Blogi:

Juhannuspäivä:
Sateet alkoivat loppua ja tuulikin tyyntyä. Nuoriso kävi päivällä Kirkkosaaressa tutustumassa saariston Juhannukseen. Uimaan eivät sentään vielä tänään rohjenneet. Kalastuskin päättyi tuloksettomana.
Punkkeja sentään onnistuttiin pyydystämään isolla joukolla. Joonalla oli yksi olkapäässä, Amalialla sääressä ja minulla ohimossa. Tällaista punkkikesää ei täällä olla aiemmin koettu.
Illalla juhlimme hiukan etuajassa Juhan ja Janin nimipäivää. Ulla teki täytekakun ja Amalia kuorrutti sen kermavaahdolla. Naapuritalouden Johanneksella oli myös nimipäivä, joten kakkua oli syömässä isompi porukka. Järveltä oli vielä Corinna joukon jatkona.
Jatkoimme turinaa kaupassa, Mari tuli myös mukaan porukkaan ja toi lisää janojuomaa, kun meidän varastomme tyhjenivät. Joko porukka on ollut äärimmäisen janoinen tai sitten Juhannukseen oli varauduttu huonolla matikkapäällä.
Myöhemmin myös Corinnan vanhemmat liittyivät porukkaan, joten siinä vaiheessa alkoi istuinpaikat olla varattuja.

22.6.18, Juhannusaatto:
Myrskyinen tuuli, sade ja kymmenen asteen lämpötilatakaavat sen, että tietää olevansa suomalainen Suomessa keskikesän juhlassa.
Sateen hieman laantuessa kävimme Amalian kanssa järvellä koiria ulkoiluttamassa. Kun päällä oli riittävästi vaatetta reissu sujui ihan mukavasti.
Sen jälkeen lähdimme Joonan kanssa juoksulenkille. Se olikin ensimmäinen kerta, kun juoksin Joonan kanssa. Kahdentoista vuoden ikä nuorella miehellä ja hän peesasi minua. Kävimme kääntymässä runsaan kolmen kilometrin päässä. Kyselin onko vauhti sopiva. Ja kun pääsimme perille, niin poika totesi, että tämä olisi ollut oikein sopiva vauhti pitkälle lenkille. Juoksimme sellaista 6.40-kilometrivauhtia. En ole ihan varma oliko Joona tosissaan.
Nuoriso kävi kirkonkylässä hakemassa savustettua kirjolohta paikalliselta yrittäjältä. Sen kanssa tarjoiltiin uusia perunoita, silliä, salaattia ja sen sellaista. Hyvää oli ja vatsat tulivat täyteen. Kalan perkkeet laitoimme aterian jälkeen biojäteastiaan. Kun silmä vältti, pahuksen rakit olivat onnistuneet avaamaan astian ja nautiskelivat ruuan tähteitä. Selkäruoto ei niille kelvannut mutta pää oli mennyt parempiin suihin. Sen jälkeen koirille maistui vesi. Siellä joukossa kun oli isoja suolarakeita, en tiedä osasivatko sylkeä edes osan niistä pois.
Ilta sujui hyvin rauhallisesti sisätiloissa. Juhannustaikoja ei tehty, kun suurin osa porukasta näpelöi jonkinlaista elektronista laitetta. Jalkapalloakaan unohtamatta. Oli hiukan erilainen Juhannusaatto.

21.6.18, torstai:
Ulla totesi aamulla, että nyt hän muistaa miksi meillä ei ole enää koiraa. Frisco nimittäin herätti meidät neljältä oksentamalla vatsalaukkunsa tyhjäksi. Tai ei ihan tyhjäksi kun koira jatkoi tunnin päästä äänekästä toimintaansa. Siivota ne piti aamuyöstä.
Koira kun on vapaana, niin se juoksentelee omia polkujaan metsässä ja tarkalla vainullaan löytää kaikki mädäntyneet raadot. Koira popsii ne hyvällä ruokahalulla meidän harmiksemme.
Iltapäivällä Janin porukka ilmoitti olevansa lautalla. Tänä Juhannuksena ei tarvinnut jonottaa lainkaan. Huono ilma tekee sen, että ihmiset jäävät osin kaupunkiin. Ja toinen syy on se, että Paraisten ja Nauvon välillä seilaa kaksi suurlauttaa.
Ilta kului melkoisessa hulinassa, kun Joonan ja Amalian lisäksi täällä hyöri naapurin Johannes ja osan aikaa porukkaan liittyi järveltä Corinna.
Edes pienet sadekuurot eivät haitanneet nuorten menoa.

20.6.18, keskiviikko:
Keskikesä lähestyy, mutta vielä ollaan plussalla lämpötiloissa.
Kävin koirien kanssa järvellä aamulenkillä ja sen jälkeen lähdin itse juoksemaan yhden vakiolenkeistäni täällä mökillä. Parin lepopäivän jälkeen juoksu sujui kevyesti. Ihme ja kumma, myöskään polvi ei reagoinut pahemmin juoksuun.
Kävimme emännän kanssa kirkonkylässä tekemässä Juhannusostokset. Siis kaikki muut kuin perunat, ne me haemme Bodenista, sieltä saa jo siikliä.
Ajoin myös nurmikot, vaikka ne eivät näin kuivalla ilmalla pahemmin kasva.
Suoritin myös valtiovierailun. Mökkinaapurimme olivat tulleet Ruotsista ja kävin vaihtamassa muutaman sanan. Rouva puhuu hyvin suomea ja isäntäkin paremmin suomea kuin minä kouluruotsiani. Mutta keskustelu käytiin kaksikielisesti. Yritin puhua ruotsia ja jos joku sana oli unohduksissa, niin korvasin sen suomella. Hyvin tultiin toimeen eikä kovin paljon tullut väärin ymmärryksiäkään.
Toivottavasti!

19.6.18, tiistai:
Nousin ylös puoli kahdeksalta. Ulkona oli pilvistä. Viivyttelin niin kauan, että siirtyessäni ulkosalle keventämään pohjavesikuormaani oli alkanut sataa. Se ei haitannut minun ja koirien aamutoimia.
Illalla olin katsonut Englannin jalkapallo-ottelun. Vanhana veikkaajana olen vannoutunut Englannin kannattaja, vaikka menestystä heiltä ei pahemmin odoteta. Minä odotan ja löin jopa vetoa viisi euroa, että he voittavat maailmanmestaruuden. Ei Englanti huonosti pelannutkaan, vaikka voitto Tunisiasta varmistui vasta lisäajalla.
Päivällä vettä tuli välillä roimasti ja myrskyinen tuuli säesti syksyn tuntua. Koiralenkillä vaatetus erosi helmikuisesta ulkoiluasusta siten, että poolopaidan korvasi T-paita. Muuten päällä oli fleece-takki ja toppatakki, kuten talvella.
Illaksi tuuli tyyntyi ja auringonpaisteessa oli lähes lämmintä.

18.6.18, maanantai:
Se on sitten keskikesä Suomessa ja loppuviikolle on luvassa kylmyyttä, sadetta ja tuulta. Maailmankirjat ovat sittenkin kohdillaan, vaikka menneet pari kuukautta ovat saaneet tällaisen hartaan uskovaisen epäilemään.
Lähdimme Nauvoon.
Matkalla poikkesimme Paraisilla kaupoissa. Ostimme lihaa ja alkoholia. Siis sellaista ruokaa, jolla suomalainen mies ja pohjalainen nainen tarvitsevat hengissä pysyäkseen. Koska meille tulee loppuviikolla vieraita, niin hankimme myös vihreää – sellaista, johon emme itse normaalisti sekaannu.
Jatkoimme matkaa Airistolle. Siellä meille annettiin mukaan kaksi koiraa. Nämä eivät ole ne vieraat. joista puhuin vihreän yhteydessä. Kuuluvat lihaa syöviin heteroihin, vaikka eivät olekaan pohjalaisia.
Aurinko oli mökillä polttanut nurmikot keltaisiksi, joten ruohonleikkuuta ei tarvinnut. Sen sijaan kävin kokemassa verkot. Minun verkkoni ovat kaksi riistakameraa. Saalis jäi laihaksi, tosin pari hirveä oli tarttunut kameran muistiin.
Iltalenkillä kävin koirien kanssa järvellä. Tuuli oli jo noussut mutta koirat kävivät uimassa vaahtopäiden seassa.

17.6.18, sunnuntai:
Sanovat, että jalkapallo on tylsä peli. Aikuiset miehet kirmaavat puolitoista tuntia pitkin kenttää ja näyttelevät kuolevaa. Ja lopulta aina Saksa voittaa.
Tänään kaikki muuttui, Saksa hävisi ensimmäisen pelinsä MM-kisoissa ja kaiken lisäksi jollekin Meksikolle.
Radiossa kerrottiin suomalaisia kansanviisauksia Juhannuksesta. Yksi kertoo, että mitä enemmän viinaa juodaan keskikesän juhlassa, niin sitä parempi on loppuvuodesta tulossa.
Ilmankos takavuodet olivat parempia, nykyään kun Juhannuksenkin annos on pari kolme olutta.
Jospa tänä Juhannuksena tempaisisi pullon Kossua ja päälle korin kaljaa, niin mahtaisiko loppuvuodesta tulla monessa suhteessa menestyksellinen?
Kävin kokeilemassa juoksua tien päällä. Se sujui kohtuullisesti eikä polvikaan juuri ottanut itseensä. Sillai hiukan se tietysti oireili. Varmaan se on sitten Juhannuksen jälkeen ihan priima!

