Blogi:

21.6.17, keskiviikko:
Vuoden pisin päivä. Ei sentään lämpimin. Lämpötila alle viisitoista astetta ja luoteistuuli teki kelistä jäätävän.
Lähdin sentään juoksemaan. Kävin kääntymässä Sundströmin rannassa ja juoksin viisi kilometriä reippaasti ja lopun puolitoista jäähdytellen. Jalassa oli Hokan Bondi4 tossut. Ne eivät oikein sovellu reippaaseen juoksuun. Hankin ne ultrajuoksua varten, mutta eivät taida siihenkään sopia.
Kävimme Ullan kanssa kaupassa ostamassa purtavaa Juhannukseksi.
Siivosin vierasmajan ja saunan perusteellisesti. Siis oman mittapuuni mukaan.
Tyhjensin puuceen säiliön. Siellä ei ollut muuta kuin tämän kesän omat tarpeeni. Ulla kun käyttää sisävessaa.
Ajoin hieman nurmikoita ja tein niittohommia.
Tulisi vaan äkkiä talvi, niin ei olisi kuin yhden kiinteistön talonmiehen hommat tehtävänä!

20.6.17, tiistai:
Mökillä. Vettä satoi. Tuuli pahuksesti. Vähän sisätöitä.
Iltapäivällä selkeni ja tein kaupan eteiseen uuden räystäslaudan sekä kiinnitin siihen tuomani rännin. Johan se oli pari vuotta ilman. Vaimo jaksoi näin pienestä asiasta muistuttaa useammin kuin kerran.
Naapurin isäntä jättää joka kesä pari vakoa perunoita puron toisella puolella olevalle pellolle. Kävin siellä ja nostin muutaman varren. Potaatit olivat pieniä ja hädin tuskin sain sieltä kahden ihmisen annoksen. Olivat niin pieniä ja kuivia, että seuraavat perunat haetaan tilallisten omista myymälöistä. Niitä on tässä lähistöllä kolme kappaletta.

19.6.17, maanantai:
Normi päivä, kiirettä pitää.
Aamupalan ja lehden luvun jälkeen lähdin juoksemaan kahdeksan kilometrin lenkin. Vuorossa oli Yasso800. Tein kuusi kahdeksansadan metrin vetoa kahden sadan metrin kävelypalautuksella. Alkuunja loppuun kilometri verryttelyä.
Sitten pesin pyykkiä pari koneellista.
Kävin kaupoissa ja pakkasin laukkuni sekä tyhjensin jääkaapista tavarat kylmälaukkuun.
Pakkasin auton ja ajoin Nauvoon. Matkalla poikkeisimme Airistolla hakemassa veneen istuinsuojat.
Perillä Nauvossa tein meille ruokaa.
Sen jälkeen ajoin nurmikot.
Illalla niitin vielä tienvierustoja.
Ja jossakin lomassa ehdin juomaan kaksi olutta.

18.6.17, sunnuntai:
Menin eilen aikaisin nukkumaan enkä siten jaksanut valvoa Jukolan miesten kanssa. Heräsin aamulla neljän jälkeen ja tarkastelin viestin kulkua netin tuloksista. Kun Göteborg oli saanut tukevan johdon ennen tamperelaisia Kooveetä ja Pyrintöä, päätin jatkaa nukkumistani.
Iltapäivällä tutustuimme Aurajoen rantaelämään. Kävimme syömässä NERå:ssa. Varsin ohuelta ruokalistalta valitsimme kalleimman. Se oli hyvää ja siitä sai vatsansakin täyteen.
Ajoin nurmikon toisen kerran kahden päivän sisällä. Siinä kasvaa sekaisin ruohoa ja pihasaunioita. Jälkimmäinen tekee vahvaa vartta ja ruohonleikkurilla se ei kunnolla katkea. Ne pitäisi kait nyhtää käsin yksitellen pois, mutta siihen urakkaan en lähde. Joten asennoidun niin, että tämä kasvillisuus meidän pihalla on kaunein mahdollinen.

17.6.17, lauantai:
Pitkän itsetutkiskelun ja harkinnan jälkeen päätin lähteä suunnistamaan kuukauden tauon jälkeen.
En antanut itselleni lupaa kaatua ja pidin vauhdin rauhallisena. Siitä huolimatta parilla rastilla tuli pienii mutka matkaan. Väittäisin, että se johtui enemmän huonosta kartasta kuin omasta virheestä.
Suunnistus oli Haunisten altaan pohjoispuolella ja se on aika ryteikköistä aluetta. Polkuja siellä on paljon, osa oli kartassa, osa ei. Ja poluilla runsaasti juurakoita joten koko ajan sai olla varuillaan tasapainon kanssa. En kaatunut, kerran olin jo lentää turvalleni, mutta sain pidettyä itseni kurssissa.
Iltapäivällä Venlat suunnistivat Pohjois-Karjalassa. Ratamestarit olivat tehneet haastavat radat ja erot kärkijoukkueiden välillä olivat heti alusta alkaen suuret. Suomalaiset suosikkijoukkueet sortuivat karkeisiin virheisiin jo avausosuudella. Paras suomalaisjoukkue olikin sitten Pyrinnön kakkosjoukkue. Tämä lienee ensimmäinen kerta suurviestien historiassa, että seuran kakkosjoukkue on maan paras edustaja!

