Blogi:

23.5.18, keskiviikko:
Saharan erämaasta 155 000 neliökilometriä on tuntuvasti merenpinnan alapuolella. Noin 700 miljoonaa vuotta sitten Saharassa oli nykyistä Välimerta hieman pienempi sisämeri. Kun Saharan meren yhteys Atlantin valtamereen geologisten mullistusten myötä katkesi, Saharan meri kuivui, alue muuttui savanniksi ja lopuksi hiekkaerämaaksi.
Kaivamalla Panaman kanavaan verrattuna jonkun verran lyhyempi vesitie valtameristä Saharaan syntyisi 155 400 neliökilometrin suuruinen sisämeri, joka alentaisi maapallon merien pintaa noin 1,3 metrillä eli suurin piirtein saman verran kuin napa-alueiden sulamisen on laskettu nostavan meren pintaa.
Koska merenpinnan nousu USA:n osavaltioista uhkaa eniten Floridaa, Floridan kuvernöörin kannattaisi ehdottaa, että Yhdysvaltain hallitus tarttuisi aloitteeseen rakentaa kanava sisämeren muodostamiseksi. Yhdysvallat voisi ehdottaa YK:n yleiskokoukselle, että Saharan täyttämisestä merivedellä tehtäisiin pikaisesti uusi tutkimus ja että YK kustantaisi kanavan ja voimalaitoksen rakentamisen.
Hankkeen pitäisi kiinnostaa melkein kaikkia maita:
Triljoonien arvosta kiinteistöjä voitaisiin suojella tuholta maailman rannikoilla.
Saharan meren tuoma lisähaihtuminen toisi vallitsevien koillistuulten avulla paljon kaivattua pilvisyyttä ja sadevettä Lähi-itään ja Lounais-Aasian aroille.
Lisäpilvisyys heijastaisi jonkun verran enemmän aurinkoenergiaa avaruuteen ja hidastaisi näin ilmaston lämpiämistä.
Vesivoimala Saharan täyttämisen yhteydessä toisi energiaa 30-40 vuodeksi kokonaisen maan tarpeisiin.
Kanavan ja vesivoimalan rakentamisen kustannukset olisivat pienenpieni murto-osa siitä, mitä maailmanlaajuinen tulviminen tulisi maksamaan.
Jarruttaisi (ja pysäyttäisi?) napajäätiköiden sulamista.
Tuossa on lueteltu positiiviset asiat sisämeren muodostamiseksi. Mutta pitäisi myös selvittää negatiiviset asiat ennen päätöstä!

22.5.18, tiistai:
Tänään harjoitusohjelmassani luki rento 8 km, km-aika 6.15. Nämä rennot lenkit alkavat sujua kohtuullisesti. Ei ehkä vielä rennosti, mutta kun keskisyke oli vain niukasti yli alakynnyksen, niin hyvään suuntaan tässä ollaan menossa.
Ennätykseni maratonilla on niukasti alle neljä ja puoli tuntia yhdeksän vuoden takaa Enzo Ferrari maratonilla. Kaiken lisäksi se on alamäkimaraton. Lähtöpiste on kuusikymmentä metriä maalia korkeammalla. Mutta tavoite Vantaalla on kuitenkin sen ajan parantaminen.
Urheilupainotteinen päivä huipentui illalla Satarastien järjestelytehtävissä. Lopuksi pääsin hakemaan metsästä kuusi rastia.
Mutta täällä Liedon Parman riveissä en ole saanut tehtäväkseni toimia ratamestarina. Mynämäellä niitä kertyi parikin parhaimpana kesänä. Ratojen laatiminen ja maastoon tutustuminen olisi kyllä ihan mielenkiintoista työtä. Mutta aikaa siihen kuluu runsaasti, ainakin kolme päivää yhtä kisaa kohti.
En ole ääneen murehtinut lietolaisille tätä luottamuksen puutetta kykyihini!

21.5.18, maanantai:
Eilen illalla tein juuri ennen nukkumaan menoa päivittäisen espanjan läksyni. Nukahdin siitä huolimatta (tai sen takia) heti. Näin unia kuten kaikkina öinä. Heräsin neljältä ja unessa olin kertaamassa espanjan sanoja. Jatkoin uniani ja lopullisesti heräsin hiukan ennen seitsemään. Jälleen olin unissani opiskelemassa espanjan kieltä.
Ainoa ihmetys on se, että huolimatta öisistä opiskeluistani, nämä uuden kielen sanat eivät vaan tunnu jäävän muistin lokeroihin. Mutta en vielä heitä kirvestä kaivoon. Enkä edes kännykkääni, joka minua patistaa lukemaan päivän sanaa.
Jatkoin mökin huoltamista. Maalasin vieraskämpän kerrossängyn toiseen kertaan. Ajoin nurmikot. Istutin Ullan mukanaan tuomia kukkia. Kävin viemässä riistakamerat metsään.
Iltapäivällä lähdimme takaisin kaupunkiin, poikkesimme Annan luona viemässä sinne moottorisahan ja tervehtimässä koiria.
Kun emme viitsineet tehdä enää ruokaa itsellemme, ajoimme Kaarinassa Heselle. Söimme runsaan ja epäterveellisen aterian.

20.5.18, sunnuntai:
Eilen juoksin aamulla reippaan kahdeksan kilometriä. Tänään oli vuorossa viikon pitkä, kahdeksantoista kilometriä hissukseen. Alkoi askel lopussa painaa, ilmeisesti suurin syy oli se, että aamulla paino oli kilon vähemmän kuin eilen. Eli kärsin jonkinlaisesta nestevajauksesta.
Lenkin jälkeen lähdimme Nauvoon. Siellä toimin ensin putkimiehenä, kun keittiön lavuaarin vesilukko hajosi. Osat eivät oikein sopineet ja asennuksesta tuli väliaikainen. Jos liitos ei vuoda, niin väliaikaisuus saattaa jatkua kauan.
Sitten kävin keräämässä kaksi riistakameraa metsän siimeksestä.
Paikka oli hyvä, sillä lajeja näkyi runsaasti. Jo mennessäni näin kameran vieressä kurjen ja supin. Niiden lisäksi laite oli taltioinut kauriita, ketun, jäniksen ja yhden tunnistamattoman linnun. Se muistutti kovasti pingviiniä, mutta se saattaa olla virheellinen tulkinta.

19.5.18, lauantai:
Tänään matkustimme Tampereelle.
Amalia täytti kymmenen vuotta, mahdottoman nopeasti ne vuodet vierivät.
Meillä oli mukana Maija, joka on Amalian kummitäti.
Nämä kekkerit olivat varttuneemmalle väelle ja paikalla oli tuttu porukka Tiinan suvun puolelta. Yksi uusi jäsenkin tavattiin, kahden kuukauden ikäinen poikalapsi. Hän on Amalian serkku.

18.5.18, perjantai:
Saimme taas tänään seuraa kahdesta koirasta. Tein niiden kanssa pari päivälenkkiä. Ruokaa ei muistettu antaa mukaan, mutta jääkaapissamme oli paljon sellaista ruokaa, jota voi syöttää koirille. Kuten grillattua porsaan sisäfilettä, makkaraa ja grillattua kanaa, jotka olivat jääneet meiltä yli viikolla. Koirat vaikuttivat tyytyväisiltä, mutta emäntä epäili että huomenna eivät tavalliset koiran nappulat taida tehdä kauppaansa.
Illalla Maija tarjosi talkoolaisilleen päivällisen Sergiossa. Ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi ja seura vieläkin parempaa. Kävimme vielä ottamassa yhdet Koululla ja sen jälkeen palasimme kipin kapin kotiin huolehtimaan hoitolapsistamme.

17.5.18, torstai:
En uskaltanut enää tänään lähteä suunnistamaan, kun en osaa. Juoksin vitosen kuuden minuutin km-vauhtia. Lämmintä oli, mutta iltapäivällä tilanne muuttui. Hellejakso päättyi komeaan salamointiin ja taivaalta tuli vettä.
Siihen päättyi kuuden päivän hellejakso, pisin mitattu Suomessa milloinkaan.
Tänään päättyi myös polvihousupoikien taistelu maailmanmestaruudesta Tanskan maalla. Suomi voitti siellä leikkipeleissä USA:n ja Kanadan, mutta hävisi ensimmäisen tosipelin. Sen sijaan voitetut USA ja Kanada voittivat omat pelinsä ja jatkavat kohti kultamitalipelejä.
Mikä minusta on käsittämätöntä, on se, että nämä kiekon kanssa leikkivät poikaset tienaavat enemmän kuin pörssiyritysten toimitusjohtajat. Kansantalouden kannalta nämä toimarit ovat jonkin verran arvokkaampia kuin jääkiekkoilijat.
Mutta jo roomalaiset aikoinaan totesivat, että kansa ei muuta tarvitse kuin leipää ja sirkushuveja. Silloin niillä ei ole aikaa eikä haluja arvostella johtavan ryhmän väärinkäytöksiä ja sikailuja.

16.5.18, keskiviikko:
Australian kansallisen yliopiston tähtitieteilijät ovat löytäneet nopeimmin kasvavan mustan aukon koko universumissa. Aukon massan arvioidaan suurenevan kahden auringonmassan verran vuorokauden aikana. Tutkijat arvioivat, että löydös on massaltaan suurin piirtein 20 miljardia kertaa Auringon massan verran. Supermassiivinen musta-aukko on niin etäällä Maasta, että aukko näkyy planeetallemme sen kokoisena kuin miltä se näytti 12 miljardia vuotta sitten, jolloin maailmankaikkeus oli vasta hyvin nuori.
Jos tämä hirviö oli jo silloin noin valtava, niin millaiseksi se on ehtinyt kasvaa tähän mennessä.
Tiedemiehet väittävät maailmamme kasvavan jatkuvasti. Mutta eikö tällainen musta aukko, joka kasvaa kasvamistaan, ala vähitellen vetää kaikkeutta puoleensa ja nielaise koko maailman massan itseensä?
Minä väitän, että sadan miljardin vuoden päästä kaikki materia on yhdessä mustassa aukossa. Sen jälkeen historia alkaa taas toistaa itseään. Synnymme uudelleen 114 miljardin vuoden päästä – jos hyvin käy!
Minunkin pitäisi syntyä uudelleen ja oppia suunnistamaan. Eilen Turku-Rasteilla töppäilin enemmän kuin lääkäri määrää.
TÄSTÄ LINKISTÄ näet kauniit kiemurani!

15.5.18, tiistai:
Sietämätön helle jatkuu edelleen. Tänään lämpömittari näytti jo yli kolmeakymmentä astetta. Virallinen lukema Turun alueella jäi hieman alle tämän rajan.
Ilta sujui Satarastien järjestelytehtävissä. Minulle oli annettu vaativa tehtävä ohjata autot parkkialueella järjestykseen. Siinä pieni ihminen pääsi näyttämään suuruutensa.
Helteen takia osallistujamäärä oli normaalia vähäisempi, joten autot mahtuivat hyvin kentälle. Ei ollut tarvetta simputtaa edes niitä onnettomia kuskeja, jotka jättävät pari metriä tyhjää tilaa viereiseen autoon. Lopuksi pääsin sentään maastoon keräämään rastilippuja pois. Maali suljettiin klo kahdeksalta ja laitoin viimeisen rastin viittä yli kahdeksan reppuuni.
Tai siis kassiini, en ollut muistanut ottaa reppua mukaani. Suunnistaminen oli hiukan vaikeaa, kun toisessa kädessä oli kassi ja toisessa kartta ja kompassi.

