Blogi:

19.8.18, sunnuntai:
Saimme aamulla kaksi hoitokoiraa seuraksemme. Ne ovat täällä kymmenen päivää, isäntäväki lähti ulkomaille.
Tein niiden kanssa kolme kävelylenkkiä. Se lienee jatkossa jokapäiväistä herkkua. Ja oikein hyvää palauttavaa liikuntaa eilisen juoksun jälkeen.

18.8.18, lauantai:
Kesäinen ilma jatkuu ja suosi Paavo Nurmen maratonia. Tai siis ei juoksija halua yli kahdenkymmenen asteen lämpöä ja aurinkoa pitkän matkan juoksuun.
Minä juoksin kympin, siinä ei lämmöllä ole kovin suurta merkitystä.
Uskoin olevani alle tunnin kunnossa, vaikka pikku ongelmat ovat sävyttäneet kesää ja estäneet täysipainoisen treenaamisen.
Lähdin matkaan verkkaisesti 1.10-jänisten takaa. Ne ohitin ennen kilometrin täyttymistä ja olin siinä vaiheessa noin sata metriä tunnin jänisten perässä. Sitä välimatkaa pikku hiljaa sain supistettua. Puolimatkassa syke nousi jo 150 paremmalle puolelle.
Satamassa oli kaksi kolmannesta matkasta takan ja siinä vaiheessa imin tunnin porukan kiinni.
Kaksi kilometriä ennen maalia ohitin jänikset ja painuin horisonttiin. Kiihdytin pikku hiljaa vauhtia maaliin saakka ja loppuaika oli 58.38. Kohtuullinen suoritus, vaikka ihan kaikkea ei tullut mitattua ulos dieselistä. Keskipulssi oli 151 ja loppusuoralla kierrosmittari näytti lukemia 164.
Minulla oli Nokia 8 kännykkä mukana vyölaukussa. Kotona laitoin sen takaisin suojakoteloonsa. Laitoin sen huomaamattani väärin päin ja laitteen kaksi ohjausnappulaa jäivät jumiin suojuksen alle. Kun katsoin hetken päästä näyttöä, siinä oli tekstiä ja laite oli lukkiintunut totaalisesti. Yritin etsiä käyttöohjeesta korjaussarjaa, sitä ei löytynyt, joten otin itse korjaussarjan.
Sitten kiikutin puhelimen sen myyjälle Skanssiin. Ne eivät saaneet puhelinta henkiin millään ilveellä. Se lähti takuukorjaukseen.
Onneksi kotona oli toinen puhelin, joten en jäänyt ilman yhteyttä ulkomaailmaan. Puhelimetta tulen kyllä hyvin toimeen, mutta ne älytoiminnot ovat tarpeellisia. Lähinnä olisin jäänyt kaipaamaan espanjankielen oppituntejani, jos korvaavaa puhelinta ei olisi käsillä. Tunnollinen kielten opiskelija kun olen aina ollut. Lukion toisella luokalla opettajat antoivat minulle kaikista vieraista kielistä nelosen.
Ja asteikko ei ollut silloin yhdestä viiteen vaan neljästä kymmeneen. Siihen sitten päättyikin minun peruskoulunkäyntini. Alkoi elämän koulu, se jatkuu vieläkin, kun selvisin tämän päivän kympiltä hengissä maaliin.

17.8.18, perjantai:
Pientä liikettä koko päivän. Tosin ei juoksuliikettä.
Olin yhteydessä Skodan huoltoon ja kyselin mitä oven korjaus maksaa. Lähettämäni kuvan perusteella suosittelivat uutta ovea, sen vaihtaminen maksaisi noin 1600 euroa. Peltityöt ja maalaus tekisi lähes saman verran.
Sitten olin yhteydessä vakuuttajaan. Sieltä todettiin, että korjauksen omavastuu minulla on kaksisataa euroaja bonusten menetykset tekisivä lähes saman verran.
Tilasin ajan oven vaihtoon.
Saimme koirat hoitoon puolilta päivin. Niitten kanssa tein päivän mittaan pari kahden kilometrin kävelylenkkiä.
Sitten sain viestin Optinäöstä. Uudet silmälasini olivat valmiit. Ajoin Kauppiaskadulle ja siellä vanhan inttikaverini vävypoika viritti lasit silmilleni.
Ja pitihän vielä käydä hakemassa Paavo Nurmi-maratonin numerolappu huomiseen juoksuun. Tosin maraton ei ole vuorossa huomenna, ainoastaan kymppi. Mutta paljon raskaampi se on juosta, siinä mennään alusta loppun kaasu pohjassa. Maraton on enemmän seurustelua kuin veristä taistelua.

16.8.18, tortai:
Juha pyöräili Airistolta mökille.
Olimme laittaneet moottoriveneen valmiiksi ajoa varten.
Ulla ja Juha lähtivät ajamaan venettä ja minä kiersin Airistolle auton kanssa.
Hain veneen trailerin ja ajoin rantaan. Siellä oli jo vene paikalla. Minä pääsin tulomatkalla suoraan lautalle, joten moottoriveneellä ajo oli siis selkeästi nopeampaa.
Peruutin tyhjän trailerin luiskaa pitkin alas. Juha oli edelleen veneen kanssa ulkona, joten suoritin peruuttamisen peilien avulla ilman ihmisohjausta.
Skodassa on peruutuskamera ja kun siellä takana oli traileri, niin pari kertaa auto teki itsenäisesti hätäjarrutuksen. Tietotekniikka ei oikein ymmärtänyt, että se traileri ei ole alle jäävä ihminen.
Jatkoin peruutusta käyttäen apuna peruutuskameraa ja oikean puolen peiliä. En siis nähnyt, että vasemmalla puolella oli puoli metriä korkea rautatappi luiskan reunassa.
Onnistuin saamaan tähän tappiin ensimmäisen asteen yhteyden. Tarkemmin sanottuna kuskin puoleinen takaovi rakastui siihen tappiin.
Rakkauden hedelmänä oveen tuli varsin syvä viiltohaava. Peltikorjaamo tykkää!
Suhtauduin asiaan spartalaisella rauhallisuudella, en päästänyt suustani kirosanaa enkä muutakaan sanaa.
Vieressä istunut ensimmäinen vaimoni piti huolen ääneen lausumisesta. En voi syyttää onnettomuudesta rautatappia sen paremmin kuin autoakaan.
Ei vaimokaan niistä mitään maininnut onnettomuuden aiheuttajana. Puhui jostakin saatanan tunarista ja tohelosta. Mutta ei siellä autossa ollut muita kuin Ulla ja minä!

15.8.18, keskiviikko:
Varsin on rauhallista saaristossa nyt kun koulut ovat alkaneet.
Merellä ja maantiellä on hiljaista. Leikkuupuimuritkaan eivät pidä ääntä, kun ei ole paljoa leikattavaa.
Ylhäältä kymmenestä kilometristä sentään kuulee isojen lintujen ujellusta.
Pienet linnut tekevät jo lähtöä ulkomaille. Mutta vielä näin yhden pääskyparven lentelevän. Ja suurin piirtein samankokoiset sudenkorennot hyörivät auringonpaisteessa.

14.8.18, tiistai:
Tänään suuntasimme taas matkamme kohti kesämökkiä. Ja se tietenkin synnyttää perheessämme keskustelun kesämökkiydestä. Kesä kun alkaa kääntyä kohti syksyä ja minun mielestäni ihmislapsen olisi hyvä alkaa viettää kullan arvoisia hetkiään kaupungin valojen loisteessa.
Vaimoni sen sijaan haluaisi edelleen hautautua maaseudun rauhaan ja pimeyteen. Tämä on meillä keskustelun aiheena joka kevät, kesä, syksy ja talvi. Mutta onhan siinä hyviäkin puolia. Lähes viidenkymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen riittää yhdestä asiasta aina keskusteltavaa.
Se keskustelu ei hämmennä mieltämme, mutta suumme aukesi hämmästyksestä, kun pääsimme mökkitiellemme. Siis sille, joka ei ole päällystetty. Sille, jota TVH tai mikä sen nimi nykyään lieneekin, on viimeksi hoitanut toukokuun alkupäivinä. Sen jälkeen tie on ollut sellainen perunapelto, että hampaat ovat hakanneet toisiaan vastaan niin voimakkaasti, että almalgaamipaikat ovat tippuneet moneen kertaan syliin.
Nyt täm Norrstrandintie oli lanattu. Sitähän oli lähes ilo ajella.
Kiitos taivaanisä, kun annoit pari päivää sitten 20 mm vettä. Kiitos TVH kun vihdoin ja viimein hoidit työtäsi. Johan sitä lomaa tuli pidettyä lähes neljä kuukautta!

13.8.18, maanantai:
Tänään on kansainvälinen vasenkätisten päivä.
Kaikenkarvaisille vähemmistöille sitä päiviä pyhitetään. Sietäisi harkita hieman tarkemmin näitä asioita.
Vaikka pyhät asiat ne pyörittävät suomalaisia poliitikkojakin.
Lestadiolainen pääministerimme ja katolisuuteen hurahtanut ulkoministerimme vaikenevat. Tai siis tämä sininen Timo Soini ei ole vaiennut, hän peukutti Argentiinaa, joka ei hyväksynyt aborttia missään olosuhteissa. Ja lestadiolaisministeri vaikenee, ei ole ojentanut julkisesti katolisen Soinin peukutusta.
No, Soini istuu vielä vajaan vuoden ministeriauton takapenkillä, sitten hänestä tulee tavallinen pulliainen. Sinisen puolueen kannatus kun on alle prosentin, niin ei taida tulla enää mitään jytkyä Soinin puolueelle.
Muutenkin tämä Soinin poppoo tekee pilkkaa parlamentarismille. Prosentin kannatuksella puolueella on viisi ministeriä hallituksessa.
Kaikissa länsimaisissa demokratioissa hallitus olisi jättänyt eronpyyntönsä, eduskunta olisi hajoitettu ja uudet vaalit järjestetty. Mutta tässä itäeuroppalaisessa tasavallassa kaikki jatkuu ennallaan. Bresneviläiset opit istuvat syvällä poliitikkojemme hikirauhasissa.

12.8.18, sunnuntai:
Kirjaan itseni terveeksi, ainakin polven osalta.
Kävin juoksemassa tonnin vetoja parin sadan metrin kävelypalautuksella.
Ensimmäinen veto kuuteen minuuttiin, viimeinen jo alle viiden minuutin.
Sensijaan suomalaiset yleisurheilijat eivät tunne itseään kovin terveiksi. Heidän piti tuoda neljä mitalia kotiin kisoista. Yhtään ei tullut, pari pistesijaa olivat ainoat saaliit.
Mutta koska suonissani virtaa skandinaavista verta – ainakin perimätiedon mukaan – tunsin suurtä mielihyvää, kun ruotsalainen nuorukainen voitti seiväshypyssä kultaa kisojen viimeisenä päivänä. Ja sitä ennen olin päässyt tuulettamaan norjalaisten juhlia juoksulajeissa.
Hyvä Skandinavia! Hyvä me skandinaavit!

