Blogi:

19.1.18, perjantai:
Olin käynyt eilen kaupassa ja ostanut sieltä välttämättömyystarvikkeita. Niihin kuuluu luonnollisesti kuohuviini.
Tänään hotelliimme tuli yksi tuttavapariskunta. Kun he olivat saaneet itsensä sisälle hotelliin ja vaihtaneet päälleen hieman kevyempää vaatetta, kutsuimme heidät tutustumaan residenssiimme.
Avasin suurieleisesti kuohuviinipullon ja nostimme maljan.
Ulla siinä totesi, että onpas makeaa kuohuviiniä ja otti pullon lähempään tarkasteluun. Ensin hän huomasi, että aineen alkoholiprosentti oli vain viisi. Siitä tuli luonnollisesti aiheellista palautetta.
Seuraavaksi pullon kyljestä löytyi teksti, jonka perusteella lukutaitoinen pystyi päättelemään juoman siideriksi.
Tämän löydön jälkeen epäiltiin minussa lukutaidon lisäksi mielenterveyttä.
Onneksi yksi haukka pelasti minut pahemmalta röykytykseltä. Se hyökkäsi kyyhkysen kimppuun ja sai sitä vahingoitettua. Nappasin kameran käteeni ja aloin kuvata. Kyyhkynen oli haavoittunut ja meni yhden pensaan alle. Haukka seurasi saalistaan ja istui välillä jopa parvekkeemme kaiteella.
Kaikesta huolimatta päivä oli lämmin ja tuuleton. Esiinnyin koko päivän ja illan shortseissa. Sellaista en muista tapahtuneen täällä etelässäkään vuosikymmeniin. Tosin siiderin lisäksi tuli päivän mittaan nautittua kohtuullisen runsaasti sisäistä lämmikettä.

18.01.18, torstai:
Aamulla kävin juoksemassa kympin. Alkuun meno oli tahmeaa, mutta jo kilometrin juoksun jälkeen alkoi tuntua mukavalta.
Iltapäivällä lähdimme Ullan kanssa liikenteeseen.
Kävimme ensimmäistä kertaa äänestämässä oikke ulkomailla.
En kerro ketä äänestin, mutta kun käänsin äänestyspaperia 90 astetta, näin ääretön-merkin!
Äänestämässä oli runsaasti suomalaisia. Edessä oli neljä ihmistä odottamassa vuoroaan ja kun me olimme täyttäneet kansalaisvelvollisuutemme, takana oli saman verran sakkia.
Kun kysyin virkailijalta, ovatko äänestäjät turisteja vai Teneriffalla asuvia suomalaisia, niin hän vastasi, että yli puolet on turisteja.
Paluumatkalla poikkesimme rannassa lounaalla. Naapuripöydässä istui suomalainen pariskunta Pohjanmaalta. He olivat menossa myös äänestämään. Kerroin, että me tulemme juuri sieltä. Kysyivät ohjetta paikalle. Sanoin, että vajaa kilometri on matkaa, siellä se paikka on kirkon takana.
Sitten mies totesi, että kaipa meidän on sitten lähdettävä antamaan ääni Paavolle. Sanoin, että mä juksasin sinua, äänestyspaikalle on matkaa neljä kilometriä ihan vastakkaiseen suuntaan.
Ei pohjalainen minua uskonut, sinne se lähti missä se äänestys oikeasti oli.

17.1.18, keskiviikko:
Kello soi neljältä, aamulla.
Aamutoimet ja yläkertaan luovuttamaan matkatavarat ja siitä turvatarkastukseen.
Kone lähti kuudelta kohti Teneriffaa, sinne saavuttiin paikallista aikaa vartin yli kymmenen.
Ongelmitta pääsimme hotelliimme MarolaPark, jossa olemme olleet pari kertaa aikaisemminkin.
Olin yhteydessä Aurinkomatkoihin ennen matkustusta kun peruutin täyshoidon. Erittäin asiallisen keskustelun jälkeen virkailija sanoi ilmoittavansa hotelliin, että olemme olleet siellä useasti ja toivovansa hyvää kohtelua (siis huonetta).
Kiitos virkailijalle, saimme hotellin parhaan huoneen. Kaksio, jossa oli laaja parveke avoinna sekä kaakkoon että lounaaseen. Ulla oli siihen erittäin tyytyväinen enkä minäkään moittinut.
Meillä oli tilattuna skootteri huomisaamuksi. Kun saavuimme jo aikaisin, otin yhteyttä vuokrafirmaan ja ne toivat kulkuneuvon jo tänään.
Saimme sen viideltä ja lähdimme saman tien tutustumaan kaupunkiin. Vaikka aika tuttu tämä kylä on. Olemme täällä käyneet toista kymmentä kertaa, viimeksi marraskuussa..

16.1.18, tiistai:
Auton siivousta.
Illalla ajoimme Helsinki-nimiselle itäsuomalaiselle paikkakunnalle.
Kun olin ajanut kaksikymmentä kilometriä, kojetauluun syttyi iso, oranssinen merkkivalo. Siinä luki SERVICE.
Luterilaisena ihmisenä neuvoin Ullaa tutustumaan käyttöohjeeseen. Sieltä löytyi monenmoista selitystä mahdollisesta viasta. Parissa tapauksessa kehotettiin ajamaan suorinta tietä huoltoon. Soitin Pelttarin huollon numeroon ja kerroin tapahtuneen. Kaveri kysyi, että milloin olet viimeksi huoltanut auton. Sanoin, että viime vuonna tammikuussa. Totesi, että syy on 99-prosenttisellavarmuudella kutsu huoltoon ja antoi luvan ajaa lentokentälle ja takaisin.
Yövyimme lentokentällä GLO-hotellissa. Rauhallinen paikka, sinne ei kuulunut lentokoneiden melu ei mikään muukaan ääni.

14.1.18, sunnuntai:
Harjoitusohjelmassa oli tänään pitkä lenkki. Lähdin rauhallisesti liikkeelle, mutta sekin oli liikaa harjoittelun tässä vaiheessa. Pyörätiet olivat paljaat ja hyvässä kunnossa. Parin asteen pakkanen ja itätuuli tekivät ilmasta kylmän. Lopussa aloin jo hiukan palella. Viimeisen kilometrin juoksinkin sitten jo ihan reipasta vauhtia aikaan 6.20. Kaikki muut kilometrit menivät yli seiskan vauhtia. Aikaa sain kulumaan kaksi tuntia ja vartin ja matkaa taittui 17,5 kilometriä.
Iltapäivällä kävimme katsomassa Solsidan-nimisen ruotsalaisen komedian. Sellainen sarja tulee tiettävästi myös telkkarista, en ole koskaan katsonut. Kyse oli sellaisesta sivistyneestä tonttuilusta avioliittojen kustannuksella. Kohtuullisen hauska vaikka ei se nyt mihinkään ikivihreiden joukkoon noussutkaan.
Illalla pakkasin matkalaukun. Sen verran on tullut kokemusta, että laukku painoa pari kiloa vähemmän kuin syksyllä.

13.1.18, lauantai:
Kännykän päivyri ilmoitti aamulla, että tänään on Rinkimaraton Uudessakaupungissa. Varmaankin oli, mutta minä en ollut siellä. Kävin taapertamassa Talvirastien neljän kilometrin reitin. Raskasta oli risukkoisessa maastossa hakkujätteiden joukossa. Virheitä ei tullut, mutta pari reitinvalintaa olisi voinut tehdä paremmin.
Tässä
linkki reittiin ja animaatioon!
Kävimme Ullan kanssa Naantalissa. Tarkoituksemme oli bongata meren salmissa vesilintuja. Niitä emme nähneet. Siispä ajelimme ympäri kaupunkia ja katselimme tuttuja maisemia. Aika vähän olivat paikat muuttuneet viiden vuoden aikana. Pari uutta liikenneympyrää olivat rakentaneet viime käyntimme jälkeen.
Illalla aloitin suunnittelemaan ensi talven viettoa. Torreviejasta löytyi oikein mukavia kämppiä vaikka useamman kuukauden oleskeluun.
Pitää sitten aikanaan kysyä Ullalta lähdemmekö talveksi Yllästunturille vai Espanjaan. Minulta jos kysyttäisiin, valitsisin Lapin maisemat. Vaan minulta ei kysytä, minä kysyn!
Loppujen lopuksi taidamme viettää ensi talvenkin Turussa.

12.1.18, perjantai:
Kaikkien katupoikien esikuva Donald Trump avasi taas sanaista arkkuaan.
Hän totesi virallisessa tilaisuudessa, että minkä USA yleensäkään ottaa pakolaisia näistä persereikämaista. Wordin oikolukuohjelma pyytää tarkistamaan, että soveltuuko tämä alatyylin sana kirjoittamaani tekstiin. Eihän se sovi mutta se on sanatarkka lainaus maapallon mahtavimman maan presidentin suusta.
Tai USA oli siis mahtava ennen kuin ne valitsivat tämän tosi-TV-julkkiksen maansa johtoon.
Toiseksi Trump totesi tänään, että hän ei lähde vihkimään maansa uutta suurlähetystöä Lontooseen. Syyksi hän ilmoitti sen, että hänen edeltäjänsä Obama oli myynyt edellisen lähetystön, joka oli huippupaikalla oleva arvokiinteistö.
Tosin lähetystöä ei myyty Obaman aikana vaan tämän edeltäjän George W. Bushin aikana. Joka kuului samaan puolueeseen kuin Trump. Ja toinenkin yhtäläisyys löytyy, Bushinkin älyn liikkeiden ratoja epäiltiin vahvasti.

11.1.18, torstai:
Piispan tekemisiä ruoditaan tänäänkin. Poliisi tutkii olisiko aihetta nostaa rikossyyte.
Mutta onhan se parempi, että jumalan maanpäällinen edustaja juo kirkon laskuun samppanjaa ja syö hyvin ja useasti. Ainakin jos vaihtoehtona on katolisten pappien harrastama seksi kuoropoikien kanssa.
Minä en juonut samppanjaa enkä edes kuoharia. Kun on tämä tipaton tammikuu. Ei sitä sentään tarvitse kurkku kuivana koko kuukautta elellä. Kun Finnairin kone ensi viikolla nousee yläilmoihin, niin silloin päättyy nipotus ja alkaa tipoitus.
Päivä kului karttoja skannatessa. Ihan hauskaa puuhaa. Olen päässyt jo viime vuosisadan loppupuolelle ja eteen on tullut karttoja ja ratoja, joista muistan osan. Siis ainakin parhaimmat pummit. Ja niitähän noilla vanhoilla kartoilla tuli tehtyä. Enkä täysin virheetön ole vieläkään. Siis tarkoitan nyt suunnistusta.
Saatan kyllä uskoa tehneeni enemmän virheitä kuin tuleva presidenttimme Paavo. Siis tarkoitan Väyrystä. Hän nimittäin uskoo tulevansa valituksi pressaksi. Minä en ihan vielä usko, kun muutenkaan en ole kovin uskovainen. VäyrysPaavohan sanoo tehneensä elämässään yhden virheen. Se on aika vähän yli seitsemänkymppiseltä ukolta.