16.6.17, perjantai:
Vaimo ja pojat olivat lupautuneet ostamaan minulle syntymäpäivälahjaksi uuden kameran. Juha oli tehnyt tutkielman internetin syövereissä siitä, mikä olisi sopiva kamera. Sellainen, joka kulkisi mukana metsässä ja matkoilla. Mutta myös sellainen, jolla voisi ottaa kuvia hiukan kauempana olevista linnuista ja muista elävistä.
Myös minä olin tehnyt tutkimuksiani netin maailmassa ja lähdin päivällä Rajalan kamerakauppaan katselemaan ja kokeilemaan kahta mallia käteeni.
Myyjä oli vielä asiantuntija ja niinpä lähdin kaupasta kassissa upouusi Nikon Coolpix P900 digikamera. Painoa sillä on vajaa kilo, mutta vastapainona kaksimetrinen kinovastaavuus.
Akun lataamisen ja pintapuolisen tutustumisen jälkeen lähdin kävelemään kameran kanssa. Hieno peli ja vapaallakin kädellä kuvat onnistuivat kiitettävästi.
Lähimetsän orava näytti tältä:


15.6.17, torstai:
Lähdimme Ullan kanssa veneajelulle iltapäivällä.
Ensi ajoimme Nauvon ja Korppoon väliseen salmeen tarkistamaan kalasääsken pesää. Se tyhjä, ensimmäisen kerranmiesmuistiin siellä ei ollut pesää. Tai oli siellä pesää varten kasa oksia mutta ne eivät olleet kelvanneet linnuille.
Sitten ajoimme Kirkkosaaren pohjoispuolelle. Siellä oli pesintä käynnissä ja kun lähestyimme lintuja, ne nousivat lentoon ja yrittivät äännellen ja syöksyjä tehden ajaa meidät pois. Pois me menimmekin heti, kun olimme saaneet muutaman kuvan niistä.
Illaksi ajoimme kotiin Turkuun.
 
14.6.17, keskiviikko:
Kävin aamulla pitkällä lenkillä eli juoksin runsaat kaksi tuntia Nauvon metsäteitä:
Juha ajoi tänään veneen tänne Nauvoon. Asensimme rikkoontuneen sulkuhanan tilalle uuden. Yksin en sitä saanut tehtyä, kun käteni ei ole vieläkään ihan kunnossa. Nyt vesi menee myös naapurin puolelle, meille ei hanan vuotamisesta ole ollut haittaa. Ajoin Juhan ja koirat takaisin Airistolle autolla, vene jäi meille.

13.6.17, tiistai:
Suomessa oli alkuviikon hallituskriisi, kun perussuomalaiset eivät uuden johdon myötä kelvanneet enää hallitusvastuuseen.
Tänään enemmistö persujen kansanedustajista lähtivät puolueesta perustaen uuden ryhmittymän eduskuntaan. Ensin ilmoittautui 20 lähtevien joukkoon, mutta määrä kasvoi iltapäivän kuluessa 23:een.
Timo Soini on nyt uuden ryhmän rivijäsen, mutta todellisuudessa tietenkin primus motor.
Eli mies loikkasi perustamastaan puolueesta uuteen ryhmään. Politiikassa takkia käännetään vauhdissa. Timo kirjoitti blogissaan runsas viikko sitten: "Pidän loikkareita luusereina. Siksi ajoin hallitusneuvotteluissa läpi niin sanotun seteliselkärankaisten rappiopykälän kumoamisen".
Nyt hän on siis itse loikkari, kun äärioikeistolaiset käenpojat valtasivat puolueen. Surullinen tarina.
Jostain syystä tämä puolet pienempi ryhmä sai pitää neljä ministerin salkkuaan. Hyväveli-järjestelmä toimii ja kukkii hienosti!
Sipilä myönsi, että ministerisalkkujen jaosta oli keskusteltu keskustan ja kokoomuksen eduskuntaryhmien sisällä.
Hän toteaa: Itse perustelin sitä jatkuvuudella. Jos salkkujakoa olisi muutettu, prosessikin olisi ollut toinen. Itse perustelin sitä myös sillä, että kyllä nuo jotka tämän päätöksen tekivät, aika kovan uhrauksen tekivät tässä yhteydessä.
Sipilä tarkoittanee kovalla uhrauksella sitä, että puoluetukimiljoonat näiden kahdenkymmenen osalta jäävät perussuomalaisten puolueen haltuun!

12.6.17, maanantai:
Vettä satoi reippaasti.
Sekä Nauvon keskustassa olevan havaintoaseman että Fagerholmin virallisen aseman mukaan sademäärä oli 21 mm. Se on paljon se.
Iltapäivällä sade taukosi sen verran, että lähdin juoksemaan. Juoksin kirkonkylän suuntaan. Menomatka sujui kevyesti sellaista kuuden minuutin luokkaa kilometrillä, vähän yli. Tuntui, että oli täysin tyyntä. Paluumatkalla huomasin, että olin juossut kevyeen myötätuuleen. Rutistin sen verran kovemmalla sykkeellä, että paluumatka sujui samalla vauhdilla.
Heti lähtiessä puron jälkeen mökkitien vieressä lepäsi mustavalkoinen kyy. Kaivoin kännykän esiin ja palasin ottamaan pari kuvaa olennosta. Sateesta huolimatta se lepäsi palatessani aivan samassa paikassa.
Vielä saunaa lämmittäessä vettä tuli hiljakseen, mutta illalla näkyi jo sinistä taivasta.