16.6.18, lauantai:
Jalkapallo jäi tänään väliin. Tai jos tarkkoja ollaan, niin otteluiden seuraaminen jäi väliin.
Aamupäivällä menin suunnistamaan Lähirasteille. Ne juostiin Hirvensalossa. Alueella, jossa olen suunnistanut kohta viisikymmentä vuotta. Siitä huolimatta en osannut rasteille kuin telkkä pönttöön. Lievää parannusta keskiviikkoon oli sentään havaittavissa.
Iltapäivällä lähtivät Venlat Hollolan metsään. Katsoin koko lähetyksen. Ja mukavasti oli jännitettävää, kun oma seura MS Parma taisteli kisan voitosta. Toisen osuuden jälkeen joukkueemme johti viestiä. Vielä viimeisellä osuudella taistelimme voitosta, mutta loppuosuudella sijoitus tippui kolmanneksi. Se on kuitenkin seuramme paras sijoitus Venlojen viestissä ja usko on kova, että tulevina vuosina sijoitus paranee vielä pari sijaa.
Yhdeltätoista lähtevät miehet taipaleelle.
Täällä Hollolan suppamaastossa juostiin Jukola myös kolmekymmentä vuotta sitten. Olin silloin itse mukana kuljettamassa viestiä. Osuuteni oli pitkä yö, toinen osuus. Pituutta oli muistaakseni noin 12 kilometriä ja aikaa kulutin metsässä hieman yli kaksi tuntia. Silloin ei seuran nimi ollut MS Parma vaan Mynämäen Suunnistajat-52.
Nyt on tullut ikää sen verran, että olen ymmärtänyt jäädä kotiin.
Taitaa silti jäädä uni aika vähiin ensi yönä. Ainakin jos seuramme miehet taistelevat viestin voitosta. Ja mikseivät taistelisi.

16.6.18, lauantai:
Jalkapallo jäi tänään väliin. Tai jos tarkkoja ollaan, niin otteluiden seuraaminen jäi väliin.
Aamupäivällä menin suunnistamaan Lähirasteille. Ne juostiin Hirvensalossa. Alueella, jossa olen suunnistanut kohta viisikymmentä vuotta. Siitä huolimatta en osannut rasteille kuin telkkä pönttöön. Lievää parannusta keskiviikkoon oli sentään havaittavissa.
Iltapäivällä lähtivät Venlat Hollolan metsään. Katsoin koko lähetyksen. Ja mukavasti oli jännitettävää, kun oma seura MS Parma taisteli kisan voitosta. Toisen osuuden jälkeen joukkueemme johti viestiä. Vielä viimeisellä osuudella taistelimme voitosta, mutta loppuosuudella sijoitus tippui kolmanneksi. Se on kuitenkin seuramme paras sijoitus Venlojen viestissä ja usko on kova, että tulevina vuosina sijoitus paranee vielä pari sijaa.
Yhdeltätoista lähtevät miehet taipaleelle.
Täällä Hollolan suppamaastossa juostiin Jukola myös kolmekymmentä vuotta sitten. Olin silloin itse mukana kuljettamassa viestiä. Osuuteni oli pitkä yö, toinen osuus. Pituutta oli muistaakseni noin 12 kilometriä ja aikaa kulutin metsässä hieman yli kaksi tuntia. Silloin ei seuran nimi ollut MS Parma vaan Mynämäen Suunnistajat-52.
Nyt on tullut ikää sen verran, että olen ymmärtänyt jäädä kotiin.
Taitaa silti jäädä uni aika vähiin ensi yönä. Ainakin jos seuramme miehet taistelevat viestin voitosta. Ja mikseivät taistelisi.

15.6.18, perjantai:
Portugal kotimaa on Ninan, Setubal nimi kaupungin, jossa paidan ja pöytäliinan, pesee pyykkäri kaunehin. Tällaista laulua soitettiin radiossa silloin, kun olin suhteellisen pieni ja viaton.
Eihän minussa juuri mitään vikaa vieläkään ole. Siis, jos vaimon mielipide jätetään huomioimatta. Pienuus on kyllä menneen talven lumia.
Tämä rallatus tuli mieleen, kun katselin illalla jalkapallo-ottelua Portugal vastaa Espanja. Ninasta huolimatta kannatin Espanjaa. Sehän on kuin toinen kotimaa, kun edellä mainitun ensimmäisen vaimoni kanssa olemme siellä viettäneet toista kuukautta vuodessa viime aikoina.
Ihan mukavasti molemmat joukkueet pelasivat. Ronaldoa ei pahemmin tuntunut häiritsevän se, että mies oli eilen saanut kahden vuoden vankeustuomion veropetoksesta. Maksettavaakin tuomittiin miehelle muutaman kymmenen miljoonaa euroa. Ronaldo nimittäin mätti kolme maalia espanjan verkkoon.
En katso normaalisti televisiota lainkaan, mutta nyt näyttää pahalta. Jo toinen ottelu tuli katsottua peräkkäisinä päivinä. Onneksi olemme palaamassa mökille lähipäivinä. Siellä ei ole televisiota. Ja toivon, ettei kukaan kerro minulle, että nämä ottelut voi katsoa myös netistä!

14.6.18, torstai:
Eilisten harharetkien kuviot löytyvät
TÄSTÄ linkistä.
Tänään tuli harhailtua runsas neljäkymmentä vuotta sitten valmistuneiden insinöörien kanssa Itämerellä.
Matkan aloitimme rohkaisevilla nautinnoilla Vaakahuoneella. Siellä ei meitä asetettu vaa’alle, saimme istuskella pöydän ääressä ja käteemme ilmestyi tuoppi.
Siirryimme Aurajoen toiselle puolelle, en ole ihan varma olimmeko sen jälkeen tois puol jokke vai täl pual jokke. Joka tapauksessa astuimme Fölin föriin, joka vei meidät Itämerelle. Ihan avomerta emme päässeet kyntämään, sillä jäimme pois jo Ruissalon Telakan pysäkillä.
Sieltä löysimme italialaisen pizzerian. Olimme onnistuneet saamaan komealla ulkomuodollamme ja kultivoidulla käytöksellämme tarjoilijatyttösten päät niin sekaisin, että meille kannettiin pöytään yksi ylimääräinen pizza. Emme langenneet houkutukseen.
Tutustuimme pikaisesti myös telakan muuhun ympäristöön. Ainakaan minulle ei valjennut miten tästä kolhoosista saataisiin milloinkaan taloudellisesti kannattava. Ehkä Håkans onkin ajatellut, että kun potkupalloseura Inter tuottaa mukavasti tappiota, niin on kiva saada sille seuralainen.
Palasimme takaisin mantereelle oikein laivalla förin asemasta. Mennen tullen näimme Ismon kaupunkiasunnon ja sen rannassa purjeveneen.
Päästyämme hengissä takaisin kuivalle maalle, kävelimme Pentti-Oskari Kankaan omistamaan rantamakasiiniin nauttimaan virvokkeita.
Aika paljon vähemmän menee juotavaa kurkusta alas nykyään verrattuna muutaman vuosikymmenen takaiseen kulutukseen.

13.6.18, keskiviikko:
Juha toi moottoriveneemme Nauvoon ennen puolta päivää.
Emme lähteneet ajelulle, vaan pakkasimme tavaramme ja lähdimme kotiin. Veimme Juhan ja koirat paluumatkallamme Airistolle.
Iltapäivällä polvi oli sen verran palautunut, että päätin lähteä kokeilemaan miten se reagoi suunnistukseen.
Polvi ei pahemmin oireillut metsän siimeksessä. Sen sijaan pää ei toiminut laisinkaan ja tein karmeita töppäyksiä yhden toisensa jälkeen.
En ihan kaikkea laittaisin korvien välin syyksi. Maasto ja kartta eivät oikein hyvin vastanneet toisiaan. Laskin, että tein noin seitsemän minuutin pummit. Vaikeaa siellä taisi olla muillakin. Sijoituin nimittäin sijalle yksitoista hiukan yli sadan osanottajan porukassa.

12.6.18, tiistai:
Tänään treenasin hieman nopeita solujani. Tein neljä kahden kilometrin vetoa kohtuullisella vauhdilla. Hieman alle kuusi minuuttia kilometrille. On se vaan vaikeaa ylläpitää tuota vauhtia näillä vuosilla.
Juoksun jälkeen vasen polveni oli ihan rikki. Juostessa siihen ei sattunut, mutta heti jälkeen alkoi aristaa. Siinähän on se kuluma. Kuluma ei tykännyt juoksusta. Olen hieman lisännyt juoksua ja näin elimistö kiittää.
Siirryn nyt pehmeämmille alustoille. Jos se ei riitä, lopetan koko homman.
Pääsin tänään tekemään hiukan puuhommia. Katkoin ja tein klapeiksi eilen kaatamani haavat. Kyllä niilläkin sauna lämpiää, vaikka ei niitä oikein tulipuina pidetä.
Illemmalla skrapasin ja maalasin saunan eteläseinää. Se oli päässyt aika huonoon kuntoon. Vähän niin kuin isäntänsä polvi.

11.6.18, maanantai:
Trump ja Korean pieni Rakettimies tapasivat Singaporessa. Tiettävästi eivät nauttineet Singapore Slingiä, koska Trump ei juo. Mahtaisiko hänestä tulla parempi poliitikko, jos hän ottaisi muutaman, sen sijaan että lähettelee lyhyitä typeriä viestejä kännykästään. Tosin Rakettimies juo ja runsaasti eikä hänestä ole tullut sen parempaa.
Minä en juonut enkä siten tullut paremmaksi missään suhteessa. Väsäilin kaikenlaista pientä täällä mökillä. Mitään vaikuttavaa en saanut jälkipolville aikaiseksi.
Kävin kokemassa riistakamerat, mutta niissä ei ollut mitään mainittavaa. Vaihdoin niiden paikkaa paremmin pyydystävään.

10.6.18, sunnuntai:
Eilinen ultrajuoksijoiden seuraaminen innosti meikäläistä niin, että lähdin juoksemaan pitkää lenkkiä.
Suunnistin kohti kirkonkylää ja käännyin noin kolmen kilometrin jälkeen etelään vanhalle Selmon tielle. Se on se alkuperäinen tie Nauvon pääsaaren läpi kirkonkylästä Korppoon suuntaan. Tien varrella oli Nauvon kaatopaikka, mutta se on ollut suljettuna jo vuosikymmeniä. Samoin tie on katkaistu ja kun viimeksi pyöräilin sen läpi, se oli paikoin pahasti metsittynyt.
Risteyksessä oli varttuneempi herrasmies latomassa lautoja kuivumaan. Pysähdyin ja tervehdin suomeksi, vaikka tiesin, että täkäläiset alkuasukkaat ovat ruotsinkielisiä. Mies puhui sujuvaa suomea ja kysyin tietääkö hän missä kunnossa on Selmon tie länteen nykyään. Kertoi sen olevan oikein hyvässä kunnossa, juosten ja pyörällä pääsee kyllä läpi.
Hän kysyi myös mistä olen lähtenyt liikkeelle. Kerroin olevani Sexnappasta.
Mies kertoi juosseensa paljon tätä lenkkiä mitä olin lähtenyt juoksemaan. Pituutta lenkillä on 16,8 kilometriä, hän kertoi.
Kysyin, vieläkö hän harrastaa juoksua. Sanoi sen jääneen, kun ikää on paljon ja kahdeksankymmentä vuotta tulee täyteen ensi vuonna. Kerroin olevani kahdeksan vuotta nuorempi ja että meidän poikasten on vielä harrastettava juoksemista. Toivotti keveitä kilometrejä ja erosimme.
Eipä ne viimeiset metrit enää kovin keveitä olleet, mutta juosten tulin lenkiltä kotiin.

