Blogi:

12.11.18, maanantai:
Tälle päivälle sopii tämä aikaisempi sepustus:
Klo 7.30 herääminen, aamukahvi ja suolen tyhjennys
Klo 9.00 juoksulenkki
Klo 10.00 vaimon potkiminen ylös ja toinen kierros kahvia
Klo 12.01 luterilainen ottaa päivän ensimmäisen oluen
Klo 15.00 päivän toinen pilsneri
Klo 19.00 illallinen
Klo 21.00 yömyssy
Klo 22.30 nukkumatti kutsuu
Jos nyt sen verran lisäisi, että päivä oli aika pilvinen ja säätiedoitus lupasi sadetta. Sadetta on luvattu lähes joka päivälle, mutta pisaraakaan ei ole vielä maahan asti saapunut.
Ja ensimmäinen olutkin tuli nautittua vasta kahden aikoihin iltapäivällä.

11.11.18, sunnuntai:
Isänpäivän kunniaksi juoksin kymmenen kilometrin lenkin aamutuimaan. Ja isänpäivälahja, jonka olin ostanut itselleni lasten perintörahoilla, tikitti ranteessa.
Kävimme päiväkävelyllä vanhassa kunnon Corner pubissa. Se oli vuoden täydellisessä remontissa ja jouduimme siis olemaan ilman sen oluita lähes kaksi vuotta. Enkut eivät myy halvinta paikallista saippualta maistuvaa olutta vaan kunnon tavaraa. Hintakaan ei pelottanut, puolitoista euroa pintin kolpakollisesta.
Pieni tämä Americaksen kaupunki on. Vastaamme tuli kaksi tuttavapariskuntaa. Toinen asustaa samassa hotellissa meidän kanssamme, joten tervehdimme lyhyesti. Toisen parin kanssa sen sijaan rupattelimme pitkän tovin ja lupasimme jatkossa käydä heidän kanssaan lounaalla.
Illallisen nautimme hotellimme ravintolassa. Sitä myytiin nimellä espanjalainen tapas-ilta. Ihan tavallinen seisova pöytä se oli. Tuli vaan syötyä hiukan liikaa. Ainakin ison jäätelöannoksen olisi voinut jättää syömättä. Tai sitten mansikkakakun. Ja jättää juustot maistelematta. Mutta minä poika ahdoin niitä kaikkia runsaiden tapasten päälle.

10.11.18, lauantai:
Vaimon iloksi otin matkalle mukaan kaksi sykemittaria.
Tänään tein intervallitreenin ja sinne otin vertailun vuoksi mukaan sykevyöllä varustetun Garminin.
Vasemmassa kädessä tikitti ranteesta mittaava Polar.
Rannemittari oli alussa ja ensimmäisellä vedolla aivan yössä, mutta alkoi sen jälkeen pelittää kohtuullisesti.
Tässä tiedot vedoista:

Veto

Polar

Garmin

Polar

Garmin

4 min

Ka.

Ka.

Max

Max

1

118

139

128

145

2

135

139

150

148

3

135

138

146

146

4

140

141

147

148

5

138

140

146

146

Ja vielä kuvat sykekäyristä koko lenkiltä:
Polar:

Garmin:

 


9.11.18, perjantai:
Jos en jaksa enää lomalla pitää päiväkirjaa, niin tässä on tiedot tälle päivälle ja seuraaville:
Klo 7.30 herääminen, aamukahvi ja suolen tyhjennys
Klo 9.00 juoksulenkki
Klo 10.00 vaimon potkiminen ylös ja toinen kierros kahvia
Klo 12.01 luterilainen ottaa päivän ensimmäisen oluen
Klo 15.00 päivän toinen pilsneri
Klo 19.00 illallinen
Klo 21.00 yömyssy
Klo 22.30 nukkumatti kutsuu

8.11.18, torstai:
Ulkoilupäivä.
Kävin aamulla juoksemassa kahdeksan kilometrin lenkin.
Päivällä teimme Ullan kanssa vielä pidemmän patikoinnin, kun olin unohtanut pyytää hänen sähkömopoonsa kävelykepille pitimen. Liike oli Cristianoksen puolella ja sinne tuli matkaa. Olisivathan ne sen tuoneetkin, mutta halusin lähteä patikoimaan.
Aurinko porotti koko päivän ja Ulla poltti ihonsa. Minulla on sen verran veressä etelänihmistä, ettei tämä talviaurinko ihoa polta.
Aloitin myös uintikauden. Polskin rinulia vartin verran.
Illalla kävimme syömässä naapureidemme kanssa oikein hyvän aterian. Tai siis minun pihvini oli taivaallinen, Ullan lammas ei niinkään hyvä. Ihmekö se, eikös lammas olekin susien ruokaa?