11.6.17, sunnuntai:
Rangaistusiirtolassa ei pyhäpäiviä pyhitetä levolle, vaan töitä tehdään miten kuten pystytään. Murtunut luu alkaa ilmeisesti luutua kuntoon, kun sekään ei enää pahemmin estä työntekoa. Hiukan se vielä otti itseensä, kun nostelin kesäkalusteita ja siirtelin niitä paikoilleen.
Työn ohessa kävin pyöräilemässä lauttarannassa. Tosin vain tässä lähimmässä eli Korppoota vastapäätä olevassa. Siellä oli avattu kioski ja ravintola. Se oli kevään suljettuna, kun Ailis ei suostunut maksamaan korotettua vuokraa ja muutti keskustaan Marta Hemin tiloihin.
Sipilä ja muut isot pomot pohtivat ankarasti, miten hallitusyhteistyö sujuu persujen uuden johdon kanssa. Herra Hakkaraisesta tuskin on suurta haittaa. Mies valittiin puolueen puheenjohtajistoon. Sen kyllä saanee hiljaiseksi, kun sen juottaa umpihumalaan.
Mutta avoimen muukalaisvihan omaavan Halla-ahon kanssa on hiukan vaikeampaa.

10.6.17, lauantai:
Tämä päivä ei jää historiaan siitä syystä, että lähdin juoksemaan pitkää lenkkiä. Jouduin lopettamaan lenkin puolentoista tunnin jälkeen, kun akillesjänteeni alkoivat vihoitella.
Eikä sitäkään tulla raportoimaan historian kirjoihin, että lähdimme puolen päivän jälkeen Nauvoon. Siellä ajoin nurmikot ja tiet sekä niitin tien varsilta suurimmat kasvustot pois.
Päivän tärkein anti oli se, että persut vaihtoivat puheenjohtajaansa. Suomen suurimmaksi narsistiksi mainittu Timo Soini väistyi kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Uudeksi kuninkaaksi valittiin Halla-aho. Mies on avoimesti rasistinen jutuissaan. Puolueessa on runsaasti samaa mieltä olevia ja siksi lopputulos oli luonnollinen.
Mutta hallituskumppanit kepu ja kokoomus eivät kauaa katsele Halla-ahon persuja hallituksessa. Edessä on joko uusi hallituspohja, persujen tilalle tulevat ruotsalaiset ja kristilliset. Tai sitten mennään uusiin vaaleihin. Ainakin vihreät toivovat kiihkeästi vaaleja, heidän kannatuksensa on noussut humisten.
Kyllä minäkin kannatan vihreää aatetta, mutta vihreät eivät puolueena ja yksilöinä ole saaneet ainakaan Suomessa aikaan mitään rakentavaa. Kaiken lisäksi niiden harteilla painaa vielä vahva stalinistinen leima, vaikka sitä ei nuorempi polvi tiedä eikä ymmärrä.

9.6.17, perjantai:
Tänään harrastimme vaimon kanssa korkeakulttuuria Naantalissa.
Ensin ajoimme Kalatrappiin ja söimme siellä oikein maittavan lounaan. Kun Ulla ja muut pöytäseurueen jäsenet ottivat jälkiruuaksi Irish Coffeet, minä autokuskina tyydyin jäätelöannokseen. Se oli niin hyvää, että Ulla lapioi siitä melkoisen osan suuhunsa.
Ruuan jälkeen siirryimme Emma-teatteriin katsomaan Fingerborgia.
Vaikka istuimme kahdeksannella penkkirivillä, niin näyttelijöiden jutuista ei tahtonut saada mitään selvää. Ja ne jotka kuulimme, olivat hyvin yksimielisesti kaksimielisiä.
Puoliajalla totesimme, että näytelmän ihanneasiakas on kolmekymppinen mies tuhtissa laitamyötäisessä ja päätimme lähteä pois.
En todellakaan voi suositella tätä näytelmää. Lukuun ottamatta yllämainittua kohderyhmää.
Paluumatkalla poikkesimme Förin vieressä olevalle paatille iltaoluelle.
Kulttuurinnälkä ja –jano tuli siis tyydytettyä. Emma-teatterin osalta taas muutamaksi vuodeksi.

8.6.17, torstai:
Käden kipuilu ei ole estänyt kilpailuttamasta meidän vakuutuksiamme. Tänään vaihdoimme yhtiötä ja siirsimme kaikki vakuutuksemme Fenniaan. Lisänä aikaisempaan tuli mukaan tapaturmavakuutus. Se olisi ollut tarpeen jo aikaisemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Kävin tänään myös lääkärillä kuulemassa magneettikuvan esille tuomat vauriot. Kuvista näki (en minä mutta lääkäri), että murtuma oli selkeä ja jokseenkin helposti parantuva. Neljä viikkoa tapahtumasta luutuminen pitäisi olla tapahtunut ja sen jälkeen kättä voi käyttää suurin piirtein normaalisti. Siihen saakka on käytettävä rannetukea. Lääkäri ehdotti, että tulisin näyttämään vielä kättä kerran, jolloin se myös kuvattaisiin. Lausuin epäilykseni, että jos käsi on Juhannuksena kunnossa, niin minua ei näy enää vastaanotolla. Kyllä viisisataa euroa on ihan riittävä tuki lääkäritalo Neolle, en enää haluaisi satsata kahtasataa euroa tähän puulaakiin!
Kun kyselin mitä saan tehdä lähipäivinä, niin sain luvan ajaa polkupyörällä ja leikata nurmikkoja. Suunnistuskin oli sallittua, mutta kaatuminen ei.
Sen jälkeen lekuri kiitteli, että se tekee hyvää kun minun ikäiseni ihminen jaksaa harrastaa kuntoilua monipuolisesti.
Myönsin, että siitä on hyötyä – ainakin omaisille, heillä on sitten aikanaan kevyempi kantaa. Tosin totesin, että hukkaan se kuntoilu menee, kun minut poltetaan ja siten arkkua ei kanneta hautaan. Ja jatkoin, että onhan siitä se hyöty, että on vähemmän poltettavaa ja tässä kasvihuoneilmiön voimistuessa se on hieno ympäristöteko. Tähän lääkäri jatkoi, että sinun hiilijalanjälkesi pienenee ja naureskeli kanssani sydämellisesti.