9.6.18, lauantai:
Aamu oli kolea mutta urheasti poljin kaukaiseen metsään viemään riistakameran pyydystämään suurta saalista. Tosin sitä sutta tai ilvestä en ole vieläkään saanut satimeen.
Lounaaksi keitimme nauvolaisia uusia perunoita. Ne olivat vielä hieman vetisen makuisia hinnastaan huolimatta. Ne me söimme savustetun kirjolohen ja sillin kanssa. Perunat saivat näytellä vihannesten osaa.
Osin tuttu juoksuporukka lähti aamulla Kustavista kiertämään ison saaristokierroksen ulointa osaa. Lähdin heitä vastaan pyöräillen Pärnäisten lauttarantaan. Tulin yhtä lauttavuoroa liian aikaisin paikalle ja jouduin nauttimaan rannassa yhden oluen.
Kun lauttaa purkautui, niin sieltä löytyi yhdeksän juoksijaa ja kaksi huoltoautoa. Porukalla oli siinä vaiheessa takana jo viisikymmentä kilometriä. Otin heistä muutaman kuvan ja jututin tuttua huoltoporukkaa Mielisiin eli meidän mökin suuntaan lähtevän tien risteytyksessä.
Sovin heidän kanssaan, että seuraava huoltopysäys Sydänperän tienristeyksessä ja sitä seuraava meidän mökkitien risteyksessä. Lupasin tarjota siellä koko porukalle kylmää olutta. Minulla oli jääkaapissa sekä ykköstä että kolmoslaatua. Lämpötila oli tässä vaiheessa noussut jo lähelle kahtakymmentä astetta ja vain vannoutuneimmat oluen vastustajat jaksoivat vastustaa kylmän oluen kirpeää puraisua.
Noin kolmen kilometrin jälkeen porukka sai täyteen kuusikymmentä kilometriä ja siirtyivät sen jälkeen kirkonkylään saunomaan ja pitsalle.
Hurjaa porukkaa.
Iltapalaksi grillasin pekonia ja munia. Vihreääkin oli tarjolla, viinirypäleitä jälkiruuaksi. Ihan sellaista Välimeren terveellistä ruokavaliota emme noudata. Siksi tuskin tulemme elämään satavuotiaiksi. Mutta mieluummin olutta, pihviä, voita, kermaa ja suolaa kahdeksankymmentä vuotta kuin rehuja sata vuotta!

8.6.18, perjantai:
Harjoitusohjelmassani luki tänään lepo. Mutta kun olen tällainen ikuinen vastarannan kiiski, tein kovan vauhtikestävyysharjoituksen. Juoksin seitsemän kilometriä hiukan alle kuuden minuutin km-vauhtia. Syke ei noussut kovin korkealle, mutta jalat eivät vie nopeammin. Hidas hämäläinen!
Lenkin jälkeen lähdimme Nauvoon. Menomatkalla poikkesimme Airistolle ja laskimme Juhan kanssa veneen veteen. Se on aina hiukan helpompaa kuin syksyinen veneen nosto. Moottorikin surahti käymään ensimmäisellä kerralla. Juha lupasi lähteä illemmalla sen kanssa Turkuun hakemaan Annan töistä.
Nauvossa ei ensimmäisenä tarvinnut hyökätä ruohonleikkuuseen. Kuukauden mittainen kuiva kausi oli tehnyt tehtäväänsä ja ruohonleikkuu on tarpeetonta.
Kävin myös hakemassa riistakamerat metsästä. Toisessa oli sata kuvaa, suurin osa kurjista ja peuroista. Toisessa oli yli kuusisataa kuvaa. Kolmea lukuun kaikki olivat ottamatta huojuvista koivuista. Sain oppitunnin kameran sijoittelusta!
Mari tuli myös käymään mökillään. Hän täytti saunansa vesiastiat. Kun minä menin kastelemaan kukkia, vedentulo loppui. Ajattelin, että kuivuus oli tyhjentänyt myös porakaivomme, ensimmäistä kertaa kaivon historiassa. Kun kävin Marilta kysymässä saiko hän täytettyä astiansa, hän kertoi saaneensa ja että heillä oli ollut joitain ongelmia sähköjen kanssa.
Kun kävin ottamassa pumpun pistorasian seinästä ja käynnistämällä ja sulkemalla pumpun pari kertaa, ihme tapahtui ja vesi alkoi taas virrata. En kyllä käsitä missä oli vika, vesi ei varmasti ollut loppu, koska sitä riitti, kun kastelin letkun kanssa ahkerasti ympäristöämme.

7.6.18, torstai:
Asumme kolmekymmentä vuotta vanhassa paritalossa. Meillä on yksi asuinkerros ja iso vintti, jonne johtaa portaat alas katosta. Ne portaat ovat normaalisti ylhäällä kattopaneelin takana. Mutta sinne vintille voi viedä kaikenlaista tavaraa. Kuuden vuoden aikana sinne on kertynyt kohtuullinen määrä rojua. Se olisi pitänyt laittaa kierrätykseen tai kaatopaikalle, mutta vaimo ei anna.
Aamulla seitsemän jälkeen paikalle ilmestyivät eristeen levittäjät. Ensi ne laittoivat naapuritalon kuntoon ja sitten olimme me vuorossa. Kun eristekerros korotettiin paristakymmenestä sentistä puoleen metriin, niin tavaraa sinne meni kymmeniä kuutiometrejä. Vajaassa puolessa tunnissa täyttö oli tehty ja minä pääsin siivoamaan jälkiä.
Sitä eristevillaa oli kaikkialla. Tässä talossa ei ole sivuseiniä kattoon asti. Siinä on seinä ja katon välissä pieni rako. Siitä villan on kiva tulla ulos pihalle. Ja minun on mahdottoman kiva yrittää saada piha, portaat ja veranta puhtaaksi. Sen verannan kautta villa sinne ylös työnnettiin satamillisen letkun avulla.
Hauskinta oli avata olohuoneessa oleva kattoluukku, jonka kautta niitä tavaroita kuskataan ylös ja alas. Ikään kuin ihmisellä ei olisi elämässään parempaa tekemistä.
Kattoluukku aukesi kuten ennenkin. Tai sellaisella pienellä erolla, että ennen ei avatessa tullut lattialle säkillistä eristevillaa.
Aikanaan talo tuli lähes yhtä siistiksi kuin ennenkin. Siis ei ollenkaan siistiksi. Mutta jollakin tavalla asuinkelpoiseksi.
Kun homma valmistui ja olin yskinyt pahimmat pölyt keuhkoista, suoritin niiden lopullisen puhdistuksen parilla kylmällä oluella.
Olen siirtynyt juomaan Lidlin ykkösolutta. Tällä kertaa turvauduin astetta huonompaan, Olvin kolmoseen.

6.6.18, keskiviikko:
Pori Jazz valitsi viikko sitten toimitusjohtajakseen miehen, jolla on työhön kyllä soveltuva pätevyys, vaikka on kristillisdemokraatti ja uskovainen.
Eikä uskovaisuus sinänsä ole kovin raskas haitta, siitähän voi parantua.
Valitun toimitusjohtajan mielestä myös homous on jonkinlainen sairaus, siitä voi hänen mukaansa eheytyä ja parantua.
Kun mies antaa tällaisen syötön porilaisille lehtimiehille, niin siitähän kohu nousi.
Mies tuli miehekkäästi alueradion haastatteluun lausunnoistaan. Kuulin ne heti aamutuimaan. Hän soperteli jotakin sen suuntaista, että hänen sanomisiaan on tulkittu väärin. Mutta kovin voimakkaasti hän ei kiistänyt tätä joidenkin uskovaisten mielilausetta homoudesta eheytymisestä.
Pori Jazzin johtokunta kokoontui tänään hätäkokoukseen ja antoi potkut viikon vanhalle toimitusjohtajalleen. Miehekästä toimintaa!
Kristillisten ex-puheenjohtaja
Päivi Räsäsen mielestä nyt voisi olla jopa paikallaan selvittää, onko tapauksessa kyseessä uskonnollinen syrjintä.  Mikä ihme jakolinja tämä suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on. Että se ratkaisee kelpoisuuden tähän virkaan. Minusta se on kummallista.
Päivi on nyt hieman hakoteillä. Kyseessä ei ole virka. Toimitusjohtajan tehtävä on työtä, jossa pitää nauttia yhtiön hallituksen luottamusta. Jos sitä ei ole, työ loppuu välittömästi ilman irtisanomisaikoja. Pori Jazzin hallituksen mielestä homot ovat olemassa ja homoushan on varsin luonnollinen piirre kaikkialla eläinmaailmassa. Se ei ole sairaus eikä siitä niin ollen ole tarvetta parantua ja eheytyä.
Uskovaisuus sen sijaan on olotila, josta voi eheytyä.

5.6.18, tiistai:
Näin yöllä sellaista unta, että venäläiset tulivat itärajan yli tekemään metsätöitä, tai siis varastamaan puutavaraa. Heillä oli mukanaan tukkirekka ja metsätyökone. Kaatoivat parhaat tukkipuut ja lastasivat ne suoraan rekan kyytiin. Mukana oli kaksi diplomaattia, jotka rauhoittelivat paikallisia asukkaita. Saatuaan kuorman valmiiksi, nousivat autoihinsa ja kaasuttivat rajan yli takaisin Venäjälle.
Sen se meihin istutettu ryssänpelko teettää. Vaikka me kaikki tiedämme, että Putinin setä haluaa vain meidän parastamme. Ihan niin kuin isä Stalin aikoinaan.
Tänään sain vihdoin vintin siivottua. Tosin tavaroiden lajittelu pois heitettävien, kiertoon menevien ja säilytettävien tavaroiden suhteen on pahasti kesken.
Kun siellä vintillä on tullut nyt vietettyä monen monta tuntia, myös keuhkojen puhdistus pölystä, myyräkuumebakteereista ja sen sellaisista on kesken. Kävin pienellä juoksulenkillä, mutta vielä senkin jälkeen keuhkoputkessa tuntui olevan jotakin ylimääräistä.