10.1.18, keskiviikko:
Kirkolla ei mene hyvin.
Vaikka tämä taivaanrannan maalareiden yhdistys on Suomessa saanut verotusoikeuden, niin se kärsii rahapulasta. Yhdistyksen toimintoja on jouduttu karsimaan ja yhdistyksiä yhdistämään.
Mutta tätäkin suuremmat ongelmat tulevat henkilökunnasta.
Helsinkiin on vasta valittu uusi piispa johtamaan näitä kaidan tien kulkijoita.
Piisspalla on ihan mitättömiä vaikeuksia rahan käytössä ja sen arvon ymmärtämisessä. Piispan omistama koulutusyritys on tehnyt velkaa lähesä puoli miljoonaa ja on periaatteessa konkurssissa. Yritystä ei ole saatettu konkurssiin kun täämä jumalanpelvelija on unohtanut tehdä muutamalta vuodelta kirjanpidon ja veroilmoituksen.
Virassaan nykyinen piispa on myös hieman huolimaton. Hän asustaa työmatkoillaan kirkon kustannuksella hotellin kalleimmassa sviitissä. Hän on kuittien mukaan pystynyt tarjoamaan tunnissa lounaan kahdelle eri henkilölle, hän ostaa Alkosta samppanjaa kirkon laskuun, kukkia myös – mutta ei Alkosta. Lista on pitkä ja loppumaton. Kaiken lisäksi hän hukkaa luottokorttiostostensa kuitit. Kuulemma neljäsosa on mennyt kirjanpidon sijasta silppuriin.
Vaikuttaisi näin sivullisesta, että piispa tarvitsisi holhoojan. Hänen ei siis pitäisi holhota arkkihiippakuntaa.
Lähempänä meitä, Auran seurakunnassa on kirkkoherra, joka ei tule toimeen seurakuntalaisten kanssa. Kymmenen vuotta mies on riidellyt lähes kaikkien kanssa. Ilmeisesti hän kuitenkin tulee toimeen jumalan kanssa, kun on saanut jatkaa virassaan.
Pitäisi löytää uskovaisia kirkon palvelukseen. Nämä asemansa väärinkäyttäjät eivät oikein vaikuta sellaisilta, että ne kääntäisivät toisen poskensa, kuten raamattu opettaa.
Enemmän tuntuu siltä, että nämä jumalan valitut kääntävät naapurinsa toisenkin taskun sisällön omaan rahapussiinsa…

9.1.18, tiistai:
Nukuin taas loistavasti, vaikka edessä oli yhdeksän vuoden tauon jälkeen kuntotesti.
Puolen päivän aikoihin askel vei Paavo Nurmi Instituuttiin. Siellä oli varattuna aika aktiivikuntoilijan testiin.
Testaajana oli Jukka Kapanen, takavuosien huippusuunnistaja. Tämä oli jo viides kerta, kun olin hänen testattavanaan. Jo aikaa tilatessani hän totesi, että on todella mielenkiintoista katsoa mitä on tapahtunut sen kahdenkymmenen vuoden aikana, joka on kulunut ensimmäisestä testauksestani. Hänen mielenkiintonsa oli kyllä puhtaasti ammatillinen, tällaisia kuntoilijoita kun siellä ei ole käynyt pilvin pimein. Enemmän siellä ovat viihtyneet todelliset urheilijat.
Ensin menin laitteeseen, joka mittasi kehon koostumuksen. Sen tulos oli lohduton. Painoa oli kymmenkunta kiloa liikaa ja se kaikki oli muodossa rasva. Sanoin olevani tietoinen asiasta. Ja uskoakseni tiedän myös syyn. Syön liikaa hiilihydraatteja ja yleensäkin sokeria ja suklaata. Ja liian vähän salaatteja. Kohtuullisen kevyen ripityksen jälkeen Jukka totesi, että mennäänpä sitten juoksumatolle varsinaiseen testiin. Hänen mukaansa sieltä löytynee paljon miellyttävämpää kerrottavaa.
Minulla oli oma sykemittarini päällä ja nyt minuun laitettiin antureita roppakaupalla, jotta saataisiin kunnon sykekäyrät.
Testi alkoi mittaamalla veren laktaattipitoisuus. Sen jälkeen kävelin kolme minuuttia nopeudella 6 km/h. Tämän jälkeen otettiin verinäyte ja laktaattipitoisuus. Sitten nopeus nostettiin yhdellä kilometrillä tunnissa ja taas kolmen minuutin jälkeen verinäyte.
Tätä jatkettiin uupumukseen saakka.
Koko ajan sain tietoa mikä oli sykkeeni verrattuna yhdeksän vuoden takaisiin arvoihin.
Nopeudella 13 km/h alkoi jo maitohapot nousta kunnon lukemiin ja pulssi nousi arvoon 169. Kapanen kysyi jatketaanko. Vastasin, että eiköhän tämä riitä, vaikka seuraava tasokin olisi saattanut mennä sydämen pysähtymättä.
Yhdeksän vuotta sitten läpäisin vielä seuraavan tason ja arvot olivat tähän saakka pysyneet hyvin vertailukelpoisina. Mutta kun ikää on mittarissa kuitenkin runsaasti, niin todennäköisesti maksimisyke on laskenut ja siten lopettamispäätös lienee ollut oikea, vaikka hiukan tunsin itseni pullamössösukupolven velliperseeksi päätöksen jälkeen.
Suorituskyky ei ole oleellisesti laskenut kahdenkymmenen vuoden testijakson aikana.
Kapanen totesi, että tällaista tulosta ei voi saavuttaa, jollei joitakin asioita ole tehnyt oikein. Ja lenkilläkin on pitänyt käydä varsin säännöllisesti.
Kuulun kyllä kunnoltani ikäluokassani parin prosentin kärkikastiin. Mutta matka ikäluokan kärkeen on edelleen suuri.
Valitettavasti tulimme testaajan kanssa siihen tulokseen, että sitä kärkeä en tule koskaan saavuttamaan, koska lahjakkuuteni ei riitä. Millään harjoituksella en tule ikäluokan kärkeä saavuttamaan.
Kapanen suosittelikin tähtäimen siirtämistä 80-sarjasta kauemmas tulevaisuuteen. Suomen mestaruuden saatan saavuttaa ainoastaan siinä vaiheessa, kun minua lahjakkaammat ovat siirtyneet vihreämmille laitumille pilvenlongan päältä ihailemaan satavuotiaan Ilkan keveää askellusta metsän siimeksessä.
Tämän kanssa on nyt sitten elettävä ja muutettava elämäntapaansa sellaiseksi, että elän satavuotiaaksi.
Amen.

8.1.18, maanantai:
Katto pysyi edellisyönä talon päällä. Mutta kyllä se katto paukkui ja nitisi niin ahkerasti, että ihan täysipainoista unta ei tullut hankittua.
Garmin kyllä väitti, että sikeää unta oli yli viisi tuntia, kun normi hyvä uni antaa minulle hiukan yli neljä tuntia syvää unta.
Seuraavana yönä nukuin kuin lapsi. Nukahdin joskus puoli yhdentoista aikoihin ja heräsi kuudelta ensimmäisen kerran.
Herätessäni näin unta, että kerroin jollekin henkilölle käyntiäni Alkon pääkonttorissa vuonna -76.
Olin silloin töissä Projectalla ja silloisen pomoni poika kuului Nuorkauppakamariin. Turussa järjestettiin kansainvälinen kokous ja sinne tuli vieraita ympäri Eurooppaa, saattoi tulla kauempaakin. Seuraava kokousisäntä – muistaakseni Skotlanti – oli tuonut mukanaan info-osastolleen kuormalavallisen olutta. Eihän sellainen Suomen tullista päässyt läpi 70-luvulla.
Minä lähdin autokuskiksi yhdelle skotille Helsinkiin, kaveri yritti puhua olutta tullivapaasti Suomeen. En kuitenkaan jäänyt pelkäksi kuskiksi. Minut kutsuttiin mukaan neuvotteluun. Poliittisesti nimetyn virkailijan kielentaito taisi olla sen verran heikkoa, että pääsin/jouduin mukaan palaveriin. Parituntinen keskustelu päättyi huonosti meidän kannaltamme. Oluet jäivät tulliin.
En ymmärrä mistä tämä lähes puolivuosisatainen tarina tuli yöllä alitajuntaani. En tätä reissua ole muistellut vuosikymmeniin.

7.1.18, sunnuntai:
Rauhallinen päivä, meitä ei häirinnyt Trump eikä Putin.
Kävin aamulla kevyellä lenkillä.
Maija tarjosi perinteisen joulun lopetuslounaan, lipeäkalaa. Se ei ollut turskaa vaan jotain muuta vastaavaa vaalea kalaa Jäämereltä. Siitähän saa syötävää, kun kalan peittää valkokastikkeella ja maustaa pippurilla ja suolalla.
Illan vietin skannaamalla vanhoja karttoja. Sain 70-luvun valmiiksi, 60-luku oli jo aikaisemmin plakkarissa.
Illalla alkoi talvimyrsky. Tuuli vinkui nurkissa ja peltikatto rummutti äänekkäästi. Jossakin vaiheessa kyllä nukahdin. Mutta heräilin yöllä useasti myrskyn ääniin.

6.1.18, lauantai:
Eilen oli minun vuoroni tehdä ruokaa. Kävin Skanssissa ja siellä muotikokki Hans Välimäen tukemassa/omistamassa (?) pastapaikassa.
Ostin nonna (lienee italiaa ja merkitsee isoäitiä) lihapulla pastan, koko iso, hinta noin kaksitoista euroa.
Olen syönyt Italiassa pastoja varmaan sata kertaa ja kotona enemmän. Pastan emämaassa makaronit keitetään kypsäksi, niin teen minäkin.
Nämä nykyajan julkkukokit haluavat, että asiakkaat syövät pastaa raakana. Se oli kamalan makuista. Kastikkeeseen oli laitettu liikaa jotain kirpeää makua, ilmeisesti peittämään raa’an pastan olemus. Saimme Ullan kanssa syötyä tästä annoksesta puolet.
Tänään tuunasin hiukan pastaa. Laitoin siihen vettä, ketsuppia ja kermaa ja kuumensin sitä kasarissa riittävän kauan. Pasta kypsyi ja maku pehmeni. Se oli syötävää.
Jatkossa Välimäki saa kyllä pitää pastansa. Ulla osaa tehdä erinomaista jauhelihakastiketta ja minä osaan keittää spagetin kypsäksi. Maku on kymmenen kertaa parempaa kuin nämä al dente-pastat. Välimäki saa pitää jatkossa tunkkinsa!
Kävin myös Talvirasteilla suunnistamassa. Menin oikein miesten sarjaan neljälle kilometrille. Ei isompia pummeja ja sijoitus selkeästi puolen välin paremmalla puolella.
Tässä
ANIMAATIO reitistäni.

5.1.18, perjantai:
Läntisen naapurimaamme presidentti Donald Duck, ei kun Donald Trump, on saanut hänelle omistetun kirjan. Sen on kirjoittanut toimittaja Michael Wolff.
Hän on haastatellut itse presidenttiä, mutta myös yli kahtasataa Trumpin lähipiiriin kuuluvaa henkilöä. Kaikki kuvasivat häntä lapseksi. He tarkoittavat, että hänet täytyy pitää koko ajan tyytyväisenä. Kaikki pyörii hänen ympärillään. Sata prosenttia hänen lähipiiristään kyseenalaistaa hänen soveltuvuutensa presidentinvirkaan, Wolff kertoo.
Trump yritti estää kirjan julkaisun, mutta se tuli tänään myyntiin viikon etuajassa. Painos myytiin loppuun viidessätoista minuutissa, ilmeisesti siitä otetaan lisäpainos.
No, Trump ei ole ainoa lapsi johtamassa valtiota. Hänellä on älyllinen kopio johtamassa Pohjois-Koreaa. Ainoa ero lienee, että Pohjois-Koreassa vastaavaa kirjaa ei olisi julkaistu ja kirjoittaja olisi siirtynyt pikaoikeudenkäynnin jälkeen tuonpuoleiseen.
Tässä alkaa pikku hiljaa varauksettomasti ihailla itäisen naapurimaamme johtajaa Putinia. Hän kerää johdonmukaisesti omaisuutta itselleen ja läheisilleen. Ja aina välillä käy valtaamassa hiukan lisäaluetta Venäjälle – eihän sitä muuten voi omaisuuttaan kasvattaa. Kunhan nyt ei kauheasti laajenna aluettaan Suomen suuntaan.