7.6.17, keskiviikko:
Kättä parannellessa hoidin tänään kahta koiraa. Kun yksikätinen ohjaa paria rakkia ja pelaa samalla Pokemonia, niin siinä on aina vaara uudelle onnettomuudelle. Vain kerran käsi otti itseensä, kun pyöräilijä ohitti meidät ja Jade sai päähänsä hyökätä pyörämiehen kimppuun. Pyöräilijä säästyi vammoilta, mutta käteni joutui välillisesti ottamaan ne vammat vastaan. Ei kuitenkaan tapahtunut pahinta.
Se sen sijaan tapahtui illalla kun kävin katsomassa jalkapallomaaottelua Suomi – Liechtenstein. Niin luokatonta palloilua ei odottaisi näkevänsä maaottelussa. Suomen peli oli hidasta. Sitä leimasi huonot syötöt ja täysin tehoton viimeistely. Kaiken lisäksi puolustus lahjoitti maalin vastustajalle. Siitä Liechtenstein piristyi ja oli toisella puoliajalla pirteä, parempi kuin Suomi.

6.6.17, tiistai:
Kävin tänään toisen kerran lääkäriasema Neossa. Siellä ranteeni magneettikuvattiin. Työnsin käteni sellaiseen kammioon ja hoitaja poistui paikalta kuten röntgenkuvauksissakin. Ilmeisesti magnetismikin liikaa nautittuna aiheuttaa terveysongelmia.
Minulle alkoi tulla terveysongelmia – niitä henkisiä – kun sain laskun tästä lystistä. Se kun maksoi yli kaksisataa euroa. Eilen olin jo pulittanut suurin piirtein samanlaisen summan. Ihmisen hoitaminen yksityisellä terveysasemalla maksaa siis yhtä paljon kuin koiran syöpäleikkaus. Hirvittävää ryöstöä. Siis nämä molemmat.
Koska lääkäri ei varsinaisesti ole kieltänyt minulta mitään, kävin juoksemassa ja ajelin nurmikon toiseen kertaan. Nyt se alkaa näyttää siedettävältä meikäläisen silmiin. Tosin minusta kaikkein kaunein piha on asvaltoitu piha. Ja helppohoitoisin!

5.6.17, maanantai:
Loukkaantunut vasen käteni ei tykännyt laisinkaan viime viikon työjaksosta Nauvossa. Varsinkin saunapuiden halkominen kirveellä teki pahaa. Lopetinkin sen muutaman pöllin jälkeen. Käsi paisui ja alkoi taas särkeä. Katsoin perjantaina parhaaksi tilata ajan erikoislääkäriltä, joka tietää hiukan paremmin käteni tilan. Jopa paremmin kuin Ulla, joka sentään on erikoistunut kaikkeen lääketieteeseen.
Tänään käsi oli jo parempi, mutta menin sentään lääkärille. Lekuri tutki, väänteli, koputteli kättä. Totesi, että vahva epäilys on, että siellä on murtuma. Kävin saman tien Neon röntgenissä ja palasin lääkärin vastaanotolla. Kuvista löytyi murtuma ja passitti minut lisätutkimukseen, lähetteessä lukee vasemman ranteen CT. Minulla ei ole harmainta aavistustakaan, mitä lekuri sillä hakee. Sain nyt alkuun tukisiteen käteen ja pillereitä tulehdukseen. Vaikka ei se käsi särje levossa.
Eilen Ulla varmuuden vuoksi passitti minut leikkaamaan nurmikon ja siivoamaan. Sanoi, että lääkärireissun jälkeen et kuitenkaan saa mitään tehdä. Rakastettava vaimoni oli siinä oikeassa.
Mutta hiukan hän kyllä riskeerasi talonmiehensä tulevaisuuden kanssa!
Ennen lääkäriä kävin juoksemassa. Tällä kertaa vuorossa oli kovavauhtinen lenkki. Siis minun mittapuuni mukaan kova, hiukan alle kuuden minuutin km-vauhtia. Juoksemista tämä käsi kestää hyvin.

4.6.17, sunnuntai:
Pyhitimme sunnuntain siivoukselle. Siivosimme taloa sisältä ja myös ulkoa.
Ajoin nurmikot. Tai ei sitä viime syksynä kylvettyä ruohoa voi mitenkään kutsua nurmikoksi. On siellä jonkin verran ruohoa tulossa ylös mutta pääosaa näyttelee sellainen tilliä muistuttava rikkaruoho. Kauempaa katsellen piha näyttää vihreältä, lähempää tutkien hirveältä.
Meikäläiselle se on yksi ja hailee mitä siinä kasvaa, mutta yhtiössämme on sellaisia viherpeukaloita, jotka eivät kyllä tyydy tähän istutukseen.
Nyt alkaa jo hieman näyttää kesältä, kun tarkenin tehdä kävelylenkin T-paidassa.