4.6.18, maanantai:
Meidän taloyhtiössä asennetaan vintille lisäeristettä ensi torstaina. Se onkin tarpeen tällaisessa suoralla sähkölämmityksellä toimivassa talossa.
Meillä vintti on ollut käytössä. Varastona. Sinne on raahattu kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta tavaraa. Sitä olen nyt tuonut alas ihmisten ilmoille tarkistettavaksi. Aamu onkin parasta aikaa tähän työhön. Ylhäällä ei ole vielä hirvittävän lämmintä. Ja mikä tärkeintä, Ulla nukkuu eikä ole jarruttamassa roskikseen ja kierrätykseen vietävää tavaraa. Vaimo kun kuuluu siihen keräilijäihmisten laajaan joukkioon, joka ei luovu mistään. Ainahan sitä tavaraa voi tarvita – jos tulee sota tai jääkausi tai joku muu luonnonkatastrofi. Siis mitään ei pois heitetä.
Muutimme tänne viisi vuotta sitten. Ylhäältä löytyi pahvilaatikkoja, jotka on sinne viety silloin. Kukaan ei ole sisältöä kaivannut. Siis lienevät tarpeettomia. Osa lähti roskiin, osa kierrätykseen.
Treeniohjelmassani luki tänään lepo. Viime viikko meni hiukan harakoille ja päätin tehdä tänään huomisen lenkkini. Reipasvauhtinen kymppi. Juoksin sen kuuteenkymmeneen kolmeen minuuttiin myrskyisessä säässä.
Kun olin koko päivän touhunnut jotakin, niin lenkin jälkeen paukut olivat aika vähissä.

3.6.18, sunnuntai:
Aamulla sain kahviseuraa kahdesta koirasta. Ne olivatkin huomionkipeitä, kun olivat joutuneet olemaan peräti kahdeksan tuntia ilman ihmiskäden hellää kosketusta. Onneksi tämänikäinen ihminen ei enää kaipaa jatkuvaa koskettelua.
Paitsi kesällä punkkiaikaan! Löysin nimittäin itsestäni yhden punkin. Se oli sellainen pienen pieni nymfi, joka oli pureutunut navan viereen. Paikka oli niin hankala, etten saanut sitä itse pois. Herätin Ullan, joka lassosi sen ja veti irti.
Koirat haettiin pois aamutuimaan ja sen jälkeen lähdin Suomusjärvelle keskimatkan aluemestaruuskilpailuun. Kyseessä oli siis suunnistus. Matkaa oli vain hieman yli kaksi kilometriä. Maasto oli pienipiirteistä kangasmaastoa ja supat sekä mäet vaihtelivat maastossa. Niitä on vaikeaa hahmottaa kartalta milloin ylämäki vaihtuu alamäeksi.
Kun sain kartan käteen, totesin että ykköselle on mentävä hiljaa ja tarkasti. En pystynyt lukemaan rastia ennen ollutta notkoa ja menin rastin ohi vierestä. Pari minuuttia hukkasin siinä aikaa ja sen myötä kilpailu oli ohi hyvän sijoituksen suhteen.
Loppu meni ihan kohtuullisesti. Sijoitus valui keskivälin heikommalle puolelle ja voittajalle hävisin viisi minuuttia.
Oheisesta
LINKISTÄ voit seurata etenemistäni metsässä.

2.6.18, lauantai:
Palasimme taas takaisin kaupunkiin.
Talo oli paikallaan ja tavarat sisällä koskemattomia. Ihan kuten tavallisesti.
Olisi voinut olla toisin. Meillä oli nimittäin viime keskiviikkona äkkilähtö mökille. Siinä kiireessä oli jäänyt pihaovi raolleen, se oli tuulihaan varassa verannan tuuletusasennossa. Sitä kautta olisi vorot päässeet mukavasti sisään tyhjentämään talon. Mitään arvokasta meillä täällä ei – koska itse olimme poissa.
Kerroin naapurille tapahtuneen. Hän sanoi eilen illalla huomanneensa, että ovi oli raollaan. Ihmetteli hiukan koska ei ollut meitä nähnyt pariin päivään. Sanoin, että kun seuraavalla kerralla huomaa kahden seniilin törttöilleen, niin voisi käydä työntämässä oven lukkoon.
Saimme seuraksemme kaksi hoitokoiraa. Hyvin rauhallisia ne olivat, helle tekee tehtävänsä myös näille otuksille.

1.6.18, perjantai:
Kesäinen toukokuu vaihtui kesäkuuksi. Ja kesä jatkuu, vaikka täällä saaristossa kolea merituuli hiukan jäähdytti ilmaa.
Pientä askartelua edelleen, rantavaja, jonka perustus on tehty huonosti tai paremminkin jätetty tekemättä, vaatii joka kevät pientä säätämistä. Ei muuten, mutta ovi olisi kiva saada auki ja kiinni.
Kävimme kirkonkylässä. Syömässä, emme kaupassa. Ulla söi maksaa, minä sain maksaa. Vaikka söinkin pihvin.
Jälkiruuaksi tein pari tuntia vesakon poistoa tien pielestä. Hiki tuli. Punkkitarkastuksessa homman jälkeen en löytänyt yhtään punkkia, vaikka möyrin koko ajan heinikossa ja pusikossa.
Illalla kahdeksan jälkeen alkoi keittiön seinältä kuulua koputusta. Koska emme odotelleet vieraita, epäilimme tikkaa. Sellainen sieltä löytyikin, hakkasi tietään sinitiaisen pesään. Hätistin tikan pois ja ruuvasin laudan tiaisenpesän kulkuaukon eteen. Jätin siihen tilan tiaisen kulkea. Tintit palasivat takaisin syöttämään jälkikasvuaan. Mutta myös käpytikka tuli takaisin. Parin yrityksen ja hätistelyn jälkeen se ei enää palannut ja rauha palasi tiaisten pesälle.
Päivän hyvä työ tuli tehtyä. Vai tuliko sittenkään. Myös tikalla saattoi jälkikasvu odotella meheviä paisteja!

31.5.18, torstai:
Eilen tulomatkalla Nauvoon poikkesimme Motonetissä ja sieltä tarttui vaatteisiin akkukäyttöinen perämoottori. Hinta oli alle kaksisataa, joten ei siltä kauheasti voinut odottaa ominaisuuksia.
Käänsin jo eilen veneen oikein päin ja työnsin sen veteen. Itse asiassa en työntänyt sitä veteen. Vesi oli kuusikymmentä senttiä normaalia alempana ja laskin veneen saveen.
Tänään vesi oli sen verran noussut, että sain veneen liikkeelle ja asensin siihen moottorin ja latasin akun.
Kiersimme Ullan kanssa Lammassaaren. Vene lipui täysin äänettömästi ja pääsimme aivan vesilintujen lähelle ennen kuin ne lähtivät lentoon. Näimme lahdella kolme silkkiuikkua, niitä ei ole täällä näkynyt vuosiin. Tai sitten emme ole niitä nähneet kun olemme liikkuneet meluavalla moottoriveneellä.
Olimme iloisesti yllättyneitä sähkömoottorin ominaisuuksista. Se työnsi nelimetristä Terhiä kohtuullista vauhtia. Maksimissaan nopeus oli Garminin mukaan yli kuusi kilometriä tunnissa eli sellaista reipasta kävelynopeutta.
Yksi istuttamani tammen taimi on kuihtunut ja vaihdoin sen uuteen taimeen. Muut istuttamani puun taimet jaksavat oikein hienosti. Olen niitä ahkerasti kastellut näinä helteisinä ja sateettomina päivinä. Samoin olen kastellut perunapeltoamme. Sitä johon istutin kaksitoista perunaa. Ensimmäiset ovat jo työntäneet vihreää maan pinnalle. Jokohan pian pitää ruveta niitä multaamaan?

30.5.18, keskiviikko:
Olin luvannut sisarelleni laittaa hänen pihakeinunsa istuttavaan kuntoon hänen mökillään Hirvensalossa. Kävin aamulla hakemassa puutavaran Byggmaxista ja puolen päivän aikoihin ajoimme Ullan kanssa työmaalle.
Ilma oli hieno, tuuli ei sopinut ja aurinko porotti suoraan selkänahkaan.
Vaihdoin laudat istuimeen ja selkänojaan ja vahvistin rakenteita muutenkin. Tällaisen kakkosluokan kirvesmiehen tekemäksi siitä tuli hyvä. Ulkonäkö ei ehkä tyydytä kaikkein vaativinta silmää, mutta tukeva siitä tuli.
Oma tukevuus sen sijaan on nykyään huterolla pohjalla. En tarkoita fyysistä tukevuuttani, se on juoksijalle yli sallitun rajan.
Kuukauden verran minulla on heittänyt päästä. Siis huimannut ja tasapaino on ollut hakusessa. Kun liikkuu, ei ole mitään ongelmia. Mutta kun on paikallaan ja katsoo sivulle tai ylös, niin johan alkaa heiluttaa.
Saattaa tätä huojuntaa olla ollut kauemminkin, mutta olen voinut sekoittaa sen alhaisen verenpaineen aiheuttamaan ongelmaan. Jos nousen aamulla ylös nopeasti, niin vintti pimenee. Mutta kun istuu muutaman sekunnin ennen nousemista, ei ole mitään ongelmia.
Kyseessä lienee joko asentohuimaus tai sitten ongelma tasapainoelimissä.
Jos se on asentohuimaus, niin sen pitäisi mennä ohi itsestään ajan kuluessa.
Valitettavasti oireet sopivat paremmin vanhenemiseen liittyvään tasapainoelinten kalkkeutumiseen. Ei ihmisen pitäisi elää näin jumalattoman vanhaksi, alkaa tulla kaikenlaista kremppaa.
Ei näitä ongelmia ollut silloin kun miesten keski-ikä oli noin viisikymmentä vuotta. Biologisesti riittävä elinikähän on se, että tekee jälkikasvun ja hoitaa niitä niin kauan, että ne pystyvät itse lisääntymään ja hoitamaan oman jälkikasvunsa.