4.1.18, torstai:
Irlantilaisilla on hyvä ohje tyydyttävään elämään.
Elämässä on vain kaksi asiaa murehtia: olet joko terve tai sairas.
Jos olet terve, ei huolta.
Jos olet sairas, on kaksi vaihtoehtoa.
Joko paranet tai kuolet.
Jos paranet, ei huolta huomisesta.
Jos taas kuolet, on kaksi vaihtoehtoa.
Joko joudut taivaaseen tai helvettiin.
Jos joudut taivaaseen, ei huolta, ei murhetta.
Jos taas joudut helvettiin niin koko aikasi menee tervehtiessä kaikkia vanhoja tuttuja. Sinulla ei ole aikaa murehtia!
ÄLÄ SIIS MUREHDI!

3.1.18, keskiviikko:
Jo eilen illalla pissa muuttui normaalin väriseksi. Ilmeisesti oma diagnoosini oli oikea ja jätän menemättä lääkärille. Mitään oireita mistään sairaudesta ei ole. Siis jos nämä korvien välissä olevat viat jätetään huomioimatta.
Olen jättänyt kertomatta asian ensimmäiselle vaimolleni ja hänhän ei tätä blogia lue. Joten älkää kertoko asiaa hänelle, siitä tulee tupen rapinat minulle. Herra se on herrallakin!
Illalla menin StreetO-suunnistukseen. Se juostiin Uittamon kaduilla ja kallioilla. Pieniä töppäyksiä tuli tehtyä, kun en pimeässä oikein nähnyt karttaa.
Mutta todelliset ongelmat alkoivat vasta viimeisellä rastilla. Se oli sijoitettu seutukunnan korkeimmalle kalliolle. Rinteet olivat mennen tullen jyrkät ja louhikkoiset. Vaikka lämpötila oli plussan puolella, niin sade oli liukastanut kalliot sellaiseen kuntoon, että tällainen hoiperteleva vanhus oli koko ajan hengenvaarassa. Selvisin kuitenkin vammoitta alas kalliolta.
Annoin tästä rastista palautetta järjestäjille. Tämän lajin pitäisi olla hauskaa tutustumista suunnistuksen saloihin uusille ihmisille. Tällainen rasti sopii huippu-urheilijoille mutta ei meille tavallisille taatelintallaajille.

2.1.18, tiistai:
Kun tavoitteet urheilun suhteen ovat korkealla (ja kaukana), niin aamutoimien jälkeen piti pukea työasu päälle ja lähteä hölkkäämään.
Otin puoli litraa juotavaa mukaan sekä kaksi geeliä. Niillä pitäisi pärjätä raittiissa ulkoilmassa yli kaksi tuntia.
Eilisten lumisateiden jäljiltä Huhkolan tiet olivat hiukan liukkaita, mutta kun pääsin isommille pyöräteille, niin alkoi löytyä pitoa ponnistuksen alle. Tosin meikäläisen vauhdissa ja askeleen pituudessa ei pitoa kauheasti tarvita. Hölkkäsin sellaista seitsemän ja puolen minuutin km-vauhtia. Yli kaksi tuntia liikuin ja matkaa tuli taivallettua yli seitsemäntoista kilometriä.
Hiukan siinä paita kastui ja paksu piponi oli lopussa aivan märkä. Ulkona ei satanut, joten märkyys johtui sisäisistä syistä. Tuuli kävi lounaasta, mutta se tuntui olevan koko ajan vastainen. Pyöräillessä sen ymmärtäisi, mutta tällä vauhdilla juostessa ei.
Matkan aikana nautin puolet juotavastani ja toisen geelin. Aivan liian vähän juotavaa tuli nautittua, mutta kun ei ollut jano, niin ei tullut mieleen.
Kotona ennen suihkuun menoani kävin pissalla. Virtsa oli helakanpunaista. En viitsinyt asiaa kertoa Ullalle, se kun olisi heti vaatinut minua menemään lääkäriin.
Samalla tavalla minulle kävi ensimmäisen Vammalassa juostun maratonin jälkeen. Viikko maratonista tein kovan iltalenkin ja kotiin tullessani pissa oli täsmälleen samanväristä. Vaimo lähetti minut siitä paikasta Turkuun lääkäriin. Siellä ei virtsasta löydetty mitään tulehdusta ja kävin seuraavana aamuna tähystyksessä. Putki ja rakko olivat ikään ja kulutukseen nähden oivallisessa kunnossa, mutta lääkäri löysi rakosta valtavia virtsakiviä. Ne murskattiin ja poistettiin, antoi minullekin muistoksi yhden kiven.
Lääkäri kysyi, että olenko joutunut huutamaan tuskasta pissalla käydessäni. Vastasin, ettei mitään sen suuntaista ole tapahtunut. Kaverin mielestä olin lääketieteellinen ihme.
Kehotti juomaan runsaasti. Kysyin, että pitääkö oluen lisäksi nauttia jotain muuta juomaa. Lääkärinvalan vannoneen oli kerrottava, että myös vesi on oikein hyvää lääkettä tähän vaivaan.
Epäilen, että tämänkertainen väritys virtsassa johtuu samasta syystä ja jätin menemättä lääkäriin. Tipattoman tammikuun johdosta joudun turvautumaan veteen virtsan laimentimena.
Ehkä laiskuus kiertää yksityinen lääkäriasema johtuu myös viime kesäkuisesta käynnistä lääkäriasema NEOn kupattavana.
Mieluummin sitä menisi oikealle kupparille kupattavaksi!

1.1.18, maanantai:
Uudenvuoden rakettien myynti oli kuulemma vähentynyt viime vuodesta. Sen huomasi viime yönä. Olimme illan ja yön kotona. Pientä ääniefektiä ulkoa kuului, mutta se ei ainakaan meikäläistä, huonokuuloista mitenkään häirinnyt.
Mitään erikoisempia uudenvuoden lupauksia en ole tehnyt. Mutta perinteinen tipaton tammikuu nyt sentään aloitettiin.
Kuntoilun suhteenkaan en mitään ole luvannut. Mitä nyt olen ilmoittautunut kahdelle maratonille ja yhteen ultraan vuoden ensimmäisen kolmanneksen aikana.
Ensimmäisenä päivänä hankin kyllä hien pintaan. Soudin kymmenen kilometriä, huhkin kunnon kuntopiirin ja kävelin runsaan neljä kilometriä lintua tähystellen.
Ilma oli sumpurainen ja pystyin tunnistamaan linnut vasta parin metrin etäisyydeltä. Puissa oli kyllä runsaasti eläimistöä, mutta ne jäi tunnistamatta.
Varmat havainnot olivat harakka, sinitiainen, talitiainen, varpunen ja mustarastas.


31.12.17, sunnuntai:
Uusin heinäkuun lopussa tehdyn pyramidiharjoituksen. Reitti sama. Kesällä ei ollut liukasta.Max syke 169.
Olis siinä ollu varaa vielä muutama napsu laittaa lisää.

Km

Aika

Syke

Syke, max

Kadenssi

1

07:15,6

130

164

173

2

06:57,9

122

133

165

3

06:29,2

133

140

168

4

05:48,9

141

150

171

5

05:32,7

151

157

173

6

04:57,5

161

169

176

7

06:00,3

143

165

170

8

06:21,0

147

153

170

9

06:55,9

136

151

168

10

07:14,6

135

139

167

11

03:37,9

134

137

165


Samalla tuli tämä vuosi paketoitua kuntoilun osalta:

 

Vuosi 2017

 

 

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Nousu

Kerrat

Juoksu

1164 km

7.14 min/km

140h 19 min

125

5641

149

Kävely

338,6 km

12.27 min/km

70 h 18 min

89

2553

60

Vaellus

274,77 km

13.19 min/km

62 h 12 min

86

1081

47

Hiihto

408,83 km

7.19 min/km

49 h 55 min

113

4025

15

Suunnistus

238,5 km

9.45 min/km

38 h 46 min

144

4404

56

Kuntopiiri

 

 

22 h 11 min

 

 

53

Pyöräily

182,4 km

18,3 km/h

10 h 1 min

112

1207

10

Soutu

7,043 km

10 min 38 s / 500m

2 h 29 min

69

 

2

Sisäsoutu

22,505 km

2min55s/500m

2 h 11 min

102

 

5

Uinti

2,55 km

4 min / 100 m

1 h 50 min

 

 

9

Maastoj.

6,28 km

8.48 min/km

55 min

126

125

3

Maastop.

7,4 km

10,5 km/h

42 min

 

85

1

YHTEENSÄ

2652,9 km

8.33 min/km

402 h 

125

19121

411


30.12.17, lauantai:
Tänään tuli juostua vuoden viimeinen suunnistus.
Kokonaisuudessaan harrastukseni historia tältä vuodelta näyttää seuraavalta:

 

Pvm

Kisa

Km

Aika

Km-aika

Sija

Yht.

Pummit

Pummi

Pulssi

 

 

 

km

min

min/km

sija

yht.