3.6.17, lauantai:
Tänään aloitin valmistautumisen seuraavaan maratoniini. Tosin en vielä tiedä milloin ja missä sen juoksen.
Tein aamupäivällä kahden tunnin lenkin. Juoksin kohtuullista vauhtia kahdeksansataa metriä ja sitten kävelin kaksisataa metriä. Eli tein ylipitkän YASSO800 harjoituksen.
Kymmenen nopeimman kasisatasen aika oli keskiarvona 5.14. Toisin sanoen niiden kilometrivauhti oli kuusi ja puoli minuuttia.
Kokonaismatkaksi tuli hieman alle seitsemäntoista kilometriä. Näitä pitkiä lenkkejä pitäisi saada nyt tehtyä yksi kerran viikossa, kaksi parhaassa. Ehkä jo syyskuussa olen valmis maratonille!

2.6.17, perjantai:
Kesä jatkuu, tosin tänään ei lämpötilanoussut Nauvossa yli kymmenen asteen.
Ja nyt tapahtui sellainen ihme, että Ulla alkoi kysellä, että lähdettäisiinkö kaupunkiin täältä Ryssän helvetistä.
Minä olin laittavinani ensin hiukan hanttiin, mutta myönnyin sitten. Ei kestänyt kauan kun auto oli pakattu ja matka kotiin alkoi.
Tämä ruudinkeksijä Donald Trump ilmoitti, että USA irtaantuu Pariisin ilmastosopimuksesta. Pitänee hiukan ymmärtää tätä miestä, kun tämä kevät on ollut mitä on. Trumppi ei tiettävästi pysty lukemaan mitään tekstiä yli minuuttia, joten hän ei ole voinut sisäistää niitä tutkimuksia jotka kiistattomasti osoittavat globaalin lämpenemisen.
Huolimatta Trumpista hiilen poltto on lopetettava, muuten tästä ei selvitä.
Tai siis ihmiskunta saa hieman lisäaikaa ennen lopullista tuhoutumistaan.

1.6.17, torstai:
Kesä!
Lämpömittari näytti täällä saaristossa kymmentä astetta. Tuuli puhalsi hirvittävällä voimalla luoteesta, oli pirullisen kylmää.
Sisälläkin oli viileää, pienet patterit eivät oikein pystyneet pitämään lämpötilaa inhimillisenä kun nurkista ja ikkunoista veti.
Minä en pahemmin vetänyt, ainakaan vasemmalla kädellä. Se on edelleen turvoksissa ja siihen ottaa kipeästi, kun sen kanssa jotain rasittavaa tekee. Pitäisikö antaa sen verran valkotakeille siimaa ja mennä vastaanotolle.
Lämpimikseni ajelin nurmikot ja sahasin saunapuita. Niiden halkominen kirveellä ei enää onnistunut kun käsi pani vastaan.
Siitä sisuuntuneena lähdin juoksemaan, vaikka jalat eivät olleet vielä palautuneet edellisistä juoksuista. Ihmeen hyvin lenkki kuitenkin sujui eikä myrskytuuli pystynyt kaatamaan satakiloista karpaasia.
Lenkin jälkeen lämmitin saunan, kun emännän kunto ei oikein edellytä sellaista työntekoa. Sen sijaan hän teki tänään raparperipiirakkaa. Siitä tuli ihan syötävää, voisipa sanoa jopa herkullista.

31.5.17, keskiviikko:
Nämä meidän aikuiset hiekkalaatikkopojat ja –tytöt kinastelevat pääkaupungissa, saako maitokaupassa myydä limuviinaa nuorisolle ja vahvaa 5,5 prosenttista olutta aikuisille.
Minulle henkilökohtaisesti sillä ei ole mitään merkitystä. Karhua ja Sandelsia saa jokaisesta pikkukylästäkin. Ne tuotteet riittävät tyydyttämään minun viinahimoni. Ja Alkosta saan ostettua vaimolle valkoviiniä ongelmitta.
Jos laki menisi läpi, niin oluen tarjonta tietysti lisääntyisi. Mutta on sitä tarjontaa jo nyt riittävästi kaupoissa. Siis minun mielestäni.
Toisaalta en ymmärrä kepulaisten vatulointia tässä asiassa. Ei kai se kansa alkoholisoidu sen takia, että kaupasta saa puoli prosenttia vahvempaa olutta kuin ennen! Sama kait se on millä päänsä sekoittaa, keskioluella vai A-oluella.
Me lähdimme olutsotaa pakoon Nauvoon. Ihanaan kesäilmaan, pirullinen tuuli luoteesta ja lämpötila oli niukin naukin yli kymmenen astetta.

30.7.17, tiistai:
Kun en suunnistuksessa yllä vielä ikäluokkani huippuja vastaan tasapäiseen kisailuun, niin pitää edelleen hankkia kestävyyttä tulevia vuosia ja kisoja varten.
En ole yli puoleen vuoteen tehnyt juosten pitkiä, yli kahden tunnin lenkkejä. Pikku hiljaa tulen jatkossa pidentämään juoksujani ja tähtäin on syksymmällä juosta maraton jossakin päin maailmaa. Suomessa nyt kuitenkin. Ei tällä kunnolla kannata kauas lähteä. Salossa juostaan harva se viikko keräilymaraton. Pitää tähdätä niihin.