7.11.18, keskiviikko:
Sää oli poikkeuksellisen pilvinen ja viileä. Lämpötila nousi hädin tuskin yli kahdenkymmenen. Siinä suhteessa olo oli illalla erinomainen, iho ei punertanut eikä olo ollut kuumeinen ylenmääräisen auringossa olon takia.
Kävin aamulenkillä. Huonompi polvi oli aamulla todella kipeä. Ei se juostessa tuntunut, mutta muuten sitä särki jatkuvasti. Muuta syytä en siihen keksi kuin lennon aikana nautittu punaviini tai amerikkalainen viski.
Katsotaan pystyykö jalalla juoksemaan vai onko minun alettava lomailemaan. Sitä ainakin ensimmäinen vaimoni toivoo.

6.11.18, tiistai:
Juha toi aamulla koiran hoitoon. Tosin hoito jäi hieman heikoksi, kun suoritimme samalla pakkaamista ja viime hetken toimia ennen matkaa.
Puolen päivän jälkeen siirryimme lentokentälle ja nautimme gourmet-lounaan. Minä join oluen (e 9,90) ja Ulla lasinvalkoiiniä (e 13,70).
Kolmelta Airbus nousi ilmaan ja tanskalaiskapteeni laski koneen Teneriffalle seitsemän jälkeen.
Hotelli oli vanha tuttu Sunprime Ocean View. Kävin kaupassa ja siirryimme sen jälkeen alakerraan baariin yömyssylle.

5.11.18, maanantai:
Jatkoin tänään Polarin testaamista. Minä kun olen kiireestä kantapäähän ongelmaihminen, niin sykkeen mittaamiset ranteesta eivät toimi.
Tietysti asia on niin, että tällä iällä ei oikein mikään toimi. Vintti on huurussa, lihasmassa katoaa, askel lyhenee eikä meinaa jaksaa vaimonkaan kanssa peuhata.
Joten soisi itselleen, että edes sykkeen mittaus onnistuisi. Mutta ei.
Juoksin tänään intervallia. Kun vauhti kiihtyi, Garmin sykevyöllä näytti, että pumppukin jyskyttää kovemmin. Tämä uusi Polarin huippumalli sen sijaan oli sitä mieltä, että vauhti saa nousta, mutta syke pumpatkoon sellaista tasaista, vanhan miehen tahtia.
Kävin keskustelemassa Intersportissa palautetaanko laite heti vai testaanko vielä. He kehoittivat jatkamaan vielä hetken ja käskivät tulla sitten uudestaan.
Palasin sitten kotiin ja pakkasin matkalaukkuni. Taidan tästä lähteä testausreissuun korkean paikan leirille.

4.11.18, sunnuntai:
Emme ole pariin kuukauteen nähneet jälkikasvuamme Tampereella. Lähdimme siis ihan itse sinne Ullan kanssa.
Lapset eivät olleet pahemmin kasvaneet, mutta lastenlapset olivat, ainakin Joona oli venynyt pituutta.
Amalia esitteli taikatemppuja, oli selkeästi lahjakkaampi kuin minä milloinkaan.
Joona oli valittu edustamaan luokkaansa ensi talvena Ranskaan. Hän on siellä kymmenen päivää. Ranskaa ei nuori mies osaa, mutta tämä vaihto suoritetaankin englanninkielellä. Vastaavasti sieltä Ranskasta tulee sitten heille vaihto-oppilas kymmeneksi päiväksi vuoden päästä. Tampereelta tähän oppilasvaihtoon tulee kaiken kaikkiaan puolen sataa, Joonan luokalta valittiin kolme hakemusten perusteella.
Kävimme lounaalla Ohranjyvässä. Se on tunnettu tamperelainen olutravintola, jonka asiakkaina ovat olleet ainakin Jyrki Otila, Juice ja muutama muu taiteilija.
Vaikka paikka on tunnettu oluestaan, niin myös ruoka oli mainiota.
Paluumatkan saimme suorittaa pimeydessä. Tällä kertaa peltipoliisit eivät kuvanneet minua. Edellisistäkään ei ole tullut sakkoja, ylitykset ovat olleet niin pieniä, että osasta on tullut huomautus, osasta ei sitäkään.

