukkua.
Olo oli saamaton koko päivän enkä mitään saanut aikaiseksi.
Iltapäivällä kävin sentään juoksemassa. Juoksin samaa vauhtia kuin kaksi päivää sitten. Syke oli nyt viisi lyöntiä alhaisempi kuin edellisellä kerralla.
Kyllä minusta vielä taitaa kympin juoksija tulla.
En siis tarkoita kouluarvosanaa vaan matkaa!
Kävin myös viemässä riistakameran hakkuuaukean toiselle puolelle. Ensimmäisen kerran pystyin siellä hakkujätteiden, kivikoiden ja onkaloiden välissä kävelemään normaalisti. Siis siten, etten katsonut tarkkaan joka askeleella mihin vasemman jalkani asetan.

1.6.19, lauantai:
Kesäkuu ei alkanut kovin kesäisenä. Aurinko kyllä paistoi, mutta tuuli toi lievää koleutta ilmaan.
Lähdin aamukävelylle T-paidassa, kun ajattelin käveleväni kovaa. Hyvin pärjäsin. Järven jälkeen oli pellolla kauris syömässä apilaa. Kun lähestyin vastatuuleen suoraan kohti eläintä, se päästi minut hyvin lähelle. Sitten kun se näki minut, niin laukka oli kadehdittavan reipasta.
Paluumatkalla oli maantiellä jokin keppi poikittain. Kepillä oli keltaiset laikut silmien takana. Kun pääsin lähelle, niin se lähti kiemurtelemaan. Se sujahti tieltä ojaan. Ojan pohjalla oli ilmeisesti myyrän tekemä käytävä. Sinne se käärme meni arkailematta. Mahtoiko käytävän päässä odottaa lounas!
Joskus neljä vuotta sitten tämä mökkirahjan maalaus jäi kesken. Kaksi seinä tuli maalattua, kolmanteenkin, siihen korkeimpaan tein jonkinlaiset rakennustelineet. Jäi sitten sinä kesänä skrapaamatta ja maalamatta. Jäi parina seuraavanakin, vaikka muija muisti muistuttaa.
Olen hänelle todennut, että kun olen luvannut talon maalata, niin kyllä mä sen maalaan. Ei siitä tarvitse joka jumalan vuosi nalkuttaa.
Nilkan kunnosta huolimatta – tai sen takia – aloin tänään korjata näitä tällinkejä ja tein telineille kunnollisen päädyn, johon kiinnitin tikaraput. Nyt sinne voi turvallisesti kiivetä. Jos ilmoja pitelee, niin saatan aloittaa tulevina päivinä seinän skrapaamisen. Ja jos niin pitkälle pääsen, niin sittenhän se on jo melkein maalattu!
Työ jäi kesken kun alkoi sataa. Siirryin lämmittämään saunaa ja kävin pikku lenkillä. Akilles ei ilmeisesti tykännyt rappusilla kiipeilystä ja se vaivaantui juoksusta.
Illan hämärtyessä sade lakkasi ja kävin tyhjentämässä sademittarin. Se näytti 10 mm sademäärää. Kun tulimme tänne eilen, niin mittarissa oli silloin 22 mm. Jokohan tänä kesänä pääsisi täällä Nauvossa sienimetsään.

31.5.19, perjantai:
Kävin taas juoksemassa aamulenkin.
Juoksu sujui hyvin, akilles ei oireillut edes lenkin jälkeen. Vauhti oli ihan reipasta, alle 7.30 kilmetrillä. Siis hidasta johtuen siitä, että kunto on todella huono. Vaikka Polar väittää, että hapenottokykyni on 43, se tarkoittaa ikäluokassani huippuluokkaa.
Tämän jälkeen siirryimme autuaammille metsästysmaille. Emme sentään taivaaseen vaan Nauvoon.
Siellä lähdin hakemaan riistakameraa Möljältä. Se ei ollut tällä kertaa metsästänyt muita kuin kauriita.
Sen jälkeen aloin metsästää punkkeja. Ajoin ruohikot ja niitin tien varsia. Ei tarttunut yhtään punkkia tällä kertaa.
Lounaaksi söimme nauvolaisia uusia perunoita ja silliä.
Nukahdin heti sänkyyn päästyäni. Ja siirryin unessa kesään. Ainakin kesäkuuhun.

30.5.19, torstai:
Kävin aamulla juoksemassa. Raskasta oli, maanantain lenkki painoi jaloissa.
Paluumatkalla minut ohitti nuori mies. Täsmälleen siinä kohdassa kun eilen näin kyyn, mies pysähtyi. Oli hetken paikoillaan ja kääntyi takasin. Minut ohittaessaan varoitti, että polulla on kyy.
Jatkoin matkaani ja toden totta. Se eilinen kyy ylitti taas lenkkipolkuni. Tänään päinvastaiseen suuntaan kuin eilen.
Muuten maa makaa kuten eilen.
Hallitusta ei ole syntynyt.
Jääkiekkopojat juhlivat kultamitaliaan kuin viimeistä päivää. Kaipa muoriltakin miehiltä alkaa pikku hiljaa virta loppua ja voidaan unohtaa muutamaksi vuodeksi jääkiekko.
Kesä antaa vielä odottaa itseään, tapanahan sillä on tulla esiin todenteolla vasta Juhannuksen jälkeen.
Minulle se sopii.