29.5.17, maanantai:
Istuva presidenttimme Sauli Niinistö ilmaisi tänään halunsa istua linnassa vielä seuraavat kuusi vuotta.
Vetosi velvollisuudentunteeseensa. Mies täyttää ensi vuonna seitsemänkymmentä vuotta. Luulisi, että siinä iässä maistuisi jo hiukan kevyemmät hommatkin. Mutta isänmaa ensin ja sitten vasta huvit.
Sen verran Sale teki jäynää vanhalle puolueelleen, että ilmoitti asettuvansa ehdolle perustettavan valitsijamiesyhdistyksen kautta, ei kokoomuksen ehdokkaana. Puolueessa lienee joka loukannut Salen tunteita, hänhän on tunnetusti hiukan herkkä mies eikä pahemmin siedä kritiikkiä. Sellaisia nuo isot päälliköt lienevät järjestään. Suosivat joo-miehiä.
Mutta pitää se Sauli valita toiselle kaudelle. Missähän voisi ilmoittautua kannattajaksi. Mies tarvitsee kaksikymmentätuhatta nimeä, ennen kuin hänet voidaan hyväksyä ehdokkaaksi.

28.5.17, sunnuntai:
Turku Rogaining Sprint on järjestetty vuodesta 2009 lähtien. Se on kahden tunnin suunnistuskisa, jossa pitää hakea oman valinnan mukaan rasteja. Niillä on eri arvo, pisteitä saa kustakin rastista yhdestä kymmeneen.
Hyvin tärkeäksi muodostuu reitin suunnittelu, siihen on varattu aikaa viisitoista minuuttia. Reitti pitää tehdä omalle kunnolle ja taidolle sopivaksi.
Viime vuonna epäonnistuin pahemmin ja jäin kolmanneksi ultraveteraanien sarjassa. Se oli katastrofi, kun olin voittanut neljä kertaa peräkkäin tämän sarjan.
Tänä vuonna onnistuin taas tekemään itselleni hyvän reitin. Ongelmat alkoivat vajaan puolentoista tunnin juoksun jälkeen. Akillesjänteet kipeytyivät niin, että juoksu muuttui kävelyksi. Pari suunnittelemaani rastia jäi käymättä ja sijoituinkin tänä vuonna toiseksi kaksi pistettä voittajalle hävinneenä.
Pikkuisen jäi siis ensi vuodelle hampaan koloon.

27.5.17, lauantai:
Maailmankaikkeudessamme on kylmä piste. Ihan pisteeksi sitä ei kuitenkaan voitane kutsua, koska sen laajuus on muutama miljardi valovuotta. Eikä sen lämpötilakaan hirveästi poikkea muusta kaikkeudesta, se on vain 0,1 asteen tuhannesosaa ympäristöään kylmempi.
Mutta kun kaikkialla muualla lämpötilaerot ovat luokkaa 0,02 asteen tuhannesosaa, niin tämä ero on saanut tiedemiehet pohtimaan, mistä se voi johtua. Ensin ajateltiin, että alueella on vähemmän galakseja ja se on aiheuttanut kylmyyden. Mutta nyt on havaittu, että siellä on ihan yhtä paljon galakseja kuin muuallakin avaruudessa.
Nyt on esitetty, että kylmyys johtuu maailmankaikkeutemme törmäyksestä toiseen kupla-avaruuteen. Siis rinnakkaiseen maailmaan.
On jo kymmenen vuotta sitten esitetty teoria, että elämme multiuniversumissa, jossa on lukematon määrä vastaavanlaisia maailmankaikkeuksia kuin omamme on.
Tällainen tiedon tulva sekoitti pienen pääni niin, että lähdimme Paraisten kaupungista rinnakkaiskaupunki Turkuun.

26.5.17, perjantai:
Juha toi koirat meille aamuyhdeksältä. Kävin niiden kanssa lenkillä. Sen jälkeen lähdimme Nauvoon, koirat jätimme meille. Annan ja Juha hakevat ne myöhemmin, kun Kideltä poistetaan tikit.
Menomatkalla näimme Koumin kohdalla hiirihaukan istumassa sähkölinjalla. Pysäytin auton ja nousin kuvaamaan sitä. Sehän nousi tietysti lentoon, mutta sain siitä pari hyvää kuvaa lennossa.
Perillä odotti nurmikot leikkuuta. Ulla oli myös sitä mieltä, että taloa pitäisi siivota sisältä. Ja ulkoa. No, huomenna sitten. Tai joskus myöhemmin, kun huomenna lähdemme takaisin.
Vesipumpulla haaroittimesta oli pakkanen rikkonut sulkuhanan. Viimeksi kun olimme täällä, niin yöllä oli ollut kymmenen asteen pakkanen. En tietenkään ollut sulkenut yöksi pumppua ja tyhjentänyt putkistoa. Vesi oli jäätyessään rikkonut sulkuhanan kuoren. Se kyllä pitää, kun hana on kiinni, mutta avatessa alkaa vesisuihku hanan kyljestä. Pitää alkaa ensi viikolla putkimieheksi!
Naapuriin oli tullut Rainer Ruotsista kesää viettämään.