3.11.18, lauantai:
Ystäväni, naantalilainen suunnistaja Arvo Laineoja on kuollut lokakuussa. Hän sinnitteli 82-vuotiaaksi, vaikka pari kertaa infarkti oli jo viedä. Niistä hän kuntoutui rautaisella kunnollaan takaisin suunnistuksen, pyöräilyn ja retkeilyn pariin.
Arvo oli ammatiltaan nuohooja. Kun hän kävi nuohoomassa meillä Mertatiellä, mies nyrpisteli kellarikerroksessa nenäänsä ja ihmetteli ihmeellistä hajua kellarikerroksessamme. Se oli sitä aikaa kun poltimme vielä tupakkaa ja tupakoimme pannuhuoneen vieressä olevassa huoneessa.
Lukemattomat olivat ne suunnistukset, joissa Arvo oli ratamestarina. Ja hän teki aina vaativia suunnistuskisoja, ei mitään polkujuoksuja.
Arvo kertoi harrastavansa pitkiä patikkaretkiä Kuhankuonolla ja Teijossa. Kertoi, että parin tunnin jälkeen kavereilla alkoi askel painaa ja itku kurkussa kyselivät, että milloin päästään takaisin autolle.
Epäilin miehelle, että saattaisin olla seuralainen, joka ei ihan heti alkaisi kaivata äitienpäiville. Niinpä lähdimme kerran Kuhankuonolle ja teimme sellaisen seitsemän tunnin patikkaretken yhdellä tauolla. Arvo kelpuutti minut mukaansa myöhemmin monille vaelluksille, usein oli myös siskoni Maija mukana.
Tietokoneen käyttäjänä Arvo ei ollut mikään maailmanmestari, mutta hänellä oli korvien välissä olevalla kovalevyllään kaikki Varsinais-Suomen metsien kartat. Retkillämme hän ei tarvinnut karttoja tuekseen. Reittimme eivät aina kulkeneet merkittyjä polkuja pitkin, siitä huolimatta mies ei karttaa avukseen tarvinnut. Minulla sellainen oli aina mukana repussa, mutta ei sitä tarvinnut sieltä tarvinnut esiin kaivaa.
Myös polkupyöräretkille Arvo meitä Maijan kanssa houkutteli. Muutaman kerran lähdinkin mukaan, vaikka en olekaan mikään pyöräilijä.
Arvo, lepää rauhassa!

2.11.18, perjantai:
Marraskuussa alkaa aina Marrasputki. Marrasputkessa ei juoda viinaa vaan juostaan. Juostaan joka päivä vähintään 25 minuuttia.
Ja kun me olemme urheiluhullua kansaa, niin kilpailemme siitä, kuka tekee eniten näitä puolen tunnin lenkkejä. Ne pitää olla erillisiä lenkkejä, viiden tunnin maratonista ei saa kuin yhden suorituspisteen.
Tämän hullutuksen aloitti nettiryhmä Lenkkivihko. Kun sen toiminta loppui, hommaa on jatkanut Ontrail-ryhmä. Nyt mukaan on tullut myös Facebook-ryhmä Kestävyyttä Pintakaasulla 24/7.
Olen juossut putken loppuun ainakin kahtena vuotena, 2010 ja 2013. Jälkimmäisenä vuonna olin hulluin ja voitin kisan, suorituksia oli runsaat kuusikymmentä. Parina viime vuonna kisan voittaja on juossut yli sata lenkki.
Ja jotkut kehtaavat väittää, että Suomen kansa laiskistuu ja lihavoituu.
Tänä vuonna minulla on kahden päivän jälkeen kolme lenkkiä takana. Edessä pitäisi olla siis ainakin kaksikymmentä kahdeksan…