min

%

k-arvo

1

7.tammi

Talvirastit

3,20

0:40:26

12:38,1

7

52

0:02:30

6,2%

144

2

14.tammi

Talvirastit

3,90

0:32:40

08:22,6

32

67

0:00:20

1,0%

150

3

18.tammi

Street-O

6,47

0:52:43

08:08,9

32

67

0:02:00

3,8%

133

4

21.tammi

Talvirastit

4,00

0:43:49

10:57,3

45

64

0:04:05

9,3%

146

5

25.tammi

Street-O

6,20

0:53:44

08:40,0

94

208

0:01:00

1,9%

130

6

4.helmi

Espanja, H-65

2,40

0:26:11

10:54,6

4

25

0:02:20

8,9%

144

7

5.helmi

Espanja, H-65

3,20

0:37:56

11:51,2

7

25

0:03:20

8,8%

143

8

8.helmi

O-travel

3,40

0:42:30

12:30,0

2

6

0:05:40

13,3%

140

9

9.helmi

O-travel

2,70

0:26:20

09:45,2

4

6

0:02:00

7,6%

140

10

13.helmi

O-travel

2,70

0:22:39

08:23,3

2

7

0:00:20

1,5%

149

11

14.helmi

O-travel

3,60

0:37:57

10:32,5

3

9

0:02:00

5,3%

146

12

15.helmi

O-travel

3,40

0:32:49

09:39,1

1

6

0:00:30

1,5%

140

13

18.helmi

Espanja, H-70

3,60

0:52:12

14:30,0

4

10

0:03:30

6,7%

144

14

19.helmi

Espanja, H-70

2,60

0:26:30

10:11,5

1

10

0:01:00

3,8%

147

15

22.helmi

O-travel

5,50

0:56:59

10:21,6

2

2

0:03:00

5,3%

136

16

18.maalis

Talvirastit

3,30

0:28:53

08:45,2

5

60

0:00:20

1,2%

152

17

22.maalis

Street-O

3,03

0:22:23

07:23,2

71

185

0:02:20

10,4%

140

18

8.huhti

Lähirastit

2,97

0:40:41

13:41,9

5

64

0:01:40

4,1%

152

19

11.huhti

Satarastit

3,20

0:43:12

13:30,0

5

32

0:00:50

1,9%

146

20

12.huhti

Turku-Rastit

3,10

0:34:14

11:02,6

9

95

0:02:00

5,8%

149

21

14.huhti

PIF, H70

2,63

0:26:17

09:59,6

12

25

0:00:00

0,0%

157

22

16.huhti

PR, H70

4,60

0:52:31

11:25,0

19

41

0:01:20

2,5%

154

23

19.huhti

Turku-Rastit

3,10

0:34:53

11:15,2

12

114

0:00:20

1,0%

145

24

25.huhti

Satarastit

3,20

0:48:59

15:18,4

5

27

0:03:20

6,8%

134

25

29.huhti

KSF, H70

2,20

0:32:07

14:35,9

11

23

0:01:20

4,2%

155

26

4.touko

Peimarin Rastit

3,10

0:35:21

11:24,2

6

38

0:01:10

3,3%

145

27

13.touko

Am-pika, VaRa

2,63

0:29:10

11:05,4

10

29

0:00:20

1,1%

156

28

15.touko

NEO-rastit

3,10

0:43:57

14:10,6

6

38

0:00:00

0,0%

137

29

17.touko

Turku-Rastit

2,90

0:28:40

09:53,1

9

108

0:01:00

3,5%

143

30

28.touko

Rogaining Sprint

13,97

1:53:05

08:05,7

2

5

0:04:00

3,5%

152

31

17.kesä

Lähirastit

3,10

0:42:54

13:50,3

3

43

0:01:30

3,5%

139

32

27.kesä

Satarastit

3,10

0:39:45

12:49,4

11

44

0:02:00

5,0%

133

33

28.kesä

Turku-Rastit

3,20

0:32:15

10:04,7

5

115

0:00:30

1,6%

144

34

6.heinä

NIF

3,90

0:45:37

11:41,8

8

28

0:01:00

2,2%

140

35

10.heinä

Fin5, H70A

2,00

0:22:17

11:08,5

30

65

0:01:00

4,5%

153

36

11.heinä

Fin5, H70A

4,40

0:57:47

13:08,0

25

60

0:01:00

1,7%

140

37

12.heinä

Fin5, H70A

2,00

0:15:38

07:49,0

14

58

0:01:10

7,5%

147

38

14.heinä

Fin5, H70A

2,50

0:31:49

12:43,6

25

62

0:00:40

2,1%

146

39

15.heinä

Fin5, H70A

4,50

1:14:37

16:34,9

51

59

0:09:00

12,1%

136

40

20.heinä

NIF

4,27

1:04:11

15:01,9

8

21

0:02:20

3,6%

135

41

7.elo

NEO-rastit

3,00

0:36:50

12:16,7

20

80

0:01:30

4,1%

144

42

8.elo

Satarastit

2,95

0:37:10

12:35,9

1

2

0:00:30

1,3%

117

43

8.elo

AM-pitkä, H70

4,10

0:51:17

12:30,5

12

35

0:01:10

2,3%

155

44

26.elo

Lähirastit

3,14

0:40:21

12:51,0

8

50

0:01:30

3,7%

142

45

28.elo

NEO-rastit

3,20

0:32:14

10:04,4

18

91

0:03:00

9,3%

153

46

29.elo

Satarogaining

3,58

0:44:14

12:21,3

15

25

0:02:00

4,5%

139

47

5.syys

SuSe sprintti, H70

2,20

0:15:38

07:06,4

4

14

0:00:15

1,6%

155

48

10.syys

AM sprintti, H70

2,50

0:15:37

06:14,8

5

22

0:00:30

3,2%

158

49

4.loka

Turku-Rastit

3,00

0:29:14

09:44,7

16

105

0:00:30

1,7%

140

50

10.loka

Satarastit

4,00

0:50:29

12:37,2

13

24

0:02:30

5,0%

145

51

14.loka

SM-pitkä, H70

8,70

1:38:49

11:21,5

31

71

0:01:30

1,5%

152

52

22.marras

Street-O

6,71

0:58:49

08:45,9

134

201

0:02:30

4,3%

77

53

16.joulu

Talvirastit

3,30

0:40:27

12:15,5

11

63

0:01:30

3,7%

147

54

20.joulu

Street-O

6,23

0:57:56

09:17,9

130

221

0:03:30

6,0%

129

55

27.joulu

Street-O

7,13

0:59:36

08:21,5

77

135

0:02:30

4,2%

134

56

30.joulu

Talvirastit

3,00

0:30:07

10:02,3

21

75

0:01:30

5,0%

146

 

 

Yht./keskiarvo

213,61

38:45:26

10:53,2

20

57

01:40:10

4,3%

143


29.12.17, perjantai:
Ensimmäisenä ylös nousi Amalia tänä aamuna. Hän sai aamiaiseksi yhden eilen ylijääneen letun kermavaahdon kanssa. Muut heräsivät pari tuntia myöhemmin, joten me saimme Amalian kanssa viettää laatuaikaa.
Siinä ei tällaisen hiljaisen hämäläisen paljoa tarvinnut puhua, neiti hoitaa sen puolen kyllä varsin tehokkaasti.
Lähdimme Janin ja lasten kanssa aamukävelyllä jatkamaan illan kaurismetsästystä. Mutta tänäänkään emme nähneet muita eläimiä kuin pari talitiaista.
Puolen päivän jälkeen vieraat lähtivät jatkamaan matkaansa Paraisille. Siellä on myös Johannes, serkkuaan lapset eivät ole nähneetkään kesän jälkeen.
Minä kävin juoksemassa ja aloin sen jälkeen skannaamaan vanhoja karttojani. Tänään sain valmiiksi vuodet -67 ja -68.
Ja kannoin nämä kartat paperikeräykseen. Ulla kyllä epäili, etten saa yöllä unta, kun nämä 50-vuotiaat aarteeni eivät enää ole mapissa.
Jos hirveä ikävä tulee, niin voinhan minä ne kartat tulostaa uudelleen ja laittaa vaikka tyynyn sisään…

28.12.17, torstai:
Juha ja Anna menivät kauppoihin ja toivat meille koirat päivähoitoon. Janin porukka tuli tervehtimään iltapäivällä. Joona ja Amalia olivat hetken kiinnostuneita koirien kanssa leikkimisestä, mutta sen jälkeen soutulaite vei voiton. Vuorotellen soutivat kilometrin matkan. Joona hallitsi laitteen hyvin ja veti samaa vauhtia kuin minä hikilenkkini. Pojalla on lahjojasoutamiseen!
Maija tuli myös tervehtimään kummilastaan Amaliaa ja Joonaa myös. Toi tullessaan ämpärillisen pullia, joita syötiin intohimolla.
Lähdimme lasten ja koirien kanssa saattamaan Maijaa kotimatkalle. Puolen kilometrin jälkeen Juha ja Anna tulivat vastaan ja riistivät meiltä koirat. Jatkoimme matkaa ja yritimme etsiä metsän eläimiä otsalampun valossa. Emme löytäneet yhtään kaurista emmekä muitakaan eläviä olentoja.
Ilta kului lettuja paistaessa ja pelejä pelatessa.
Nukkumaan lapset menivät vasta yhdentoista aikoihin.

27.12.17, keskiviikko:
Arki on alkanut.
Posti toi ilmoituksen, että olen oikeutettu äänestämään Niinistö-vaaleissa. Taidanpa mennä antamaan ääneni ja varmistamaan, että valinta tapahtuu jo ensimmäisellä kierroksella. Säästyy valtiolta rahaa parempiin tarkoituksiin kun jää toinen kiekka pitämättä. Voidaan sitten antaa se raha kukkahattutätien käyttöön. Taikka muslimien houkuttelemiseksi Suomeen tekemään tästä monikultturellinen valtio.
Ja tasapuolisesti siia- ja sunnimuslimeja. Jospa ne täällä pohjolan kylmyydessä voisivat elää sovussa toistensa kanssa! Ja mikä tärkeämpää, tiukkapipoisten luterilaista uskontoa tunnustavien ja ihan ateistienkin kanssa.
Minä elin sovussa itseni kanssa ja menin illalla Street Orienteering-tapahtumaan Raisiossa. Ihan putkeen ei tälläkään kertaa touhu mennyt, mutta kohtuullisesti sain kerättyä rasteja ja pisteitä.
Ilta oli aika pimeä, vaikka kuu hiukan kurkisteli pilvien lomasta.
Eikä sekään paljoa auttanut, että tänään päivä oli jo neljä minuuttia pidempi kuin viikko sitten talvipäivän seisauksen aikoihin. Mutta kevättä kohti ollaan vahvasti menossa. Viikon päästä ero tähän päivään on ja kaksitoista minuuttia pidempi!

26.12.17, Tapaninpäivä:
Siirsin aamulla lihavan ruhoni vaa’alle. Se näytti kahta kiloa enemmän kuin ennen joulua. On tämä Jeesuksen syntymäpäivä raskasta aikaa!
Pakkohan sitä oli lähteä rankaisemaan syntistä kroppaa. Tavoitteena oli tehdä kahden tunnin lenkki ultraharjoituksena. Eli siinä saa kävellä aina välillä. Niitä välejä tuli tänään aika taajaan, ei se juoksu oikein maittanut. Mutta sen kaksi tuntia liikenteessä sain sentään tehdyksi.
Vaihtoehtona olisi ollut kinkunsulatusrastit Piikkiössä. Vuosi sitten kaaduin jäisellä polulla ja teloin itseni pahemman kerran. Varmaan sen takia vaihdoin lajia ja hölkkäsin pitkään. Ajallisesti pitkään, lenkki kesti yli kaksi tuntia. Matkan pituus ei päätä huimannut.
Huomenna sentään pääsen suunnistamaan illan pimennyttyä.

24.-25.12.17, Joulu:
Vietimme joulun kahdestaan Vikingin laivaristeilyllä. Lähtö oli aattona kahdelta ja paluu joulupäivänä seitsemältä illalla.
Laiva lipui hiljalleen kohti Tukholmaa, siellä se kävi satamassa aamuyöllä kolmelta.
Risteilyn hintaan kuului aattona illallinen ja joulupäivänä brunssi sekä päivällinen.
Kaikilla aterioilla toistui sama laivojen seisova pöytä. Siihen kyllästyi jo toisella kerralla ja kolmas oli aivan liikaa.
Ohjelma laivalla oli musiikkia, tanssia, bingoa ja sellaista. Ei pahemmin iskenyt.
Joten isomman osan aikaa vietimme lukien kirjaa, välillä hiukan kävellen ja yläkannella maisemia ihaillen.
Sää oli suosiollinen, oli tyyntä ja laiva oli avomerellä paikoillaan ennen kuin saavuimme Ahvenanmaalle.
Jo iltapäivän alkaessa Joulupäivänä totesimme, että tällainen joulun vietto ei meidän kohdallamme toistu.
Matkan kruunasi se, että satamassa jonotimme taksia lähes tunnin. Vaikka ei meillä minnekään kiirettä ollut. Ja Ullalla oli rollaattori mukana, hän pystyi sen varassa istumaan autoa odotellessamme.
Paras anti reissulla oli se, että luin Alexander Stubbin omaelämäkertateoksen Alex.
Hieno mies, jolla on vielä paljon annettavaa Suomelle ja Euroopalle. Hän vaan oli liian pätevä verkostoituja tällaiselle pienelle, kaunaiselle kansalle kuin me suomalaiset olemme. Kateelliset iskivät puukkoja selkään. Mutta Alex tulee takaisin.

23.12.17, lauantai:
Aatonaaton aamuna jännitys alkoi kasvaa. Koska olimme päättäneet jakaa lahjat jo tänä iltana.
Jännitystä lievittääkseni lähdin aamulenkille juoksemaan. Lähtiessä maa oli valkoinen mutta vesisade ja myrskyinen tuuli tekivät sen, että tunnin lenkin aikana valkoinen joulu muuttui mustaksi.
Lopetimme illan pimetessä sinkkukinkkumme ja jaoimme lahjat. Minä sain runsaasti lahjoja, vaikka olen yrittänyt vakuuttaa lähipiiriä, että vain lahjattomat tarvitsevat lahjoja.
Yksi lahjoista oli kirja Pentti Linkolasta. Sen lukemista aloittelin illalla ennen nukkumaan menoa. Minulla on myös toinen elämäkerta luettavana, se on Alex.
Pitää todeta, että nämä kaksi herraa ovat ihan pikkuisen erilaisia, vaikka molemmat ovat lahjakkaita.