25.5.17, torstai:
Tänään en seurannut, kun Mauno Koivisto laskettiin haudan lepoon. Kyllä yksi hautaus viikossa riittää minulle. Ja jos olen rehellinen, niin kummitätini kuolema ja hautaaminen koskettivat minua paljon enemmän kuin yhden entisen presidentin.
Kävin tänään ensimmäisellä juoksulenkillä sunnuntaisen onnettomuuden jälkeen. Askel ei ollut kevyt eikä vauhti kovaa. Mutta oli se ihan juoksua, molemmat jalat olivat yhtä aikaa ilmassa. Siis myös ne reunimmaiset.

24.5.17, keskiviikko:
Tänään menimme Maijan ja Ainon kanssa saattamaan kummitätini, isäni nuorimman sisaren Hilkan haudan lepoon. Hilkka täytti viime syksynä yhdeksänkymmentäviisi vuotta, hän on vanhimmaksi elänyt suvussamme.
Menomatkalla Aino (myös 95-vuotias) kertoi jutun jatkosodan ajalta, he olivat silloin Hilkan kanssa parikymppisiä tyttöjä. Aino oli Hajalan Rantalassa Hilkan kotona ja he kuuntelivat aina lauantaisin radiosta ohjelmaa, jossa soitettiin musiikkikappaleita ja sotilaat lähettivät terveisiä koteihinsa ja tytöillensä. Sinä päivänä he olivat myös tehneet siirappia. Koko aamu oli pesty, kuorittu ja paloiteltu sokerijuurikkaita. Sitten heidän tehtävänään oli keittää se siirappi saunan padassa. Se oli tarkkaa hommaa, ettei kallisarvoinen aine vaan kiehu yli.
Kun tytöt olivat radion ääressä, niin Hilkan isosisko, toistakymmentä vuotta vanhempi Valma, tuli sisään lehmiä lypsämästä. Hän kysyi Hilkalta, oletko käynyt siirappia katsomassa. Hilkka totesi, että ei nyt hetkeen, mutta että hän lähtee heti tämän kappaleen jälkeen. Valma totesi tytönhupakolle rauhallisesti: ei enää mitään kiirettä, se siirappi tuli jo häntä vastaan saunan ovella. Sanoimme Ainolle, että tämä tarina hänen pitää kertoa myös muistotilaisuudessa.
Itse muistotilaisuus oli todella herkkä ja koskettava. Hilkka oli ihminen, jonka kanssa kaikki tulivat toimeen ja Hilkalta riitti aina aikaa ja hymy meille kaikille hänet tuntevalle. Lukemattomat kerrat ovat ne, jotka minäkin olen viettänyt kummitätini luona. Hilkan mansikkatäytekakkua ei voittanut mikään. Kiinnostava oli myös hänen harmoninsa. Epämusikaalisena opin sen kanssa soittamaan Ukko-Nooan. Myös hänen miehensä Armaksen moottoripyörä oli kiinnostava laitos, vaikka hiukan pelkäsin istua takana, kun Armas kaarteissa kallisti pyörää voimakkaasti sisäkurvin puolelle.
Kävimme Hilkkaa katsomassa tällä samalla porukalla pari kertaa vuodessa. Hilkka muisti menneet asiat loistavasti ja hän oli todella hyvä kertoja. Paljon olen saanut häneltä tietoa ja tarinoita isäni perheen elämästä ennen sotia ja sotien aikana.
Hilkka oli säilyttänyt kaikki hänen neljän veljensä kirjeet rintamalta kotitilalle sodan aikana. Veljeni Matti kokosi kirjeiden sisällöstä ja perheen elämästä sodan aikana kirjan Erään perheen sota. Kaksi veljeksistä sai surmansa taistelussa ryssiä vastaan – kuten siihen aikaan oli tapana sanoa. Se tarina on myös hyvin koskettava.
Tässä on jo kolme kertaa vajaan vuoden aikana saanut tavata sukulaisiaan, kun on läheisiä haudattu. Mukavahan se on sukulaisten kanssa tavata ja turista – ja vielä mukavampi olisi joskus iloisemmissa merkeissä.
Olen ilmoittanut suvulleni, että en juhli kesällä merkkipäivääni millään tavalla. Ehkä pitäisi harkita asiaa vielä kerran. Taitaa vaan käydä niin, että hitaana hämäläisenä harkinta kestää kauan. Niin kauan, että merkkipäivä ja – vuosi on kaukana takanapäin, kun olen saanut asian pähkäiltyä valmiiksi.








-----------------------------------------------------------------------------------------------------

1.1.17, sunnuntai:
Viime vuosi urheilullisesti näyttää tältä:

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Nousu

Juoksu

1425,8 km

7.16 min/km

172 h 41 min

124

7551

Kävely

343,16 km

12.11 min/km

69 h 46 min

81

1700

Vaellus

308,69 km

13.24 min/km

69 h 1 min

88

950

Hiihto

362,8 km

7.13 min/km

43 h 44 min

108

4511

Suunnistus

185,3 km

10.21 min/km

31 h 59 min

139

4104

Kuntopiiri

 

 

30 h 7 min

89

 

Pyöräily

488,1 km

19,2 km/h

25 h 58 min

110

2564

Uinti

11,2 km

3 min 47 s / 100 m

7 h 3 min

 

 

Maastojuoksu

45,8 km

8.14 min/km

6 h 17

125

730

Soutu

19,6 km

8 min 11 s / 500m

5 h 21 min

73

 