29.5.18, tiistai:
Kävin aamulla juoksemassa. Piti jousta reipas kymppi, mutta juoksu ei kulkenut ja hölkkäsin kuusi kilometriä. Viime viikon tekemiset painoivat jaloissa ja kropassa.
Ilta kului ruoka ja juomaa tankatessa ja korttia pelatessa. Ne sujuivat paljon paremmin kuin juokseminen!

28.5.18, maanantai:
Uusi viikko alkoi ja parantelin ruhjoutunutta kättäni.
Ainoa hyödyllinen teko oli se, että kävin läheisessä monopolimyymälässä täydentämässä nestevarastojani. Nämä nesteet eivät kyllä kuluneet eilisellä rogaining-lenkillä.
En sitten tiedä, pitäisikö olla ylpeä vai vajota maan rakoon käynnin jälkeen.
Myymälähenkilökuntaan kuuluva nimittäin totesi, että sitä on sitten löydetty takaisin metsästä ja kyseli, että miten vammautunut käteni jaksaa.
On se vaan niin raskasta olla kuuluisa… ;)

27.5.18, sunnuntai:
Viime keskiviikkona kirjoitin, että kaivamalla kanava Saharan sisäosiin ja johtamalla sinne merivettä, voitaisiin alentaa meren pintaa yli metrillä. Jutun tekijä ei ollut matemaatikko vaan lehtimies. Meren pinnan lasku toteutuisi jos uuden meren syvyys olisi kolme kilometriä. Todellisuudessa sen syvyys olisi vain yli sata metriä. Täten meren pinnan laskuksi tulisi vain muutamia senttejä. Ei pitäisi uskoa painettuun sanaan!
Tänään suunnistettiin kymmenes Turku Rogaining Sprint. Olen ollut joka kerta mukana ja hallinnut omaa sarjaani H65 viime vuosina. Kolme kertaa olen sarjan voittanut, kerran jäänyt toiseksi ja kerran kolmanneksi. Tänä vuonna tuli jälleen voitto, vaikka se oli työn ja tuskan takana.
Työtä teetti kuumuus, pari-kolme virhettä rasteilla ja ilmeisesti päin prinkkalaa tehty reittisuunnitelma. Tuskaa tuotti se, että väsyneenä kaaduin kompastuttuani polulla juurakkoon. Ilmalennon jälkeen ensimmäisenä maata kosketti vasemman käden kämmen ja siihen tuli mahtava verta vuotava ruhje. Verta tuli melkoisesti, mutta sen verran punaista jäi suonistoon, että pääsin juosten maaliin.

26.5.18, lauantai:
Olen täällä mökillä tehnyt pari päivää ympäristötöitä.
Tien varsi on ollut perkaamatta vuosikymmeniä ja pöhelikkö alkaa jo estää ajamisen perille. Etupäässä siinä on villiintyneen kirsikan, haavan ja vaahteran taimia sikin sokin tiiviinä pensastona.
Sen lisäksi olen istuttanut tammen ja koivun taimia tontillemme. Koivun taimia meni maahan neljä ja tammen taimia hieman enemmän. Sen verran ainakin jälkimmäiset ovat hidaskasvuisia, että saa nähdä kuinka suuriksi ne kasvavat ennen kuin itse siirryn tuhkattuna lannoittamaan kasvustoa.
Illaksi palasimme takaisin kaupungin hulinoihin. Vaikka eihän täällä meidän asuinalueella hulinoi muut kuin metsä eläimet!
Yöllä taas näin unia. Yhden muistan. Meille oli otettu kotieläin. Tällä kertaa se oli sammakko, ei siis koira. Sammakko oli uros. Se toi aina välillä kylään toisen sammakon, naaraan. Ja ne suorittivat mitä sammakon kuuluu suorittaa. Suorituksen jälkeen jotkut naaraat räjähtivät kappaleiksi.
Nyt olisi Freudilla selitettävää!

25.5.18, perjantai:
Valtionkirkkomme uusi pääjohtaja Tapio Luoma perää uskoa. Hänen mukaansa ihmisen ei pitäisi analysoida Jumalaa ja hänen mahdollista olemassaoloa järjen avulla. Pitää uskoa. Johan nimikin sen sanoo – uskonto. Pitää luottaa johdon sanaan, Jumala on olemassa.
Tästähän tulee melkein pyramidihuijaus mieleen. Kansalta kerätään rahat johonkin hyvältä tuntuvaan asiaan ja pomot kylpevät rahassa. Kunnes oikeus määrittelee rikoksen raskauden ja passittaa kärkimiehet vankilaan.
Olisiko syytä epäillä, että uskontojen perimmäinen tarkoitus on kerätä rahaa kansalta. Johan katoliset aikoinaan vakuuttivat: kun kolikko kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa.
Pitäisikö nostaa syyte pyramidihuijauksesta?

24.5.18, torstai:
Tultiin jo eilen mökille jatkamaan kevätkunnostusta. Tai eihän täällä koskaan ole kyse pelkästä kevätkunnostuksesta. Pari sataa vuotta vanha kiinteistö vaatii jatkuvaa huolenpitoa ja tontti myös hoitoa ja kunnostusta. Kun ensimmäinen vaimoni ei juuri pysty mihinkään työnteolta vaikuttavaan aktiviteettiin, työt jäävät minun kontolleni.
Harrastukset haittaavat töitä ja ihmisluonteeseen kuuluva laiskuus vahvistaa sitä, että kaikki on rempallaan. Se ei minua juuri haittaa. Näkö kun on heikko, kuulo olematon ja kauneusarvoista en juuri perusta.
Eikä epäsiisteys ja puutteelliset olot myöskään vaimoa ahdista, hän tänne haluaa tulla vuodesta toiseen. Minä olisin jo myynyt mökin ja ostanut esimerkiksi asuntoauton. Sillä voisi ajaa minne huvittaa ja unohtaa ruohonleikkuu ja saunapuiden teko.
Tänään ohjelmassa oli kaksi kertaa kahdeksan kolmensadan metrin vetoa. Vetojen oli välissä sata metriä palauttavaa kävelyä. Kahdeksannen vedon jälkeen sai levätä oikein viidensadan metrin kävelyllä. Kahdeksan ensimmäisen vedon keskiarvo oli 1.28 ja viimeisten 1.24. Eli lenkki tehtiin oikeaoppisesti loppua kohti kiihdytellen. Keskiarvo oli kolme sekuntia nopeampi kuin kaksi viikkoa sitten tehty kahdentoista vedon treeni.
Nopeat lihakset olivat hiukan vetreytyneet, kun niille antoi kyytiä. Taitaa se kuntokin olla nousussa kun vanhaa kroppaa on tosissaan kiusattu.

23.5.18, keskiviikko:
Saharan erämaasta 155 000 neliökilometriä on tuntuvasti merenpinnan alapuolella. Noin 700 miljoonaa vuotta sitten Saharassa oli nykyistä Välimerta hieman pienempi sisämeri. Kun Saharan meren yhteys Atlantin valtamereen geologisten mullistusten myötä katkesi, Saharan meri kuivui, alue muuttui savanniksi ja lopuksi hiekkaerämaaksi.
Kaivamalla Panaman kanavaan verrattuna jonkun verran lyhyempi vesitie valtameristä Saharaan syntyisi 155 400 neliökilometrin suuruinen sisämeri, joka alentaisi maapallon merien pintaa noin 1,3 metrillä eli suurin piirtein saman verran kuin napa-alueiden sulamisen on laskettu nostavan meren pintaa.
Koska merenpinnan nousu USA:n osavaltioista uhkaa eniten Floridaa, Floridan kuvernöörin kannattaisi ehdottaa, että Yhdysvaltain hallitus tarttuisi aloitteeseen rakentaa kanava sisämeren muodostamiseksi. Yhdysvallat voisi ehdottaa YK:n yleiskokoukselle, että Saharan täyttämisestä merivedellä tehtäisiin pikaisesti uusi tutkimus ja että YK kustantaisi kanavan ja voimalaitoksen rakentamisen.
Hankkeen pitäisi kiinnostaa melkein kaikkia maita:
Triljoonien arvosta kiinteistöjä voitaisiin suojella tuholta maailman rannikoilla.
Saharan meren tuoma lisähaihtuminen toisi vallitsevien koillistuulten avulla paljon kaivattua pilvisyyttä ja sadevettä Lähi-itään ja Lounais-Aasian aroille.
Lisäpilvisyys heijastaisi jonkun verran enemmän aurinkoenergiaa avaruuteen ja hidastaisi näin ilmaston lämpiämistä.
Vesivoimala Saharan täyttämisen yhteydessä toisi energiaa 30-40 vuodeksi kokonaisen maan tarpeisiin.
Kanavan ja vesivoimalan rakentamisen kustannukset olisivat pienenpieni murto-osa siitä, mitä maailmanlaajuinen tulviminen tulisi maksamaan.
Jarruttaisi (ja pysäyttäisi?) napajäätiköiden sulamista.
Tuossa on lueteltu positiiviset asiat sisämeren muodostamiseksi. Mutta pitäisi myös selvittää negatiiviset asiat ennen päätöstä!

22.5.18, tiistai:
Tänään harjoitusohjelmassani luki rento 8 km, km-aika 6.15. Nämä rennot lenkit alkavat sujua kohtuullisesti. Ei ehkä vielä rennosti, mutta kun keskisyke oli vain niukasti yli alakynnyksen, niin hyvään suuntaan tässä ollaan menossa.
Ennätykseni maratonilla on niukasti alle neljä ja puoli tuntia yhdeksän vuoden takaa Enzo Ferrari maratonilla. Kaiken lisäksi se on alamäkimaraton. Lähtöpiste on kuusikymmentä metriä maalia korkeammalla. Mutta tavoite Vantaalla on kuitenkin sen ajan parantaminen.
Urheilupainotteinen päivä huipentui illalla Satarastien järjestelytehtävissä. Lopuksi pääsin hakemaan metsästä kuusi rastia.
Mutta täällä Liedon Parman riveissä en ole saanut tehtäväkseni toimia ratamestarina. Mynämäellä niitä kertyi parikin parhaimpana kesänä. Ratojen laatiminen ja maastoon tutustuminen olisi kyllä ihan mielenkiintoista työtä. Mutta aikaa siihen kuluu runsaasti, ainakin kolme päivää yhtä kisaa kohti.
En ole ääneen murehtinut lietolaisille tätä luottamuksen puutetta kykyihini!