1.11.18, torstai:
Kun on syntynyt sodan jälkeen ja elänyt lapsuutensa 50-luvulla viisilapsisessa perheessä, niin kauheasti ei voinut ylpeillä leikkikaluilla.
Siitä on jäänyt sieluun sellainen vamma, että nyt tarvii saada näitä elektronisia vimpaimia. Ne liittyvät harrastuksiini eli juoksuun ja suunnistukseen.
Alle nelikymppisenä hankin ensimmäisen sykemittarin. Se oli Polar eikä niitä siihen aikaan muita ollutkaan. Kun laitteet kehittyivät hankin parin kolmen vuoden välein aina uusimman mallin.
Vuosituhannen vaihteen jälkeen siirryin Garminin mittarien käyttäjäksi. Niitäkin on ranteessani ollut puolisen tusinaa. Viimeisin on ranteesta sykkeen mittaava malli, mutta se ei ole minun ihollani toiminut. Sykevyö on painanut rintakehää lenkeillä edelleen.
Pari kuukautta sitten Polar alkoi hypettämään uuden sukupolven mittaria Vantage V, joka ennakkomainonnan mukaan toimii kuin junan vessa myös ranteesta mitattaessa.
Sen piti tulla myyntiin joskus marraskuussa.
Lähdin Skanssiin ostamaan televisioon pitkää antennijohtoa, me kun siirrämme kirjahyllyn ja television toiselle seinälle.
Ulla jäi nukkumaan, joten minulla ei ollut kiirettä ja vierailin aikani kuluksi urheiluliikkeissä. Intersportin hyllyssä oli tämä uutuus Vantage esillä. Kampitin myyjän paikalle ja aloin kysellä onko mittari myynnissä vai vain mainoksena. Mies lupasi myydä laitteen minulle, heillä kun oli niitä kaksin kappalein. Sanoin palaavani hetken kuluttua. Kävin kysymässä myös XXL:ssä samaa mittaria, siellä ei niitä vielä ollut.
Palasin Intersportiin ja raskain sydämin tein kaupat mittarista.
Muistin jopa käydä hakemassa sen antennijohdon, joten se varsinainen asiakin tuli hoidettua.

31.10.18, keskiviikko:
Nyt ei voi kehuskella politiikan tuntemuksellaan.
Eilen kirjoitin Ville Niinistöstä vihreiden pätkäpuheenjohtajana.
Ja aamun Turun sanomista sain lukea, että Villellä alkoi keittää puheenjohtajuus ja mies ilmoitti jättävänsä myös ensi kevään eduskuntavaalit muiden murheeksi.
Syy äkilliseen poistumiseen selviää varmasti tulevaisuudessa.
Yritän löytää selityksen jo nyt. Ville – kuten setänsä Sauli – on äkkipikainen ja arvonsa tunteva herra. Vihreiden sisäpiirissä ei Villen puheenjohtajaksi huudatusta tehty nopeasti ja yksimielisesti. Tästä mies on loukkaantunut ja jättänyt uppoavan laivan muiden ohjattavaksi.
Sitten kun laineet ovat laskeneet ja syyt selvitetty, huomataan, että olin taas väärässä. Mutta siihen menee aikaa, enkä enää silloin mene tunnustaamaan virhettäni.

Juha ja Anna tulivat tänään kolmen kuukauden Ruotsinmatkaltaan. Mukaan oli tarttunut Bemarin sähköauto. Sellainen kevytversio, jolla yhdellä latauksella pääsee jonkin matkaa toista sataa kilometriä. Eli Anna pääsee sen kanssa töihin ja takaisin – niukin naukin. Ainakin talvella, kun virtaa kuluu auton lämmitykseen ja muuhun turhuuteen.
Sisätiloistaan auto vaikutti enemmän pyörillä varustetulta tietokoneelta kuin autolta.
Sitten kun sähkö loppuu ja auto pysähtyy, niin härvelissä on pieni bensamoottori. Sillä ei voimaa siirretä pyöriin, vaan se toimii sähköaggregaattina.
Jäin ihmettelemään miten se käynnistetään, kun akku on tyhjä!

30.10.18, tiistai:
Tuuli puhalsi tänään myrskyisästi.
Ajattelin, että voisin lähteä katsomaan valtavia aaltoja jonnekin aavan meren rannoille. Tuulen suunta oli kaakosta, Hankoniemi olisi ollut oivallinen paikka Laineman katsella laineita.
Otin käyttööni Ullan auton ja sain puhuttua rouvankin mukaan matkalle. Tosin ihan Hankoon asti emme ajaneet. Harvaluodon uimaranta on sellaisen merenselän rannalla, että ajattelin myrskyn voiman näkyvän sieltäkin.
Vaikka olen käynyt suunnistamassa monta kertaa Harvaluodolla, niin ajoin ohi uimarannan tienhaarasta. Paluumatkalla se sitten löytyi ongelmitta.
Aallot olivat kuitenkin tuulen voimaan nähden aivan olemattomat. Mutta tulipahan Opelin moottori ajettua lämpimäksi, se kun oli muutaman viikon yksin ja kylmissään.