11.8.18, lauantai:
Kaksi viikkoa on kulunut, kun teloin polveni suunnistaessa.
Juoksu alkaa tasaisella sujua ongelmitta. Tänään päätin lähteä suunnistamaan ja kokeilla, miten se jalka toimii metsämaastossa.
Päätöstä oli kyllä enemmän sanelemassa Luonnonmaan hieno suunnistusmaasto kuin terveystilanteeni.
Valitsin kolmen ja puolen kilometrin radan, sekin oli täyttä suunnistusta alusta loppuun asti. Heti ensimmäisen ojan ylitys varmisti sen, että juoksuaskelia ei pahemmin voinut ottaa. Kakkosrastille sai jo suunnistaa oikein kunnolla ja ajauduin sata metriä sivuun, josta tuli parin minuutin pummi.
Pari muutakin samansuuruista virhettä tuli tehtyä. Ei se suunnistus ole helppoa, vaikka vauhti oli kävelyvauhtia.
Vaan vaikeaa se tunti olevan muillakin. Viidentoista minuutin kilometrivauhdilla sijoitukseni oli kuudes neljänkymmenen suunnistajan porukassa.
Illalla sai nauttia juoksun hurmasta, kun katseli norjalaisten Ingebrigtsenin veljesten menoa viidellä tonnilla. Nuorin, seitsemäntoistavuotias, voitti kisan. Hän oli eilen pistänyt pakettiin muut mailin matkalla. Aivan käsittämätön suoritus nuorelta pojalta. Mitä mahtaa saavuttaa, jos saa olla terveenä eikä käryä kiellettyjen aineiden käytöstä. Siinä ovat kenialaiset auringon tummentamat ravuritkin ihmeissään.

10.8.18, perjantai:
Lähdimme puolen päivän jälkeen kohti manteretta.
Kun auto liikahti, kuului oikean puolella olevasta renkaasta helvetillinen meteli.
Pysähdyin ja kävin katsomassa oliko naapurin kissa jäänyt alle. Mitään en löytänyt, matka jatkui. Kun auto sai hieman vauhtia ääni poistui tai ainakin väheni.
Saaristotiellä ääni alkoi taas kuulua. Vastaan tulevat pyöräilijät lakosivat tien pientareelle, kun pyörittelivät päätään ja ihmettelivät, mistä se maailmanloppu oikein on tulossa.
Pari kertaa pysäytin auton ja yritin paikallistaa äänen synnyn. En ole synnytyslääkäri ja vaiva jäi arvoitukseksi. Mutta ääni seurasi vaihtelevalla taajuudella kotiin asti.
Soitin Skodillakin huuoltoon ja kerroin ongelmasta. Sieltä kerrottiin, että syynä on kivi, joka on päässyt jarrulevyn ja suojapellin väliin. Ja että kivi voi löytyä helposti tai sitten voi joutua purkamaan koko jarrusysteemin. Varasin huoltoajan maanantaiaamuksi.
Sitten kävin nostamassa auton etupäänä ilmaan, irrotin renkaan ja aloin etsiä kiveä. Löysin kiven, ei se miltään viisasten kiveltä vaikuttanut. Pieni pala suomalaista peruskalliota.
Kävi koeajamassa auton. Vika oli korjaantunut.
Pitääkin heti maanantaina ilmoittautua työvoimatoimistoon ammattitaitoisena automekaanikkona!

9.8.18, torstai:
Minulle oli varattu aika yhdeltä Nauvon terveysasemalle.
Sain siellä toisen rokotuspiikin punkin puremaa vastaan.
Syytä se on täällä ottaa, vaikka eilen radion Luontoillassa todettiin, että punkit ovat tänä kesänä erittäin vähälukuisia johtuen kuivasta ja lämpimästä säätä.
Sehän on tietenkin totta, vaikka minulla on tänä kesänä ollut viisi punkkia kiinni ihossa. Ja eilen illalla, kun menimme saunaan, niin Ullalla oli kolme punkkia jalassaan sadan metrin kävelyn jälkeen. Ne kyllä joutuivat pataan ilman veritankkausta.
Tänään tuuli oli varsin reipas. Siitä huolimatta lämpötila nousi hellerajalle. Pohjois-Euroopan yllä on kuulemma jonkinlainen hellekupu, joka säilöö lämpimän ilman iloksemme. Mutta uskon, että parin viikon sisällä helteet ovat taakse jäänyttä elämää.

8.8.18, keskiviikko:
Toin eilen mukanani puutavaran saunan portaiden uusimiseksi.
Sauna on rakennettu vuonna 2000, joten portaat kestivät vain kahdeksantoista vuotta. Saunan ja pesuhuoneen puinen lattia on vielä täysin terve. Lattia on eristämätön, joten se kuivuu nopeasti. Portaiden ala-askelma on lähes maan tasalla ja se, kuten toinenkin askelma, on mädäntynyt.
Nyt tein perustuksen hiukan paremmin ja uskon, että portaat kestävät yli kaksikymmentä vuotta terveinä. Joka tapauksessa ne tulevat kestämään niin kauan kuin minä niitä tulen kapuamaan. Kauemminkin.
Koko päivä siinä meni. Purkaminen vaati verta ja hikeä, kyyneleitä en saanut silmistäni vierimään. Se (ei silmä vaan portaikko) kun oli koottu neljän tuuman nauloilla, niin leka ja sorkkarauta olivat tarpeellisia välineitä.
Uuden portaikon kokosin 80 mm ruuveilla, joten se helpommin purettavissa ja mädäntyneet osat vaihdettavissa. Piirustuksia en tehnyt sille henkilölle, joka ne vaihtaa joskus vuoden 2050 aikoihin! Jollei siis meren pinta ole siihen mennessä noussut viittä metriä ja vienyt rantasaunaa mennessään.

7.8.18, tiistai:
Päätimme pitkästä aikaa ajaa Nauvoon Saariston Rengastietä pitkin. Viimeksi olen sen tainnut tehdä polkupyörällä yhdessä Maijan ja Arvon kanssa.
Valitsimme lähtöajaksi Kustavin Heponiemestä kymmeneltä lähtevän lautan. Olimme rannassa varttia ennen lähtöä, jono oli jo silloin pitkä mutta mahduimme niukasti lautalle.
Iniön läpi ajoimme muun letkan mukana, emme pysähdelleet katselemaan maisemia sen enenpää mitä auton ikkunasta näki. Kaksi lossimatkaa ennen Houtskariin menevää lauttaa soivat meille pienen tauon.
Sitten otimme rauhallisesti ja kävimme Houtskarin kirkonkylässä katsomassa kirkkoa ja ostamassa kaupasta hiukan juotavaa.
Ehdimme Korppoon lautan jonoon, mutta jäimme kolmantena autona rannalle. Tämän vuoron ajoi pienempi lautta, eikä siihen mahdu kuin kolmekymmentä autoa.
Emme viitsineet lähteä takaisin vaan jäimme lauttarantaan, söimme jäätelöt.
Korppoossa kävimme Buffalossa lounaalla ja sieltä jatkoimme Nauvon lautalle ja mökille.
Kyllä matka Paraisten kautta on hivenen joutuisampi. Eikä tässä Saaristokierroksessa ole paljoa annettavaa ihmiselle, joka kerraan viikossa ajaa Saaristotietä ja lisäksi veneilee merellä satunnaisesti.
Illalla asensin lukon saunan oveen. Se kävi kuin valssaaminen metallimieheltä. Ongelmia tuli siitä, että vastakappale oli jostain syystä liian ylhäällä ja lukon kieli ei lukittunut.
Oikea toiminta olisi vaatinut puutöitä vastakappaleen laskemisesksi. Siihen ryhtynyt vaan kaivoin esiin vanhan metallimiehen.
Vasaraa, lekaa, tonkeja ja rautasahaa käyttäen ahersin aukon suuremmaksi ja sain lukon toimimaan.
Olin kovin ylpeä tekemisestäni ja varsin nopeasti unohdin työn aikana kaikki äänettömästi lausumani kirosanat. Toivottavasti myös Ukko Yli-Jumala unohtaa.

6.8.18, maanantai:
Eilen kävin juoksemassa hiukan kovemman lenkin. Viiden kilometrin jälkeen vammainen polvenia alkoi reagoida ja lopun hissuttelin varovaisesti.
Tänään juoksin jälleen, mutta alusta lähtien leppoisalla vauhdilla. Jälleen viiden kilometrin jälkeen polvea alkoi pistellä. Ei se ihan kunnossa vielä ole.
Yleisurheilijat alkoivat mitellä paremmuuttaan Euroopan mestaruudesta Berliinissä. Suomalaiset olivat vaisuja, yksikään niistä ei selviytynyt karsinnoista loppukilpailuun.
Ei, vaikka tulostaso oli oli heikko, esimerkiksi pituushypyssä huonoin sitten vuoden -84 kisan. Sen tämä doping-testaus tekee. Tulostaso laskee ainakin sivistysmaissa, joissa testaukseen suhtaudutaan vakavasti.
Silmälasini ovat parin viime vuoden aikana kärsineet kovia. Kaksi kertaa olen kaatunut rajusti. Molemmilla kerroilla lasit säilyivät ehjänä kuin ihmeen kaupalla. Paljon enemmän kärsi oma pääni, mutta ihmisnaama ja iho uusiutuvat itsestään. Silmälaseja joutuu korjailemaan.
Kävin vanhan armeijakaverini optikkoliikkeessä (Optinäkö, Kauppiaskatu) tutkituttamassa näköni ja hankkimassa uudet. Sellaiset, joilla näkee metsässä maaston ja kartan ja kaiken lisäksi niiden ei pitäisi huurtuua ja veden valua laseista ilman mekaanisia pyyhkimiä.
Maksoin itseni kipeäksi uusista laseista, mutta mitä urheilija ei tekisi menestyksen eteen.
Lasien lisäksi pitäisi vielä hankkia motivaatio kovaan harjoitteluun. Ja mikä tärkeintä, lahjat urheiluun. Ne vaan olisi pitänyt saada huomenlahjaksi yli seitsemänkymmentä vuotta sitten.