14.5.18, maanantai:
Palasimme takaisin kaupunkiin kohtuullisen lämpimässä säässä.
Hellettä pääsi mukavasti pakoon ilmastoituun elokuvateatteriin. Kappaleen nimi oli Stalinin kuolema. Siinä kerrottiin mitä sitten tapahtui kun isä aurinkoinen, Josef Stalin, kuoli.
Venäjällä ja varsinkin Neuvostoliitossa ihmiset olivat uusiutuva luonnonvara ja niinpä niitä ammuttiin suruttomasti ilman sen suurempia tunnontuskia.
Elokuvan mukaan Stalin sai aivoverenvuodon eikä silloinen johtoryhmä vaivautunut kutsumaan lääkäriä paikalle. Tosin niitä ei Moskovassa pahemmin ollut, kun Stalin oli kaikki mestauttanut.
Kun Stalin saatiin viimein vainajaksi, alkoi taistelu siitä kuka perii vallan. Berija oli ehdoton ykkönen ja alkoi jatkaa Stalinin viitoittamaa tietää. Mutta muut olivat eri mieltä ja teloittivat Berijan ilmoitusluontoisessa oikeudenkäynnissä.
Mikään ehdottoman tarkka dokumentti ei elokuva ollut, mutta antoi kyllä selkeän kuvan vaaroista, jotka liittyivät elämiseen Stalinin ajan Neuvostoliitossa.
Elokuvan jälkeen siirryimme jokirantaan tutustumaan kansipaikkoihin. Illan päätimme Samppalinnan terassilla.

13.5.18, sunnuntai:
Äitienpäivä mökillä, taisi olla vuosisadan lämpimin Äitienpäivä. Siihen auttoi, että tämä päivä on nyt niin myöhään kuin suinkin on mahdollista. Mutta tarvittiin siihen muhkea helleaaltokin.
Vein poikieni äidin syömään Lomanauvon ravintolaan. En ollut sentään varannut koko ravintolaa meille, mutta ainoat asiakkaat olimme. Palvelu oli hyvää ja ruoka myös. Äiti söi grillipihvin ja minä silakat.
Illansuussa vein riistakameran Sydänjärven suuntaan. Kun tulin metsästä paikalle tuli myös alueen omistaja kylvämään kevätvehnää pellolleen. Kerroin mitä olin tehnyt ja sanoin, että pitänee varmaan kysyä maanomistajan lupakin kameralle. Hän kysyi, että mitä yritän saada kuvatuksi. Kerroin, ettei sillä nyt ole niin väliä, mutta kauriit ja hirvet lähinnä kiinnostaa.
Hän neuvoi minulle paikan missä voisi saada kuvatuksi myös susia ja ilveksiä. Kiitin tiedosta ja hain kameran pois ja vein sen uuteen paikkaan. Se vaikutti lupaavalta, kun tullessani näin paikalla kaksi kaurista ja kaksi kurkea.
Lupasin lähettää maanomistajalle tiedot elukoista, mitä kameraan tallentuu!

12.5.18, lauantai:
Tänään oli kesän lämpimin päivä ainakin täällä Nauvossa. Ja minun ohjelmassani luki pitkä lenkki. Kaksi tuntia ja kuusitoista kilometriä. Vettä oli mukana puoli litraa, se taisi olla hiukan liian vähän.
Muuten päivä sujui leppoisasti pikku hommia askarrellen. Jatkoin puusavotta ja ajoin nurmikot ensimmäisen kerran tänä kesänä.
Illalla lämmitimme saunan ensimmäisen kerran tänä kesänä. Saunan jälkeen oli hienoa istuskella ilta-auringossa, kun ilma oli samaa luokkaa kuin parhaimmillaan heinäkuussa.
Loppukesällä ei sentään kuule käen taukoamatonta kukkumista. Kun käväisin aamuyöllä puoli neljän aikoihin ulkosalla, niin se pahuksen käki oli jo aloittanut viserryksensä.

11.5.18, perjantai:
Lähdimme taas heti aamupäivällä kohti Nauvoa.
Ulla pelkäsi, että lauttarannassa on valtava ruuhka kesäisen sään ja pitkien pyhien takia.
Mitä vielä, isolautta ei tullut kuin puoliksi täyteen, vaikka ennen meidän lähtöä oliollut puolen tunnin tauko.
Lämpötila nousi täällä saaristossakin yli kahdenkymmenen asteen. Harvinaista herkkua toukokuussa! Kävin ensimmäiseksi tarkistamassa riistakameran kuvat. Olin säätänyt sen herkemmälle kuin ennen ja laitteessa oli kuvia toista sataa. Ainoastaa kahdessa oli kauris laukaissut kameran, muut olivat ilmeisesti tuulen huojuttaman puun oksien aiheuttamia laukaisuja.
Iltapuhteeksi kärräsin halkaistut saunapuut saunalle ja pinosin ne. Hiki siinä auringonpaisteessa tuli, vaikka hissukseen töitä tein. Vein ensin pinosta kuivaneet puut saunalle. Siinä pinoa purkaessa sisiliskot tulivat esille ihmettelemään tekosiani. Parhaimmillaan näin niitä liskoja neljä kappaletta yhtä aikaa.
Maanantaina kuulin ensimmäisen kerran käen kukkuvan. Tänään sitä ääntä kuuli jatkuvasti koko illan!

10.5.18, torstai:
Tänään ohjelmassa luki vauhtileikittely. Kaksitoista kappaletta kolmensadan metrin vetoa sadan metrin kävelypalautuksella. Tavoitevauhti vedoilla oli 4.30 km-vauhtia. Se tarkoittaa ajassa noin 82 sekuntia.
Tein vedot Biolinjan suoralla. Tuuli oli varsin voimakas, joten joka toinen veto tapahtui myötätuuleen, joka toinen vastaiseen.
Edes myötätuuleen en päässyt tavoitteeseen, vaikka juoksin vedot lähellä omaa maksimiani.
Olen siis toivottoman hidas. Keskiarvoksi vedoille tuli 89 sekuntia. Kaiken lisäksi matka on mitattu Garminin mittarilla ja se antaa hiukan liian positiivisen tuloksen.
Ikäluokkani parhaat juoksevat maratonin samaa vauhtia kuin minä juoksen nuo vedot. Matka maailman huipulle on siis pitkä, vaikka olenkin yhä edelleen maailmantilaston viides kuuden tunnin juoksussa tänä vuonna. Siis omassa ikäryhmässäni, en sentään koko tilastossa.

9.5.18, keskiviikko:
Tätä espanjankielen opiskelua olen jatkanut ahkerasti. Hiukan käy kateeksi länsieurooppalaisia opiskelijoita. Kielissä, jotka perustuvat latinalaiseen sanavarastoon, on lukemattomia samantapaisia sanoja. Jopa englantilaisilla, vaikka ovatkin karanneet kauas latinasta, on runsaasti samoja sanoja.
Tältä pohjalta ihmetyttää englantilaisten ja amerikkalaisten laiskuutta oppia muita kieliä. Heille se on paljon helpompaa kuin meille ugrilaisen kielipohjan omaaville.
Kaikista vaikeuksista ja huonosta kielipäästä huolimatta aion oppia tämän pahuksen kielen.
Päivällä lämpötilat ovat nousseet yli kahdenkymmenen asteen. Olen jo kahtena päivänä päässyt juoksemaan T-paidassa ja shortseissa. Täällä Suomessa pukeudun kyllä lämpimämmin kuin Kanarialla. Siellä kun lähden aamulenkille, niin usein lämpötila on jotain 14-16 astetta. Eikä tulisi mieleenkään pukea päälle pitkiä vermeitä. Mutta täällä pohjoisessa samassa lämpötilassa pistän päälleni pitkähihaisen paidan ja pitkät housut.
Ei voine kutsua kovin johdonmukaiseksi toiminnaksi.

8.5.18, tiistai:
Kävin tekemässä hankintoja kesämökin tarpeisiin. Tärkein niistä oli ehdottomasti uusi riistakamera. Ostin oikein testivoittajan. Testin mukaan sillä saa kiiltokuvamaisia otoksia metsän eläimistä. Saa sitten nähdä mikä on karu totuus.
Ostos oli sen testivoittajan karvalakkiversio. Sellainen, joka ottaa kuvia ja tallentaa ne omaan muistiinsa. Tai siis muistikorttiin.
Tuplahinnalla olisi saanut version, joka lähettää kuvat ja filmit suoraan kännykkään vaikka maapallon toiselle puolelle.
En sentään sellaiseen hairahtunut. Laitteen lisäksi olisi pitänyt hankkia uusi sim-kortti. Sen vuosikustannukset olisivat olleet luokkaa sataviisikymmentä euroa.
Vaikka olemme luvanneet pojillemme kuluttaa heidän perintöosuutensa ennen poislähtöämme, mieluummin kannan rahani ravintoloihin ja matkatoimistoihin kuin Telialle!

7.5.18, maanantai:
Kun työt olivat kesken, niin heräsin jo puoli kuudelta.
Seitsemän jälkeen olin työmaalla ja aloin halkoa puuta klapeiksi. Käki oli myös hereillä heti maanantaiaamuna. Silläkään ei tainnut olla kostea viikonloppu.
Kun olin saanut jo katkaistut puut halottua, jatkoin sahaamista. Puun alaosa oli halkaisijaltaan 40 senttiä. Siinä oli sahaamista pienellä sähkösahalla.
Puolen päivän aikoihin puut olivat halkaistu. Pinoaminen ja saunan luokse kärrääminen jäi seuraavaan kertaan. Samoin oksien katkominen ja halkominen, nyt on vasta runko palasina.
Iltapäivällä lähdimme kaupunkiin. Haimme Juhan ja koirat matkan varrelta. Ne – siis koirat – saimme iltaseuraksi.
Kotona ulkolämpötila oli kaksikymmentä astetta. Kesä on alkanut.