22.12.17, perjantai:
Juoksija-lehdessä oli resepti miten tehdään joulukinkku. Kun emme varsinaisesti vietä kotosalla joulua mutta kinkkua teki kuitenkin mieli, niin päätin tehdä elämäni ensimmäisen joulukinkun.
Kinkun nimi oli sinkkukinkku ja sitä varten hankin eilen runsaat puoli kiloa possun ulkofileetä. Laitoin sen yön yli muhimaan kymmenprosenttiseen suolaveteen. Tänään laitoin sen paistopussiin ja uuniin, jonka lämpötila oli 200 astetta. 15 minuutin jälkeen laskin lämpötilan 120 asteeseen ja odotin niin kauan, että kinkun lämpötila oli noussut 70 asteeseen. Annoin lihankimpaleen vetäytyä puolisen tuntia, kuorrutin sen sinapilla ja korppujauholla. Sitten takaisin uuniin grillivastusten alle ja kun pinta alkoi ruskistua, kinkku oli valmis.
Ulla kehui lopputulosta, joko ihan rehellisesti tai sitten sen takia, että innostuisin tekemään muutakin ruokaa.
Juha poikkesi meillä illansuussa. Esittelin eilen saamaani tablettia. Hän piti laitetta ihan kelpo vehkeenä. Kun totesin, että meillä ei ole hänelle mitään joululahjaa, niin kävisikö tämä laite korvikkeeksi. Pojan silmät alkoivat säkenöidä ja niin yhteiseloni kiinalaisen tabletin kanssa jäi vuorokauden mittaiseksi..

21.12.17, torstai:
Luvattiin kaunista säätä ja päätimme käydä pikipäiten katsomassa miten Nauvossa kesämökki jakselee.
Siellä oli kaikki hyvin aina siihen saakka kun yritin sulkea ulko-oven. Ovi oli hiukan turvoksissa eikä mennyt kiinni normaalilla voimalla. Iskin sen sitten napakasti kiinni. Ovi sulkeutui mutta oven yläpuolella on sellainen vanhanaikainen, pieniruutuinen ikkuna. Yksi laseista helähti alas ja meni tietysti rikki. Se kun on sellaista vanhaa pari milliä paksua lasia, ei niitä enää valmisteta.
Hain liiteristä laudan ja naulasin sen ikkunan eteen, etteivät linnut valtaa ulkoeteistämme talven aikana.
Kotona odotti meikäläiselle joulu.
Postiin oli tullut Verkkokaupasta tilaamani korvakuulokkeet juoksulenkkejä varten. Vanhat kun menivät jo kuukausi sitten rikki. Kävin ne hakemassa Skanssista kävellen, se jäikin päivän ainoaksi kuntoiluksi.
Ja kun palatessani noudin laatikosta postin, siellä oli ilmoitus, että Kiinasta tilaamani tabletti oli tullut. Tullauksen siitä tein pari päivää sitten. Loppuilta kuluikin sitten tutustuessani uuteen leluuni.

20.12.17, keskiviikko:
Vuoden pimeimpänä päivänä piti tehdä pimeyden töitä.
Ensimmäisenä oli laittaa toimintakuntoon Ullalle ostamani joululahja. Se tuli postissa ja päätimme, että Ulla saa avata lahjansa hieman etuajassa. Kyseessä oli lukulaite. Sellainen kyllä löytyy meiltä entuudestaan ja se on ollut käytössä runsaasti. Ulla kun lukee paljon tai vähän enemmän.
Lukulaite oli Ranskassa valmistettu. Käyttöohje oli ranskaksi ja mukana tuli noin sata ranskankielistä kirjaa. Kumpikaan meistä ei osaa ranskaa jos unohdetaan vii ja pardoon. Tunnin verran teimme töitä saadaksemme kielen vaihdettua. Ei onnistunut. Juha poikkesi meillä koirien kanssa ja annoimme hänelle laitteen. Vartin jälkeen Juhakin oli jo heittää pyyhkeen kehään. Mutta sitten yllättäen kieli vaihtui suomeksi. Kysyimme, miten hän sen teki. Mies vastasi, ettei harmaintakaan aavistustakaan.
Illan pimennyttyä lähdin suunnistamaan JouluSpesiaaliin Vanhalle Suurtorille. Sain kartan ja lähdin suunnistamaan. Samalla alkoi sataa tihuuttaa. Se vaikeutti hommaa monella tavalla. En nähnyt karttaa, mutta mittakaava oli suuri ja jotenkuten pärjäsin kaupunkiolosuhteissa. Mutta rasteilla oli aina joku tehtävä ja vastaus oli kirjattava kartan kääntöpuolelle. Tehtävän lukeminen tuotti vaikeuksia mutta osan selvitin laittamalla kartan niin kauas kuin käsilläni oli mahdollista. Ja kolmanneksi vedenpitävä tussini oli finaalissa ja vaikka sieltä jotakin tuli, niin teksti tuppasi suttaantumaan.
Paljon tuli siis seisoskelua ja pulssi jäi alhaiseksi. Matkaakaan ei taittunut tunnissa kuin runsaat kuusi kilometriä. Mutta vain yksi vastaus hylättiin. Sijoitukseni jäi puolen välin huonommalle puolelle.
Pimeää touhua.

19.12.17, tiistai:
Presidentinvaalit lähestyvät. Mielenkiinto on lisääntynyt kun vanha jäärä Paavo Väyrynen on saanut kannattajakortit kerättyä. Tapasin viime viikolla yhden miehen, joka kertoi lähettäneensä kannattajakortin, vaikka takuuvarmasti äänestää Niinistöä. Niitä taitaa olla enemmänkinkuin yksi. Jos vaali menee toiselle kierrokselle, niin eihän se Paavo sinne saakka etene. Eiköhän toiseksi eniten ääniä saa tämä ylioppilas, jolla on luurankoja vaatekaapissa.
Olen äänestänyt kaikissa vaaleissa sen jälkeen kun olen saanut äänioikeuden.
Tällä kertaa tilanne on sellainen, että olemme matkoilla sekä ennakkoäänestyksen että oikean vaalipäivän aikana.
Tutkittuani ennakkoäänestyspaikkoja löysin sellaisen vajaan kilometrin päästä hotellistamme.
Yksi ääni siis Niinistölle!

18.12.17, maanantai:
Lähdin aamulla lenkille. Piti tehdä pitkä lenkki mutta niljakkaiden teiden takia jätin leikin kesken puolentoista tunnin jälkeen. Saattoi keskeytykseen vaikuttaa hieman flunssan takia heikentynyt kunto. Tai sitten pelkästään laiskuus oli syynä
Matkalla näin vanhan naisen levittävän hiekkaa tielle, joka vei hänen talolleen. Tiesin, että talon omistaa turkulainen kunnallispoliitikko ja insinööri Kalevi R., jonka olen tuntenut vuosikymmeniä sitten ja tiesin myös, että kohtaamani nainen on hänen vaimonsa. Pysähdyin ja kysyin, vieläkö Kalevi asuu talossa. Nainen ei minua tuntenut, mutta kun esittelin itseni, niin hän ilahtui silmin nähden. Hän ja Kalevi tunsivat erittäin hyvin isäni ja äitini. Juttelin tovin ja rouva kertoi 95-vuotiaan Kalevin kuulumiset ja minä puolestani kerroin omasta ja sisarusteni tilanteesta. Hän tunsikin Maijan hyvin ja kysyi, että asuuko Maija edelleen tuossa tien toisella puolella. Lopuksi pyysi käymään paremmalla ajalla.
Viikonloppuna perussuomalaiset olivat viettäneet perussuomalaista viikonloppua. Turkulaisen kansanedustaja Ville Tavion eduskunta-avustaja oli ryhmänsä pikkujouluissa juonut itsensä sairaalakuntoon. Samanaikaisesti eduskunnassa käsiteltiin uutta alkoholilakia. Kristillisten edustaja Pävi Räsänen oli haettu täysitunnosta avustamaan oksentelevaa miestä, joka oli toimitettu ambulanssilla sairaalaan. Siellä hän oli seuraavana aamuna herännyt muistinsa menettäneenä ja kertoi häpeävänsä ryyppäämistään. Tavio tukee avustajaansa, koska mies oli ryypännyt itsensä tiedottomaan tilaan vapaa-aikanaan. Oli luvannut, ettei tällainen toiminta tule toistumaan – niinhän ne alkoholistitkin tuppaavat lupailemaan. Että sellaista toimintaa eduskunnassa.
Samana viikonloppuna toinen perussuomalainen herra Hakkarainen oli kännissä mennyt toisen eduskuntaryhmän tilaisuuteen ja alkanut humalahöyryissään toilailemaan ja heittelemään viinalaseja ympärilleen. Sen lisäksi Hakkarainen oli ahdistellut kovakouraisesti ja seksuaalisesti toista kansanedustajaa. Seuraavana aamuna hän oli pyytänyt käytöstään anteeksi ja todennut Ilta-Sanomien mukaan, että tämä ei tule toistumaan ennen kuin hän on seuraavan kerran kännissä.

Siellä se on Arkadianmäellä Suomen kansan poikkileikkaus nähtävänä. Jos ei hyvässä, niin ainakin pahassa.

17.12.17, sunnuntai:
Lusijanpäivänä syntynyt Joona täytti tänä vuonna kaksitoista vuotta. Eli juhlat vietettiin tänään Tampereella hiukan myöhässä.
Miehelle tuli ikää jo niin paljon, että kynttilöitä ei enää ollut kakun päällä.
Lahjatoivomus oli tänä vuonna helppo ja yksinkertainen: rahaa.
Varmistin Janilta kuinka paljon voi antaa.
Tiinan veli oli ratkaissut ongelman antamalla lahjakortin Google Playn kauppaan. Sinne sankari kirjasi näppärästi lahjakortin tunnukset ja alkoi heti kuluttaa saldoaan.
Ei ihme, että Google on maailman parhaimmin kannattavia yrityksiä. Rahan kierto on saatu tehokkaaksi. Ja nykyaikainen nuori on myös tehokas kuluttamaan.
Ajokeli oli hyvä, pientä pakkasta, sulat tiet ja lumi teki maailman valkeaksi myös pimeällä.
Pois lähtiessämme esittelin Janille ja hänen appiukolleen takkiani, jossa luki Skoda. Näiltä Bemari-miehiltä tuli sitten kuittaus. Ai, sä olet ostanut puseron ja saanut kylkiäiseksi Skodan!

16.12.17, lauantai:
Lähdin aamulla ensimmäisen kerran kahteen kuukauteen metsäsuunnistukseen. Näin pitkää taukoa en muista pitäneeni vuosiin.
Tehdäkseni suunnistuksen vaikeammaksi, otin mukaani löytämäni rannekompassin. Se on pelkkä neularasia, joka kiinnitetään remmillä ranteeseen. Sen kanssa suunnistus on sujuvaa, mutta oikein hyvin ei sillä pysty suuntaa pitämään. Jätin sen käytön aikoinaan, kun en nähnyt lukea karttaa ilman suurennuslasia. Nyt kun käytän suunnistaessa silmälaseja, ajattelin, että voin taas palata tämän kompassin kanssa estradille.
Ongelmia oli kuitenkin kartanluvun kanssa. Kartassa oli liikaa luettavaa ja sen ymmärtäminen oli hiukan vaikeaa. Mitään isompaa pummia en tehnyt, mutta pientä epävarmuutta oli havaittavissa.
Tässä LINKKI suunnistuksen seurantaan.
Iltapäivällä kävimme perinteisellä joululounaalla Maijan luona. Siellä olivat kaikki sisareni aviosiippoineen ja Karri Arnon kanssa autokuskina Vammalan porukalle.
Vaan vielä jäi kinkut ja laatikot maistamatta tänä jouluna. Enkä niitä niin kauheasti osaa kaivatakaan.