5.8.18, sunnuntai:
Ihan turha päivä minun elämässäni. Ei mitään erityisiä muistikuvia, mitä tapahtui. Edes Trump ei lausunut mitään tyhmää. Onkohan mies kuollut?
Ainoa isompi murhe on se, että runsas vuosikymmen sitten ostamani Office2003 ohjelma ei enää kuulu Micrisoftin tukemiin ohjelmiin.
Exel ei enää toimi koneellani ollenkaan ja wordistä on kadonnut oikolukuohjelma. Nämä tekstit tulevat nykyään siis ihan luomuina ja oikeinkirjoituksen tarkistus jää minulle. Antakaa siis anteeksi lukuisat kirjoitusvirheet. En niitä tahallani tee.
Minä kun olen tällainen pedantti paskiainen ja pyrin aina täydellisyyteen. Vaikka siis tiedän, etten missään suhteessa ole täydellinen. Joskus on sentään vatsa täynnä.

4.8.18,lauantai:
Viime lauantaisen kaatumisen jälkeen olin pakotettu pitämään neljä täydellistä lepopäivää juoksusta. Polven kanssa onnistui kävely tasaisella alustalla mutta portaiden nousu piti tehdä niin, että käytin nousuun tai laskuun vain oikeata jalkaa. Vasen laahasi perässä.
Torstaina kävin reippaalla kävelylenkillä ja otin jo muutaman juoksuaskeleen. Loivat mäetkin sujuivat hyvin, mutta jyrkät olivat edelleen mahdottomia juosta, kun kipu oli kova.
Eilen jo juoksin koko lenkin ja jalka tuntui paremmalta.
Tänään edelleen jalka oli parempi, mutta ei sillä vielä tehnyt mieli lähteä metsään.
Ilmeisesti siellä ei mitään pahempaa ollut sattunut, joten lupaava juoksijanurani ei siten loppunut alkuunsa. Lyhyen tähtäimen tavoitteenahan minulla on pärjätä 80-vuotiaiden sarjassa vajaan kymmenen vuoden päästä.
PTS jätetään tässä vaiheessa vielä avoimeksi.

3.8.18, perjantai:
Tätä USA:n presidentiksi valittua kaupparatsua jaksetaan moittia Suomen lehdistössä. Mies kun on hiukan lapsellinen ja päästelee suustaan jatkuvalla syötöllä sammakoita. Meillä on totuttu, että supervaltion päämiehet käyttäytyvät asiallisesti ja sivistyneesti.
Mutta uudella mantereella käyttäytyminen on muovautunut siirtolaisten monenkirjavassa joukossa hieman erilaiseksi.
Siellähän asiat on monesti ratkaistu pistoolilla. Vahvin ja nopein käsi voittaa. Järjen valta ei lännen mailla ole ollut valttia vanhaan hyvään aikaan. Eikä siis enää tänäänkään.
Vieraillessaan Englannissa Trump ei ollut vaivautunut opettelemaan hovin etikettiä. Tai sitten hän osasi sen oikein hyvin ja tahallaan rikkoi sitä.
Siellä kun tämä kuninkaallinen degeneroitunut jäänne historiasta on paaviakin pyhempi.
Kuningattaren edessä ei saa kävellä ja monta muutakin sääntöä pitää osata vanhan rouvan läheisyydessä.
Trump rikkoi montaa sääntöä lyhyen vierailunsa aikana.
Luulen, että hän teki sen tahallaan ja näytti siten englantilaisille, että hän on herra ja hidalgo ja kuningatar vain näyttelyesine brittiläisessä puistossa.
Tasavaltalaiset kiittävät.

2.8.18, torstai:
Kulunut heinäkuu oli mittaushistorian lämpimin. Vuoden 2010 heinäkuu vetää kyllä vertoja, ainakin hellepäivien runsaudessa.
Katselin läpi sen vuoden heinäkuun päiväkirjaa. Ei mitään ruikutusta liiasta lämmöstä. Tosin se oli ensimmäinen eläkeläisvuoteni ja vietimme lähes koko kuukauden Nauvossa. Saattoi olla, että saaristossa ei pahemmista helteistä päästy nauttimaan. Tai sitten kuluneet kahdeksan vuotta ovat vähentäneet dramaattisesti lämmönkestävyyttäni. Nyt tuli valitettua harva se päivä liiallista kuumuutta.
Näin vanhaksi olen päässyt ennen kuin koin hammassäryn. Viikonloppuna piti purra ruoka vasemmiston hampailla. Oikeaa puolta ei voinut käyttä raskaaseen purentaan. Kolmantena päivänä särky otti vuoteensa ja kävi. Soitin Turun kaupungin hammashoitoon ja kerroin tilanteen. Lisäsin, että yhdestä purentahampaasta lohkesi iso kappale pari kuukautta sitten. Nuori hammaslääkäri otti kuvat hampaasta, mutta sieltä ei löytynyt mitään vikaa enää. Hän paikkasi lohjenneen hampaan.

1.8.18, keskiviikko:
Eilen aloin ruoskia itseäni tekemään jotain hyödyllistä.
Aloitin saunan ulko-ovesta, se kun ei mene oikein kunnolla kiinni. Saunan perustus on tehty hieman huonosti ja talo elää. Eläköön, niin minäkin elän.
Nostin oven saranoiltaan pitäen kiinni lukkoon liitetystä kädensijasta. Kädensija meni jollakin tavalla takalukkoon, sitä ei saanut enää oikeaan asentoonsa.
Ovi lähti irti ja höyläsin oven alapäästä muutaman millin pois. Sain Ullan avustuksella nostettua oven takaisin saranoilleen. Olisi siitä voinut ottaa pari milliä enemmänkin pois, mutta teen sen sitten kun lämpötila laskee alle 25 asteen.
Seuraavaksi siirryin lukon käsittelyyn. Sitä ei saanut minun järjelläni ja voimillani takaisin toiminta-asentoon. Siispä purin lukon osiin. Siinä yhteydessä muutamakin osa ja jousi löysi paikkansa pukuhuoneen lattialta. Keräilin osat ja ja aloin miettiä, miten sen saisi koottua takaisin toimintakuntoon.
Todennäköisesti ainoa mahdollisuus olisi ottaa helyt mukaansa ja ajaa Abloyn tehtaalle. Se lienee nykyisin jossakin päin Itä-Suomea. Ehkä tyydyn ostamaan ihan uuden lukon.
Totesin, että viiden pennin suutari tekee viiden markan vahingon ja lähdin ensimmäisen vaimoni kanssa veneilemään etten saisi aikaan suurempaa vahinkoa.
Kiersimme Korppoon ihmetellen maisemia ja suhteellisen vähäistä veneliikennettä. Maihin emme rantautuneet, mutta nautimme janojuomat Gyltön edustalla. Tykit olivat suunnattujameitä kohden, mutta emme joutuneet maalitauluiksi.
Palasimme mökille, teimme herkullista pyttipannua vanhoista ruuantähteistä grillissä ja palasimme ilmastoidussa autossa ilmastoituun kotiimme Turussa.
Ulkoilmaan en sitten menekään ennen kuin lämpötila on laskenut alle hellelukemien.

31.8.18, tiistai:
Lämpötila ei tänään mihinkään laskenut. Ei onneksi myöskään noussut. Mutta ennusteet lupaavat, että viikonloppuna lämpötila tippuu kahdenkymmenen asteen paikkeille. Toivotaan!
Janin porukka kävi vielä päivällä lahdella uimassa. Sen jälkeen he pakkasivat tavaransa ja alkoivat tehdä lähtöä.
Ajoimme peräkkäin kirkonkylään ja kävimme lounaalla ravintola Köpmanissa. Sitten tiemme erosivat.
Ulla harrastaa peliä nimeltä Hay Day. Siinä viljellään maatilaa ja kerätään pisteitä. Rahaa siitä ei saa, mutta rahalla saisi kyllä helposti pisteitä. Viikko sitten vaimo pyysi minulta apua tuotteiden hankinnassa. Minulla kun pari vuotta sitten aloitettu pelitili. Autoin vaimoani ja jäin itse kiinni tähän peliin.
Huomenna, jos luoja suo, lopetan tämän hassuttelun ja aloitan pikku korjaustyöt täällä mökillä.
Siis jos lämpötila laskee.
Ja jos polveni mahdollistaa työnteon.
Ja jos muutenkin satun olemaan sillä päällä.
Ainakin käyn mittaamassa puutavaran määrän saunan portaiden uusimiseen. Ne ovat kahdessakymmenessä vuodessa alkaneet lahota. Muuten kaksikymppinen sauna voi hyvin. Eikä mikään ihme, olen sen ihan itse kivijalasta piipun huippuun asti itse rakentanut.

30.8.18, maanantai:
Mökkielämä jatkuu. Janin porukka viihtyi taas merellä pitkän päivän.
Me Ullan kanssa jäimme mökille, kun kummallakin on ongelmia jalkojensa toimivuuden kanssa. Minulla se saattaa olla väliaikaista. Tänään pystyin jo kävelmään tasaisella maalla lähes ongelmitta.
Joona ja Amalia hyppäsivät vuotuisen vauhdittoman pituushyppynsä. Joonan nilkka esti täysipainoisen hyppäämisen, molemmat ylittivät puolitoista metriä. Minä en hypännyt. Kävin sentään pyöräillen hakemassa perunoita Bodenista.
Illalla paistoin perinteiset letut.
Huomiseksi luvattiin viilenevää säätä. Laskua peräti neljä astetta.Ylin lämpötila tulee olemaan vain 26 astetta.
Siinä se kesä sitten oli. Ensi viikolla Suomessa valitellaan kylmyyttä.

29.8.18, sunnuntai:
Ukko Yli-Jumala päätti kuudelta aamulla, että olen nukkunut tarpeeksi.
Taivas repesi, salamoita en nähnyt, kun oli verhot kiinni. Mutta jylinä helisytti ikkunoita.
Yleensä sade ja ukkonen laskevat lämpötilaa dramaattisesti. Mutta kun katsoin mittaria, niin se näytti lämpötilaksi 23 astetta. Merkillistä.
Eilen kaaduin suunnistuksissa ja löin polveni tantereeseen aika pahoin. Sehän ei suunnistusta haitannut, mutta tänään ei kävely oikein onnistu ja portaiden nouseminen ja varsinkin laskeutuminen on lähes mahdotonta.
Lähdimme Uskelaan serkkuni Tarjan luokse, Maijakin tuli kyytiimme. Perillä oli koko Tarjan perhe. Söimme hyvää lohikeittoa ja kahvin kanssa aimme mansikkakakkua. Kummitätini Hilkka, Tarjan äiti, teki maailman parasta täytekakkua, niin muistan. Hyvin on tämä taito periytynyt äidiltä tyttärelle. Saimme siis maailman toiseksi parasta täytekakkua.
Lisäksi sain Tarjalta Hilkan kutomat villasukat.
Leena ja Hannukin olivat paikalla ja muistelimme vuonna -51 otettua kuvaa Leenasta ja minusta täällä Auralassa. Leena on siinä kuvassa kädet ristissä rinnalla ja minä hymyilevänä vieressä – vaikka hieman pikkusiskoani pelkäsin ja kunnioitin. Niin kuin tänäkin päivänä.
Yritimme saada saman tunnelman tänään otettuun kuvaan. Aika hyvin siinä onnistuimme.