21.5.18, maanantai:
Eilen illalla tein juuri ennen nukkumaan menoa päivittäisen espanjan läksyni. Nukahdin siitä huolimatta (tai sen takia) heti. Näin unia kuten kaikkina öinä. Heräsin neljältä ja unessa olin kertaamassa espanjan sanoja. Jatkoin uniani ja lopullisesti heräsin hiukan ennen seitsemään. Jälleen olin unissani opiskelemassa espanjan kieltä.
Ainoa ihmetys on se, että huolimatta öisistä opiskeluistani, nämä uuden kielen sanat eivät vaan tunnu jäävän muistin lokeroihin. Mutta en vielä heitä kirvestä kaivoon. Enkä edes kännykkääni, joka minua patistaa lukemaan päivän sanaa.
Jatkoin mökin huoltamista. Maalasin vieraskämpän kerrossängyn toiseen kertaan. Ajoin nurmikot. Istutin Ullan mukanaan tuomia kukkia. Kävin viemässä riistakamerat metsään.
Iltapäivällä lähdimme takaisin kaupunkiin, poikkesimme Annan luona viemässä sinne moottorisahan ja tervehtimässä koiria.
Kun emme viitsineet tehdä enää ruokaa itsellemme, ajoimme Kaarinassa Heselle. Söimme runsaan ja epäterveellisen aterian.

20.5.18, sunnuntai:
Eilen juoksin aamulla reippaan kahdeksan kilometriä. Tänään oli vuorossa viikon pitkä, kahdeksantoista kilometriä hissukseen. Alkoi askel lopussa painaa, ilmeisesti suurin syy oli se, että aamulla paino oli kilon vähemmän kuin eilen. Eli kärsin jonkinlaisesta nestevajauksesta.
Lenkin jälkeen lähdimme Nauvoon. Siellä toimin ensin putkimiehenä, kun keittiön lavuaarin vesilukko hajosi. Osat eivät oikein sopineet ja asennuksesta tuli väliaikainen. Jos liitos ei vuoda, niin väliaikaisuus saattaa jatkua kauan.
Sitten kävin keräämässä kaksi riistakameraa metsän siimeksestä.
Paikka oli hyvä, sillä lajeja näkyi runsaasti. Jo mennessäni näin kameran vieressä kurjen ja supin. Niiden lisäksi laite oli taltioinut kauriita, ketun, jäniksen ja yhden tunnistamattoman linnun. Se muistutti kovasti pingviiniä, mutta se saattaa olla virheellinen tulkinta.

19.5.18, lauantai:
Tänään matkustimme Tampereelle.
Amalia täytti kymmenen vuotta, mahdottoman nopeasti ne vuodet vierivät.
Meillä oli mukana Maija, joka on Amalian kummitäti.
Nämä kekkerit olivat varttuneemmalle väelle ja paikalla oli tuttu porukka Tiinan suvun puolelta. Yksi uusi jäsenkin tavattiin, kahden kuukauden ikäinen poikalapsi. Hän on Amalian serkku.

18.5.18, perjantai:
Saimme taas tänään seuraa kahdesta koirasta. Tein niiden kanssa pari päivälenkkiä. Ruokaa ei muistettu antaa mukaan, mutta jääkaapissamme oli paljon sellaista ruokaa, jota voi syöttää koirille. Kuten grillattua porsaan sisäfilettä, makkaraa ja grillattua kanaa, jotka olivat jääneet meiltä yli viikolla. Koirat vaikuttivat tyytyväisiltä, mutta emäntä epäili että huomenna eivät tavalliset koiran nappulat taida tehdä kauppaansa.
Illalla Maija tarjosi talkoolaisilleen päivällisen Sergiossa. Ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi ja seura vieläkin parempaa. Kävimme vielä ottamassa yhdet Koululla ja sen jälkeen palasimme kipin kapin kotiin huolehtimaan hoitolapsistamme.

17.5.18, torstai:
En uskaltanut enää tänään lähteä suunnistamaan, kun en osaa. Juoksin vitosen kuuden minuutin km-vauhtia. Lämmintä oli, mutta iltapäivällä tilanne muuttui. Hellejakso päättyi komeaan salamointiin ja taivaalta tuli vettä.
Siihen päättyi kuuden päivän hellejakso, pisin mitattu Suomessa milloinkaan.
Tänään päättyi myös polvihousupoikien taistelu maailmanmestaruudesta Tanskan maalla. Suomi voitti siellä leikkipeleissä USA:n ja Kanadan, mutta hävisi ensimmäisen tosipelin. Sen sijaan voitetut USA ja Kanada voittivat omat pelinsä ja jatkavat kohti kultamitalipelejä.
Mikä minusta on käsittämätöntä, on se, että nämä kiekon kanssa leikkivät poikaset tienaavat enemmän kuin pörssiyritysten toimitusjohtajat. Kansantalouden kannalta nämä toimarit ovat jonkin verran arvokkaampia kuin jääkiekkoilijat.
Mutta jo roomalaiset aikoinaan totesivat, että kansa ei muuta tarvitse kuin leipää ja sirkushuveja. Silloin niillä ei ole aikaa eikä haluja arvostella johtavan ryhmän väärinkäytöksiä ja sikailuja.

16.5.18, keskiviikko:
Australian kansallisen yliopiston tähtitieteilijät ovat löytäneet nopeimmin kasvavan mustan aukon koko universumissa. Aukon massan arvioidaan suurenevan kahden auringonmassan verran vuorokauden aikana. Tutkijat arvioivat, että löydös on massaltaan suurin piirtein 20 miljardia kertaa Auringon massan verran. Supermassiivinen musta-aukko on niin etäällä Maasta, että aukko näkyy planeetallemme sen kokoisena kuin miltä se näytti 12 miljardia vuotta sitten, jolloin maailmankaikkeus oli vasta hyvin nuori.
Jos tämä hirviö oli jo silloin noin valtava, niin millaiseksi se on ehtinyt kasvaa tähän mennessä.
Tiedemiehet väittävät maailmamme kasvavan jatkuvasti. Mutta eikö tällainen musta aukko, joka kasvaa kasvamistaan, ala vähitellen vetää kaikkeutta puoleensa ja nielaise koko maailman massan itseensä?
Minä väitän, että sadan miljardin vuoden päästä kaikki materia on yhdessä mustassa aukossa. Sen jälkeen historia alkaa taas toistaa itseään. Synnymme uudelleen 114 miljardin vuoden päästä – jos hyvin käy!
Minunkin pitäisi syntyä uudelleen ja oppia suunnistamaan. Eilen Turku-Rasteilla töppäilin enemmän kuin lääkäri määrää.
TÄSTÄ LINKISTÄ näet kauniit kiemurani!

15.5.18, tiistai:
Sietämätön helle jatkuu edelleen. Tänään lämpömittari näytti jo yli kolmeakymmentä astetta. Virallinen lukema Turun alueella jäi hieman alle tämän rajan.
Ilta sujui Satarastien järjestelytehtävissä. Minulle oli annettu vaativa tehtävä ohjata autot parkkialueella järjestykseen. Siinä pieni ihminen pääsi näyttämään suuruutensa.
Helteen takia osallistujamäärä oli normaalia vähäisempi, joten autot mahtuivat hyvin kentälle. Ei ollut tarvetta simputtaa edes niitä onnettomia kuskeja, jotka jättävät pari metriä tyhjää tilaa viereiseen autoon. Lopuksi pääsin sentään maastoon keräämään rastilippuja pois. Maali suljettiin klo kahdeksalta ja laitoin viimeisen rastin viittä yli kahdeksan reppuuni.
Tai siis kassiini, en ollut muistanut ottaa reppua mukaani. Suunnistaminen oli hiukan vaikeaa, kun toisessa kädessä oli kassi ja toisessa kartta ja kompassi.

14.5.18, maanantai:
Palasimme takaisin kaupunkiin kohtuullisen lämpimässä säässä.
Hellettä pääsi mukavasti pakoon ilmastoituun elokuvateatteriin. Kappaleen nimi oli Stalinin kuolema. Siinä kerrottiin mitä sitten tapahtui kun isä aurinkoinen, Josef Stalin, kuoli.
Venäjällä ja varsinkin Neuvostoliitossa ihmiset olivat uusiutuva luonnonvara ja niinpä niitä ammuttiin suruttomasti ilman sen suurempia tunnontuskia.
Elokuvan mukaan Stalin sai aivoverenvuodon eikä silloinen johtoryhmä vaivautunut kutsumaan lääkäriä paikalle. Tosin niitä ei Moskovassa pahemmin ollut, kun Stalin oli kaikki mestauttanut.
Kun Stalin saatiin viimein vainajaksi, alkoi taistelu siitä kuka perii vallan. Berija oli ehdoton ykkönen ja alkoi jatkaa Stalinin viitoittamaa tietää. Mutta muut olivat eri mieltä ja teloittivat Berijan ilmoitusluontoisessa oikeudenkäynnissä.
Mikään ehdottoman tarkka dokumentti ei elokuva ollut, mutta antoi kyllä selkeän kuvan vaaroista, jotka liittyivät elämiseen Stalinin ajan Neuvostoliitossa.
Elokuvan jälkeen siirryimme jokirantaan tutustumaan kansipaikkoihin. Illan päätimme Samppalinnan terassilla.