Vihreät valitsevat ensi viikonvaihteessa uuden puheenjohtajan. Vanha kun jätti tehtävän puolentoista vuoden jälkeen sairastuttuaan.
Kisaan on ilmoittautunut yksi ehdokas. Vihreät kuitenkin ilmoittavat, että häntä ei valita.
Pätkäpuheenjohtaja valitaan suljetun piirin kesken.
Uskon, että junttakokous valitsee miehen nimeltä Niinistö.
Ei kuitenkaan Sauli, hänellä on toinen posti.
Ei myöskään Jussi, hän on istuva ministeri ja edustaa toista puoluetta.
Kyllä puheenjohtajan nimi tulee olemaan Ville, vaikka hiukan villiltä valinta kuulostaakin.

29.10.18, maanantai:
Kaksi viikkoa sitten sain uudet kuulolaitteet korviini. Olin hiukan skeptinen niiden istuvuuteen. Se vanha kun ärsytti niin, etten sitä voinut lopuksi käyttää lainkaan.
Tänään lähdin juoksemaan ja unohdin lähtiessä ottaa ne pois korvistani. Ne ovat jo nyt niin kiinteä osa itseäni, etten enää edes huomaa niitä. Ne eivät todellakaan ärsytä korviani.
Juoksin lenkin ne korvissa. Itse asiassa laitteet kyllä kestävät kosteutta. Uimaan niitä ei saa ottaa, mutta juoksu on luvallista.
Lisäksi laitteissa on äänihälytys, kun patteri alkaa olla tyhjä.
En tietenkään ollut lukenut käyttöohjetta ja ihmettelin mikä summeri soi ja missä. Helpotus oli suuri kun ääni ei tullutkaan korvien välistä vaan kuulolaitteesta.

28.10.18, sunnuntai:
Aamun Turun Sanomista sain lukea, että rivakasti suoritettu murtomaahiihto, pyöräily ja lumen luonti voivat aiheuttaa ennenaikaisen kuoleman.
Minä olen toistuvasti suorittanut näitä syntejä. Mutta vielä elän.
Ja onneksi lähellä maksimipulssia suoritetut juoksu ja suunnistus saivat synninpäästön. Ainakaan niistä ei jutussa mitään puhuttu.
Silti en usko muuttuvani kuolemattomaksi, vaikka lopettaisin hiihdon ja lumityöt!
Eilen sain palautetta, että tämä minun blogini on äärimmäisen tylsä. Huumori puuttuu. Näin se on. Ja se johtuu siitä, että olen äärimmäisen tylsä. Ja se, että huumori puuttuu johtuu pelkästään siitä, että vaikka olenkin naurettava, niin ei se ole lainkaan helppoa siirtää sitä hauskuutta tekstiin. Ei ole helppoa olla Daniel Katz!
Pitää nyt kuitenkin jatkossa yrittää.

Torstain luokkakokouksessa jossakin vaiheessa jutut siirtyivät sairauksiin. Siis heti sen jälkeen kun oli saatu tilattua ensimmäinen olut.
Eräs porukastamme oli yöllä käydessään rakkoa tyhjentämässä kaatunut huimauksen takia ja joutunut niiltä sijoiltaan sairaalan ensiapuun. Se nyt ei ollut mitenkään hauskaa.
Mutta lääkäri oli opastanut, että yli 45-vuotiaan miehen pitäisi yöllä käydessään pissalla tehdä asiansa istualtaan.
Tarkoittiko lääkäri, että keski-ikäisellä miehellä virtsaputki ja verisuonisto ovat yhdistyneet? Kun käy pissalla, niin vinttikammarissa nesteet laskeutuvat ja paineen laskiessa lähtee taju. Nukkuessa siis kusi nousee päähän – olen käsittänyt tämän paljon köytetyn sanonnan aivan väärin.

27.10.18, lauantai:
Edustan maratoneilla seuraa Finnish Marathon Runners.
Kohdaltani nimi on hiukan harhaanjohtava. En ole aikoihin juossut maratonia. Viime vuosina on ollut pakko ottaa runsaasti kävelyaskelia päästäkseni kunnialla maaliin.
Tästä huolimatta kelpaan järjestysmieheksi seurani FMR:n järjestämään Kaarinan syysmaratoniin. Tähän aikaan vuodesta kun järjestää kisan, niin sää on mitä sattuu. Kerran taivaalta tuli lunta.
Tänään ei satanut mitään, mutta lämpötila oli asteen verran plussan puolella ja koillistuuli oli kova ja kylmä. Sellainen mitä nyt Siperia pystyy meille tarjoamaan. Pirullisen sään lisäksi sieltä suunnalta tulee isällisiä ohjeita miten toimia Nato-maiden kanssa.
Mitään ohjeita en idästä saanut, mutta puin päälleni pitkän alusasun, sen päälle fleece-alusasun, vielä villatakin ja kaiken päälle ulkoiluvaatteet. Silti palelin luita ja ytimiä myöden, kun olin kuusi tuntia värjötellyt ulkosalla.
Ja kylmät väreet menivät lävitseni, kun näin muutaman puolikkaan ja maratonin juoksijan etenevän T-paidassa ja lyhyissä shortseissa.
Ehkä se on kuitenkin helpompaa tuossa ilmassa juosta maraton kuin toimia järjestäjänä.
Järkevintä olisi laistaa molemmat – mutta kun ei pysty eikä halua.