28.8.18, lauantai:
Olen näinä helteisinä päivinä tullut siihen tulokseen, että olen liian vanha sekä juoksemaan että suunnistamaan.
Juosta en jaksa ja suunnistaessa on tullut kauheita virheitä.
Tänään oli perinteinen Rastijahti, se järjestettiin Kyrössä, lähellä syntymäkotiani. Mitään kotikenttäetua minulla ei sentään ollut, tässä maastossa olen kyllä kerran suunnistanut, mutta niin olivat muutkin.
Rastijahdin idea on sellainen, että kaikki lähtevät kisaan yhtä aikaa. Meidän sarjassa kaikilla oli sama rata aina kolmoselle saakka. Sitten oli kartassa kuusi rastia, jotka piti kiertää kahtena hajontalenkkinä. Puolet porukasta kiersi aluksi eri hajontalenkin kuin toinen puoli. Ja hajontalenkin rastit sai kiertää kukin valitsemassaan järjestyksessä.
Siksi porukka hajosi täysin kolmosrastin jälkeen.
Nelosrastilla sarjamme voittaja Loukosen Veikko – tämän vuoden ikämiesten MM-kisojen kakkonen - ohitti minut. Hän oli ilmeisesti tehnyt pienen pummin – omasta mielestään varmaan oikein megapummin.
Itse en periaatteessa pummannut lainkaan ja ilmeisesti olin lopun putkiosuuden alkaessa sarjamme kakkonen. Rastin 12 jälkeen yksi saman sarjan mies meni ohitseni ja loppumatkalla vielä kaksi lisää.
Kun tulin maaliin, kuuluttaja kertoi että sarjan H70 kärkiviisikko on tullut maaliin. Voittaja oli selvällä erolla Veikko, mutta neljä seuraavaa tulivat maaliin minuutin sisällä. Minä olin se viimeinen eli huonokuntoisin tästä porukasta.
Itse olen kyllä sijoitukseeni erittäin tyytyväinen.
Kisa antoi uskoa, että en olekaan niin huonossa kunnossa, kuin olen itse päätellyt hellejuoksujen perusteella.
Vaan paljon olisi parannettavaa. Mutta kun ei pysty enempää harjoittelemaan. Palautuminen jää vajaaksi, ainakin näillä helteillä.

27.7.18, perjantai:
Asensin Skodaan tänään vetokoukun.
Se on sellainen käden käänteessä irrotettava ja kiinnitettävä koukku. Minulta se käden kääntäminen vei ainakin puoli tuntia ja puoli litraa suomalaista hikeä. Ihan hyvät ohjeet siitä oli, näin jälkeenpäin ajatellen.
Uskoisin, että seuraavalla kerralla koukun kiinnittäminen tapahtuu jo parissa minuutissa. Tosin en usko, että sitä toista kertaa tulee. Miksi se pitäisi välillä irrottaa?
Ajoimme kotiin Juhan kautta ja otin sieltä mukaani peräkärryn.
Kävin viemässä minua viisi vuotta palvelleen sängyn kierrätyskeskukseen.
Ensimmäinen arvioija katseli sitä ja totesi: ehkä. Haki toisen, joka kanssa katseli ja löysi pari likatahraa ja sanoi, ettei tätä voida ottaa. Vielä siihen paikalle tallusteli kolmas arvioija. Hänelle kerroin, että peti on ollut henkilökohtaisessa käytössäni, en laske alleni öisin ja hikoilukin on varsin vähäistä lukuunottamatta lenkillä tapahtuvaa virtausta.
Hän totesi tahrat mitättömiksi (ne olivat patjan sivulla) ja lausui kahdelle muulle, viekää tämä sisään.
Pääsin vähemmällä, kun ei tarvinnut ajaa kaatopaikalle asti.
Säästä en sano mitään. En jaksa toistaa samoja virsiä, joita on jo pari viikkoa hartaudella lausuttu.

26.7.18, torstai:
Eilen löysin keittiön verkolla varustetun ikkunan pokan. Yön nukuimme ikkuna auki avoimeen maailmaan ja lämpötila oli yöllä aivan siedettävä ja nukuin kuin pieni porsas aamukuuteen. Heräsin ja kävin pissalla. Takaisin tullessani huomasin vasenta reittäni koristavan punkin. Se oli viides tänä vuonna imemässä herkkuvertani.
Punkki sai surmansa lyhyen taistelun jälkeen ja minä katsoin parhaimmaksi nousta ylös hankkimaan lisää alivuokralaisia.
Ajoin nurmikot heti aamulla kun oli hiukan viileämpää. Sen jälkeen lepäsin, vaikka ei ollut vielä seitsemäs päivä.
Illalla ajoin Vecklaxiin suunnistamaan. Auton mittari näytti lämpötilaa 28,5 astetta kun saavuin perille. Matkaa oli yli neljä kilometriä ja hiukan hirvitti lähteä metsään. Onneksi maasto oli helppokulkuista avokalliota. Alussa jaksoin jopa juosta, mutta pian raskaat ylämäet veivät mehut ja meno muuttui kävelyksi.
Rasteja en joutunut hakemaan, joten tuli tehtyä varsin puhdas suunnistus pitkästä aikaa.
Juoksun jälkeen lämmitin saunan ja vilvoittelin sen lauteilla kunnon lämmössä ja kosteudessa. Kyllä suomalainen on hullu!

25.7.18, keskiviikko:
Helle on jatkunut niin kauan, että näin dementoitunut ihminen kuin minä, ei enää muista sen alkamista. Tuskin se vielä ihan kuukautta on kestänyt, koska muistaakseni Juhannuksena käytössä olivat vielä välihousut ja toppatakki.
Kaiken tietävät poppa- eikun säämiehet veikkaavat, että helle jatkuu vielä muutaman viikon.
Sen näkee, jos silloin on vielä hengissä.
Yritän pysytellä ja siksi en tehnyt tänään muuta kuin kuin sen, ettävein vaimon syömään kirkonkylän Marttakotiin. Martat eivät siellä enää ruokaa tee, vaan ravintola on virolaisen Ailisin käsissä. Ja ruoka on edelleen hyvää.
Loppuaika kuluikin sitten varjossa istuessa ja kylmää olutta nauttiessa.
Ja kuntohan nousee levätessä. Pian olen valmis alittamaan kaksi tuntia maratonilla. Jos siis jaksan levätä riittävästi.

24.7.18, tiistai:
Jätimme aamulla miellyttävän, ilmastoidun kotimme Turun Huhkolassa ja ajoimme ensimmäisen vaimoni tahdosta Paraisten helteeseen.
Työleiri odotti.Tullessa vanha hirsitalo oli kohtuullisen viileä, sisälämpötila 22 astetta. Iltaa kohden lämpötila nousi jo pari astetta, kun kaksi lihavaa, hikistä ihmistä vietti siellä aikaa lukien ja nettiä selaten. Tulis äkkiä syksy ja sateet. Ihminen kiittäisi. Uni tulisi paremmin ja olisi syvempää.
Ja vaimokin tyytyisi elämään juoksevan veden ja palvelujen lähistöllä.
Aamen.

23.7.18, maanantai:
Käytiin sisämaassa tervehtimässä yhtä tuttavapariskuntaa.
Saimme kohtuuttoman ystävällisen vastaanoton ja sen päälle vielä herkullisen lounaan ja kaikenlaista muutakin trahteerausta.
Paransimme maailmaa vanhoja muistellen. Ne vanhat asiat ovatkin nykyään ne, jotka parhaiten muistissa pysyvät.
Minä sain lainata isännän sähköpyörää sillä aikaa kun emännät nauttivat pikkusormi pystyssä punaviiniä. Se oli pikkuisen parempi versio. Siis se pyörä, viiniä en maistanut. Pyörässä oli kolme eri vaihtoehtoa sähköiseen avustukseen. Pyöräilin kahdeksan kilometrin lenkin käyttäen pienintä avustetta. Kyllä siinä hiki tuli sähköavusta huolimatta. Tosin kahdenkymmenen seitsemän asteen helteessä tuppasi hiki tulemaan istuessakin.
Lenkin keskisyke oli 113, eli suurin piirtein sama kuin normaalilla pyörälenkilläni. Ero oli siinä, että keskinopeus oli ainakin viisi kilometriä normaalivauhtiani kovempaa, vaikka pyöräilin hiekkatiellä.
Voimakkaasti heräsi tarve hankkia sellainen ihme itsellekin. Katsotaan kuinka kauan pystyn pitämään haluni hallinnassa.

22.7.18, sunnuntai:
Pikkusiskoni Leena ja hänen Hannunsa täyttävät molemmat tänä vuonna seitsemänkymmentä vuotta. Keskiarvopäivänä juhlat vietettiin Illoisten siirtolapuutarhan vanhassa päärakennuksessa. Kartanolla oli ikää yli sata vuotta, joten se soveltui erinomaisesti juhlan pitopaikaksi.
Taitavana kokkina Leena oli vääntänyt itse tarjoilut juhlapaikalle. Ja todella hyvää hän oli saanut aikaiseksi. Tarjolla oli kylmä kalapöytäja ja siinä sen seitsemää herkkua. Eikä ollut pelkoa, että mikään loppuisi kesken, vaikka meitä ruuan nauttijoita oli paikalla yli kolmekymmentä. Jos oikein osasin arvioida, laskemaan en ryhtynyt.
Kahvi kanssa oli tarjolla kahta täytekakkua. Molemmat olivat hyviä, mutta se perinteinen mansikkakakku oli suorastaan taivaallinen.
Pääsimme myös päivittämään sisaruskuvamme, edellisestä otoksesta olikin jo useampi vuosi. Tarkkasilmäinen saattaa havaita kuvasta hienoista vuosien tuomaa patinaa.