15.12.17, perjantai:
Olisi pitänyt ottaa illalla yksi Burana ehkäisemään selkäkipuja. En tehnyt niin ja sain kärsiä. Nukuin siis yön äärettömän huonosti.
Heräsin siihen aikaan kun kukko laulaa ja sika pieree. Jatkoin työtä aamutoimien jälkeen. Irrotin sellaisen isokokoisen seinäkaapin ja sain sen alas ongelmitta. Mutta kun nostin sitä takaisin toisessa huoneessa, jouduin tekemään noston vinoon, kun paikalle tuomani pöytä esti suoran noston. Siinä kävi huonosti. En saanut sitä paikalleen vaan selkäni venähti nyt oikein kunnolla.
Nöyrästi siirsin pöydän pois paikaltaan ja tein noston suoraan paikalleen. Nyt nosto onnistui. Sen jälkeen menin hakemaan sen Buranan ja jatkoin työntekoa. Liike ja pieni vääntelyhän on parasta lääkettä venähdykseen. Huono yöuni ja huono kunto aiheuttivat sen, että tahti hidastui eikä valmista oikein syntynyt. Mutta päivä se on huomennakin. Eikä homman tarvitse valmistua edes Jouluksi. Lähdemme evakkoon pyhiksi!

14.12.17, torstai:
Tämä torstai oli täynnä, ei ehkä toivoa mutta toimintaa.
Päivällä harjoittelin. Ensin soudin kaksikymmentä minuuttia ja sen jälkeen juoksin tunnin liukkailla kaduilla. Ongelmia ei ollut, jalassa oli uudennahkeat Sarvan lenkkarit, joissa on piikit alla. Pito oli ihan hyvä, vaikka ponnistus ei onnistunut ihan samalla tavalla kuin kesäkelillä.
Kävin kaupassa ja kun tulin autolta ulko-ovelle päin, niin liukastuin. Onnistuin kuitenkin estämään kaatumisen, mutta selän puolelta yksi lihas revähti kunnolla ja kipeä koko illan ja vielä seuraavana aamunakin.
Revähdys ei kuitenkaan estänyt minua ryhtymästä mielettömään urakkaan. Muutin kahden huoneen kalustuksen kokonaan. Se tarkoitti isojen huonekalujen siirtoa, osittain purkamista ja kokoamista uudelleen. Yhden astiakaapin siirto vaati myös lasien ja muiden kaapin sisällön purkamista, siirtoa ja uudelleen paikalleen laittamista. Ne ovat sellaisia astioita, joita ei ole vuosiin käytetty eikä tulla vuosiin käyttämään. Perikunta sitten myy ne, koska joukossa on kohtuullisen arvokkaita Arabian astiastojakin. Yhtään en niistä saanut rikki. En tosin kovin voimakkaasti yrittänytkään.
Kun olin saanut kaikki isot huonekalut siirrettyä, nautin päivän ensimmäisen oluen, ihan se maistui. Ja kaikki siirrot tein yksin, ei Ullasta enää ole apua mihinkään raskaampaan työhön. Kipeä selkälihas ei kauheasti tykännyt, mutta ei se hirveästi protestoinutkaan urakkaa. Seitsemän tunnin työskentelyn jälkeen otin illaksi. Valmiiksi homma ei tullut, mutta nukkumaan pääsin uudessa tilassa. Oma huoneeni oli valmis ulkoisesti. Ainoastaan kaappien ja hyllyjen sisältö pitää vielä vaihtaa. Valmiiksi tullee ennen Joulua!

13.12.17, keskiviikko:
Lucian päivä. Ja samalla myös Joonan syntymäpäivä. Nuori mies täytti tänään kaksitoista vuotta. Kohta hän on jo aikuinen, niin ne vuodet vierivät.
Sen verran on flunssainen olo hellittänyt, että kävin juoksemassa kuuden kilometrin lenkin kohtuullisen reipasta vauhtia. Vaikka ei sitä vauhtia oikein voinut jäisillä teillä pitää. Mutta kohtuullisen hyvin juoksu luisti. Myöhemmin illalla kyllä tuntui siltä, etten ihan ollut vielä priimakunnossa.
Tänään oli ensimmäinen iso vaalikeskustelu televisiossa. Mukana oli myös Paavo Suuri Keminmaalta. Jaksoin katsoa esittelykierroksen ja totesin, että riittää kun nuo ehdokkaat hukkaavat aikaansa, minun ei tarvitse kuunnella näiden piirikunnallsiten ehdokkaiden räksytystä.

12.12.17, tiistai:
Anna toi aamulla lumimyrskyssä Opelin ja peräkärryn pihaamme.
Puolen päivän aikaan lumisateen edelleen jatkuessa, minulle soitettiin ja kerrottiin, että soutulaite on valmiina noudettavaksi.
Kävin sen hakemassa ja suoritin laitteen kokoonpanon. Katsoin parhaimmaksi tutustua kokoamisohjeeseen. Sen avulla laite olikin valmis pikaisesti.
Pitihän se tietenkin testata. Soudin puoli tuntia ja sain hartiat helliksi.
Kokeneempien soutajien mukaan soudin liian kiihkeällä tahdilla. Se tapahtui ilmeisesti siksi, että vastus oli liian alhainen. Eikä pulssikaan noussut kuin sataan, vaikka kiskoin oikein olan takaa.
Soutamisen lisäksi sain tehdä myös lumitöitä. Tosin ne eivät pahemmin rasita, kun piha-alue puhdistetaan konevoimin.

11.12.17, maanantai:
Koirat tulivat kylään ja taapersin niiden kanssa pari lenkkiä lumisessa maisemassa.
Piti tehdä myös puolipitkä juoksulenkki, mutta se loppui lyhyeen, seitsemän kilometrin jälkeen löysin itseni kotiovelta.
Flunssa teki olon veltoksi ja samalla peruutin perjantaiksi varatun kuntotestin. Ei ne puolikuntoista ota testiin, jolla haetaan maksimisyke ja mitataan maksimaalinen hapenottokyky.
Keli oli todella liukas ja kiittelin yläkerran isäntää uusita talvirenkaista Sitikan alla.
Anna meni Opelilla Paraisille ja hänkin selvisi Opelin kuluneilla kitkarenkailla terveenä perille.

10.12.17, sunnuntai:
Vetelä saamaton olo koko päivän.
Oli aikaa lukea lehtiä ja päivän tarjouksia. XXL markkinoi Concept 2 soutulaitetta hintaan 999. Heidän normaalihintansa on 1299 euroa, mutta maahantuoja myy laitetta nettisivuillaan hintaan 1100 euroa. Joten todellinen alennus laitteelle on siis satasen paikkeilla.
Jotain pitää keksiä Ullan aktivoimiseksi syksyn ja talven pimeillä ja liukkailla keleillä. Kuntopyörää hän ei suostu polkemaan, mutta soutamisesta koko elämänsä pitäneenä tämä soutulaite saattaisi olla sopiva kuntolaite jopa rouvan mielestä. Ja olisihan siitä hyötyä meikäläisellekin.
Niinpä kävin liikkeessä ja kuinka hassusti se sattuikaan. Maksoin laitteen ja lupasivat saada sellaisen parin päivän kuluttua liikkeeseensä. Nyt siellä ei ollut kuin näytelaite.
Enkä loppupäivääkään ollut ihan laiskana. Me emme ole pariin vuoteen käyttäneet saunaamme. Purin puusepän tekemät lauteet ja vein osat vintille. Se olikin sellainen voimistelutuokio, että selän puolelta löytyi pari uutta käyttämätöntä lihasta. Ainakin päätellen siitä, että kyljet kipeytyivät.

9.12.17, lauantai:
Mihinkähän se lauantai mahtoi kadota?
Nyt sunnuntaina päätä jomottaa ja kuparisepät tekevät pyhätyötä.
Johtuisikohan lauantaiaamuna tehdystä pikku juoksulenkistä?

8.12.17, perjantai:
Tampereella Pyynikin rinteessä paloi aamuyöllä noin sata vuotta vanha puinen pienkerrostalo. Meidän Jani asustaa samanlaisessa talossa noin sadan metrin päässä palopaikalta. Heidän ikkunastaan on suora näköyhteys palaneeseen taloon. Palo oli syttynyt aamulla kahden aikoihin. Ensimmäisenä oli herännyt Amalia, kertoi, ettei saa unta enää kun ikkunan takana vilkkuvat siniset valot. Oli herättänyt vanhemmat ja yhdessä olivat paloa ihmetelleet. Joona nukkuu toisella puolella taloa, hän ei herännyt eikä häntä ollut herätetty. Mahtoi nuorta miestä ottaa pattiin!
Janilla on tuota palokokemusta enemmänkin. Kun asuimme Yläneellä, niin pellon toisella puolella paloi rakennusvaiheessa ollut rivitalo kokonaan. Lieskat löivät kymmenien metrien korkeuteen.
Ja Naantalissa Jani ja Juha olivat kahdestaan kotona ja tekivät popcorneja. Öljy syttyi palamaan, mutta Jani vanhempana tiesi miten se palo tukahdutetaan. Liesituulettimen suodatin kärähti, mutta talo ei kärsinyt vahinkoja.
Minä kävin päivällä pienellä juoksulenkillä. Lähdin kotoa kaupunkiin päin. Kolmensadan metrin päässä sähkölinjan alla meni kadun poikki edestäni yksi valkohäntäpeura. Ja hetken kuluttua kolme lisää. Näin meillä ollaan ruutukaava-alueellakin lähellä luontoa!

7.12.17, torstai:
Maamme toinen vuosisata on alkanut.
Tuskin tästä Suomesta mitään tuhatvuotista valtakuntaa saadaan. Mutta kauemmin olemme kestäneet maailman melskeitä kuin suuri ja mahtava Neuvostoliitto. Itänaapurimme perustettiin 1917 ja hajosi 90-luvun alkupuolella. Eli vuosia karttui hiukan yli seitsemänkymmentä vuotta. Pian minä huristan tämän hajonneen kommunistivallan ohi.
Jotta se tapahtuisi ja kaiken lisäksi vielä kohtuullisessa kunnossa, tilasin tänään itselleni kuntotestin Paavo Nurmi instituutista. Kävi siellä ensimmäisen kerran kaksikymmentä vuotta takaperin ja viimeksi kahdeksan vuotta sitten.
Saa nähdä kuinka paljon kunto on laktaattimittausten perusteella heikentynyt. Sen tietysti tiedän testaamattakin, että vuodet ovat rapauttaneet kuntoa. Mutta menen testiin saadakseni tietää kynnysten sykearvot. Siten voinen harjoitella tehokkaammin kohti suurta tavoitettani. Suunnistuksen SM-kisoja vuonna 2027.
Tänään oli pikkupakkanen ja kadut jumalattoman liukkaat. Kun tulin ajelulta, soitin Skoda-liikkeeseen ja pyysin myyntipäällikköä puhelimeen.  Sain langan päähän myyntijohtajan. Kerroin, että olen elokuusta asti odotellut rauhallisesti autoa mutta nyt menee hermot, kun ei tahdo pysyä tiellä vanhojen kitkojen kanssa. Ja totesin, etten oikein mielelläni osta teidän autoonne uusia renkaita. Myyntijohtaja ymmärsi tilanteen ja kehotti menemään heidän suosimaansa yhteistyöliikkeeseen ja vaihtamaan renkaat siellä, he maksavat. Ja kehotti laittamaan nastarenkaat alle.
Homma hoitui nopsasti. Ja paluumatkalla oli kovin turvallinen olo, kun auto meni sinne minne kuski halusi. Kaiken lisäksi nykyiset nastat ovat kovin paljon hiljaisemmat kuin ne joilla viimeksi ajelin joskus kolmekymmentä vuotta sitten.