26.10.18, perjantai:
Myöhästyin minuutin bussista eilen illalla ja päätin kävellä kotiin. Ajattelin, että pää selviää ja seuraava päivä on sitten valoisampi.
Matkaa kotiin oli Garminin mukaan 5,94 kilometriä ja aikaa matkaan kului toista tuntia.
Heräsin ennen kahdeksaa ja aamu todellakin oli valoisampi jo siihen aikaan.
Mutta tuli ilmeisesti otettua yksi olut liikaa, kun mieli ei niin kauhean valoisa ollut.
Haravoin hiukan pihaa ja sain happea.
Vaimo kyseli pirullisella äänellä, että onko krapula. Vastasin, että ei ole. No, jonkinasteinen dagen efter kuitenkin.

25.10.18, torstai:
Tänään olin menossa kouluun. Tarkemmin sanottuna Kouluun.
Keväällä 45 vuotta sitten meitä valmistui neljännessata viisasta miestä teknillisestä opistosta. Vuosien varrella se näennäinen viisaus ei ole ainakaan parantunut, mutta tietoisuus omista vajaavaisuuksista lienee lisääntynyt.
Valmistuneista on kaksikymmentäkolme vielä hengissä, kolme meistä on kuollut.
Luokkakokouksemme Koulussa keräsi tänä vuonna kunnollisen osallistumisen, peräti neljätoista nyt jo harmaantunutta miestä oli paikalla. Tyttölapsia meidän kurssilla ollut yhtään.
Perinteisesti olemme tehneet esittelykierroksen, jossa kukin sai kertoa viime näkemän jälkeen tapahtuneet muutokset elämäntilanteessa.
Taannoin kerrottin oman perheen lisääntymisestä, sitten lastenlasten lukumäärien kasvamisesta. Nykyään kertomukset keskittyvät lähinnä terveystilanteen kuvaamiseen. Tai paremminkin ikääntymisen tuomien vaivojen kuvaamiseen.
Näkö (myös ulkonäkö), kuulo ja fyysinen kunto heikentyvät. Sen kyllä hyväksyy mukisematta, mutta myös olutmukillisten kulutus on selkeästi vähentynyt. Sen hyväksyminen tuntuu raskaalta.
Eniten keskustelua herätti sähköhammasharjan käyttö. Ensimmäiset ottivat sen käyttöönsä jo 70-luvulla, toiset vieläkin miettivät sähköisen laitteen hyötyjä käsikäyttöiseen laitteeseen verrattuna.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kahta en vaihda: automaattivaihdetta ja sähköhammasharjaa. Jos kone tekee jonkin asian paljon paremmin kuin ihminen, niin se on otettava käyttöön.
Automaatin otin autossa käyttöön 80-luvun alussa kaupparatsuaikanani. Kun liikkui autolla, poltti tupakkaa, puhui puhelimeen, teki muistiinpanoja ja ohitti rekkoja, niin kyllästyin polvitaipeella vaihtamiseen ja siirryin automaattiin. Pysyvästi.

24.10.18, keskiviikko:
Mihin on tämä maailma menossa? Suurvaltojen peräsimissä istuvat miehet, joille en antaisi edes soutuvenettäni ohjattavaksi. Nyt ne uhkailevat jo ydinaseilla.
Muovijäämiä on kaikkialla. Meret pilaantuvat mikromuovista. Merissä on pian enemmän muoviakuin kalaa.
Ihmisjätettä on kaikkialla, nyt meitä on jo kahdeksan miljardia.
Me olemme hallitsevinamme koko maailmankaikkeutta, mutta emme pysty rajoittamaan saastumista, emme ilmaston lämpenemistä, emme mitään tähdellistä.
Jos me satumme olemaan maailmankaikkeuden kehittynein eläinlaji, niin olisi sääli, jos ihmiskunta tekee typeryyttään itsemurhan.
Jos tuhoudumme, kuinka monta sataa miljoonaa vuotta kestää uuden älykkään rodun kehittyminen maapallolle?
Parasta taitaisi olla, että joku kunnollinen kulkutauti tappaisi ihmiskunnan muutamaa miljoonaa vahvinta yksilöä lukuunottamatta. Ja tappaisi myös bunkkereihinsa linnoittautuneet harhaanjohtajat.
Jospa jäljelle jäävät pystyisivät rakentamaan paratiisin maan päälle.
Taitaa olla turha toivo, ihmisiä ne jäljelle jääneetkin ovat!