6.5.18, sunnuntai:
Otin aamun erittäin rauhallisesti. Johtuen siitä, että paikat olivat vieläkin hieman hellät perjantaisesta työnteosta.
Hain riistakameran luonnosta, mutta siinä ei ollut kuin viejän kuva. Vaihdoin siihen uudet paristot ja vein sen syvälle metsään yhden peuranpolun varrelle.
Iltapäivällä olin sen verran palautunut, että ryhdyin kaatamaan paria tervaleppää.
Ensimmäinen oli helppo nakki. Se varjostaa istuttamaamme tammea. Se ei ollut kuin kymmenen senttiä halkaisijaltaan ja se kaatui nopeasti eikä kauaa kastänyt, kun se oli halottu saunapuiksi.
Toinen kohteeni oli hieman kauempana ja totesin Ullalle, että se jää kaatamatta, kun sähköisen ketjusahaan ei ole riittävästi jatkojohtoa. Vaimo näytti, että meillä on vielä yksi kela johtoa ja niin olin pakotettu jatkamaan töitä.
Kaadoin puun ja karsin jonkin verran tyvipään oksia. Sitten lähdimme kirkonkylään Strankrogeniin lounaalle. Se on se ravintola, joka siirtyi kirkonkylään Kirjaisista. Ja joka tarjoilee herkullista maksaa Ullan mielestä. Minä söin siellä herkullista kuhaa.
Palattuamme jatkoin kaadetun puun karsimista ja pätkimistä. Ihan en saanut urakkaa valmiiksi ennen iltaa.
No, minä tulin aika valmiiksi. Tunnin aherruksen jälkeen laitoin sykevyön päälle ja mittasin pulssiani. Vajaan kahden tunnin aikana keskipulssi oli 99. Eli samaa tasoa kuin oikein kevyellä juoksulenkillä. Vähän kaikkia lihaksia kolotti kun lopetin työskentelyn illan hämärtyessä. Ja huomenna homma jatkuu…
Illalla kun kävin keventelemässä lastiani ennen nukkumaan menoa, puron toiselta puolen kuului karmeaa mylvimistä. Ääni oli niin karmaisevaa, että olisin saattanut laskea alleni, ellen olisi paraikaa laskemassa alleni. En nähnyt äänen aiheuttajaa hämärässä, mutta tiesin sen olevan supi. En liikahtanut paikaltani ja supi sai lopulta tarpeekseen ja lähti pakoon. Vielä pois juostessaankin se karjahteli. Kun ääni vaimeni siirryin sisätiloihin.

5.4.18, lauantai:
Olipas vaikea aamu. Selkää särki eikä jalatkaan olleet ihan parhaassa terässä. Ehkä kynnet olivat, koska yksi varpaan reuna hiertyi verille juostessa.
Jos sitä nyt juoksuksi voi kutsua. Mutta sinnittelin neljäntoista kilometrin lenkin valmentajan määrittelemään tavoiteaikaan. Pikkuisen fuskasin, valitsin reitin keskustan suuntaan ja sain muutaman kerran levätä kun odotin valojen vaihtumista.
Heti lenkin jälkeen lähdimme Nauvoon.
Täällä saaristossakin lämpötila oli jossakin 15 asteen tietämissä eikä tuulikaan häirinnyt. Alkaa näyttää siltä, että kesä tulee viddoin.
Kesäisiä lintuja on myös täällä. Harmaasieppo ja kirjosieppo rakentelivat pesää. Ja naapurimökille olivat tulleet ruotsalaiset muuttolinnut. Ne olivat aikaisemmin liikkeellä kuin ennen vanhaan. Ovat päässeet molemmat eläkkeelle ja voivat olla Nauvossa muulloinkin kuin juhannuksesta kuusi viikkoa.

4.4.18, perjantai:
Päivällä kävin valmennusohjelmani mukaisella lenkillä. Päiväkäskyssä luki rento 6 km @ 6.20. Eli piti kiirehtiä tämä matka kilometrivauhdilla 6.20. Tein lenkin, mutta ei sitä kovin rennoksi voinut kutsua.
Syy siihen lienee se, että yleensä hölkkään lenkkini paljon hitaammin. Yleensä sanotaan, että ihmiset treenaavat liian kovilla vauhdeilla ja sykkeillä. Minun kohdallani sitä ei tapahdu. Olen hiukan laiska kiusaamaan itseäni.
Illansuussa menimme veljenpoika Timon kanssa Maijan mökille kaatamaan pari Terijoen salavaa. Kaataminen oli moottorisahan kanssa helppo juttu. Mutta polttokelpoisen tavaran loppukäsittely oli hieman työteliäämpi. Me nimittäin katkoimme ja halkaisimme ne polttokelpoisiksi. Valmista tuli, mutta totesimme, että metsureina meille olisi tullut melko laiha tilipussi. Koulutuksesta se ei olisi kiinni jäänyt. Toinen kun on väitellyt kauppatieteiden tohtori ja toinen asiakkaiden kanssa kinannut insinööri.
Puuhommiin verrattuna aamun lenkki taisi sittenkin olla rento!

3.5.18, torstai:
Olen nyt kaksi kuukautta opiskellut suhteellisen intensiivisesti espanjaa. Opiskelu tapahtuu kännykän avulla ohjelmalla, jolla opitaan kieltä luonnollisella tavalla. Se merkitsee toistoa, toistoa ja toistoa. Samalla tulee opeteltua sanojen ja lauseiden oikeaa ääntämistä. Myös kielioppi tulee mukana automaattisesti sitä erityisemmin opiskelematta.
Oppiminen tapahtuu totaalisesti eri tavalla kuin koulun penkillä kuusikymmentä vuotta sitten.
Silloin olin hidas oppimaan vieraita kieliä. Eikä edes tämä suomenkielen käyttö minulla ole kovin vuolaana virtaavaa. Ja kuulovammani tekee sen, että kuullun ymmärtäminen vieraalla kielellä on vielä vaikeampaa kuin äidinkielellä. Jotenkin nyt tuntuu, että olen ryhtynyt johonkin aivan mahdottomaan tehtävään.
Kahden kuukauden aikana olen tehnyt joka päivä läksyni. Säännöllisyyttä helpottaa se, että kännykkä hälyttää varsin usein, jos on jäänyt päivän tehtävä tekemättä. Pelkkä päivän tehtävä ei ole riittänyt, vaan olen tehnyt paljon ylimääräistäkin ja kerrannut vanhoja läksyjä. Ohjelma kertoo, että olen viettänyt aikaa espanjan alkeiden parissa lähes 24 tuntia. Olen opetellut 865 sanaa ja 544 fraasia (tai lyhyttä lausetta).
Ikävä kyllä aktiiviseen sanavarastooni nämä kaikki sanat eivät ole tulleet. Eivät edes passiiviseen sanavarastoon. Kovin vähän tuntuu jäävän tavaraa kosteisiin puruihini tällä varsin massiivisella pänttäämisellä.
Ehkä kiirehdin hieman liikaa. En varmaankaan kovin monimutkaisia lauseita pystynyt muodostamaan ensimmäisen vuoden opiskelun jälkeen parhaassa oppimisiässä runsas puoli vuosisataa sitten.
Ensimmäinen tosipaikka kielen käyttöön tulee vasta ensi marraskuussa. Kaipa minä siihen mennessä sentään jotenkin pystyn itseäni ilmaisemaan. Vaikeampaa tulee varmasti olemaan puhutun kielen ymmärtäminen. Sen takia ensimmäinen lause, jonka olen sujuvasti opetellut lausumaan on: Perdón, habla mas despacio, por favor.
Suomeksi: Anteeksi, puhu hitaammin, ole hyvä.

2.5.18, keskiviikko:
Hallitus, jota johtaa maalaisliittolainen, lestadiolaisuuteen kallistunut insinööri, ehdottaa että poliisi voisi keskeyttää pikku maistissa ajelevan kuskin matkan, vaikka promilleraja ei ylittyisikään.
Totta kai poliisivoimat pitää valjastaa niiden henkilöiden jahtaamiseen, jotka lähtevät ruokapaikasta yhden oluen otettuaan. Tai viinilasillisen nautittuaan.
Tällainen toiminta on ehdottomasti tärkeämpää kuin todellisten rikollisten kiinnisaaminen. Annetaan vaan rikollisten tuoda rauhassa maahan huumeita, kaupata niitä ja opettaa nuoriso jo ennen puberteetti-ikää käyttämään suonensisäisiä aineita. Sillä lailla saadaan valtakunta nousuun ja uusia ideoita tuomaan vaurautta maahan.
Kaikkihan sen tietävät, ettei tällainen katajainen kansa mitään uutta pysty luomaan, jollei ole kunnon aineet jylläämässä suonissa.
Johan siellä pääkallonpaikalla oli yksi poliisimies, joka tiettävästi johti huumeiden salakuljetus- ja jakeluliigaa. Hänet pitäisi päästää heti vapaalle jalalle tekemään tätä tuottavaa työtä.
Ilmoitan vapaaehtoisesti, että minun perääni pitää lähettää valvontajoukot. Kun käyn ulkona syömässä, otan aina ruuan kanssa olutta ja lähden sen jälkeen ajamaan autoa. Kyllä minut pitäisi pysäyttää, puhalluttaa ja ottaa kortti pois.
Eikä siinä mitään auta, että ajan pikkumaistissa aina liikennesääntöjen mukaisesti ja paljon varovaisemmin kuin konsanaan selvin päin.
Voi siinä mennä partiolta viikko tai kaksi, mutta varmasti käry tulee minulle käymään. Tervetuloa polliisit!

1.5.18, Vappu:
Sateen sattuessa vietimme Vappua sisätiloissa. Emme siis poikkeuksellisesti menneetkään marssimaan torille punalippujen perässä.
Myöskään emme tarvinneet silliaamiaista emmekä krapularyyppyä. Siihen ei syynä ollut pelkästään se, että olemme tänään vanhempia kuin koskaan ennen. Ullan sairastelu kun ei ota laantuakseen, hänellä oli edelleen kuumetta.
Eikä se minun kuntonikaan ihan terästä ole. Lauantain kova lenkki ja eilinen suunnistus painoivat jaloissa edelleen. Palautuminen ei vaan tahdo olla entisenlainen. Syy: lue edellinen kappale!

30.4.18, maanantai:
Tänään lienee Vappuaatto.
Perinteisesti se on merkinnyt ankaraa juhlimista, mutta ikä tekee tehtävänsä ja nykyään tämä juhla menee varsin rauhallisesti.
Menneistä ajoista muistuukin mieleeni se Vappu, kun nykyinen vaimoni tuli meille kylään. Lienee ollut vuosi 1969. Hänellä oli päällään vihreä kevättakki ja sen rinnuksissa iso, punainen SDP:n vappumerkki. Olin sen asetellut huolellisesti niin, että se näkyi hyvin ohikulkijan silmiin. Isäni tuli hetken päästä kotiin ja katsoi sitä merkkiä todeten, että harvemmin nähty merkki tässä talossa.
Totta se, ettei sitä merkkiä varmaan siellä ennen oltu nähty. Mutta vajaat kymmenen vuotta aikaisemmin, kun kokoomus ja SDP olivat vuonna 1961 tekemässä Olavi Hongasta presidenttiä, meillä kyllä kävi kylässä Rafael Paasio. Mitään merkkiä hän ei silloin kantanut, varsin salassa nämä tapaamiset pidettiin. Raffu oli sossujen Varsinais-Suomen piirin ykkösmies ja isäni kokoomuksen piirin toiminnanjohtaja.
Hongasta ei lopulta tullut presidenttiehdokasta, Kekkonen järjesti noottikriisin ja yhteisehdokkaasta oli pakko luopua.
Paasiosta tuli kyllä SDP:n ehdokas seuraavan vuoden vaaleihin, mutta häntä ei valittu. SDP:n puheenjohtajaksi Paasio valittiin seuraavana vuonna. Hän oli hyvin rauhallinen päätöksissään. Käytyään myöhemmin pääministerinä USA:ssa, porvarillinen lehdistä totesi hänen olevan mannertenvälinen nahjus.
Niihin vuosiin kun liittyi kylmä sota, Kuuban kriisi ja yhtenä terminä lehdistössä käytettiin sanaa mannertenvälinen ohjus.
Kävin suorittamassa Vappuriehunnan Nousiaisten metsissä. Paijulassa on loistava suunnistusmaasto, joka vaatii tarkkaa suunnistusta. Olen siellä ollut ratamestarina varmaan kolme kertaa. Se ei auttanut, virheitä tuli aivan liikaa. Animaatio reitistä ja virheistä
TÄSSÄ.