21.7.18, lauantai:
Yritin tehdä aamun sateisessa ilmassa pitkän lenkin. Ei siitä mitään tullut. Kaksi tuntia olin liikkeessä, mutta matka ei taittunut. En tiedä,missä on vika. Nyt ei edes helle haitannut. Loppuvaiheessa lämpötila kyllä nousi hellerajalle, mutta väsymys alkoi haitata jo tunnin juoksun jälkeen.
Muutenkin kroppa vihoittelee.
Selkä on sökö. Se johtunee eniten eilisestä moottorisänkyprojektista. Ei tämän ikäisen ihmisen pitäisi enää tehdä mitään fyysistä työtä. Ja mihinkään henkiseen ei aivot enää pysty. Vaikeaa on.
Sen lisäksi suupielet ovat aivan vereslihalla. Jotkut sanovat, että se johtuu hammastahnan sisältämistä kemikaaleista. Vaimo sanoo, että se johtuu B-vitamiinin puutteesta. Ja vaimolla on kyllä lääketieteen lisensiaatin tiedot kaikista mahdollisista sairauksista. Niin kuin kaikilla vaimolla tuppaa olemaan.
Eikä se mielestäni voi johtua B-vitamiinin puutteesta. Saan sitä jokapäiväisestä oluenjuomisesta. Pari olutta päivässä, kesällä enemmänkin, kyllä siitä vitamiineja saa. Enkä oikein voi sitä lisätäkään, alkaa haitata urheilemista.
Ja kaiken lisäksi hampaat ovat kipeät. Kolme puruhammasta ovat siinä kunnossa, ettei niillä voi purra. Lienee jonkinasteinen tulehdus. Lääkäriin ensi viikolla?
Kyllä tämä vanheneminen on yhtä – sanonko mitä!
En suosittele kenellekään, pysykää nuorina…

20.7.18, perjantai:
Kävin eilen illalla suunnistamassa Nauvossa. Ne pidettiin Dahlenin perunatilan takamaastoissa ja ratamestarina oli huippusuunnistaja Mats Dahlen. Tein matkan pyöräillen, siis sinne kisoihin. Suunnistus tapahtui juosten, ainakin ensimmäinen kilometri. Sitten hyytävä helle hidasti vauhdin niin, ettei sokea Reettakaan olisi sitä juoksuksi kutsunut.
Suunnistuksen jälkeen ajoimme Turkuun.
Tänä aamuna otimme vastaan Ullan uuden moottorisängyn. Onneksi oli Juha käymässä, niin saimme sen ehjänä sisälle.
Sitten vein arvon rouvan silmäleikkaukseen. Häneltä leikattiin toinenkin silmä. Tai siis silmä kyllä jätettiin paikalleen, mutta jotain sinne lisättiin ja joku kaihi lähti samalla ovenavauksella. Nyt voi heittää silmalaseilla vesilintua, näkö tulee kuulemma samalle tasolle kuin merikotkalla. Ja melkoinen kotkahan tämä minun ensimmäinen vaimoni onkin.
Kuten minut paremmin tunteva saattaa päätellä, olen aivan varma, että pirttihirmu ei lue näitä tekstejä. Jos lukisi, niin minulta menisi näkö lopullisesti ennen aamukahvia.

19.7.18, torstai:
Kävimme tänään Ullan kanssa päiväkahvilla Ingemarin ja hänen vaimonsa Mariannen luona. Voileipien päällä oli itse Thorasinlahdesta pyydettyä graavattua siikaa, ai että, oli hyvää kolmenkymmenen asteen kesäpäivänä.
Ingemar on syntynyt Innamon saaressa ja käynyt koulua Sexnappan koulussa meidän mökimme naapurissa. Hänellä on valtavasti tietoa kyläyhteisöstämme, itse hän on muuttanut tänne vasta vuonna 1970. Eli samoihin aikoihin, kun minä aloin viettää kesiäni Nauvon Sexnappan kylässä.
Anoppini ja appiukkoni vuokrasivat Palmin kaupan mäkituvan kesällä -51. Ulla on täällä oppinut kävelemään ja vietti täällä kaikki kesänsä teini-ikäiseksi asti. Me ostimme Palmin vanhan kaupan vuonna -99.
Ingemar kertoi tarinoita kauppias Lennart Palmista. Hän oli ollut kymmenen vuotta Amerikassa ennen kuin oli ostanut tämän saaristokaupan. Kaupalla oli iso laituri, johon myös yhteysalukset pysähtyivät. Innamosta ja muista pohjoisen puolen saarista tämä oli lähin kauppa ja siellä myytiin hieman kaikkea, mm. seudun parhaat justeerinterät.
Lennart kuoli ennen kuin minä ilmestyin Sexnappaan. Elna Palmin hoidossa kauppa hiukan kuihtui ja keskioluen vapauduttua oluesta tuli kaupan pääartikkeli. Ja kyllä tiskin alta sieltä sai myös väkevämpää juotavaa. Tänään Nauvossa on yksi viinakauppa, mutta 70-luvulla asiat olivat paremmin, niitä oli kaksi. Tämä meidän kesämökkimme ja saareen eteläosassa toinen, josta sai myös ostaa pimeää viinaa.
Elna oli kotoisin Vikperästä ja kun Lennart riiasi tulevaa vaimoaan, niin hän oli merkinnyt polun metsän halki laittamalla kaksi kiveä päälleikkäin niin lähelle toisiaan, että hän pimeässä löysi myrskylyhdyn valossa tien merkiltä toiselle. Hankalaa se oli 30-luvulla maaseudulla seurustelu matkaa kun tuli metsän halki nelisen kilometriä!
Ingemar itse muutti Innamosta Nauvoon viisikymmentä vuotta sitten. Hän osti tilan, jota nyt hoitaa hänen poikansa.
Paljon muutakin juttelimme omasta ja tämän kyläyhteisön historiasta. Mutta paljon jäi vielä kertomatta ja kuulematta. Yhdessä totesimme, että me emme aikoinaan muistaneet jututtaa vanhempiamme riittävästi, eivätkä meidän lapset myöskään tee sitä. Ei ennen kuin se on jo myöhäistä!

18.7.18, keskiviikko:
Alkuviikolla kävin tässä kolmenkymmenen asteen helteessä juoksemassa, mutta tänään vaihdoin lajia ja hyppäsin pyörän selkään. Siis noin kuvaannollisesti hyppäsin. Kun mies on yhtä notkea kuin rautakanki, niin on jo suuret vaikeudet saada jalka satulan yli pyörän toiselle puolelle.
Taiturointi onnistui ja läksin kohti kirkonkylää. Vettä minulla oli mukana hiukan toista litraa, se kaikki kulkui. Menomatkalla poikkesin kirkonkylän pohjoissatamassa, siellä oli runsaasti porukkaa. Hiukan kateellisena katselin, kun ensimmäiset joivat aamupalakseen ruskeaa ohravelliä mutta pystyin hillitsemään itseni ja janoni.
Kävin kääntymässä Vikomin vaanhassa lauttarannassa. Siellä on tullut monesti jonotettua lauttaa ennen kuin Nauvon pääsaarten yhdistävä silta valmistui. Siellä esiintyi Nauvon toinen nudisti, yksi ikäneito, joka ei yrittänytkään piilotella itseään, vaikka näki minut.
Paluumatkalla kirkonkylässä tuli vastaan ambulanssi pillit huutaen ja kirkonkylän jälkeen pelastushelikopteri teki nousua ohrapellolta.
Edelleen paluumatkalla istui Storgårdin isäntä pihalla varjossa ja poikkesin tietenkin häntä tervehtimään. Ihmetteli polkupyörää, yleensä hän kun on nähnyt minut juoksemassa. Juttelimme niitä näitä, hänen vaimonsakin tuli paikalle tarjoten mehukkaista mustia viinimarjoja. Sovimme, että poikkean heidän luonaan kahvilla huomenna ja otan Ullan mukaani. Saimme luvan käyttää autoa!
Matkaa kertyi kaikkiaan 34 kilometriä. Aikaa kului tunti ja kolme varttia. Tuuli hiukan häiritsi menomatkaa mutta takaisin tulin mukavasti myötäiseen.

17.7.18, tiistai:
Eilistä kokousta on puitu maalla ja merellä.
Trump osoitti sittenkin olevansa ylivertaisen tyhmä eikä ylivertaisen älykäs.
Hän kertoi loppukaneetissaan luottavansa Putinin enemmän kuin oman maansa tiedustelupalveluun.
Sitä kutsuttiin heti kotimaassa maanpetturuudeksi.
Tänään herra Trump sitten kertoikin esittäneensä ajatuksensa Helsingissä hieman epäselvästi. Kyllä hän luottaa sataprosenttisesti tiedustelupalveluunsa.
Se on hienoa, että Trump luottaa. Trumpiin ei enää kovin moni luota. USA:ssa sentään noin puolet kansasta luottaa.
Jörn Donner sanoi puolivuosisataa sitten, että Amerikassa asuu tyhmänpuoleinen öykkäröivä kansa. Viisas mies. Siis Donner, ei Trump.
Kun me suomalaiset saimme kokouksen pidettyä, niin katsoin, että voin palata rauhallisesti viettämään kesää mökillemme.
Lämpötila oli reilusti yli kolmekymmentä astetta täällä saaristossakin.
Kävimme syömässä kolmen aikoihin Pärnäisissä. Kun tulimme takaisin, niin totesin, että vaatteet ovat turhia. Neljästä puoli kymmeneen esiinnyin Aatamin asussa, tosin jätin Crocsit jalkaan. Tein hiukan niittohommia ja kastelin kukkia, luin ja lepäsin. Hiukan aluksi kulkusten heilunta hiukan häiritsi työn tekoa ja askellusta. Mutta äkkiä tähän olotilaan tottui. Vaatettamaan aloin vasta sitten, kun varpaita alkoi paleltaa.

16.7.18, maanantai:

Tämä päivä jää historiaan siitä, että kaksi suurta narsistia kohtasivat Helsingissä. Tai oikeastaan vain toinen on suuri narsisti, toinen on aika pieni mieheksi.
Mutta molemmat uskovat vahvasti olevansa maailman tärkeimmän ja mahtavimman maan presidentti.
Molemmat ovat pahasti väärässä. Tämän maapallon mahtavin maa on ehdottomasti Kiina. Vaikka Kiina tuottaa lähinnä krääsää vientiin, niin silti USA on velkaantunut Kiinalle mielettömät summat. Joten USA taapertaa Kiinan talutusnuorassa.
Kiina on myös lähes kaikissa asioissa edelle Neuvostolii.. anteeksi Venäjää. Lisäksi Putinin ongelma on se, että hän istuu niin kauan vallasta kuin häntä mahtavammat oligarkit sen sallivat.
Ja Trump on tosiTVpresidenttinä niin kauan kuin häntä ei oikeudessa pudoteta vallan kahvasta. Näiden tämän päiväisten möläytysten jälkeen se hetki voi olla yllättävän lähellä.
Kiinan päämiestä ei pallilta pudoteta demokraattisesti. Mutta sielläkin ihmisellä on vain yksi elämä, eikä se elämä ole ikuinen.
Mutta hienon näytelmän nämä kaksi presidenttiä saivat aikaiseksi. Pari tuhatta lehtimiestä välitti tietoa maailman kaikille kansoille.
Enemmän populaa Helsinkiin tulisi vain silloin, jos Jeesus tulisi taivaalta pitämään tänne lehdistötilaisuutta uudesta tulemisestaan.
Oletko valmis?