23.10.18, tiistai:
Taloustieteen professori Matti Viren kirjoittaa Uuden Suomen puheenvuorossa.
Hän muistuttaa, että ”päinvastoin kuin kaikki muut yleishyödylliset yhteisöt, ay-liike nauttii jäsenmaksujen verovähennysoikeudesta, joka (ml. työttömyyskassojen jäsenmaksujen verovähennyskelpoisuus) menetettyinä verotuloina merkitsee noin 500 miljoonaan euron verotukea vuosittain”.
Lisäksi ay-liike nauttii pääomatulojen verovapaudesta määrällä, joka nousee kymmeniin miljooniin euroihin. Arvonlisäverostakin tarvitsee lukea vain sanomalehdistä. Ammattiliittojen jäsenhankintaa subventoidaan varsin runsaskätisesti maksamalla leijonanosa (95 %) liittojen työttömyyskassojen menoista.
Ei tällaista järjestelmää ole muulla kuin Suomessa, Viren kirjoittaa.
Hän kysyy, miten ammattiliitot osoittavat kiitollisuuttaan saamastaan tuesta?  Aika heikosti, ilmeisesti tukea pidetään itsestäänselvyytenä. Ammattiliittojen uhittelussa taitaa sittenkin olla kyse enemmän oman profiilin nostamisesta. Jollain tapaa pitää osoittaa oma tarpeellisuus ja legitimisoida jatkuva varallisuuden kartuttaminen.
Virenin mukaan palkkatilastojen perusteella voi laskea, että vuoden 1975 jälkeen liittojen (liittojen ja niiden työttömyyskassojen) kumulatiivinen tulovirta nykyrahassa on ollut lähes 60 miljardia euroa.– Summa on hirveän suuri, ja saa kysymään, mitä me olemme saaneet vastineeksi siitä rahasta ja mihin ihmeeseen tarvitaan liittojen miljardiomaisuuden jatkuvaa kasvattamista.
Aiheellinen kysymys Virenin mielestä on, ”eikö nyt olisi jo aika purkaa tämä valtion rahojen lahjoittaminen, ja laittaa kaikki tulonsaajat ja tulot (ovat tulot mitä laatua tahansa) samalle viivalle verotuksen suhteen”.
Samaa kysyn minä!

22.10.18, maanantai:
Nokian kännykkä ei herännyt eloon yön aikana ja kiikutin sen Skanssiin heti kun putiikki aukesi.
Siellä myyjä kuunteli selvitykseni ja yritti saada laitteen toimimaan. Ei onnistunut ja totesi, että voin sen palauttaa ja saada uuden tilalle. Kävin hakemassa puhelimen muut osat ja pakkauksen kotoa.
Palautettuani laitteen sain uuden Nokian kännykän myyjältä. Hän totesi, että jos sopii, niin hän käynnistää laitteen. Sanoin, että sehän sopii. Toinenkaan puhelin ei käynnistynyt. Kerroin myyjälle, että olin hakenut netistä syitä laitteen toimimattomuuteen. Muistin yhden viestin, jossa kerrottiin, että tämä malli ei pelittänyt Telian SIM-kortin kanssa. Myyjä löysi toisenkin viestin asiasta ja totesi, että alettaisiinko hieromaan kauppaa toisesta merkistä.
Päädyimme, että Sony Xperia XA2 on sopiva puhelin Ullalle. Myyjä laittoi kortin tähän koneeseen ja se alkoi heti pelittämään. Lupasi laittaa viestiä Nokialle, että voisivat päivittää laitteensa nykypäivään. Tai eihän se valmistava firmaole mikään Nokia, niillä on vain oikeus käyttää Nokian nimeä markkinoinnissaan.
Tunti tähän operaatioon meni. Mutta siitä jäi hyvä mieli, etten minä ollutkaan se tumpelo!