6.12.17, Itsenäisyyspäivä:
Suomi täytti tänään sata vuotta. Sitä on paatoksella toitotettu kaikista kanavista viimeiset viikot. Alkaa jo pikkuisen tympiä. Ei niin, etteikö itsenäisyys ja itsenäinen Suomi olisi tärkeä asia. Mutta se on tärkeä joka päivä, ei ainoastaan joulukuun kuudentena.
Minä juhlistin päivää juoksemalla aamutuimaan puolikkaan maratonista. Ja tosiaan juoksin koko matkaan. Viime aikoina kun olen tehnyt pitkät lenkit niin, että olen kävellyt yli kymmenyksen lenkistä. Siten juoksu ei ole yhtä kuormittava kuin koko matkan juosten. Helposti tämäkin meni, juoksin tasavauhtisesti hiukan alle seitsemän minuutin km-vauhtia. Vasta pari tuntia juoksun jälkeen huomasin eron, kun kroppa ei tahtonut taipua mihinkään suuntaan.
Illan pimennyttyä lähdimme katsomaan Turun linnan valoshow-esitystä. Sinne oli matkalla ilmeisesti koko Varsinais-Suomi. Kun olimme seisseet puoli tuntia Linnakadulla autojonossa, käänsin eturenkaat sivukadulle ja palasimme takaisin kotiin. Hiukan pohjalainen emäntäni protestoi tekoani, mutta emme me kuitenkaan olisi päässeet edes lähistölle auton kanssa ja Ullan kävely kilometrin päästä olisi ollut sula mahdottomuus.
Televisiosta sitten näimme hiukan mitä siellä olisi ollut nähtävissä.
Ja telkkarista näimme myös kun tasavallan isä ja äiti ottivat vastaan alamaisiaan.

5.12.17, tiistai:
Kun ajelin sunnuntaiaamuna Tampereelta kotia kohti, niin Kylmäkoskella kävi kylmät. Satasen nopeusrajoitus muuttuu siellä kahdeksaksi kympiksi ja alensin nopeuttani rauhallisesti. Oli pimeää ja hieman sateli, joten en huomannut peltipoliisia. Poliisi huomasi minut ja salama välähti. En tiennyt tarkkaan, mikä oli nopeuteni.
Nyt tiedän. Sain tänään netpostiin sähköisen kirjeen. Lähettäjä oli Helsingin poliisilaitos. Nopeuteni oli heidän mittauksensa mukaa 85 kilometriä tunnissa. En saanut sakkoa vaan kehotuksen noudattaa liikennesääntöjä ja ajaa rauhallisemmin. Aivan tarpeeton huomautus, nykyään minä ajan hyvin rauhallisesti. Toista se oli ennen!
Paavo Väyrynen ilmoitti saaneensa kaksikymmentä tuhatta kannattajakorttia kasaan. Hän on siis mukana presidentinvaalissa. Hän on myös haastatellut suomalaisia ja uskoo, että enemmistö on hänen ja hänen aatteidensa takana. Kolmella edellisellä kerralla kun paavo on ollut ehdokkaana, hän ei ole onnistunut vakuuttamaan Suomen kansaa. Jospa nyt tärppäisi, onhan hän vanhempi ja kokeneempi kuin aikaisemmilla kerroilla.
Kyllä mahtaa Sauli nyt pelätä?

4.12.17, maanantai:
Katselin eilen illalla TV:n uutisia. Siellä rakastettu pääministerimme Juha Sipilä lähes tippa silmässä kuvaili, kuinka kuvottavaa on tämä seksuaalinen ahdistelu, jota vastaan nykyään näyttävästi kampanjoidaan.
Yleisesti tunnettuahan on, että Sipilä on uskonnollinen ja hän kuuluu tähän pohjoisten poikien lestadiolaiseen lahkoon. Lestadiolaisten uskonhuuruiset palvelukset usein päättyvät transsitilassa tapahtuvaan ryhmäseksiin saarnaajan polkiessa takahuoneessa alaikäisiä poikia ja tyttöjä. Näin ainakin, jos on uskomista lappilaisen taiteilija Timo K. Mukan kuvauksiin kokouksista.
Niin tai näin, uskontoa alamaisilleen syöttävät hallitsijat lupaavat uskonsotilaille kaikkea hyvää ja kaunista tuonpuoleisessa. Näin oli jo keskiaikana kun armeijoita lähetettiin ristiretkille ja tänään kun Allahin nimissä luvataan itsemurha-attentaatin tekijöille 50 neitsyttä tuonpuoleisessa. Kukaan ei ole tullut valittamaan, etteivätkö neitsyet olisikaan olleet vastassa, joten kyllä sen totta täytyy olla.
Ihmetellä täytyy mistä niin neitsyitä sinne taivaaseen sikiää! Neitsyt kun tavallaan kertakäyttöhyödyke…
Intiassa yritetään muuttaa perinteisiä tapoja. En tiedä, liittykö tämä läheisesti uskontoon, mutta pika-avioeron mahdollisuuteen halutaan muutosta. Siellä jos mies sanoo kolme kertaa vaimolleen: avioero, avioero, avioero, niin ero on lainvoimainen. Jos Suomessa sama olisi mahdollinen, niin täällä ei montaa avioliittoa olisi enää voimissaan.

3.12.17: sunnuntai:
Nyt jäi yöunet junassa lyhyiksi, mutta tulihan sitä viikolla nukuttua. Sehän on tämä urheilijan elämä treenaamista, syömistä ja nukkumista.
Sen sijaan avaruustutkijan elämä on valvomista yötä päivää.
Lokakuussa löydettiin aurinkokuntaa lähestyvä taivaankappale. Se oli monessa suhteessa ainutlaatuinen. Sen pituus on luokkaa puoli kilometriä. Se on sikarin muotoinen, pituus on kymmenkertainen paksuuteen nähden.
Kappale tulee ulkoavaruudesta ja sellaisesta suunnasta mistä asteroidit tai komeetat eivät tule. Sen rata ohitti auringon Merkuriuksen radan sisäpuolelta ja marraskuussa se ohitti maapallon suhteellisen läheltä – näin tähtitieteellisesti ajatellen.
Tähtitieteilijöillä ei harmainta aavistustakaan, mistä tämä outo otus tulee ja minne se on menossa. Ja mikä on sen tehtävä!
Maallikolle tulee kyllä mieleen, että se on vieraan sivilisaation tutkimusalus. Kyllä se on tullut tällä kertaa myös tutkijoiden mieleen. Mutta mitään todisteita ei ajatusmallille ole saatu.
Joten nukkukaamme rauhassa, tämä tutkimusalus on poistumassa avaruuteen ja ohittaa piakkoin Marsin radan. Eikä palaa takaisin. Tai sitten palaa, jos se on ohjelmoitu palaamaan.
Tiedemiehet ovat antaneet sille nimeksi Oumuamua. Se on Havaijin kieltä ja tarkoittaa suomeksi ensimmäinen sanansaattaja…

2.12.17, lauantai:
Pakkanen oli lauhtunut neljään asteeseen. Yöllä oli taas tullut uutta lunta, mutta kun lähdimme yhdeksän aikoihin hiihtämään, latukone oli käynyt avaamassa ladut.
Hiihdimme Tunturijärven kahvioon ja söimme munkit kuuman mehun kanssa.
Palailimme samoja latuja takaisin. Minä jouduin tekemään pienen sakkolenkin, jotta saisin kaksikymppiä täyteen.
Kokonaisuudessaan hiihtokilometrejä jäi taakse 179. Vauhti oli erittäin rauhallista. Jos olisin yksin ollut liikkeellä, niin varmaan olisin hiukan kovempaa vauhtia pitänyt. Mutta kokonaisuuden kannalta rauhallinen vauhti oli varmasti parempaa. Ei näin nuorta miestä kannata vielä polttaa loppuun!
Saunoimme, siivosimme kämpän ja lähdimme syömään. Minä tilasin pizzan, siitä riitti vielä iltapalakin kahdelle miehelle.
Auto lastattiin junaan viiden aikoihin ja puoli seitsemältä alkoi junamatka kohti Tamperetta.

1.12.17, perjantai:
Tänään hiihdimme 29 km.
Sen verran juhlallinen, liikunnallinen marraskuu jäi taakse, että pitää julkistaa kuukauden tekemiset.
Marraskuun 2017 harjoitusyhteenveto:

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Kävely

108,51 km

14.22 min/km

26 h 0 min

Juoksu

144,96 km

7.12 min/km

17 h 25 min

Hiihto

129,24 km

7.24 min/km

15 h 56 min

Kuntopiiri

 

 

2 h 29 min

Suunnistus

6,71 km

8.46 min/km

58 min

Uinti

1,2 km

 

48 min

YHTEENSÄ

390,62 km

9.23 min/km

63 h 39 min


30.11.17, torstai:
Pakkanen oli hieman hellittänyt yön aikana, mittari näytti vain 14 astetta.
Lähdimme yhdeksän jälkeen liikenteeseen ja nousimme jälleen Ylläksen ala-asemalle. Suksi luisti hyvin ja mieli oli korkealla.
Kun käännyimme kohti Kesänkiä, niin ladulle oli tullut uutta puuterilunta. Luisto loppui kuin seinään. Eteneminen oli kävelyä sukset jalassa. Alamäetkin piti mennä vuorohiihtoa.
Keitaalle kahdentoista kilometrin matka kesti tunnin ja kolme varttia.
Tällä puolella tunturia oli pari astetta enemmän pakkasta ja kun paluumatkaksi laitoin käteeni hieman kosteat kintaat, niin sormia alkoi paleltaa. Kilometrin hiihdon jälkeen sanoin Matille, että lähden tästä hankkimaan koneeseen lämpöä. Pari kilometriä ylämäkeen hiihdettyäni sormet alkoivat lämmetä ja käännyin takaisin päin ja liityin taas Matin seuraan.
Vähän yli kahdenkymmenen neljän kilometrin lenkin saimme tänäänkin aikaiseksi.
Illalla kävimme syömässä Äkäslompolon puolella. Ylläsjärven kaikki auki olevat ravintolat kun on tullut jo kertaalleen käytyä.
Ravintola Poro tarjoili ihan hyvää ruokaa eikä hintakaan meitä konkurssiin vienyt.
Paluumatkalla poikkesimme Jounin kauppakeskuksessa. Se on hieman suurempi kuin Eelin kauppa tällä puolella tunturia.

29.11.17, keskiviikko:
Pakkanen oli yön aikana kiristynyt ja mittarimme näytti aamulla 19 astetta. Hidastelimme hiihtämään lähtöä mutta ei se lämpötila siitä miksikään muuttunut.
Puimme vaatetta alle ja päälle sen verran, että tällaiset vanhemmat karpaasitkin pärjäsivät. Nousimme ensin Ylläksen ala-asemalle, ehkä siellä ylempänä oli hieman lämpimämpää. Jatkoimme matkaa valaistua latua pitkin kohti Tunturijärveä. Hyvin pärjäsimme pakkasen kanssa.
Sitten laskimme alas Luosujoelle. Siinä on kolmen kilometrin mittainen alamäki, muuta ei tarvinnut tehdä kuin lykätä hiukan vauhtia lisää ja pahimmissa paikoissa pikkuisen jarrutella. Alhaalla olimmekin sitten kuin kaksi jääukkoa. Siitä oli matkaa kaksi kilometriä Luosujärven latukahvilaan ja sinne lykimme aika haipakkaa.
Selvisimme ilman paleltumia perille ja vietimme perillä lämpimässä pitkän tovin. Paikan isäntä kertoi meille jäärakentamisen saloja, hän kun oli ollut mukana Lainion jäähotellin suunnittelussa ja rakentamisessa.
Sieltä ei ollut enää kuin seitsemän kilometriä mökille. Tosin alavia maita myöten mikä merkitsi kaikkein kylmintä ilmaa. Onneksi ei tuullut ja pääsimme perille terveinä. Tänään matkaa jäi taakse 22 kilometriä. Yhteensä neljässä päivässä on tullut taivallettua 105 kilometriä. Vauhti on ollut hyvin rauhallista, Matin 78 ikävuotta rajoittavat hieman vauhdinpitoa.
Huomiseksi on luvattu lauhtuvaa, päivällä saatamme päästä jo kymmenen asteen tietämille. Otamme lämmön vastaan riemumielin.