29.4.18, sunnuntai:
Sadepäivä, vasta illalla sää selkiintyi ja aurinkokin pilkisteli ennen laskuaan.
Jatkoin pesuhuoneen silikonisaumojen uusimista. Lattianrajassa ja vessanpöntön takana kun puhdisti vanhaa saumaa niin selkä ja käsivarret alkoivat esittää protesteja. Sain kyllä päiväksi asettamani urakan täytettyä, vaikka se koville otti ja hiljaa itsekseni pari kertaa mainitsin alakerran isännän nimen.
Ennen urakkaa kävin pienellä lenkillä poistamassa eilisen rassauksen kuona-aineita kropasta. Ensimmäinen kilometri oli tuskaa, mutta sen jälkeen jalka alkoi heilua ihan kivasti.

28.4.18, lauantai:
Hei hulinaa, tänään oli vilkas päivä, alkoi jo hiukan stressata.
Aamupäivällä vein pihalle tuotuun lavaan kevään leikkausjätteet pensasaidoista. Naapurit olivat samoissa hommissa, parintalomme toisen pään omistajan kanssa tutkimme pihojemme väliaitaa ja havaitsimme sen parista kohtaa läpimädäksi. Tarkoituksemme oli se vain maalata mutta nyt ryhdyimme puusepiksi. Tai paremminkin kakkosluokan kirvesmiehiksi ja käytimme aidan uusimiseen minulta löytyneen neljän metrin kyllästetyn terassilaudan. Kaunis ei siitä tullut mutta pahuksen hyvä. Hiukan tärisimme pelosta mitä vaimoväki siitä korjauksesta loihe lausumaan.
Sen jälkeen kävin juoksemassa testilenkin, viisi kilometriä suhtkoht täysillä. Aikaa kului 5.33 kilometrille mutta keskipulssi ei noussut kuin vähän yli 150:n. Eli ei koneesta ihan maksimia ulos otettu. Mutta tämä olikin ensi lenkki harjoitusjaksossa joka päättyy Vantaan maratoniin lokakuussa. Tavoite siellä on 4.47.44 – hyvältä kuulostava bumerangi.
Tein kunnon lounaan meille Ullan kanssa, siitä ei aivan optimaalista tullut urheilunuorukaiselle. Vatsa tuli täyteen.
Sitten olikin aika siirtyä auton rattiin ja ajaa pääkaupunkiimme. Tarkoitus oli, että Ulla olisi tullut mukaan, mutta hän ei sairaana lähtenyt itseään kiusaamaan. Sain seuralaisekseni pikkusiskoni Helsingistä. Hän odotti minua kaupunginteatterin aulassa. Kappaleen nimi oli Hinta. Se kertoi kahden veljeksen ensitapaamisesta parinkymmenen vuoden vihanpidon jälkeen. Viha ei yhdellä tapaamisella laantunut, sisukas kaveri se tunne on! Näytelmä oli hyvä, vaikka joku olisi saattanut sanoa sitä hieman pitkäveteiseksi. Näytelmä nimittäin kesti kolme tuntia. Mutta se oli hyvä. Ja jos täältä maalta lähtee kaupunkiin katsomaan teatteria, niin ei sen tarvitse olla mikään sprintti. Kyllä maratoonari jaksaa kolme tuntia tätäkin kulttuuria harrastaa. Lauantain puolella ehdin mukavasti kotiinkin, kun siskoni uskoi selviävänsä ihan yksin kotiin Helsingin yössä.

27.4.18, perjantai:
Taloyhtiömme siirtyy kuukauden päästä lajittelemaan roskat ja jätteet hieman tarkemmin. Meille tulee jäteastiat muoville ja biojätteelle.
Sitä varten tilasin meille Stalalta kaksi uutta jätevaunua, niissä molemmissa on paikka kahdelle kymmenen litran jätesäiliölle.
Kaappi, johon ne sijoitin pari milliä ahdas. Se aiheutti asentajalle muutamia uusia harmaita hiuksia. Lisäksi asentajan kielenkäyttö oli paikoin hieman alatyylinen. Kovin kovaäänisesti en kuitenkaan ärräpäitä päästellyt, koska ensimmäinen vaimoni ei sitä kommentoinut.
Tosin hän on hieman sairas, kävin hänen kanssaan lääkärille. Se määräsi kuurin ja kehotti lepäämään.
Nyt ovat jätevaunut paikoillaan, pitää vaan opetella niitä käyttämään niin hyvin, että Pyhä Pietari sitten aikanaan laskee tämän teon plussaksi minulle kun erotellaan valkoisia ja mustia lampaita.

26.4.18, torstai:
Yöllä lämpötila laski pakkasen puolelle. Ilma oli täysin tyyni vielä aamullakin. Pakkasesta huolimatta meillä oli sisällä lämmintä, kun patterit jäivät illalla vaatimaan vähän liikaa lämpöä. No, sai niiden säätöä yöllä alennettua.
Olisi siellä mökillä riittänyt töitä vielä muutamaksi päiväksi mutta onnekseni Ullan poskiontelot reagoivat ja hänellä oli lievää kuumetta. Päätimme lähteä iltapäivällä kotiin hieman etuajassa.
Siitä ole se hyvä puoli, että pääsin kotiin tultuamme Paimioon suunnistamaan. Suunnistus sujui hyvin yhtä raakaa parin minuutin pummia lukuun ottamatta.
Meidän kaikkien syvästi kunnioittama ja rakastama Paavo Ensimmäinen Väyrynen on myös viime aikoina pummannut. Ja paljon pahemmin kuin minä. Kukaan ei varmaankaan ole enää pysynyt laskuissa kuinka monta kertaa hän on eronnut Kepusta ja liittynyt sinne uudelleen. Tänään hän ilmoitti luopuvansa lopullisesti puolueesta ja myös kunniapuheenjohtajuudesta Kepussa. Samalla hän ilmoitti palaavansa Europarlamentista eduskuntaan. Tosin hänen tilalleen sinne päässyt Kärnä ilmoitti riitauttavansa Paavon takaisin tulon.
Ei mene Paavolla nyt kovin hyvin. Kaikkien toilailujen jälkeen tällaiselle maallikolle tulee väkisinkin mieleen, että Paavolla viiraa korvien välissä pahasti.
Moni saattaisi kyllä todeta varmana mielipiteenään, että se viiraaminen on alkanut jo vuosia ellei vuosikymmeniä sitten.

25.4.18, keskiviikko:
Sain Ullan hereille ihmisten aikaan ja lähdimme Nauvoon jo kymmenen aikoihin.
Perillä oli sekä ulko- että sisälämpötila kuuden asteen kieppeillä.
Laitoimme patterit ja lisälämmittimet puhaltamaan lämpöä ja poistamaan talven kosteutta.
Kun olimme olleet puoli tuntia paikalla, sähköt sammuivat. Ensin ajattelin, että lämmitys oli laukaissut pääsulakkeen. Näin ei ollut, vaan sähköä ei tullut koko huusholliin. Soitin naapurin isännälle kysyäkseni saako hän virtaa. Oli istuttamassa varhaisperunaa eeikä tiennyt tilanteesta mitään.
Löysin numeron Fortumille ja pitkän metsästyksen jälkeen sain langan päähän henkilön, jonka olisi pitänyt tietää alueemme virheistä. Kertoi kyllä, että Nauvosta on tullut vikailmoituksia, mutta ei meidän alueeltamme. Puhelun vielä kestäessä sähköt palasivat ja saimme lämmityksen päälle.
Saimme kämpän vanhuksille sopivaan kuntoon ja lämpöön ennen iltaa. Grillikin oli jo käytössä ja vatsa tuli ravittua.
Kävin järvellä, siellä oli kovin rauhallista, ei edes yhtään lintua näkynyt.

24.4.18, tiistai:
Eilen juoksin puolireippaan lenkin. Se kulki mukavasti.
Tänään yritin juosta hiukan pidemmän, mutta oli vetelää menoa. Ei jaksanut laisinkaan. Tuskin se eilinen lenkki painoi, illan oluet ehkä enemmän.
Tai sitten rasitti työnteko. Väsäilin pitkin päivää kaikenlaista. Pahinta oli kylpyhuoneensilikonieristeiden uusiminen. Hankalassa paikassa vanhan poistaminen oli viedä hermot. Eikä se sauman tekeminenkään aloittelijalta sujunut kovin hehkeästi. Mutta jälki oli tietenkin aivan priimaa.
Huomenna aloitamme mökkikauden. Kävin ostamassa kaiken tarvittavan, jotta voisimme viettää siellä pari päivää. Siis oikein yöpyä jo nyt, vaikka kyseessä on kesämökki.
Ehdin vielä suunnitella tulevia kisoja. Tähtäin on nyt asetettu Vantaan maratonille lokakuussa. Tavoiteaika on 4.47.47. Saa se allekin mennä.

23.4.18, maanantai:
Tänään sain taas viettää viihtyisän illan vanhojen kurssikavereiden kanssa. Oluen juonti oli kiedottu nimikkeen ”aktiviteettitoimikunnan kokous” alle. Nimi oli tietenkin tarkoitettu rauhoittamaan vaimoväkeä ja helpottamaan iltaloman saantia. Kahdeksan, eli noin kolmasosa, oli tällä kertaa saanut luvan lähteä hurvittelemaan Turun syntiseen iltaelämään.
Laskujeni mukaan tein syntiä viisi kertaa. Vauhti on tuntuvasti hidastunut parin vuosikymmenen takaisesta nautiskelusta.
Teimme myös päätöksiä. Päätimme lähteä kesäkuussa kouluttautumaan merenkulkijoiksi. Kouluttajaksi päätettiin kutsua kaksi avomeripurjehtijaa ja kaksi moottoriveneilijää. Kumpikaan purjehtijoista ei ole Hjallis Harkimo, vaikka hän varmasti olisi halunnut liittyä seuraamme.
Urheilua harrastavana ihmisenä palasin illasta takaisin kävellen. Garminin mukaan kotimatka kesti kuusikymmentä viisi minuuttia ja matkaa kertyi 6,22 kilometriä.
Menomatka sujui bussilla. Tällä kertaa osasin mennä oikeaan bussiin, se vei suoraan kauppatorille. Kiireissäni en ehtinyt tutustua Kauppatorin tilanteeseen, sitä kun on alettu tuhota maanalaisen parkkipaikan tieltä.