29.5.19, keskiviikko:
Yö sujui laivalla mukavasti – nukkuen! Meri oli tyyni eikä laiva keinunut.
Hiukan oli aamulla sellainen tunne, että ainakin se viimeinen maltti olisi saanut jäädä nauttimatta.
Ehkä sitä vielä oppii. Vaikka sanotaankin, ettei vanha koira opi istumaan.
Kävin aamulla kävelemässä ja sen jälkeen osteopaatin käsittelyyn. Tykillä taas ammuttiin ja sen päälle hierottiin maanantai-iltana siipeensä saanut pohjelihas vetreäksi ja nöyräksi.
Nöyräksi tuli kyllä pohkeen omistajakin. Kyse ei ollut mistään hellävaraisesti thaihieronnasta vaan peukalolla ja voimalla mentiin syvälle pohkeen ytimeen. En huutanut enkä pyytänyt armoa.
Siis ääneen, kyllä se hieroja näkee lihaksista milloin sattuu ja kovaa.
Illalla kävin vielä kävelylenkillä. En malttanut koko matkaa kävellä. Otin välillä hiukan juoksua. Lopussa akilles toimi niin kuin pitääkin.
Lenkillä näin kesän ensimmäisen elävän kyyn. Kaunis vaaleanruskea otus. Otin siitä muutaman kuvan.

28.5.19, tiistai:
Hiukan huonosti nukutun yön jälkeen siirryimme Viking-linen Amorella-laivalle.
Tunne oli eilisillan raskaan suunnistuksen jälkeen hieman raukea.
Mutta olohan muuttuu timanttiseksi, kun laivan irrottua laiturista siirtyy baarin puolelle ja aloittaa kartoittamaan paatin tarjoilupisteiden olutvalikoimaa.
Sekä merkeissä että laaduissa kyllä löytyy sen verran runsaasti, että huomasin tehtävän mahdottomaksi ja siirryin kolmannen oluen jälkeen vesilinjalle.
Tilapäisesti!
Aterioimme a la carte-ravintolassa. Ruoka oli oikein hyvää, tuskin itsekään pystyisin paljon parempaan.
Sää oli paras mahdollinen. Aurinko paistoi. Lintuja lenteli runsaasti laivan ympärillä. Saimme seurata kahden merikotkan leijuntaa laivan keulan yläpuolella. Valitettavasti kameraa ei ollut mukana, joten en saanut niitä vangittua.
Tukholmaa lähestyttäessä laiva ajoi hiljaa. Ihailimme Ruotsin rakennuskulttuuria ja hienosti hoidettuja piha-alueita. Oikein kateeksi kävi.
Joutsenia oli saarten rannoilla lukemattomia aina kaupungin keskustaan asti.
Ennen yhtätoista iltasella päätin päiväni yhdellä single maltilla.
Maltillahan täältä on – toivottavasti – jonain päivänä lähdettävä!

27.5.19, maanantai:
Vuoden tärkein kisa minulle on ehdottomasti Turku Rogaining Sprint.
Se juostiin tänään. Tai jotkut juoksivat, minä nilkutin sen läpi jollakin tavalla. Onneksi suunnistuksessa ei peitsistä hylätä.
Tämän vuoden sprintti ei oikein sopinut akilleksen murentamalle jalalleni. Tasainen maantie olisi ollut parempi kuin metsäsuunnistus.
Kisan erikoisuus oli se, että 7 pisteen rastilla nro 77 sai käydä kolmeen kertaan, yksi rasti oli välillä poimittava.
N
e kiemurat menivät vielä hyvin.
Rastilla 138 oli hirveitä jyrkänteitä ja ne teettivät ylimääräisiä mutkia.
Rastin 79 otto meni pahasti pieleen, lähdin mäkeen liian aikaisin.
Sen jälkeen tuli kiire klenkata ajoissa maaliin, myöhästymisestä rankaistaan ankarasti.
Rastien käyntijärjestys:
Lähtö-137-7-4-77-1-77-7-77-9-138-3-79-Maali

 

 

 

 

 

 

------------------------------------------------------------------------------------------


31.12.18, maanantai:
Kun olen ihastunut taulukoihin, niin tällainenkin löytyy koneeltani.
Vuosien varrella on käyty ahkerasti ulkoilemassa.
Jos joku lahjakkaampi olisi nämä lenkit tehnyt, niin olisi varmasti tullut tulostakin!

Vuosi Juoksu Suunnistus Hiihto Pyöräily Yht: Tunnit
2003 617 255 218
 
2176
 
2004 793 302 858
 
2060
 
2005 881 308 664
 
1938
 
2006 1111 153 389
 
1734
 
2007 1347 241 329
 
1995
 
2008 1196 262 200 206 2136 283
2009 1507 286 406 110 2767 358
2010 1419 224 783 391 3347 428
2011 1266 184 587 761 3276 391
2012 973 232 811 163 2606 346
2013 1196 234 818 218 2863 380
2014 1443 227 470 106 2629 360
2015 959 378 603 326 3147 483
2016 1471 201 363 488 3217 471
2017 1170 239 409 182 2653 402
2018 1419 242 284 218 2583 379




 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Informaatiota sivun kävijöistä alkaen 8.4.2013:

Flag Counter