15.7.18, sunnuntai:

Helle ja eiliset synnit kiusasivat.
Ulkoilutin aamulla koirat ja päivän mittaan poimin pari litraa punaisia viinimarjoja.
Muuten olin sisätiloissa, lämpöpumppu puhalsi viileää ilmaa eikä mieli tehnyt ulos kolmenkymmenen asteen kesäilmaan. Koirat haettiin pois päivällä, joten niidenkään takia ei tarvinnut ulkoilla.
Tulis vaan äkkiä syksy ja räntäsateet!
Mutta jos ilmastonmuutos jatkuu, niin pitänee katsella kesämökkiä Grönlannista.
Huippuvuoret olisi toinen paikka, mutta siellä käyskentelee jääkarhut, niin se jää pois laskuista.

14.7.18, lauantai:
Saimme koirat hoitoon vuorokaudeksi. Niitten kanssa tuli käveltyä kolmenkymmenen asteen helteessä.
Olimme tänään 70-vuotispäivillä. Menimme sinne taksilla. Ulla ja taksikuski alkoivat puimaan särkyjään ja kolotuksiaan niin voimakkaasti, että naiskuski ajoi kolmion takaa vasemmalta tulevan auton eteen. Juuri juuri vältyimme alle jäämiseltä. Kumpikaan naisista ei edes huomannut tilannetta. Meneillään oli juuri särkylääkkeiden tehon vaikutusten vertailu.
Päivällinen syötiin Mamissa Linnakadulla ja iltaa jatkettiin Jokilautta Jakkella.
Hauskaa oli.
Sunnuntaiaamulla ei enää niinkään hauskaa. :)

13.7.18, perjantai:
Jaahas, se olikin vasta tänään se perjantai ja kolmastoista päivä.
Siitä huolimatta tai sen takia lähdimme takaisin kaupunkiin.
Poikkesimme matkalla Juhan luona tarkistamassa hänen autotallinsa rakennustyömaata. Mies kirosi virolaista kevythirrestä tehdyn rakennelman laatua. Hirret olivat kieroja hiukan joka suuntaan ja kasaaminen oli tuottanut vaikeuksia ja alakerran isännän nimen toistelua. Mutta hyvin työmaa oli kuitenkin edistynyt.
Kotona ei voinut kuin päivitellä Suomen kesän kuumuutta. Lämpötila nousi runsaasti yli kahdenkymmenen viiden asteen.
Maanantaisen röntgenin tulokset olivat tulleet Kantaan. Ei siinä polvessä ainakaan maallikon lukemana mitään vakavampaa löytynyt. Vika lienee korvien välissä, kun juoksu ei suju. Ja mieli yrittää työntää viat polven syyksi, vaikka todellinen syy on vanheneminen ja se, ettei viitsi kiusata kroppaansa. Eli laiskuus.

12.7.18, torstai:
Parituhatta vuotta sitten Rooman keisarit noudattivat kaavaa kansalle leipää ja sirkushuveja. Kansa pysyi rauhallisena, vaikka muuten olosuhteet olivat joskus vaikeat.
Fiat-yhtymä toteuttaa keisarin ohjetta hieman muunneltuna: kenkää ja sirkushuveja. Torinon eli Fiatin potkupalloseura Juventus osti Espanjasta potkupallotaiteilija Ronaldon. Kauppahinta oli sata miljoonaa euroa ja Ronaldon vuosipalkka kolmekymmentä miljoonaa.
Samaan aikaan Fiat irtisanoo työntekijöitä, kun kassa on tyhjä. Työntekijät nurisevat. Rooman keisarit olivat viisaampia kuin Fiatin itsevaltiaat. Eivätkä ne ilmeisesti ole lukeneet historiaa. Siis nämä Fiatin miehet.
Minä tilasin aamulla ajan punkkirokotukselle. Yhden jälkeen kaarsin Nauvon terveysasemalle ja minut vastaanotti oikein sievä sairaanhoitaja. Hän löi piikin olkapäähäni ja ilmeisesti ihastus oli molemminpuolista, koska hän pyysi minua luokseen uudestaan kuukauden päästä.
Illemmalla lähdin Nauvon iltarasteille. Ne olivat Käldingessä, Nauvon parhaassa suunnistusmaastossa.
Kakkosen jälkeen olin kaatua ja selässäni olevat lihas (tai niiden pitäisi olla lihaksia) revähti ja juoksu loppui siihen.
Ehkä se oli parempikin, koska maasto oli vaativaa, siten tuli virheet minimoitua.
Seiskarastin jälkeen tien ylityksessä oli juomarasti ja nautin helteisen sään kuivattamana pari lasillista vettä. En muistanutkaan kuinka hyvää vesi on!
Siitä voimistuneena otin pari juoksuaskelta ja lensin turvalleni. Turpiin ei varsinaisesti tullut, mutta sääreen tuli aika ikävä vamma. Taas loppui juoksu.
Kymppirastilla Kiskon Kiskojien lajivalio Metsänpoika käveli raippain askelin ohitseni.
Onneksi tuli eteen tie ja sain kävelevän ihmeen melkein kiinni. Rastin jälkeen yritimme oikaista kielletylle alueelle, mutta omatunto ja todistajan läsnäolo pakottivat kiertoon.
Sain taas Metsänpojan tiellä kiinni ja yhdessä saavuimme maaliin.
Näin heikkoa kilometriaikaa en ole tainnut suunnistuksessa saada sitten 60-luvun.

11.7.18, keskiviikko:
Vaikka en enää tässä iässä harrasta mitään salattua toimintaa pusikoissa, niin olen siitä huolimatta onnistunut keräämään punkkeja itseeni. Tänään löysin kesän kolmannen läheisyyttäni kaivanneen nymfin itsestäni.
Nymfin, siis en nymfomaania. Molemmat kuuluvat siinä suhteessa samaan lahkoon, että yritän päästä niistä eroon mahdollisimman nopeasti.
Minulla ei ole rokotusta Kumlingen tautiin. Nyt pitää harkita vakavasti sellaisen hankkimista. Se kun on tauti, joka ei parane antibioottikuurilla. Siihen tuo helpotusta vain kuolema. Enkä ihan vielä olisi valmis siihen parannuskeinoon.
Punkista huolimatta lähdin pyöräilemään. Tein kesän pisimmän pyörälenkin, reilusti yli kaksikymmentä kilometriä. Pitää harjoitella kun olen puolittain luvannut pyöräillä hänen kanssaan tänäkin vuonna Kyröön ja takaisin. Olen syntynyt Kyrössä.
Selvyyden vuoksi kerrottakoon, että aikaisempina vuosina(kaan) en ole tätä matkaa tehnyt. Siitä kun tulee sata kilometriä. Se lienee kunnolleni aivan liian pitkä matka.
Sähköavusteista pyörää minulla ei ole, enkä ole sellaisen hankkimista edes ajatellut. Sen sijaan sähköavusteinen soutuvene meillä on täällä Nauvossa. Teimme illan tyyneydessä sen kanssa matkan Lammassaaren ympäri. Lampaita emme nähneet. Ulla väitti, että hänen lapsuudessaan niitä siellä oli ollut.

10.7.18, tiistai:
Siirryimme tänään kesäasunnollemme Paraisille.
Siellä odotti venevalkamassa vihreä peitto veden päällä. Tätä vihreää mössöä kutsutaan sinileväksi.
Mökiltä löytyi myös kaksi viikkoa vanha pullapitko, joka oli viihtynyt hyvin leipälaatikossamme muovipussiin suljettuna. Pari vihreää pilkkua oli pullapitkon pinnalle kahdessa viikossa syntynyt. Leipomo Oululainen on käsitellyt pullan tehokkailla kasvinsuojeluaineilla.
Pitäisikö Itämeren suojelijoiden ottaa yhteyttä Oululaiseen. Sieltä voisi löytyä keinot, jolla meri puhdistetaan sinilevästä kertarysäyksellä!

9.7.18, maanantai:
Johan tässä tuli kaksi päivää ilman suunnistusta.
NEO-rastit pidettiin Naantalissa ja oli mukava päästä suunnistamaan paikkakunnalle, jossa olen asunut pisimpään elämäni aikana. Kaksikymmentä kuusi vuotta tuli siellä asuttua.
Turussa asuin viisitoista vuotta 60- ja 70-luvulla ja nyt uudelleen kuusi vuotta.
Jos jaksan sinnitellä täällä vielä viisi vuotta, niin minusta tulee uudelleen turkulainen.
Suunnistus sujui lähes virheettömästi ja juoksu maittoi paljon paremmin kuin eilen. Selkä oli lähes oireeton eikä se paheksunut mahdottomasti, vaikka pudottauduin alas lähes parimetriseltä jyrkänteeltä. En viitsinyt kiertää, kun kello kävi.
Jyrkänne oli rastilla kaksi. Pysähdys näkyy tässä ANIMAATIOSSA, kun häntä katoaa hetkeksi kokonaan.
Aamulla olin käynyt röntgenissä kuvauttamassa polveni, jossa on jonkin asteinen kuluma. Nyt täytyy juosta ahkerasti, pian saattaa lekuri kieltää minulta juoksemisen kokonaan. Ainakin asvaltilla!