22.4.18, sunnuntai:
Tämä Hjalliksen poppoo on pyörittänyt mediaa koko viikonlopun.
Tuleva valtakunnanjohtajamme on saanut ajatuksiaan esille niin lehdistössä, telkkarissa ja somessa vaikka kuinka.
Loistava suoritus mieheltä, joka on aina sen näköinen kuin olisi menossa verhojen taa piiloon. Ja joka puhuu niin epäselvästi, että ainakin tällainen kuulovammainen ei juuri saa selvää, mitä hän höpäjää.
Hänen palavasilmäinen adjutanttinsa Mikael Jungner sen sijaan artikuloi selkeästi, vaikka tämän entisen sosialistin sanoma joskus on tyhjää sanahelinää. Hjalliksen puhetta ei helinäksi voi kutsua edes piloillaan.
Sekä Harkimo että Jungner ovat siis toimineet muissa puolueissa. Molemmat ovat lähteneet, kun eivät ole oikein ymmärtäneet, että politiikka on sellainen asia, jossa huomioidaan myös muiden mielipiteet. Molemmat herrat ovat vain seuranneet omaa egoaan. Molemmilla se ego on kohtuullisen suuri.
Sellainen soveltunee hyvin yksinvaltaiseen johtamiseen. Mutta demokratiassa politiikka ei ole pelkkää johtamista. Se on myös neuvottelua ja tiettyjen kompromissien tekemistä ja hyväksymistä. Siihen ei liene kummallakaan herralla kovin vahvoja edellytyksiä.
Mutta sen ne saavat aikaiseksi, että seuraavissa eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi nousee kuudenkymmenen ja kuoleman välissä olevien suosikki, sosialidemokraatit.
Ja pääministeriksi nousee Antti Rinne. Mies menneisyydestä, ammattiyhdistysliikkeestä. Voi Suomi parkaa!

21.4.18, lauantai:
Suunnistuskausi jatkui. Lähirastit järjestettiin Ohikulkutien varrella Piikkiössä. Mutta suunnistamaan meidät vietiin moottoritien pohjoispuolelle Jättänväljä-nimiselle alueelle. En tiedä mistä paikka on nimensä saanut. Ei siellä jättejä näkynyt, väljää oli kyllä, vaikka kartan alueella oli muutama talo.
Valitsin matkakseni viiden kilometrin reitin, kun mukana oli Maija, hän otti kolme kilometriä. Palautuminen viikon takaisesta liikunnasta ei ollut vielä täydellistä. Jo ensimmäiselle mäelle kiipeäminen teki tiukkaa. Suunnistus sujui muuten hyvin mutta yhdellä ratilla tuli yli viiden minuutin pummi. En vaan saanut kiinni kartasta hankalalla, pienipiirteisellä mäellä.

20.4.18, perjantai:
Hjallis Harkimo, yksinpurjehtija, on perustanut uuden puolueen. Tai paremminkin aikoo perustaa, koska puolueeksi pääsee vasta, kun on riittävästi kannatuskortin allekirjoittaneita kansalaisia.
Poliittisen johdon kuuliainen kolumnisti Timo Haapala hersyttelee Ilta-Sanomissa Harkimoa ja hänen perässähiihtäjiään. Vai pitäisikö sanoa -purjehtijoita.
Keskiviikon ja torstain kuluessa sai jo vihiä, keitä pikkuapureita Harkimo on saanut mukaansa.
Haapalan mukaan niminä on mainittu Sdp:n entinen puoluesihteeri, puolueensa jättänyt Mikael Jungner ja nippu muita Harkimon kaltaisia showmaakareita, muiden muassa Jethro Rostedt ja Tuomas Enbuske, jotka haastattelevat toisiaan ilta toisensa jälkeen tv:n viihdeohjelmissa. Jethro Rostedtin nimi nosti jo hymyn kasvoille eduskunnassakin. Tämän turkulaisen kokoomusvaltuutetun pyörittämä tv-visailu Onnenpyörä liittyi oikeastaan päivän teemaan.
Haapalalla on pari nimiehdotustakin uudelle puolueelle.
1. Me Harkimot
2. Napu – Narsistinen Puolue
3. Onnenpyörä
Myös puolueen kukka tulee itsestään selvästi olemaan narsissi.
Hauska seurata mitä tämä mahdottoman mukava ja pätevä omaan napaansa tuijottaja saa aikaan kevään ja loppuvuoden aikana.

19.4.18, torstai:
Pitää nyt hehkuttaa ultrajuoksun tämän hetken maailmanlistaa. Siellä on kärkikymmenikössä yksi tuttu mies!
Siis ikäluokassa, ei sentään absoluuttisessa kärjessä, enhän minä muutenkaan ole absolutisti.
World Ranking, 6 h men, 2018, Age group M70: 

Rank

Performance

Age graded

Original name

Nat.

Cat

Cat. Rank

Date

Venue (Country)↓

1

51.000 km

68.872 km

 Venker, Paul

GER

M70

1

10.03.2018

Rheine (GER)

2

49.969 km

67.480 km

 Montemurro, Stefano

ITA

M70

2

17.03.2018

Putignano (BA) (ITA)

3

48.588 km

66.341 km

 Homberg, Friedhelm

GER

M70

3

08.04.2018

Mörfelden-Walldorf (GER)

4

47.073 km

63.569 km

 Ito, Norio

JPN

M70

4

11.02.2018

Taipei City (TPE)

5

46.627 km

62.967 km

 Lainema, Ilkka

FIN

M70

5

14.04.2018

Kaarina (FIN)

6

45.747 km

64.071 km

 Yu, Cheng-Tung

TPE

M70

6

11.02.2018

Taipei City (TPE)

7

44.725 km

61.066 km

 Hung, Chun-Shan

TPE

M70

7

18.03.2018

Taipei (TPE)

8

44.040 km

60.131 km

 Felser, Klaus

GER

M70

8

08.04.2018

Mörfelden-Walldorf (GER)

9

43.898 km

60.666 km

 Russo, Felice

ITA

M70

9

17.03.2018

Putignano (BA) (ITA)

10

43.708 km

61.216 km

 Rouyer, Serge

FRA

M70

10

31.03.2018

Saint Fons (FRA)

18.4.18, keskiviikko:
Päivän hyvä työ tuli tehtyä heti aamulla. Nukuin pitkään ja kävin hakemassa päivän lehden postilaatikolta vasta puoli yhdeksältä.
Naapurin rouva oli tamppaamassa mattoja, kertoi aloittaneensa kevätsiivouksen. Juttelimme siinä niitä näitä, kun näin sormuksen seinällä roikkuvien alumiinitikkaiden askelmalla. Otin sormuksen käteeni ja näytin sitä naapurillemme kysyen, onko tämä sinun. Hän meni hiljaiseksi ja kysyi mistä sen löysin. Näytin paikan. Hän sanoi etsineensä sitä monta viikkoa, ei ollut uskaltanut kertoa edes sormuksen antaneelle miehelleen. Kertoi sen olevan jonkin verran kallis timanttisormus ja lupasi niiata kauniisti, kun seuraavan kerran tapaamme. Oli niin onnellisen näköinen, että taisi olla todella arvokas sormus!
Iltapäivällä kävin ensimmäisellä juoksulenkillä ultran jälkeen. Alku oli hieman kankeaa ja reisissä oli vielä maitohappoa jäljellä, vaikka en ole maitoa nauttinut vuosikymmeniin.
Pikku hiljaa vauhti nousi ja askel alkoi rullata. Keskisyke jäi alle aerobisen kynnyksen ja vauhti oli reilusti alle seitsemän minuutin kilometrillä. Harjoittelu palkitsee.

17.4.18, tiistai:
Vielä kerran palaan lauantain juoksuun. Lupaan, että tämä on viimeinen kerta. Tai viimeistä edellinen…
Kierrosajat julkistettiin ja ne ovat tässä:

KARU, Kierrosajat, kierros 430,66 m

 

 

Kierros

Aika

K-aika

Ka. Nopeus

 

1

0:03:06

0:03:06

0:07:12

 

 

2

0:06:07

0:03:01

0:07:06

 

 

3

0:09:17

0:03:10

0:07:11

 

 

4

0:12:20

0:03:03

0:07:10

 

 

5

0:15:29

0:03:09

0:07:11

 

 

6

0:18:42

0:03:13

0:07:14

 

 

7

0:21:54

0:03:12

0:07:16

 

 

8

0:25:07

0:03:13

0:07:17

 

 

9

0:28:22

0:03:15

0:07:19

 

 

10

0:31:56

0:03:34

0:07:25

 

 

11

0:35:07

0:03:11

0:07:25

 

 

12

0:38:15

0:03:08

0:07:24

 

 

13

0:41:29

0:03:14

0:07:25

 

 

14

0:44:34

0:03:05

0:07:24

 

 

15

0:48:22

0:03:48

0:07:29

 

 

16

0:51:34

0:03:12

0:07:29

 

 

17

0:54:37

0:03:03

0:07:28

 

 

18

0:57:41

0:03:04

0:07:26

 

 

19

1:00:56

0:03:15

0:07:27

 

 

20

1:04:06

0:03:10

0:07:27

 

 

21

1:07:28

0:03:22

0:07:28

 

 

22

1:10:34

0:03:06

0:07:27

 

 

23

1:13:42

0:03:08

0:07:26

 

 

24

1:16:58

0:03:16

0:07:27

 

 

25

1:20:01

0:03:03

0:07:26

 

 

26

1:23:14

0:03:13

0:07:26

 

 

27

1:26:29

0:03:15

0:07:26

 

 

28

1:29:56

0:03:27

0:07:27

 

 

29

1:33:18

0:03:22

0:07:28

 

 

30

1:36:35

0:03:17

0:07:29

 

 

31

1:39:59

0:03:24

0:07:29

 

 

32

1:43:14

0:03:15

0:07:29

 

 

33

1:46:48

0:03:34

0:07:31

 

 

34

1:49:59

0:03:11

0:07:31

 

 

35

1:53:12

0:03:13

0:07:31

 

 

36

1:56:33

0:03:21

0:07:31

 

 

37

1:59:48

0:03:15

0:07:31

 

 

38

2:03:13

0:03:25

0:07:32

 

 

39

2:06:33

0:03:20

0:07:32

 

 

40

2:09:52

0:03:19

0:07:32

 

 

41

2:14:10

0:04:18

0:07:36

(pissalla)

 

42

2:17:25

0:03:15

0:07:36

 

 

43

2:20:41

0:03:16

0:07:36

 

 

44

2:24:11

0:03:30

0:07:37

 

 

45

2:27:28

0:03:17

0:07:37

 

 

46

2:30:50

0:03:22

0:07:37

 

 

47

2:34:15

0:03:25

0:07:37

 

 

48

2:37:42

0:03:27

0:07:38

 

Puolimaraton

49

2:41:10

0:03:28

0:07:38

 

 

50

2:44:36

0:03:26

0:07:39

 

 

51

2:47:48

0:03:12

0:07:38

 

 

52

2:51:08

0:03:20

0:07:39

 

 

53

2:54:34

0:03:26

0:07:39

 