13.5.18, sunnuntai:
Äitienpäivä mökillä, taisi olla vuosisadan lämpimin Äitienpäivä. Siihen auttoi, että tämä päivä on nyt niin myöhään kuin suinkin on mahdollista. Mutta tarvittiin siihen muhkea helleaaltokin.
Vein poikieni äidin syömään Lomanauvon ravintolaan. En ollut sentään varannut koko ravintolaa meille, mutta ainoat asiakkaat olimme. Palvelu oli hyvää ja ruoka myös. Äiti söi grillipihvin ja minä silakat.
Illansuussa vein riistakameran Sydänjärven suuntaan. Kun tulin metsästä paikalle tuli myös alueen omistaja kylvämään kevätvehnää pellolleen. Kerroin mitä olin tehnyt ja sanoin, että pitänee varmaan kysyä maanomistajan lupakin kameralle. Hän kysyi, että mitä yritän saada kuvatuksi. Kerroin, ettei sillä nyt ole niin väliä, mutta kauriit ja hirvet lähinnä kiinnostaa.
Hän neuvoi minulle paikan missä voisi saada kuvatuksi myös susia ja ilveksiä. Kiitin tiedosta ja hain kameran pois ja vein sen uuteen paikkaan. Se vaikutti lupaavalta, kun tullessani näin paikalla kaksi kaurista ja kaksi kurkea.
Lupasin lähettää maanomistajalle tiedot elukoista, mitä kameraan tallentuu!

12.5.18, lauantai:
Tänään oli kesän lämpimin päivä ainakin täällä Nauvossa. Ja minun ohjelmassani luki pitkä lenkki. Kaksi tuntia ja kuusitoista kilometriä. Vettä oli mukana puoli litraa, se taisi olla hiukan liian vähän.
Muuten päivä sujui leppoisasti pikku hommia askarrellen. Jatkoin puusavotta ja ajoin nurmikot ensimmäisen kerran tänä kesänä.
Illalla lämmitimme saunan ensimmäisen kerran tänä kesänä. Saunan jälkeen oli hienoa istuskella ilta-auringossa, kun ilma oli samaa luokkaa kuin parhaimmillaan heinäkuussa.
Loppukesällä ei sentään kuule käen taukoamatonta kukkumista. Kun käväisin aamuyöllä puoli neljän aikoihin ulkosalla, niin se pahuksen käki oli jo aloittanut viserryksensä.

11.5.18, perjantai:
Lähdimme taas heti aamupäivällä kohti Nauvoa.
Ulla pelkäsi, että lauttarannassa on valtava ruuhka kesäisen sään ja pitkien pyhien takia.
Mitä vielä, isolautta ei tullut kuin puoliksi täyteen, vaikka ennen meidän lähtöä oliollut puolen tunnin tauko.
Lämpötila nousi täällä saaristossakin yli kahdenkymmenen asteen. Harvinaista herkkua toukokuussa! Kävin ensimmäiseksi tarkistamassa riistakameran kuvat. Olin säätänyt sen herkemmälle kuin ennen ja laitteessa oli kuvia toista sataa. Ainoastaa kahdessa oli kauris laukaissut kameran, muut olivat ilmeisesti tuulen huojuttaman puun oksien aiheuttamia laukaisuja.
Iltapuhteeksi kärräsin halkaistut saunapuut saunalle ja pinosin ne. Hiki siinä auringonpaisteessa tuli, vaikka hissukseen töitä tein. Vein ensin pinosta kuivaneet puut saunalle. Siinä pinoa purkaessa sisiliskot tulivat esille ihmettelemään tekosiani. Parhaimmillaan näin niitä liskoja neljä kappaletta yhtä aikaa.
Maanantaina kuulin ensimmäisen kerran käen kukkuvan. Tänään sitä ääntä kuuli jatkuvasti koko illan!

10.5.18, torstai:
Tänään ohjelmassa luki vauhtileikittely. Kaksitoista kappaletta kolmensadan metrin vetoa sadan metrin kävelypalautuksella. Tavoitevauhti vedoilla oli 4.30 km-vauhtia. Se tarkoittaa ajassa noin 82 sekuntia.
Tein vedot Biolinjan suoralla. Tuuli oli varsin voimakas, joten joka toinen veto tapahtui myötätuuleen, joka toinen vastaiseen.
Edes myötätuuleen en päässyt tavoitteeseen, vaikka juoksin vedot lähellä omaa maksimiani.
Olen siis toivottoman hidas. Keskiarvoksi vedoille tuli 89 sekuntia. Kaiken lisäksi matka on mitattu Garminin mittarilla ja se antaa hiukan liian positiivisen tuloksen.
Ikäluokkani parhaat juoksevat maratonin samaa vauhtia kuin minä juoksen nuo vedot. Matka maailman huipulle on siis pitkä, vaikka olenkin yhä edelleen maailmantilaston viides kuuden tunnin juoksussa tänä vuonna. Siis omassa ikäryhmässäni, en sentään koko tilastossa.

9.5.18, keskiviikko:
Tätä espanjankielen opiskelua olen jatkanut ahkerasti. Hiukan käy kateeksi länsieurooppalaisia opiskelijoita. Kielissä, jotka perustuvat latinalaiseen sanavarastoon, on lukemattomia samantapaisia sanoja. Jopa englantilaisilla, vaikka ovatkin karanneet kauas latinasta, on runsaasti samoja sanoja.
Tältä pohjalta ihmetyttää englantilaisten ja amerikkalaisten laiskuutta oppia muita kieliä. Heille se on paljon helpompaa kuin meille ugrilaisen kielipohjan omaaville.
Kaikista vaikeuksista ja huonosta kielipäästä huolimatta aion oppia tämän pahuksen kielen.
Päivällä lämpötilat ovat nousseet yli kahdenkymmenen asteen. Olen jo kahtena päivänä päässyt juoksemaan T-paidassa ja shortseissa. Täällä Suomessa pukeudun kyllä lämpimämmin kuin Kanarialla. Siellä kun lähden aamulenkille, niin usein lämpötila on jotain 14-16 astetta. Eikä tulisi mieleenkään pukea päälle pitkiä vermeitä. Mutta täällä pohjoisessa samassa lämpötilassa pistän päälleni pitkähihaisen paidan ja pitkät housut.
Ei voine kutsua kovin johdonmukaiseksi toiminnaksi.

8.5.18, tiistai:
Kävin tekemässä hankintoja kesämökin tarpeisiin. Tärkein niistä oli ehdottomasti uusi riistakamera. Ostin oikein testivoittajan. Testin mukaan sillä saa kiiltokuvamaisia otoksia metsän eläimistä. Saa sitten nähdä mikä on karu totuus.
Ostos oli sen testivoittajan karvalakkiversio. Sellainen, joka ottaa kuvia ja tallentaa ne omaan muistiinsa. Tai siis muistikorttiin.
Tuplahinnalla olisi saanut version, joka lähettää kuvat ja filmit suoraan kännykkään vaikka maapallon toiselle puolelle.
En sentään sellaiseen hairahtunut. Laitteen lisäksi olisi pitänyt hankkia uusi sim-kortti. Sen vuosikustannukset olisivat olleet luokkaa sataviisikymmentä euroa.
Vaikka olemme luvanneet pojillemme kuluttaa heidän perintöosuutensa ennen poislähtöämme, mieluummin kannan rahani ravintoloihin ja matkatoimistoihin kuin Telialle!

7.5.18, maanantai:
Kun työt olivat kesken, niin heräsin jo puoli kuudelta.
Seitsemän jälkeen olin työmaalla ja aloin halkoa puuta klapeiksi. Käki oli myös hereillä heti maanantaiaamuna. Silläkään ei tainnut olla kostea viikonloppu.
Kun olin saanut jo katkaistut puut halottua, jatkoin sahaamista. Puun alaosa oli halkaisijaltaan 40 senttiä. Siinä oli sahaamista pienellä sähkösahalla.
Puolen päivän aikoihin puut olivat halkaistu. Pinoaminen ja saunan luokse kärrääminen jäi seuraavaan kertaan. Samoin oksien katkominen ja halkominen, nyt on vasta runko palasina.
Iltapäivällä lähdimme kaupunkiin. Haimme Juhan ja koirat matkan varrelta. Ne – siis koirat – saimme iltaseuraksi.
Kotona ulkolämpötila oli kaksikymmentä astetta. Kesä on alkanut.

6.5.18, sunnuntai:
Otin aamun erittäin rauhallisesti. Johtuen siitä, että paikat olivat vieläkin hieman hellät perjantaisesta työnteosta.
Hain riistakameran luonnosta, mutta siinä ei ollut kuin viejän kuva. Vaihdoin siihen uudet paristot ja vein sen syvälle metsään yhden peuranpolun varrelle.
Iltapäivällä olin sen verran palautunut, että ryhdyin kaatamaan paria tervaleppää.
Ensimmäinen oli helppo nakki. Se varjostaa istuttamaamme tammea. Se ei ollut kuin kymmenen senttiä halkaisijaltaan ja se kaatui nopeasti eikä kauaa kastänyt, kun se oli halottu saunapuiksi.
Toinen kohteeni oli hieman kauempana ja totesin Ullalle, että se jää kaatamatta, kun sähköisen ketjusahaan ei ole riittävästi jatkojohtoa. Vaimo näytti, että meillä on vielä yksi kela johtoa ja niin olin pakotettu jatkamaan töitä.
Kaadoin puun ja karsin jonkin verran tyvipään oksia. Sitten lähdimme kirkonkylään Strankrogeniin lounaalle. Se on se ravintola, joka siirtyi kirkonkylään Kirjaisista. Ja joka tarjoilee herkullista maksaa Ullan mielestä. Minä söin siellä herkullista kuhaa.
Palattuamme jatkoin kaadetun puun karsimista ja pätkimistä. Ihan en saanut urakkaa valmiiksi ennen iltaa.
No, minä tulin aika valmiiksi. Tunnin aherruksen jälkeen laitoin sykevyön päälle ja mittasin pulssiani. Vajaan kahden tunnin aikana keskipulssi oli 99. Eli samaa tasoa kuin oikein kevyellä juoksulenkillä. Vähän kaikkia lihaksia kolotti kun lopetin työskentelyn illan hämärtyessä. Ja huomenna homma jatkuu…
Illalla kun kävin keventelemässä lastiani ennen nukkumaan menoa, puron toiselta puolen kuului karmeaa mylvimistä. Ääni oli niin karmaisevaa, että olisin saattanut laskea alleni, ellen olisi paraikaa laskemassa alleni. En nähnyt äänen aiheuttajaa hämärässä, mutta tiesin sen olevan supi. En liikahtanut paikaltani ja supi sai lopulta tarpeekseen ja lähti pakoon. Vielä pois juostessaankin se karjahteli. Kun ääni vaimeni siirryin sisätiloihin.