28.11.17, tiistai:
Nukuin hiukan huonosti viime yönä.
Varmaan se johtui siitä, että tänään on 47. hääpäivämme. Ja olen hiihtämässä kuten niin monena hääpäivänä aikaisemminkin. Tosin Ulla ilmoitti, että saan olla poissa, jos toimin kuten rubiinihääpäivän. Ilmoitin hääpäivän aamuna mistä hän löytää lahjaksi antamani rubiinikorun.
Koska rubiinihääpäivä on ainutkertainen, rouva ei ole sen päivän jälkeen saanut rubiineja eikä muitakaan koruja.
Pakkanen oli tänään kiristynyt 15 asteen tietämiin. Onneksi oli tyyntä eikä pakkanen pahemmin purrut. Paluumatkalla yhdessä mäessä vauhti kiihtyi niin, että Matti menetti suksiensa ohjattavuuden ja hän kaatui turvalleen syleilemään isänmaata, vaikka itsenäisyyspäivä on vasta ensi viikolla.
Silmälasit rikkoutuivat ja mies sai ruhjeita kasvoihinsa. Mitään muuta vammaa ei syntynyt jos henkiset iskut jätetään huomioimatta.
Matkaa taitoimme tänään 29 kilometriä.
Totesimme hiihdon jälkeen, että ensi vuonna tulemme tänne viikkoa myöhemmin. Syynä se, että suurin osa latukahviloista ja ravintoloista aukeaa vasta joulukuun alussa.

27.12.17, maanantai:
Edelleen ilmasto suosi meitä ja pakkanen pysyi neljän asteen tietämissä.
Yöllä oli tullut hiukan uutta lunta, se ei haitannut koska ladut oli ajettu aamulla.
Yhdeksän jälkeen pääsimme neitseelliselle ladulle, yhtään jälkeä ei näkynyt latu-uralla.
Hiihdimme kohti Luosujärveä ja lähdimme viiden kilometrin päästä ylös kohti Tunturijärveä. Siinä vaiheessa alkoi vastaamme tulla muita aikaisia aikuisia.
Ladulla olikin tänään runsaasti väkeä. Näitä joutilaita eläkeläisiä riittää. Mutta myös nuorempia tosissaan hiihtäjiä oli liikkeellä. Paljon varmasti hiihtosuunnistajia, jotka treenaavat ensi viikonlopun kisoja varten, ne ovat Äkäslompolon puolella.
Tunturijärven kahvila ei ollut auki, joten palasimme takaisin samaa latua ja käännyimme kohti Luosujärveä. Siellä oli kahvila auki ja saimme mehua ja munkit.
Palasimme takaisin kohti mökkiä ja kiersimme vielä Revontulilenkin ja saimme kokoon tälle päivälle kolmekymmentä kilometriä.
Vauhti oli koko ajan leppoisaa mutta siitä huolimatta reidet pyytelivät armoa viimeisillä kilometreillä.

26.11.17, sunnuntai:
On se vaan helppoa, siis tämä matkustaminen Lappiin nykyään.
Iltapala ja lasillinen punaviiniä ravintolavaunussa, sitten nukkumaan.
Kuudelta aamulla heräsin, kävimme vähän myöhemmin syömässä aamupalan ja ennen yhdeksää olimme Kolarissa.
Silloin 60-luvulla, kun aloittelin Lapinmatkailua, lähdimme illalla kohti pohjoista. Samoihin aikoihin aamulla olimme perillä, väsyneinä eikä niinkään onnellisina. Sitten rinkka selkään ja taivallus muutaman tunnin patikoinnin päässä odottavaan autiotupaan.
Puoli tuntia saimme odottaa ennen kuin auton pystyi ajamaan ulos vaunusta.
Sitten puolen tunnin ajo Ylläsjärvelle, tavarat sisälle ja hiihtovaatteet päälle.
Ennen puolta päivää olimme ladulla. Pakkasta oli neljä astetta, tuuli olematon ja ladut loistavassa kunnossa. Lunta täällä on noin puoli metriä. Enemmän kuin muistimme mukaan koskaan näillä meidän marraskuisilla hiihtoretkillämme. Olemme nyt Matin kanssa olleet täällä kaksikymmentä vuotta peräkkäin. Ensin pari kertaa Vuontisjärvellä, sitten Pyhätunturilla ja nyt vuodesta 2005 alkaen täällä Ylläsjärvellä.
Hiihdimme Kesänginkeitaalle, keli oli hyvä, koska mitään hurjia pakkasia ei ole ollut. Normaalisti syyslumi on kuivaa eikä luista mihinkään. Kesänkitunturin jyrkällä rinteellä näimme kolme lumilautailija kiipeämässä ylöspäin. Selvisivät hengissä alas kiviseltä rinteeltä, koska näimme heidät pois lähtiessämme.
Palasimme takaisin samaa latua, matka kertyi kaksikymmentäneljä kilometriä.

 

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

30.6. 17, perjantai:
Alkuvuoden harrastukset:

Tammi-kesäkuu 2017

 

 

 

Laji

Matka

Aika

Syke

Nousu

Kerrat

 

km

h

 

m

 

Vaellus

255

57

86

1014

42

Juoksu

429

51

128

2024

62

Hiihto

230

27

118

2288

8

Suunnistus

138

22

144

2635

33

Kävely

107

20

87

451

14

Kuntop.

 

8

 

 

24

Pyöräily

118

6,5

112

737

7

Soutu

2

0,7

 

 

1

Maastojuoksu

3

0,5

122

102

1

YHTEENSÄ

1282

194

128

9251

192

On näköjään puolessa vuodessa noustu Mount Everestille!



-----------------------------------------------------------------------------------------------------

1.1.17, sunnuntai:
Viime vuosi urheilullisesti näyttää tältä:

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Nousu

Juoksu

1425,8 km

7.16 min/km

172 h 41 min

124

7551

Kävely

343,16 km

12.11 min/km

69 h 46 min

81

1700

Vaellus

308,69 km

13.24 min/km

69 h 1 min

88

950

Hiihto

362,8 km

7.13 min/km

43 h 44 min

108

4511

Suunnistus

185,3 km

10.21 min/km

31 h 59 min

139

4104

Kuntopiiri

 

 

30 h 7 min

89

 

Pyöräily

488,1 km

19,2 km/h

25 h 58 min

110

2564

Uinti

11,2 km

3 min 47 s / 100 m

7 h 3 min

 

 

Maastojuoksu

45,8 km

8.14 min/km

6 h 17

125

730

Soutu

19,6 km

8 min 11 s / 500m

5 h 21 min

73

 

Rogaining

15,6 km

11.09 min/km

2 h 54 min

141

274

YHTEENSÄ

3216,71 km

8.07 min/km

471 h 19 min

121

22384


________________________________________________________________


31.12.15, torstai:
Vuoden tilinpäätös:

 

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Nousu

Kerrat

Juoksu

918,095 km

7.02 min/km

107h 50m

127

1741

125

Vaellus

438,03 km

13.22 min/km

97h 42min

87

737

53

Suunnistus

378,26 km

12.45 min/km

80h 28min

141

4598

59

Kävely

399,61 km

11.16 min/km

75h 7min

87

51

69

Hiihto

603,44 km

6.52 min/km

69h 8min

111

5010

24

Pyöräily

326,46 km

19,0 km/h

17h 15 mi

111

929

15

Kuntopiiri

 

 

15h 3min

100

 

24

Maastojuoksu

40,989 km

9.14 min/km

6h 18 min

127

805

8

Uinti

7,2 km

4min35/100

5 h 30 min

 

 

19

Kuntosali

 

 

2 h 46 min

 

 

5

Maastopyöräily

27,1 km

12,2 km/h

2 h 14 min

 

 

3

Soutu

5,87 km

10m8s/ 500

1 h 59 min

 

 

2

Jooga

 

 

30 min

 

 

1

Kahvakuula

 

 

20 min

 

 

1

Crossfit

 

 

20 min

 

 

1

Vesijuoksu

100 m

48.50 min/km

14min 53s

 

 

2

Crosstrainer

650 m

15.10 min/km

9 min 52 s

94

 

1

Sisäsoutu

1,61 km

2min57/500

9 min 30 s

94

 

1

YHTEENSÄ

3147,414 km

8.50 min/km

483h 8min

124

13871

414


_________________________________________________________________________

31.12.14, keskiviikko:
Pieni juoksulenkki ennen vuoden vaihtumista. Alunperin piti mennä Lietoon juoksemaan numerolapun kanssa, mutta sen verran on nuhaa, etten viitsinyt rääkätä itseäni kilpailemalla.
Vuoden saldot:

Laji

Matka km

Vauhti min/km

Aika

Syke

Kerrat

Juoksu

1439,238

7.13

173 h 27 min

126

189

Vaellus

240,75

15.10

60 h 54 min

100

56

Hiihto

485,8

6.44

54 h 33 min

115

18

Suunnistus

230,22

9.32

36 h 38 min

149

50

Kävely

110,599

10.30

19 h 22 min

95

21

Pyöräily

106,21

18,4 km/h

5 h 47 min

113

6

Uinti

3,82

53.00

3 h 22 min

 

10

Sauvakävely

8,23

7.58

1 h 5 min

116

1

Soutu

3,58

 

46 min

83

1

YHTEENSÄ

2628,847

8.07

360 h 4 min

128

363




__________________________________________________________________________

31.12.13, tiistai:
Uudenvuoden aatto ja jo perinteinen Liedon Uudenvuodenjuoksu.
Jos sitä voi perinteeksi sanoa, kun tämä oli toinen kerta ja edellinen oli kuusi vuotta sitten.
Aikaa kului minuutti enemmän, joten ei se kunnon lasku kauhean nopeata ole ollut. Toisaalta eläkeläisellä on ollut aikaa harjoitella!
Vuoden harjoituskilometrit ja ajat ovat tässä:

 

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Kerrat

Juoksu

1195 km

7.00 min/km

140 h 6 min

128

146

Hiihto

818 km

6.32 min/km

89 h 13 min

117

48

Vaellus

194 km

16.52 min/km

54 h 30 min

99

34

Suunnistus

234 km

9.36 min/km

37 h 25 min

146

51

Kävely

156 km

12.10 min/km

31 h 43 min

96

33

Pyöräily

218 km

18,9 km/h

11 h 32 min

108

7

YHTEENSÄ

2863 km

7.43 min/km

380 h 8 min

127

340

Tuossa yhteensä-sarakkeessa on siis mukana muutkin kuin yllä luetellut!
Kuntoilua on tullut harrastettua hieman yli tunti päivässä.
Ensi vuonna pitää lisätä näitten kevyiden harjoitteiden osuutta ja saada tuo luku alkamaan viidellä.
Se on siis minun lupaukseni ensi vuodelle!



-----------------------------------------------------------------------------------


31.12.12, maanantai:

 

Vuosi 2012

 

 

 

 

YHTEENSÄ

2588 km

 

342 h

130

283


-----------------------------------------------------------------------------

31.12.11, lauantai:
 

Vuosi 2011 Matka Vauhti Aika Syke Kertoja
YHTEENSÄ 3275,6 km 7.04 min/km 391 h 126 309

 


------------------------------------------------------------------------------------------

31.12.10, perjantai:
 

2010 Matka Vauhti Aika Syke Kertoja
YHTEENSÄ 3346,8 km 7.28 min/km 427 h 32 min 122 367

----------------------------------------------------------------------------------------------

2009 kilometrit:
 

  Matka Vauhti Aika Syke Kertoja
YHTEENSÄ 2766,9 km 7.38 min/km 357 h 42 min 121 302

---------------------------------------------------------------------------------------------------

2008 kilometrit:
 

  Matka Vauhti Aika Syke Kertoja
YHTEENSÄ 2136,4 km 7.54 min/km 283 h 5 min 58 s 128 236

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Informaatiota sivun kävijöistä alkaen 8.4.2013:

Flag Counter