 

54

2:57:57

0:03:23

0:07:39

 

 

55

3:01:19

0:03:22

0:07:39

 

 

56

3:04:42

0:03:23

0:07:40

 

 

57

3:08:16

0:03:34

0:07:40

 

 

58

3:11:57

0:03:41

0:07:41

 

 

59

3:15:38

0:03:41

0:07:42

 

 

60

3:19:13

0:03:35

0:07:43

 

 

61

3:23:01

0:03:48

0:07:44

 

 

62

3:26:48

0:03:47

0:07:45

 

 

63

3:30:14

0:03:26

0:07:45

 

 

64

3:33:53

0:03:39

0:07:46

 

 

65

3:37:29

0:03:36

0:07:46

 

 

66

3:40:57

0:03:28

0:07:46

 

 

67

3:44:46

0:03:49

0:07:47

 

 

68

3:48:45

0:03:59

0:07:49

 

 

69

3:52:24

0:03:39

0:07:49

 

 

70

3:55:53

0:03:29

0:07:49

 

 

71

3:59:17

0:03:24

0:07:50

 

 

72

4:02:36

0:03:19

0:07:49

 

 

73

4:06:08

0:03:32

0:07:50

 

 

74

4:09:27

0:03:19

0:07:50

 

 

75

4:13:03

0:03:36

0:07:50

 

 

76

4:16:23

0:03:20

0:07:50

 

 

77

4:19:55

0:03:32

0:07:50

 

 

78

4:23:07

0:03:12

0:07:50

 

 

79

4:26:39

0:03:32

0:07:50

 

 

80

4:29:55

0:03:16

0:07:50

 

 

81

4:33:19

0:03:24

0:07:50

 

 

82

4:36:37

0:03:18

0:07:50

 

 

83

4:39:44

0:03:07

0:07:50

 

 

84

4:43:03

0:03:19

0:07:49

 

 

85

4:46:13

0:03:10

0:07:49

 

 

86

4:49:37

0:03:24

0:07:49

 

 

87

4:52:53

0:03:16

0:07:49

 

 

88

4:56:09

0:03:16

0:07:49

 

 

89

4:59:30

0:03:21

0:07:49

 

 

90

5:02:55

0:03:25

0:07:49

 

 

91

5:06:04

0:03:09

0:07:49

 

 

92

5:09:21

0:03:17

0:07:48

 

 

93

5:12:29

0:03:08

0:07:48

 

 

94

5:15:43

0:03:14

0:07:48

 

 

95

5:19:08

0:03:25

0:07:48

 

 

96

5:22:15

0:03:07

0:07:48

 

 

97

5:25:20

0:03:05

0:07:47

 

Maraton

98

5:28:33

0:03:13

0:07:47

 

 

99

5:31:48

0:03:15

0:07:47

 

 

100

5:34:57

0:03:09

0:07:47

 

 

101

5:38:02

0:03:05

0:07:46

 

 

102

5:41:12

0:03:10

0:07:46

 

 

103

5:44:28

0:03:16

0:07:46

 

 

104

5:47:38

0:03:10

0:07:46

 

 

105

5:50:43

0:03:05

0:07:45

 

 

106

5:53:45

0:03:02

0:07:45

 

 

107

5:56:36

0:02:51

0:07:44

 

46.511 m

108

5:59:19

0:02:43

0:07:44

 

Maali=46.627 m

6:00:00

 

 

 

Yksi kierros meni yli neljän minuutin. Kaksi viimeistä alle kolmen, joten voimia oli jäljellä vaikka muille jakaa. Kaikki muut tähän väliin, tupakallakaan en ehtinyt käydä!

16.4.18, maanantai:
Tänään olin jo niin pirteä, että kävin tunnin pyörälenkillä. Se sujui mukavasti, mutta juoksuaskelten ottaminen on vielä hakusessa. Jospa huomenna sitten!
Viralliset lopputulokset lauantain juoksusta tulivat. Lopputulokseni oli 46,6 kilometriä. Sillä sijoitutaan tällä hetkellä maailmantilastossa viidenneksi tämän vuoden yli seitsemänkymmentävuotiaiden urosten joukossa.

15.4.18, sunnuntai:
Sen verran oli eilen illalla adrenaliinia elimistössä, että nukkumisesta ei tullut käytännössä mitään. Muutaman kerran torkahtelin ja aamulla taisin ihan nukkuakin pari tuntia.
Kävin pienellä kävelylenkillä ja tapasin alueellamme asuvan pariskunnan, joka harrastaa maratonjuoksua. Pääsin siis kehumaan eilistä suoritustani.
Mikään paikka ei eilisestä hajonnut, joten tästä on hyvä jatkaa.
Mutta mihin, sitä en tiedä itsekään.

14.4.18, lauantai:
Tämä suuri päivä koitti vihdoin hyvin nukutun yön jälkeen. Garmin kertoi, että olin nukkunut yli yhdeksän tuntia, siitä syvää unta yli viisi tuntia. Ei siis pahemmin jännittänyt päivän ultraaminen.
Olen lähes puoli vuotta harjoitellut ultrajuoksujen moninkertaisen Suomen ennätysmiehen Jari Tompon laatiman ohjelman mukaisesti. Aloitettaessa 12 tunnin ikäluokan Suomen ennätys oli Kalevi Saukkosen nimissä ja runsaat 72 kilometriä. Jari uskoi, että minulla - lahjattomalla juoksijalla – on mahdollista parantaa tätä ennätystä. Paineet tästä ennätyksestä kuitenkin karisivat joulukuussa, kun naantalilainen ikätoverini Pertti Kalliola laittoi tiskiin yli sadan kilometrin lukemat. Hän onkin ikäluokkansa kärkimies maailmantilastoissa kaikilla ultrajuoksun matkoilla. Oma tavoitteeni säilyi ennallaan Kalevin tuloksen rikkomiseksi.
Jarin ohjeita noudattaen treenasin keskivartalon tukilihaksia paljon enemmänkuin ennen. Tällaiselle pitkähkölle notkoselkäiselle menijälle niiden kunto pitkillä matkoilla on ehkä tärkeämpi kuin jalkojen. Myös pitkien lenkkien määrä oli suurempi kuin ennen. Kovien lenkkien osuus oli käytännössä vähäisempi kuin ohjelmassa neuvottiin, mutta eihän ultrajuoksija juoksekaan tonniviisisatasta.
Valmennussuhteemme oli väljä mutta antoisa. Koin tärkeäksi viikoittaisen palautteen antamisen. Luterilainen luonteeni kun tekee työn paremmin valvonnan alla kuin pelkästään omaan kontrolliin luottaen.
Viikko ennen kisaa sain ilmeisesti siite- ja katupölystä johtuvan poskiontelotulehduksen. Vasemmasta sieraimesta tuleva verinen räkä ei tehnyt oloa juoksun suhteen kovinkaan optimistiseksi. Sen takia vaihdoin matkani kuuden tunnin juoksuilotteluun, vaikka kuumetta ei ollut koko aikana.
Lähtö tapahtui iltapäivällä kolmelta. Aurinko paistoi eikä tuulikaan haitannut. Lämpötila oli noin viisitoista astetta, kevään lämpimin päivä.
Hieman epävarmana kunnostani ja terveydestäni lähdin juoksemaan vauhdilla noin kahdeksan kilometriä tunnissa. Siinä sai ottaa välillä muutaman kävelyaskeleenkin. Kaarinan urheilukenttää kiersi 70 ultraajaa. Monet olivat metsästämässä Suomen ennätyksiä sekä yleisessä sarjassa että ikäluokkakilpailussa. Mukana oli myös Mrs. Ultra, Maria Tähkävuori Paimiosta. Takavuosina hän juoksi kahdessa viikossa Nuorgamista Helsinkiin ilman lepopäiviä. Keskimääräiseksi päivämatkaksi tuli noin sata kilometriä. Sain hänet kierroksella kiinni jossakin kymmenen kilometrin kohdalla. Keskustelimme pari kierrosta, hän kertoi, ettei ole juossut kolmeen vuoteen yhtään puolimaratonia pidempää lenkkiä. Jatkoimme matkaa suurin piirtein samalla vauhdilla, Maria edellä minä perässä.
Hieman ennen puolta väliä alkoi askel painaa ja hidastin vauhtia noin kahdeksan minuutin km-vauhtiin. Kävelytuokiot lisääntyivät. Pulssi nousi ja aloin hieman pelätä, että olen edelleen hieman sairas. Kun kolme tuntia täyttyi, polveni alkoivat särkeä ja juoksu tuppasi loppua kokonaan. Kaivoin vyölaukustani yhden Burana kasisatasen ja nielaisin sen. Jo vartin kuluttua särky poistui ja pikku hiljaa vauhtikin parani. Tämän heikon tunnin aikana Maria otti minut kiinni ja meni ohi. Parhaimmillaan hän oli puoli kierrosta minua edellä.
Puolitoista tuntia jäljellä lopetin kävelysessiot kokonaan ja aloitin loppukirin. Kilometriajat tippuivat alle seitsemän ja puolen minuutin.
Maratonin ohitin ajassa noin 5.28.00. Se on paras aikani kahteen vuoteen ja 70-sarjassa ennätykseni.
Viimeiset viisi kilometriä juoksin jo seitsemän minuutin km-vauhtia ja saavutin Garminin mukaan tuloksen 47,75 kilometriä. Todellinen matka lienee hieman yli 47 km, koska Garmin mittaa matkan noin prosentin yläkanttiin. Tuloksella sijoitutaan tämän vuoden ikäluokan maailmantilastossa sijalle neljä tai viisi.
Rehellisyyden nimissä pitää kyllä todeta, että tämä on harvoin juostu matka ja ihan noin ylös en tule vuoden lopussa sijoittumaan maailmassa.
Mutta kyl mää maar vaan siltikin olen niin pahuksen kova juoksija!
J
Kovia olivat muutkin. Kisassa juostiin absoluuttiset Suomen ennätykset sekä miesten että naisten matkoilla. Lisäksi ainakin kolme ikäluokkien Suomen ennätystä.
Asun taloyhtiössä, jossa on viisi paritaloa ja ihmisiä täällä asustaa noin kolmekymmentä. Tässä ultrajuoksussa meitä oli mukana kolme. Uusimpana kuukausi sitten yhtiöön muuttanut englantilainen, jonka houkuttelin mukaan kisaan kun näin hänet pihalla ensimmäisen kerran. Paluumatkan hän tuli kyydissäni ja kehui kisaa. Lupasi tulla ensi vuonna uudestaan, jos kisa järjestetään.