5.4.18, lauantai:
Olipas vaikea aamu. Selkää särki eikä jalatkaan olleet ihan parhaassa terässä. Ehkä kynnet olivat, koska yksi varpaan reuna hiertyi verille juostessa.
Jos sitä nyt juoksuksi voi kutsua. Mutta sinnittelin neljäntoista kilometrin lenkin valmentajan määrittelemään tavoiteaikaan. Pikkuisen fuskasin, valitsin reitin keskustan suuntaan ja sain muutaman kerran levätä kun odotin valojen vaihtumista.
Heti lenkin jälkeen lähdimme Nauvoon.
Täällä saaristossakin lämpötila oli jossakin 15 asteen tietämissä eikä tuulikaan häirinnyt. Alkaa näyttää siltä, että kesä tulee viddoin.
Kesäisiä lintuja on myös täällä. Harmaasieppo ja kirjosieppo rakentelivat pesää. Ja naapurimökille olivat tulleet ruotsalaiset muuttolinnut. Ne olivat aikaisemmin liikkeellä kuin ennen vanhaan. Ovat päässeet molemmat eläkkeelle ja voivat olla Nauvossa muulloinkin kuin juhannuksesta kuusi viikkoa.

4.4.18, perjantai:
Päivällä kävin valmennusohjelmani mukaisella lenkillä. Päiväkäskyssä luki rento 6 km @ 6.20. Eli piti kiirehtiä tämä matka kilometrivauhdilla 6.20. Tein lenkin, mutta ei sitä kovin rennoksi voinut kutsua.
Syy siihen lienee se, että yleensä hölkkään lenkkini paljon hitaammin. Yleensä sanotaan, että ihmiset treenaavat liian kovilla vauhdeilla ja sykkeillä. Minun kohdallani sitä ei tapahdu. Olen hiukan laiska kiusaamaan itseäni.
Illansuussa menimme veljenpoika Timon kanssa Maijan mökille kaatamaan pari Terijoen salavaa. Kaataminen oli moottorisahan kanssa helppo juttu. Mutta polttokelpoisen tavaran loppukäsittely oli hieman työteliäämpi. Me nimittäin katkoimme ja halkaisimme ne polttokelpoisiksi. Valmista tuli, mutta totesimme, että metsureina meille olisi tullut melko laiha tilipussi. Koulutuksesta se ei olisi kiinni jäänyt. Toinen kun on väitellyt kauppatieteiden tohtori ja toinen asiakkaiden kanssa kinannut insinööri.
Puuhommiin verrattuna aamun lenkki taisi sittenkin olla rento!


 

 

 

 





-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


31.12.17, sunnuntai:
Tämä vuosi tuli tämä vuosi paketoitua kuntoilun osalta:

 

Vuosi 2017

 

 

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Nousu

Kerrat

Juoksu

1164 km

7.14 min/km

140h 19 min

125

5641

149

Kävely

338,6 km

12.27 min/km

70 h 18 min

89

2553

60

Vaellus

274,77 km

13.19 min/km

62 h 12 min

86

1081

47

Hiihto

408,83 km

7.19 min/km

49 h 55 min

113

4025

15

Suunnistus

238,5 km

9.45 min/km

38 h 46 min

144

4404

56

Kuntopiiri

 

 

22 h 11 min

 

 

53

Pyöräily

182,4 km

18,3 km/h

10 h 1 min

112

1207

10

Soutu

7,043 km

10 min 38 s / 500m

2 h 29 min

69

 

2

Sisäsoutu

22,505 km

2min55s/500m

2 h 11 min

102

 

5

Uinti

2,55 km

4 min / 100 m

1 h 50 min

 

 

9

Maastoj.

6,28 km

8.48 min/km

55 min

126

125

3

Maastop.

7,4 km

10,5 km/h

42 min

 

85

1

YHTEENSÄ

2652,9 km

8.33 min/km

402 h 

125

19121

411


-----------------------------------------------------------------------------------------------------

1.1.17, sunnuntai:
Viime vuosi urheilullisesti näyttää tältä:

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Nousu

Juoksu

1425,8 km

7.16 min/km

172 h 41 min

124

7551

Kävely

343,16 km

12.11 min/km

69 h 46 min

81

1700

Vaellus

308,69 km

13.24 min/km

69 h 1 min

88

950

Hiihto

362,8 km

7.13 min/km

43 h 44 min

108

4511

Suunnistus

185,3 km

10.21 min/km

31 h 59 min

139

4104

Kuntopiiri

 

 

30 h 7 min

89

 

Pyöräily

488,1 km

19,2 km/h

25 h 58 min

110

2564

Uinti

11,2 km

3 min 47 s / 100 m

7 h 3 min

 

 

Maastojuoksu

45,8 km

8.14 min/km

6 h 17

125

730

Soutu

19,6 km

8 min 11 s / 500m

5 h 21 min

73

 

Rogaining

15,6 km

11.09 min/km

2 h 54 min

141

274

YHTEENSÄ

3216,71 km

8.07 min/km

471 h 19 min

121

22384


________________________________________________________________


31.12.15, torstai:
Vuoden tilinpäätös:

 

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Nousu

Kerrat

Juoksu

918,095 km

7.02 min/km

107h 50m

127

1741

125

Vaellus

438,03 km

13.22 min/km

97h 42min

87

737

53

Suunnistus

378,26 km

12.45 min/km

80h 28min

141

4598

59

Kävely

399,61 km

11.16 min/km

75h 7min

87

51

69

Hiihto

603,44 km

6.52 min/km

69h 8min

111

5010

24

Pyöräily

326,46 km

19,0 km/h

17h 15 mi

111

929

15

Kuntopiiri

 

 

15h 3min

100

 

24

Maastojuoksu

40,989 km

9.14 min/km

6h 18 min

127

805

8

Uinti

7,2 km

4min35/100

5 h 30 min

 

 

19

Kuntosali

 

 

2 h 46 min

 

 

5

Maastopyöräily

27,1 km

12,2 km/h

2 h 14 min

 

 

3

Soutu

5,87 km

10m8s/ 500

1 h 59 min

 

 

2

Jooga

 

 

30 min

 

 

1

Kahvakuula

 

 

20 min

 

 

1

Crossfit

 

 

20 min

 

 

1

Vesijuoksu

100 m

48.50 min/km

14min 53s

 

 

2

Crosstrainer

650 m

15.10 min/km

9 min 52 s

94

 

1

Sisäsoutu

1,61 km

2min57/500

9 min 30 s

94

 

1

YHTEENSÄ

3147,414 km

8.50 min/km

483h 8min

124

13871

414


_________________________________________________________________________

31.12.14, keskiviikko:
Pieni juoksulenkki ennen vuoden vaihtumista. Alunperin piti mennä Lietoon juoksemaan numerolapun kanssa, mutta sen verran on nuhaa, etten viitsinyt rääkätä itseäni kilpailemalla.
Vuoden saldot:

Laji

Matka km

Vauhti min/km

Aika

Syke

Kerrat

Juoksu

1439,238

7.13

173 h 27 min

126

189

Vaellus

240,75

15.10

60 h 54 min

100

56

Hiihto

485,8

6.44

54 h 33 min

115

18

Suunnistus

230,22

9.32

36 h 38 min

149

50

Kävely

110,599

10.30

19 h 22 min

95

21

Pyöräily

106,21

18,4 km/h

5 h 47 min

113

6

Uinti

3,82

53.00

3 h 22 min

 

10

Sauvakävely

8,23

7.58

1 h 5 min

116

1

Soutu

3,58

 

46 min

83

1

YHTEENSÄ

2628,847

8.07

360 h 4 min

128

363




__________________________________________________________________________

31.12.13, tiistai:
Uudenvuoden aatto ja jo perinteinen Liedon Uudenvuodenjuoksu.
Jos sitä voi perinteeksi sanoa, kun tämä oli toinen kerta ja edellinen oli kuusi vuotta sitten.
Aikaa kului minuutti enemmän, joten ei se kunnon lasku kauhean nopeata ole ollut. Toisaalta eläkeläisellä on ollut aikaa harjoitella!
Vuoden harjoituskilometrit ja ajat ovat tässä:

 

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Kerrat

Juoksu

1195 km

7.00 min/km

140 h 6 min

128

146

Hiihto

818 km

6.32 min/km

89 h 13 min

117

48

Vaellus

194 km

16.52 min/km

54 h 30 min

99

34

Suunnistus

234 km

9.36 min/km

37 h 25 min

146

51

Kävely

156 km

12.10 min/km

31 h 43 min

96

33

Pyöräily

218 km

18,9 km/h

11 h 32 min

108

7

YHTEENSÄ

2863 km

7.43 min/km

380 h 8 min

127

340

Tuossa yhteensä-sarakkeessa on siis mukana muutkin kuin yllä luetellut!
Kuntoilua on tullut harrastettua hieman yli tunti päivässä.
Ensi vuonna pitää lisätä näitten kevyiden harjoitteiden osuutta ja saada tuo luku alkamaan viidellä.
Se on siis minun lupaukseni ensi vuodelle!



-----------------------------------------------------------------------------------


31.12.12, maanantai:

 

Vuosi 2012

 

 

 

 

YHTEENSÄ

2588 km

 

342 h

130

283


-----------------------------------------------------------------------------

31.12.11, lauantai:
 

Vuosi 2011 Matka Vauhti Aika Syke Kertoja
YHTEENSÄ 3275,6 km 7.04 min/km 391 h 126 309

 


------------------------------------------------------------------------------------------

31.12.10, perjantai:
 

2010 Matka Vauhti Aika Syke Kertoja
YHTEENSÄ 3346,8 km 7.28 min/km 427 h 32 min 122 367

----------------------------------------------------------------------------------------------

2009 kilometrit:
 

  Matka Vauhti Aika Syke Kertoja
YHTEENSÄ 2766,9 km 7.38 min/km 357 h 42 min 121 302

---------------------------------------------------------------------------------------------------

2008 kilometrit:
 

  Matka Vauhti Aika Syke Kertoja
YHTEENSÄ 2136,4 km 7.54 min/km 283 h 5 min 58 s 128 236

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Informaatiota sivun kävijöistä alkaen 8.4.2013:

Flag Counter