8.7.18, sunnuntai:
Lähdin juoksemaan pitkää lenkkiä. Ne ovat unohtuneet johtuen kaikenlaisista vaivoista. Tai jos ollaan rehellisiä, niin laiskuudesta.
Juoksin vastatuuleen Kupittaalle, käännyin sieltä kohti Hirvensaloa ja edelleen Uittamon suuntaan. Siellä alkoi tuntua, että paukut ovat vähissä ja oikaisin kotiin päin tietä pitkin, jota en ole ennen juossut tai ajanut. Se johti takaisin Rätiäläntielle. Totesin, että kyllä tästä parin tunnin lenkki tuleekin, vaikka yritin hiukan fuskata. Lopussa kävelin runsaasti. En niinkään huonon kunnon takia, vaan sen takia, että selässä yksi lihas vaivaa ja se ei oikein hyväksynyt juoksuaskelia. Ulla laittoi siihen Voltarenia ja suun kautta nautin Buranaa, niin johan alkoi helpottaa.
Koko somettunut maailma seuraa henkeään pidättäen, kun Thaimaassa yritetään pelastaa kahtatoista poikaa luolasta, joka on täyttynyt vedellä.
Maailmassa on seitsemän miljardia ihmistä. Jos ajatellaan yksinkertaisesti, että keski-ikä on 70 vuotta. Se merkitsee, että vuodessa kuolee ihmisiä noin sata miljoonaa. Päivässä heittää veivin nurkkaan muutama satatuhatta ihmistä. Tältä näkökannalta on hiukan irvokasta, että maailmaa kiinnostaa nämä kaksitoista jalkapallon pelaajaa.
Sen kahden viikon aikana, jotka pojat ovat luolassa viettäneet, on kuollut noin neljä miljoonaa ihmistä. Jos heistä olisi kirjoitettu yhtä paljon, internet olisi hukkunut bitteihinsä ja sanomalehtipaperi olisi loppunut varastoista.
Toisaalta Pentti Linkola on sitä mieltä, että kuusi miljardia ihmistä jos kuolisi tavalla tai toisella, niin se olisi oikein hyvä alku ihmiskunnan pelastamiseksi.

7.7.18, lauantai:
Päivä meni lepäillessä. Siis mitään pulssia nostattavaa ei tullut harrastettua.
Sen sijaan piti pestä pyykkiä reissun jälkeen kolme koneellista. Nykyään, kun olen ensimmäisen vaimoni avustaja, saan pestä hänenkin pyykkinsä. Vaimo alkaa muutaman vuodenjälkeen uskoa, että osaan käynnistää koneen.
Mutta ei vielä usko, että osaisin ripustaa pyykit myös kuivumaan. Joka jumalan kerta saan ohjeen, miten hänen kauhtunansa asetetaan narulle ja miten se kuuluu ennen ripustamista pölläyttää suoraksi.
Punaiset viinimarjat alkavat myös olla kypsiä poimittaviksi. Kuivuuden takia ne ovat pieniä. Litran verran niitä poimin ja laitoin pakkaseen. Sen verran ikävää hommaa, että lopetin alkuunsa. Kaiken lisäksi tykkään syödä aamupuuroni teollisen hillon kanssa kuin terveellisen pakastemarjan kanssa. Ne ovat happamia. Enkä kehtaa lisätä niin paljoa sokeria sekaan, että niistä tulisi hyviä.
Englanti voitti Ruotsin jalkapallon MM-kisoissa. Olin pakotettu kannustamaan saarivaltion miehiä, koska olen lyönyt viisi euroa vetoa Englannin mestaruuden puolesta. Muuten olisin kyllä kannattanut Ruotsia ja ollut hyvin, hyvin pettynyt.
Minähän rakastan yli kaiken sekä itä- että länsinaapureitamme. Lukuun ottamatta itänaapureita. Sekä länsinaapureita.
Kun matkan loppumisesta oli kulunut kaksitoista tuntia, aloin suunnitella uutta reissua. Ehdotin vaimolle, että lähtisimme syyskuussa Lappiin ja tekisimme sieltä parin päivän kiertoajelun ihailemaan Norjan vuonoja ja vuoria. Ehdotukseni sai ehdottoman hyväksynnän.

6.7.18, perjantai:
Kainuun Rastiviikon viimeinen kilpailupäivä.
Minulle kanssakilpailijat tyrkyttivät kokonaiskisan kolmatta sijaa. Toinen rikkoi kompassinsa ja ajelehti suuriin virheisiin. Ja toinen edellä ollut teki myös roppakaupalla virheitä. Olin häntä viisi minuuttia perässä ennen tätä kisaa. Matkan puoleen väliin saakka minulla meni kuin Strömsöössä. Mutta pitkällä kolmosvälillä 50 metriä ennen rastia epäilin itseäni ja kompassiani. Myös kartan korkeuskäyrä oli piirretty hiukan virheellisesti. Käännyin sivuun ja tein noin viiden minuutin virheen. Juuri sen verran hävisin kolmossijan ja viimeisen palkintopallipaikan.
Tässä
LINKKI sekoiluihini.
Joona selvitti tänäänkin puhtaasti erittäin vaikean ratansa. Erittäin hyvä suoritus Kainuun ensikertalaiselta, varsinkin kun hän ei ole ennen tämän vaikeusasteen ratoja suunnistanut. Lupasi tulla mukaamme myös ensi kesänä, jos tänne matkaamme. Se on mahdollista, koska ensi vuonna ne järjestetään takuuvarmasti kunnon maastoissa, jossa vanhakin mies pystyy etenemään juosten.
Paluumatka etelään sujui hienossa säässä sujuvasti.
Luovutimme Joonan Tampereella vanhemmilleen yhdeksän jälkeen.
Pienen rupatteluhetken jälkeen jatkoimme matkaa. Sekin sujui hyvin emmekä törmänneet peuroihin. Näimme niitä viidenkymmenen kilometrin matkalla Valkeakosken ja Loimaan välillä yli kolmekymmentä tien vierustan pelloilla. On niitä täällä päin Suomea aivan liikaa. Ulla sanoi harkitsevansa aseen ja metsästysluvan hankkimista. Hetken päästä kyllä perui puheensa, ei se liha ole kuulemma riittävän hyvää.

5.7.18, torstai:

Ensimmäinen kunnon sadepäivä tällä Kainuun reissulla.
Sade alkoi, kun me Joonan kanssa hölkkäsimme lähtöön. Meillä oli vain kolme minuuttia eroa lähtöajoissa, joten pääsimme yhdessä taivaltamaan tämän matkan.
Matkat olivat tänään lyhyemmät kuin muina päivinä, vain 2,5 km.
Mutta kyllä tämä kestävyysurheiluksi voidaan edelleenkin laskea. Aikaa meiltä molemmilta kului yli puoli tuntia.
Maastopohja on sitä samaa kuin edellisinä päivinä. Eli raskasta pöpelikköä, suota ja kivikkoa. Korkeuseroja ei paljoakaan.
Syvästi ihmettelen Kajaanin Suunnistajien maastovalintaa. Lyhyiden matkojen suunnistajat joutuvat kaikkina päivinä taivaltamaan suunnistuksensa tässä ala-arvoisessa maastossa. Kunnollista pienipiirteistä maastoa ei meille tarjota laisinkaan. Huiput pääsevät sentään nauttimaan kauempana sijaitsevien pienipiirteisten vaaran rinteiden maastoista.
Sama maasto se on tietysti meille kaikille oman sarjan suunnistajille, mutta jos tänne vielä tulen, niin selvitän tarkoin, mikä maasto on kyseessä.
Tein kaksi noin minuutin pummia. Sijoitukseni oli tasaisessa kisassa viikon huonoin, mutta nousin silti yhteistuloksissa sijalle viisi. Ja luonnollisesti ohessa
ANIMAATIO reitistä.
Joona ei pahemmin pummaillut, mutta hänellä painoi jaloissa eilinen sprintti. Hän otti sen ihan tosissaan, minä vain hölkkäilin silloin.

4.7.18, keskiviikko:
Välipäivä rastiviikolla.
Se yleensä tietää runsasta ohjelmaa päiväksi. Nykyään. Nuorempana se tiesi rauhallista krapulapäivää. Varsinkin silloin, kun se seurasi synttärien juhlimista.
Joona oli sitä mieltä, että hän on ehdottomasti ansainnut uuden mahdollisuuden alittaa minuutin maaginen aika alamäkiajossa.
Siispä kävimme siellä. Emme käväisseet, sillä kymmenen kerran sarjalipun lisäksi hän kolme laskukertaa bonuksena maanantain laskuistamme. Sen lisäksi hän puhui itselleen yhden ylimääräisen laskun, kun edellä menevä ajoi valliin ja Joonan nopea keskeytyi sen takia.
Ajat paranivat taas loppua kohden ja tällä kertaa nopein kirjattiin yhteen minuuttiin ja kahteen sekuntiin. Palava halu jäi nuorukaiselle yrittää vielä kerran minuutin rajan rikkomista.
Sen jälkeen pääsimme taas nauttimaan suunnistuksesta. Tällä kertaa kyseessä oli sprinttisuunnistus mökkimme läheisyydessä. Valitsimme B-radan, jonka pituus optimireitillä oli 2,5 kilometriä. Maasto oli nopeaa. Hoidettuja nurmikoita, mäntykangasta ja polkuja. Minä lähdin ensimmäisenä matkaan, Joona kolme minuuttia perääni.
Joona voitti useimmat rastivälit muutamalla sekunnilla, mutta teki pari raakaa virhettä. Niiden ansiosta sain vielä kerran Joonan päänahan, ensi vuonna se ei taida enää onnistua, kun miehellä karttu lisää kokemusta.
Sijoituimme tulosluettelossa puoleen väliin ja hävisimme Jani Lakaselle noin kahdeksan minuuttia.
Illalla kävimme juhlistamassa syntymä- ja nimipäiviä Kippo-nimisessä ravintolassa. Se on paikkakunnan paras paikka Tripadvisorin mukaan. Minä tilasin lankkupihvin, se olikin ihan kohtuullista. Ulla halusi karitsaa, eikä ollut siihen tyytyväinen. Joona on perinyt isoäitinsä ravintolamaun ja tilasi listan kalleimman annoksen, porovartaan. Poro oli sitkeää, ei missään nimessä hintansa väärtti.
Tässä paikassa hinta/laatusuhde ei kohdannut. En voi suositella.

3.7.18, tiistai:
Aamu valkeni pilvisenä. Tai ei se täällä mitään valkene. Yötä päivää on valoisaa ja nukkuminen onnistuu vain mustaa suojanaamiota käyttäen.
Mutta pilvessä siis taivas oli ja sadetta oli luvattu puolen päivän jälkeen.
Lähdimme Joonan kanssa suunnistamaan ennen kahtatoista.
Minulla oli lähtö puoli yhdeltä ja Joonalla hiukan ennen yhtä.
Maasto oli edelleen sitä samaa hidasta viidakkoa kuin kaksi päivää aikaisemminkin. Maali on meillä joka päivä samassa paikassa. Matkat lähtöihin ovat lyhyet, joten maasto ei meillä ikämiehillä tule muuttumaan koko viikon aikana.
Tänään en tehnyt kuin yhden kahden minuutin pummin. Se ei paljoa auttanut sijoittautumisen suhteen. Tänään olin viides ja yhteiskisassa nousin kuudenneksi.
Joona mutkitteli tänään parilla rastilla oikein kunnolla. Niistä jäi jäljet, kun hänellä oli tänään ensimmäistä kertaa gps-kello ranteessaan.
Illalla kävimme vielä Joonan kanssa kävellen ja hölkäten tutustumassa Katinkullan omakotitaloalueeseen. Totesimme molemmat tämän olevan aivan ihanteellisen alueen asua.
Tiedä vaikka sitten joskus eläkkeelle päästessäni muuttaisin tänne.