13.4.18, perjantai:
Otin päivän rauhallisesti ja parantelin oloani. Se ei ole paras mahdollinen, kun nenä on tukossa poskiontelot täynnä.
Kävin kävelyllä ulkoilureitillä ihailemassa kevään edistymistä ja kuvaamassa muuttolintuja. Mitään mainittavaa ei etsimeen löytynyt.
Mutta sen verran liikuin, että tuli pissahätä. Poistuin kymmenen metrin päähän polulta aurinkoisen aukon laidalle. Aurinko paistoi silmiini ja suoritin vesienlaskun rauhallisesti. Kun olin palauttanut pikkuveitikkani takaisin  oikeaan paikkaansa, näin silmäkulmastani, että jotakin lähti liikkeelle jalan vierestä.
Se oli todella komea kyy. Lähes yksivärinen ja ajattelin hetken, että se on rantakäärme, jolta puuttuvat keltaiset laikut silmien vierestä.
Kyy pysähtyi kolmen metrin päähän ja jäi sellaiseen iskuasentoon. Otin kamera ja aloin kuvata olentoa. Kuvaaminen oli hankalaa täydessä auringonpaisteessa, valon ja varjon rajat häiritsivät työtäni.
Muutaman kuvan nappasin ja jätin kyyn paikoilleen. Se oli todella iso, varmasti naaras. Saattaapi lisääntyä kesällä, jos on tiineenä.

12.4.18, torstai:
Nyt vaikuttaa siltä, että pahin talvi on ohitettu.
Lastasin Skodan kesärenkaat takakonttiin ja ajoin liikkeeseen, jossa vaihdetaan renkaat kahdellakymmenellä eurolla. Se on niin pieni hinta, että eläkeläinenkin ajatteli, että antaa koneen ja ammatti-ihmisen tehdä vaihtotyö.
Siellä liikkeessä oli kuitenkin niin pitkä autojono, että käännyin takaisin kotiin. Kauhean huolimattomia ihmisiä, kun viimeisestä vaihtopäivästä on kohta viikko ja vielä vaan jonot ovat pitkiä.
Kaivoin siis ohjekirjan esille ja tutustuin auton nostokorvakkeiden sijaintiin.
Ne olivatkin hyvin selkeät. Ilmeisesti Tsekinmaalla ajatellaan teeseitse-miehiäkin. Homma hoitui lopulta helposti ja nopeasti.
Kyllä siinä minimipalkalle pääsi, varsinkin jos huomioidaan verotus.
Joten otan tämän hoidettavakseni taas syksyllä.

11.4.18, keskiviikko:
Runsas kuukausi sitten aloitin espanjan kielen opiskelun netin avulla. Joka päivä kännykkään tulee uusi oppitunti. Sen voi toistaa monta kertaa. Lisäksi vanhoja voi kerrata ja sivustatukea saa kaikenlaisista lisätehtävistä. Tähän mennessä olen opiskellut 36 päivää, olen käyttänyt aikaa opiskeluun keskimäärin kaksikymmentä minuuttia päivässä ja minulle on yritetty opettaa 685 eri sanaa. Näin kertoo minun kännykkäni.
Jos olisin kouluaikana opiskellut yhtä ahkerasti kieliä, niin tällä hetkellä puhuisin sulavasti suomea, ruotsia, englantia ja saksaa.
Valitettavasti vintti on sen verran hatara ja purut kosteita, ettei korvien väliin ole kovinkaan paljon jäänyt sanoja, ei ainakaan aktiiviseen käyttöön.
Mutta usko on vielä luja, että kun seuraavan kerran Espanjaan menen, niin osaan auttavasti toimittaa asiani paikallisella kielellä. Siihen on aikaa vielä puoli vuotta.

10.4.18, tiistai:
Kun tiedossa on maratonjuoksu tai pidempi urheilusuoritus, niin elimistöni alitajunta yrittää järjestää aina jotain sairautta estääkseen osallistumisen.
Ehkä minunkin pitäisi päästä alitajuntani kanssa samalle tasolle ja olla ilmoittautumatta mihinkään ultrasuoritusta vaativaan kisaan.
Ensi lauantaina on juoksu ja nyt poskiontelo on täyttynyt limasta. Tulehdus on tietysti kiusallinen ja toiseksi se vie kuntoa alaspäin.
Vaihdoin sarjan kahdentoista tunnin juoksusta kuuteen tuntiin. Toivon että alitajunta hyväksyy tämän ja antaa luonnon puhdistaa nenäontelot.
Kävin hakemassa uuden pyöräni liikkeestä ja ajoin sillä pienen testilenkin. Hyvältä tuntui ja tukevalta meno, kun ote ohjaustangosta oli leveä.
Yöllä tuli muutama sentti lunta ja aamulla oli maa märkä.
Mutta eteläiset tuulet ovat tuoneet uusia muuttolintuja näköpiiriimme. Olin ajaa autolla punakylkirastaan yli, kun sen oli aamulla vielä hieman kohmeessa eikä osannut hypähtää sivuun. Jarrutus pelasti linnun hengen.

9.4.18, maanantai:
Sain tänään myytyä cyclocros-polkupyöräni. Hinta oli huono, mutta meni sentään tutulle ihmiselle.
Kävin ostamassa sellaisen tavallisen vaihdepyörän. Siinä on leveä ohjaustanko ja sitä on tukeva ajaa. Siis tällaisen huonolla tasapainoaistilla varustetun vanhuksen.
Jospa tämän lelun ansiosta innostuisin hiukan enemmän pyöräilemään. Jäisi juoksu vähemmälle ja kuluneet polvinivelet pääsisivät hiukan helpommalla.
Käyn pyöränhakemassa vasta huomenna. Se pitää ensin varustella sopivaksi meikäläisen ajoihin. Siis lokasuojat, seisontatuki, tavarateline ainakin siihen laitetaan.

8.4.18, sunnuntai:
Näyttää siltä, että talvi menettää otteensa täällä pohjoisessa. Päivällä lämpötila lähenteli kymmentä astetta. Aloitimme grillauskauden.
Kesä alkaa sitten kun saamme uusia perunoita ja silliä. Nykyään kesä alkaa aikaisemmin, kun saamme uutta perunaa Skånesta jo toukokuun alussa. Hiukan ne ruotsalaiset perunat ovat vetisiä, mutta niin ovat ensimmäiset kotimaisetkin vedellä kasvatetut varhaisperunat. Kunnollista uutta perunaa saa vasta Juhannuksen jälkeen.
Kävin iltakävelyllä yhdeksän aikoihin. Vaikka kuulolaite jäi kotiin, niin mustarastaiden huilu soi koko matkan. Onkohan kukaan tehnyt laskentaa kuinka monta paria Turun asemakaava-alueella näitä mustia rastaita oikein pesii!

7.4.18, lauantai:
Sauli Niinistön kolmas poika sai tänään nimen. Ei siitä sitten tullutkaan Daavid Jeesus Johannesta, vaikka olin ihan varma tällaisesta juhlavasta nimestä. Runotyttö oli valinnut nimeksi Aaron. Onhan sekin hiukan raamatullinen, mutta vain hiukan.
Minä sen sijaan menin kevään ensimmäisille kansallisille suunnistuskilpailuilleni. Ne olivat Raisiossa periaatteessa tutussa maastossa, mutta yhtään tuttua paikkaa en bongannut. Hirvittävää haparointia oli koko suunnistus alusta loppuun. Sijoituin sentään tulosluettelossa puoleen väliin, joten kyllä ne muutkin olivat törmäilleet keväisessä metsässä.
Animaatio suunnistusreitistä löytyy TÄSTÄ!
Ja alla on selitykset töppäilyille.
K-1: Nousin turhaa kalliolle ja alas tulo vaati tukea puista ja pensaista, varmaan aikaa tuhraantui minuutti.
1-2-3-4-5: Pientä epävarmuutta rastien lähellä, aikaa kului.
5-6: Kaarsin oikealle enkä oikein tiennyt missä olin, hitaasti rastille.
6-7: Luin uudelleen rastiväliä 4-5 ja kun tajusin sen, oli pakko jatkaa alas polulle asti, pummia pari minuuttia.
Lopun oravanpolkuosuuden osasin mennä jo puhtaasti.
Kyl maar vilutti niin perusteellisesti.
Jalat ja pää vaihtoon!!

6.4.18, perjantai:
Kävimme tänään Puutarhanäyttelyssä Messukeskuksessa.
Maija ja Ulla kävivät siellä pari vuotta sitten, mutta minä olin ensikertalainen.
Jätin rouvat valitsemaan juurakoita ja kiertelin yksin näyttelyssä.
Tärkein anti oli se, että tapasin vanhan naapurini Paulan Naantalista. Hän oli siellä näytteilleasettajan ominaisuudessa.
Tämän jälkeen aloin etsiä neitiseuraani. Kiersin nämä kaksi hallia kahteen kertaan, ei löytynyt. Soitin heille, kumpikaan ei vastannut. Sitten palasin sille osastolle, jolle olin heidät jättänyt puoli tuntia aikaisemmin. Siellähän ne edelleen hipelöivät juurakoitaan mutta olivat jo valintansa loppusuoralla. Ehdin siis maksamaan Ullan ostokset.
Pitää nyt todeta, etten ymmärrä mitään kasvien kasvattamisesta. Ja vielä vähemmän niiden hankkimisesta.
Vein Ullan tervehtimään Paulaa. Sen jälkeen onneksi eväät messuihin tutustumiseen oli aika lopuillaan. Kävimme kahvilla ja sen jälkeen poistuimme näyttelystä.

5.4.18, torstai:
Teimme tänään retken kesämökillemme Nauvoon.
Ilma oli syksyinen, ei satanut mutta pilvet olivat alhaalla ja näkyvyys huono.
Menomatkalla emme nähneet edes lintuja, niin huono oli näkyvyys.
Mökillä oli vielä jäätä ja kulkeminen vaikeaa. Minä en kaatunut ja Ullakin vain kerran.
Pian lähdimme paluumatkalla ja ilma hieman selkeni.
Jo alkoi näkyä lintuja. Bongasimme uusina lajeina tänä vuonna kotkan koivun latvassa, kala- ja selkälokin, isokoskelon, naakan, töyhtöhyypän, kyhmyjoutsenen ja laulujoutsenen.
Kävimme tervehtimässä myös Juhaa ja palatessamme näimme valtavan kurkiparven merenrantapellolla. Laskin niitä olevan yli sata ja otin niistä runsaasti kuvia. Kuvista löytyi vielä metsähanhia.

4.4.18, keskiviikko:
Olen pitänyt kunnia-asiana käydä kerran talvessa katsomassa jääkiekkoa. Viime vuonna vierailin Turun Toverien kotihallissa Kupittaalla. Se on siitä mukava kohde, että sinne voi mennä vaikka kävellen ja ottaa väliajalla tuhti annos olutta.
Tämä vuosi meni sitten Tepsin merkeissä ja autoilin Länsi-Turkuun siihen halliin, jonka nimi nykyään vaihtuu nopeaan tahtiin. Kyseessä oli pudotuspelit ja semifinaaleiden ensimmäinen ottelu. Vastassa oli Tappara Tampereelta.
Peli on muuttunut sellaiseksi neitikiekoksi. Mailalla ei enää ronkita ja taklauksia nähdään ylen harvoin. Peli oli nättiä ja tasaista. Maaleja näissä peleissä tulee vähän ja tuuriakin tarvitaan. Tepsillä oli tuuria kahden ensimmäisen erän aikana ja se meni kahden maalin johtoon. Kolmannessa erässä Tappara tasoitti ja jatkoerässä otti voiton.
Jatkossa annan Tepsille mahdollisuuden ja jään kotiin.