Rogaining

15,6 km

11.09 min/km

2 h 54 min

141

274

YHTEENSÄ

3216,71 km

8.07 min/km

471 h 19 min

121

22384


________________________________________________________________


31.12.15, torstai:
Vuoden tilinpäätös:

 

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Nousu

Kerrat

Juoksu

918,095 km

7.02 min/km

107h 50m

127

1741

125

Vaellus

438,03 km

13.22 min/km

97h 42min

87

737

53

Suunnistus

378,26 km

12.45 min/km

80h 28min

141

4598

59

Kävely

399,61 km

11.16 min/km

75h 7min

87

51

69

Hiihto

603,44 km

6.52 min/km

69h 8min

111

5010

24

Pyöräily

326,46 km

19,0 km/h

17h 15 mi

111

929

15

Kuntopiiri

 

 

15h 3min

100

 

24

Maastojuoksu

40,989 km

9.14 min/km

6h 18 min

127

805

8

Uinti

7,2 km

4min35/100

5 h 30 min

 

 

19

Kuntosali

 

 

2 h 46 min

 

 

5

Maastopyöräily

27,1 km

12,2 km/h

2 h 14 min

 

 

3

Soutu

5,87 km

10m8s/ 500

1 h 59 min

 

 

2

Jooga

 

 

30 min

 

 

1

Kahvakuula

 

 

20 min

 

 

1

Crossfit

 

 

20 min

 

 

1

Vesijuoksu

100 m

48.50 min/km

14min 53s

 

 

2

Crosstrainer

650 m

15.10 min/km

9 min 52 s

94

 

1

Sisäsoutu

1,61 km

2min57/500

9 min 30 s

94

 

1

YHTEENSÄ

3147,414 km

8.50 min/km

483h 8min

124

13871

414


_________________________________________________________________________

31.12.14, keskiviikko:
Pieni juoksulenkki ennen vuoden vaihtumista. Alunperin piti mennä Lietoon juoksemaan numerolapun kanssa, mutta sen verran on nuhaa, etten viitsinyt rääkätä itseäni kilpailemalla.
Vuoden saldot:

Laji

Matka km

Vauhti min/km

Aika

Syke

Kerrat

Juoksu

1439,238

7.13

173 h 27 min

126

189

Vaellus

240,75

15.10

60 h 54 min

100

56

Hiihto

485,8

6.44

54 h 33 min

115

18

Suunnistus

230,22

9.32

36 h 38 min

149

50

Kävely

110,599

10.30

19 h 22 min

95

21

Pyöräily

106,21

18,4 km/h

5 h 47 min

113

6

Uinti

3,82

53.00

3 h 22 min

 

10

Sauvakävely

8,23

7.58

1 h 5 min

116

1

Soutu

3,58

 

46 min

83

1

YHTEENSÄ

2628,847

8.07

360 h 4 min

128

363




__________________________________________________________________________

31.12.13, tiistai:
Uudenvuoden aatto ja jo perinteinen Liedon Uudenvuodenjuoksu.
Jos sitä voi perinteeksi sanoa, kun tämä oli toinen kerta ja edellinen oli kuusi vuotta sitten.
Aikaa kului minuutti enemmän, joten ei se kunnon lasku kauhean nopeata ole ollut. Toisaalta eläkeläisellä on ollut aikaa harjoitella!
Vuoden harjoituskilometrit ja ajat ovat tässä:

 

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Kerrat

Juoksu

1195 km

7.00 min/km

140 h 6 min

128

146

Hiihto

818 km

6.32 min/km

89 h 13 min

117

48

Vaellus

194 km

16.52 min/km

54 h 30 min

99

34

Suunnistus

234 km

9.36 min/km

37 h 25 min

146

51

Kävely

156 km

12.10 min/km

31 h 43 min

96

33

Pyöräily

218 km

18,9 km/h

11 h 32 min

108

7

YHTEENSÄ

2863 km

7.43 min/km

380 h 8 min

127

340

Tuossa yhteensä-sarakkeessa on siis mukana muutkin kuin yllä luetellut!
Kuntoilua on tullut harrastettua hieman yli tunti päivässä.
Ensi vuonna pitää lisätä näitten kevyiden harjoitteiden osuutta ja saada tuo luku alkamaan viidellä.
Se on siis minun lupaukseni ensi vuodelle!



-----------------------------------------------------------------------------------


31.12.12, maanantai:

 

Vuosi 2012

 

 

 

 

YHTEENSÄ

2588 km

 

342 h

130

283


-----------------------------------------------------------------------------

31.12.11, lauantai:
 

Vuosi 2011 Matka Vauhti Aika Syke Kertoja
YHTEENSÄ 3275,6 km 7.04 min/km 391 h 126 309

 


------------------------------------------------------------------------------------------

31.12.10, perjantai:
 

2010 Matka Vauhti Aika Syke Kertoja
YHTEENSÄ 3346,8 km 7.28 min/km 427 h 32 min 122 367

----------------------------------------------------------------------------------------------

2009 kilometrit:
 

  Matka Vauhti Aika Syke Kertoja
YHTEENSÄ 2766,9 km 7.38 min/km 357 h 42 min 121 302

---------------------------------------------------------------------------------------------------

2008 kilometrit:
 

  Matka Vauhti Aika Syke Kertoja
YHTEENSÄ 2136,4 km 7.54 min/km 283 h 5 min 58 s 128 236

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Informaatiota sivun kävijöistä alkaen 8.4.2013:

Flag Counter