2.7.18, maanantai:
Minun aamurauhani on säilynyt erinomaisesti täällä Kainuussa. Joona on perinyt isoäitinsä lahjat aamu-unisuuteen. Kymmenen jälkeen tämä kaksikko alkaa valmistella ylösnousemista. Siis tätä lyhyen tähtäimen ylösnousua.
Kävin aamulla hakemassa kaupasta nuorelle miehelle maitoa. Sitä kun kuluu päivässä saman verran kuin kotona vuodessa.
Iltapäivällä lähdimme ajamaan autoa Vuokatin rinteeseen. Autossa on ratti ja jarrupoljin. Se hinataan ylös hiihtohissillä. Alas se tulee painovoimalla. Joka laskusta otetaan sähköinen aika.
Minä otin neljän laskun lipun, Joona sai oikeuden laskeutua rinne kymmeneen kertaan.
Ensimmäinen lasku tuli tehtyä varovasti jarrutellen. Toinen jo vähän reippaammin ja kolmas täysillä. Parhaan ajan tein neljännellä laskulla.
Joona aloitti myös rauhallisesti. Kun vauhti kiihtyi, hän ajoi kerran ulos päin turvarenkaita. Mutta tässä lajissa on rajat löydettävä ja siten pystyy löytämään parhaat ajolinjat. Joona paransi aikojaan loppua kohden ja viimeisellä oli jo yli kymmenen sekuntia minua nopeampi. Vaikka uskoisin, että minulla on painon takia hyötyä. Mutta Joona löysi harjoittelun kautta oikean tavan laskea rinne.
Nuorukainen oli heti kysymässä, voisiko hän tehdä toisen kymmenen kerran setin heti perään.
Niuhotimme Ullan kanssa emmekä antaneet lupaa!
Tämä olikin viimeinen vapaapäivä suunnistuksesta. Keskiviikon vapaapäivänä aiomme mennä Vuokatin korttelirasteille, jotka pidetään ihan mökkimme vieressä.

1.7.18, sunnuntai:
Nukuin hieman huonosti. Kämpässä oli turhan lämmintä ja valoisaa.
Mutta lepäilin kauan, kun kiirettä ei ollut. Lähdöt suunnistamaan meillä Joonan kanssa oli vasta yhden jälkeen.
Ensimmäinen töppi tapahtui, kun Joona lähti lähtöön ilman emittiä ja kompassia. Mutta ei hätää, hänellä oli hyvää aikaa palata takaisin autolle ja uudelleen lähtöön. Ja nuorella miehellä on tuota kuntoa juosta vähän verryttelyäkin.
Maasto yllätti meidät molemmat. Odotimme hyväpohjaista vaaramaastoa melkoisin korkeuseroin. Metsä oli kuitenkin hidaskulkuista ja vaikeasti hahmoteltavaa. Suunta ja matkan mittaaminen olivat tänään kunniassa.
Peukalokompassilla en pysynyt suunnassa ja tein pari pientä virhettä alkumatkalla. Kakkosrastilla olin vielä toinen, mutta neloselle mennessä puolentoista minuutin pummit tiputtivat sijani kuudenneksi.
Karmein pummi oli vielä edessä. Viiden minuutin eksyminen pudotti minut kärkikamppailusta. Lopputuloksissa olin seitsemäs kuusi minuuttia kärjelle hävinneenä.
Joonalle kävi hiukan samalla tavalla. Pummeja tuli lähes kymmenen minuuttia ja hän sijoittui tuloksissaan puoleen väliin.
Meillä molemmille jäi siten runsaasti parannettavaa.
Garmin oli sitä mieltä, että tarvitsen lepoaikaa kaksi vuorokautta. Onneksi huomenna on lepopäivä!
Laitetaanpa reittihärvelin
REITTI tähän. Se on tällä kertaa manuaalisesti piirretty, kun Garmin pysähtyi välillä runsaaksi puoleksi kilometriksi!


 

 

 

 





-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


31.12.17, sunnuntai:
Tämä vuosi tuli tämä vuosi paketoitua kuntoilun osalta:

 

Vuosi 2017

 

 

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Nousu

Kerrat

Juoksu

1164 km

7.14 min/km

140h 19 min

125

5641

149

Kävely

338,6 km

12.27 min/km

70 h 18 min

89

2553

60

Vaellus

274,77 km

13.19 min/km

62 h 12 min

86

1081

47

Hiihto

408,83 km

7.19 min/km

49 h 55 min

113

4025

15

Suunnistus

238,5 km

9.45 min/km

38 h 46 min

144

4404

56

Kuntopiiri

 

 

22 h 11 min

 

 

53

Pyöräily

182,4 km

18,3 km/h

10 h 1 min

112

1207

10

Soutu

7,043 km

10 min 38 s / 500m

2 h 29 min

69

 

2

Sisäsoutu

22,505 km

2min55s/500m

2 h 11 min

102

 

5

Uinti

2,55 km

4 min / 100 m

1 h 50 min

 

 

9

Maastoj.

6,28 km

8.48 min/km

55 min

126

125

3

Maastop.

7,4 km

10,5 km/h

42 min

 

85

1

YHTEENSÄ

2652,9 km

8.33 min/km

402 h 

125

19121

411


-----------------------------------------------------------------------------------------------------

1.1.17, sunnuntai:
Viime vuosi urheilullisesti näyttää tältä:

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Nousu

Juoksu

1425,8 km

7.16 min/km

172 h 41 min

124

7551

Kävely

343,16 km

12.11 min/km

69 h 46 min

81

1700

Vaellus

308,69 km

13.24 min/km

69 h 1 min

88

950

Hiihto

362,8 km

7.13 min/km

43 h 44 min

108

4511

Suunnistus

185,3 km

10.21 min/km

31 h 59 min

139

4104

Kuntopiiri

 

 

30 h 7 min

89

 

Pyöräily

488,1 km

19,2 km/h

25 h 58 min

110

2564

Uinti

11,2 km

3 min 47 s / 100 m

7 h 3 min

 

 

Maastojuoksu

45,8 km

8.14 min/km

6 h 17

125

730

Soutu

19,6 km

8 min 11 s / 500m

5 h 21 min

73

 

Rogaining

15,6 km

11.09 min/km

2 h 54 min

141

274

YHTEENSÄ

3216,71 km

8.07 min/km

471 h 19 min

121

22384


________________________________________________________________


31.12.15, torstai:
Vuoden tilinpäätös:

 

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Nousu

Kerrat

Juoksu

918,095 km

7.02 min/km

107h 50m

127

1741

125

Vaellus

438,03 km

13.22 min/km

97h 42min

87

737

53

Suunnistus

378,26 km

12.45 min/km

80h 28min

141

4598

59

Kävely

399,61 km

11.16 min/km

75h 7min

87

51

69

Hiihto

603,44 km

6.52 min/km

69h 8min

111

5010

24

Pyöräily

326,46 km

19,0 km/h

17h 15 mi

111

929

15

Kuntopiiri

 

 

15h 3min

100

 

24

Maastojuoksu

40,989 km

9.14 min/km

6h 18 min

127

805

8

Uinti

7,2 km

4min35/100

5 h 30 min

 

 

19

Kuntosali

 

 

2 h 46 min

 

 

5

Maastopyöräily

27,1 km

12,2 km/h

2 h 14 min

 

 

3

Soutu

5,87 km

10m8s/ 500

1 h 59 min

 

 

2

Jooga

 

 

30 min

 

 

1

Kahvakuula

 

 

20 min

 

 

1

Crossfit

 

 

20 min

 

 

1

Vesijuoksu

100 m

48.50 min/km

14min 53s

 

 

2

Crosstrainer

650 m

15.10 min/km

9 min 52 s

94

 

1

Sisäsoutu

1,61 km

2min57/500

9 min 30 s

94

 

1

YHTEENSÄ

3147,414 km

8.50 min/km

483h 8min

124

13871

414


_________________________________________________________________________

31.12.14, keskiviikko:
Pieni juoksulenkki ennen vuoden vaihtumista. Alunperin piti mennä Lietoon juoksemaan numerolapun kanssa, mutta sen verran on nuhaa, etten viitsinyt rääkätä itseäni kilpailemalla.
Vuoden saldot:

Laji

Matka km

Vauhti min/km

Aika

Syke

Kerrat

Juoksu

1439,238

7.13

173 h 27 min

126

189

Vaellus

240,75

15.10

60 h 54 min

100

56

Hiihto

485,8

6.44

54 h 33 min

115

18

Suunnistus

230,22

9.32

36 h 38 min

149

50

Kävely

110,599

10.30

19 h 22 min

95

21

Pyöräily

106,21

18,4 km/h

5 h 47 min

113

6

Uinti

3,82

53.00

3 h 22 min

 

10

Sauvakävely

8,23

7.58

1 h 5 min

116

1

Soutu

3,58

 

46 min

83

1

YHTEENSÄ

2628,847

8.07

360 h 4 min

128

363




__________________________________________________________________________

31.12.13, tiistai:
Uudenvuoden aatto ja jo perinteinen Liedon Uudenvuodenjuoksu.
Jos sitä voi perinteeksi sanoa, kun tämä oli toinen kerta ja edellinen oli kuusi vuotta sitten.
Aikaa kului minuutti enemmän, joten ei se kunnon lasku kauhean nopeata ole ollut. Toisaalta eläkeläisellä on ollut aikaa harjoitella!
Vuoden harjoituskilometrit ja ajat ovat tässä:

 

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Kerrat

Juoksu

1195 km

7.00 min/km

140 h 6 min

128

146

Hiihto

818 km

6.32 min/km

89 h 13 min

117

48

Vaellus

194 km

16.52 min/km

54 h 30 min

99

34

Suunnistus

234 km

9.36 min/km

37 h 25 min

146

51

Kävely

156 km

12.10 min/km

31 h 43 min

96

33

Pyöräily

218 km

18,9 km/h

11 h 32 min

108

7

YHTEENSÄ

2863 km

7.43 min/km

380 h 8 min

127

340

Tuossa yhteensä-sarakkeessa on siis mukana muutkin kuin yllä luetellut!
Kuntoilua on tullut harrastettua hieman yli tunti päivässä.
Ensi vuonna pitää lisätä näitten kevyiden harjoitteiden osuutta ja saada tuo luku alkamaan viidellä.
Se on siis minun lupaukseni ensi vuodelle!


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Informaatiota sivun kävijöistä alkaen 8.4.2013:

Flag Counter