3.4.18, tiistai:
Olen vihreä. Tosin en poliittisesti kuulu tähän vanhojen stalinistien ryhmään. Vaan siirryin elämäntavoiltani vihreäksi ja heitin repun selkääni ja kävin kävellen kaupassa. En tuonut mukanani kaljakoria vaan kevyempää tavaraa.
Illalla siirryin hieman raskaampaan urheiluun ja kävin Liedossa Satarasteilla. En muista näin liukkailla kallioilla ennen suunnistaneeni. Jäisten kallioiden päälle satoi eilen puhdasta lunta. Joten alusta oli petollinen. Varovaisesti liikkuen selvisin ehjin nahoin maaliin enkä edes kaatunut kertaakaan.
Animaatio suunnistuksesta on TÄSSÄ!

2.4.18, maanantai:
Paljon puhutaan tasa-arvosta ja siitä, että naisia sorretaan aina ja kaikkialla.
On totta, että keskimäärin naisten palkat ja eläkkeet ovat alempia kuin miesten vastaavat.
Mutta HS:n tekemän tutkimuksen mukaan naiset saavat parempaa eläkettä kuin miehet suhteutettuna heidän maksamiinsa eläkemaksuihin työaikana.
Yhtä maksamaansa eläke-euroa vastaan nainen saa elinaikanaan eläkettä lähes kolminkertaisesti maksamaansa summaan verrattuna. Miehellä tämä kerroin jää alle kahden.
Syy tähän löytyy tietenkin siitä, että naiset elävät paljon pidempään kuin miehet.
Ja tulevaisuudessa tilanne tulee tasoittumaan, kun miestenkin elinikä on nousussa ja lähestyy kiivaasti naisten vastaavaa.

1.4.18, sunnuntai:
Personal Trainerini kehotti minua juoksemaan pari yli kolmen tunnin lenkkiä ennen Kaarinan ultrajuoksua. Ne on jäänyt tekemättä mutta Pääsiäisen vieton lomassa tein kaksi pitkää lenkkiä viikonloppuna. Ensin lauantaina kaksi ja puoli tuntia kevyttä hölkkää ja tänään kolme tuntia kävellen ja hölkäten.
Vauhti oli runsaat kahdeksan minuuttia kilometrille, siinä sai aina välillä kävellä. Yritin kävellä reippaasti, vaikka se ei ole minulle ominainen tapa edetä. Olen hyvin hidas kävelijä.
Siinä kolmen tunnin hölkän aikana oli hyvää aikaa tehdä suunnitelmaa ultraa varten. Suunnitelma hioutui juoksun aikana seuraavaksi.
Ensimmäinen kuusi tuntia 8.15 kilometrivauhtia. Kun siinä ohessa pari kertaa istuskelee minuutin kaksi, niin maratonin matkan saanee kerätyksi ensimmäisen puolikkaan aikana.
Sen jälkeen siirryn kävelemään.
Kolme tuntia kymmenen minuutin km-vauhtia, siitä kertyy 18 kilometriä ja yhdeksän tunnin jälkeen kasassa olisi 60 kilometriä.
Sen jälkeen soisin itselleni taaperrusta 12 minuutin km-vauhtia ja kolmelle viimeiselle tunnille tulisi näin ollen matkaa 15 kilsaa. Lopputulos olisi siten 75 kilometriä.
Tämähän on helppoa kuin heinän teko!
Kirjaan tuloksen harjoituspäiväkirjaan jo nyt…




-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


31.12.17, sunnuntai:
Tämä vuosi tuli tämä vuosi paketoitua kuntoilun osalta:

 

Vuosi 2017

 

 

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Nousu

Kerrat

Juoksu

1164 km

7.14 min/km

140h 19 min

125

5641

149

Kävely

338,6 km

12.27 min/km

70 h 18 min

89

2553

60

Vaellus

274,77 km

13.19 min/km

62 h 12 min

86

1081

47

Hiihto

408,83 km

7.19 min/km

49 h 55 min

113

4025

15

Suunnistus

238,5 km

9.45 min/km

38 h 46 min

144

4404

56

Kuntopiiri

 

 

22 h 11 min

 

 

53

Pyöräily

182,4 km

18,3 km/h

10 h 1 min

112

1207

10

Soutu

7,043 km

10 min 38 s / 500m

2 h 29 min

69

 

2

Sisäsoutu

22,505 km

2min55s/500m

2 h 11 min

102

 

5

Uinti

2,55 km

4 min / 100 m

1 h 50 min

 

 

9

Maastoj.

6,28 km

8.48 min/km

55 min

126

125

3

Maastop.

7,4 km

10,5 km/h

42 min

 

85

1

YHTEENSÄ

2652,9 km

8.33 min/km

402 h 

125

19121

411


-----------------------------------------------------------------------------------------------------

1.1.17, sunnuntai:
Viime vuosi urheilullisesti näyttää tältä:

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Nousu

Juoksu

1425,8 km

7.16 min/km

172 h 41 min

124

7551

Kävely

343,16 km

12.11 min/km

69 h 46 min

81

1700

Vaellus

308,69 km

13.24 min/km

69 h 1 min

88

950

Hiihto

362,8 km

7.13 min/km

43 h 44 min

108

4511

Suunnistus

185,3 km

10.21 min/km

31 h 59 min

139

4104

Kuntopiiri

 

 

30 h 7 min

89

 

Pyöräily

488,1 km

19,2 km/h

25 h 58 min

110

2564

Uinti

11,2 km

3 min 47 s / 100 m

7 h 3 min

 

 

Maastojuoksu

45,8 km

8.14 min/km

6 h 17

125

730

Soutu

19,6 km

8 min 11 s / 500m

5 h 21 min

73

 

Rogaining

15,6 km

11.09 min/km

2 h 54 min

141

274

YHTEENSÄ

3216,71 km

8.07 min/km

471 h 19 min

121

22384


________________________________________________________________


31.12.15, torstai:
Vuoden tilinpäätös:

 

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Nousu

Kerrat

Juoksu

918,095 km

7.02 min/km

107h 50m

127

1741

125

Vaellus

438,03 km

13.22 min/km

97h 42min

87

737

53

Suunnistus

378,26 km

12.45 min/km

80h 28min

141

4598

59

Kävely

399,61 km

11.16 min/km

75h 7min

87

51

69

Hiihto

603,44 km

6.52 min/km

69h 8min

111

5010

24

Pyöräily

326,46 km

19,0 km/h

17h 15 mi

111

929

15

Kuntopiiri

 

 

15h 3min

100

 

24

Maastojuoksu

40,989 km

9.14 min/km

6h 18 min

127

805

8

Uinti

7,2 km

4min35/100

5 h 30 min

 

 

19

Kuntosali

 

 

2 h 46 min

 

 

5

Maastopyöräily

27,1 km

12,2 km/h

2 h 14 min

 

 

3

Soutu

5,87 km

10m8s/ 500

1 h 59 min

 

 

2

Jooga

 

 

30 min

 

 

1

Kahvakuula

 

 

20 min

 

 

1

Crossfit

 

 

20 min

 

 

1

Vesijuoksu

100 m

48.50 min/km

14min 53s

 

 

2

Crosstrainer

650 m

15.10 min/km

9 min 52 s

94

 

1

Sisäsoutu

1,61 km

2min57/500

9 min 30 s

94

 

1

YHTEENSÄ

3147,414 km

8.50 min/km

483h 8min

124

13871

414


_________________________________________________________________________

31.12.14, keskiviikko:
Pieni juoksulenkki ennen vuoden vaihtumista. Alunperin piti mennä Lietoon juoksemaan numerolapun kanssa, mutta sen verran on nuhaa, etten viitsinyt rääkätä itseäni kilpailemalla.
Vuoden saldot:

Laji

Matka km

Vauhti min/km

Aika

Syke

Kerrat

Juoksu

1439,238

7.13

173 h 27 min

126

189

Vaellus

240,75

15.10

60 h 54 min

100

56

Hiihto

485,8

6.44

54 h 33 min

115

18

Suunnistus

230,22

9.32

36 h 38 min

149

50

Kävely

110,599

10.30

19 h 22 min

95

21

Pyöräily

106,21

18,4 km/h

5 h 47 min

113

6

Uinti

3,82

53.00

3 h 22 min

 

10

Sauvakävely

8,23

7.58

1 h 5 min

116

1

Soutu

3,58

 

46 min

83

1

YHTEENSÄ

2628,847

8.07

360 h 4 min

128

363




__________________________________________________________________________

31.12.13, tiistai:
Uudenvuoden aatto ja jo perinteinen Liedon Uudenvuodenjuoksu.
Jos sitä voi perinteeksi sanoa, kun tämä oli toinen kerta ja edellinen oli kuusi vuotta sitten.
Aikaa kului minuutti enemmän, joten ei se kunnon lasku kauhean nopeata ole ollut. Toisaalta eläkeläisellä on ollut aikaa harjoitella!
Vuoden harjoituskilometrit ja ajat ovat tässä:

 

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Kerrat

Juoksu

1195 km

7.00 min/km

140 h 6 min

128

146

Hiihto

818 km

6.32 min/km

89 h 13 min

117

48

Vaellus

194 km

16.52 min/km

54 h 30 min

99

34

Suunnistus

234 km

9.36 min/km

37 h 25 min

146

51

Kävely

156 km

12.10 min/km

31 h 43 min

96

33

Pyöräily

218 km

18,9 km/h

11 h 32 min

108

7

YHTEENSÄ

2863 km

7.43 min/km

380 h 8 min

127

340

Tuossa yhteensä-sarakkeessa on siis mukana muutkin kuin yllä luetellut!
Kuntoilua on tullut harrastettua hieman yli tunti päivässä.
Ensi vuonna pitää lisätä näitten kevyiden harjoitteiden osuutta ja saada tuo luku alkamaan viidellä.
Se on siis minun lupaukseni ensi vuodelle!



-----------------------------------------------------------------------------------


31.12.12, maanantai:

 

Vuosi 2012

 

 

 

 

YHTEENSÄ

2588 km

 

342 h

130

283


-----------------------------------------------------------------------------

31.12.11, lauantai:
 

Vuosi 2011 Matka Vauhti Aika Syke Kertoja
YHTEENSÄ 3275,6 km 7.04 min/km 391 h 126 309

 


------------------------------------------------------------------------------------------

31.12.10, perjantai:
 

2010 Matka Vauhti Aika Syke Kertoja
YHTEENSÄ 3346,8 km 7.28 min/km 427 h 32 min 122 367

----------------------------------------------------------------------------------------------

2009 kilometrit:
 

  Matka Vauhti Aika Syke Kertoja
YHTEENSÄ 2766,9 km 7.38 min/km 357 h 42 min 121 302

---------------------------------------------------------------------------------------------------

2008 kilometrit:
 

  Matka Vauhti Aika Syke Kertoja
YHTEENSÄ 2136,4 km 7.54 min/km 283 h 5 min 58 s 128 236

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Informaatiota sivun kävijöistä alkaen 8.4.2013:

Flag Counter