21.10.18, sunnuntai:
Kun tähtäimessä on juosta maraton vielä tänä vuonna, niin lähdin tekemään pitkää lenkkiä. Tarkoitus oli hölkätä puolimaraton rauhallista, hieman alle kahdeksan minuutin vauhtia.
Alku oli tietysti helppoa heinäntekoa, mutta puolentoista tunnin jälkeen joutui jo hieman käskemään itseään, jotta vauhti pysyisi tavoitteen mukaisena. Siinä vauhdissahan saa aina välillä kävellä, ehkä noin sata metriä kilsalla.
Pari viimeistä kilometriä juoksin sitten ilman kävelytaukoja ja ne olivat reissun nopeimmat kilometrit.
Ei tämä lenkki kauheasti vakuuttanut juoksemaan parin viikon päästä Vammalassa raskaan Rautaveden maratonin. Ehkä palautuminen viime viikonvaihteesta oli vielä vähän kesken.
Lenkin jälkeen kävin ostamassa Ullalle uuden kännykän. Se oli nätti ja muutenkin käteen sopiva Nokia 7 Plus. Mutta nettiin sillä ei päässyt, teki mitä tahansa.
Huomenna tulee matka arvoisan toimittajan luokse. Onko vika minussa vai kännykässä, se selviää silloin.
Veikkaan kännykkää. Ulla veikkasi, että minä olen tumpelo.

20.10.18, lauantai:
Pihalle oli yön aikana ilmestynyt vaihtolava. Sinne saa heittää lehdet ja oksat.
Tämä tiesi sitä, että lauantain lenkki muuttui työpäiväksi.
Tietoisena tulevasta olin jo viikolla leikannut pensasaitoja ja jättänyt oksat paikkaansa pensaiden viereen. Olin myös haravoinut lehtiä aitojen vierustoilta ja pihalta.
Kymmeneltä aloitin työn. Pidin yhden kahvitauon. Kolmelta homma oli valmis. Siis tämän päivän osalta. Jotain viimeistelyjä pitää vielä tehdä.
Se oli oikein hyvää jumppaa. Mutta aika raskasta ja varsinkin selkä kiitti työn jälkeen, kun olin kantanut nämä jätteet sadan metrin päähän roskalavalle. Askelia kertyi yli kymmenentuhatta. Tosin ne kaikki eivät johtuneet askelluksesta. Garmin antaa askeleen myös laajasta käden liikkeestä.
Nokian kännykkä oli taskussa ja se antoi pari tuhatta askelta vähemmän.

19.10.18, perjantai:
Kävin viikko sitten Telian myymälässä. Valitin siitä, että nettiyhteytemme pätkii yhtenään. Eikä nopeuskaan ole sitä mitä oli luvattu.
Virkailija luonnollisesti totesi, että kyllä se toimii, vika ei ole heidän laitteessaan. Totesin, etten viitsisi vaihtaa toimittajaa, kun kesämökillä ainoa, jolla on toimiva netti on Telia.
Palasin kotiin ja mittasin nopeuden Telian reitittimellä. Sitten kytkin sen härvelin pois käytöstä ja kokeilin miten paljon dataa tulee läpi kännykän netin kautta. Se oli kolminkertainen!
Hetken mietin mitä tehdä. Otin reitittimen kainalooni ja vein sen takaisin toimittajalle. Irtisanoin sopimuksen. Se tekee noin kolmesataa euroa vuodessa.
Jos Telian henkilö olisi ottanut tosissaan valitukseni ja vaihtanut toimimattoman laitteen, niin maksaisin edelleenkin kiltisti vuosimaksun Telialle.
Meillä molemmilla on kännykässä rajaton nettiyhteys, joten pärjäämme oikein hyvin. Kaiken lisäksi nettiyhteys ei enää pätki!
Vaikka netti pelaakin, lähdin itse pelaamaan Metsämäen raviradalle.
Varmaankin ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen. Tunnelma oli sama kuin vuosia sitten ja paljon näkyi samoja naamoja. Pelasin pienillä panoksilla ja voitin pieniä voittoja.
Positiivisin asia käynnistä oli se, että sain vaihtorahana viiden euron seteleitä. Niitä voi käyttää iltarastien osallistumismaksuihin!

18.10.18, torstai:
Ihmeellisiä asioita on tullut vastaan parin viime päivän aikana.
Kun kävin kävelemässä ulkoilureitillä, niin sivuiltani kuului ääniä. Lintujen ääniä. Varpuset ja talitiaiset pitivät meteliä, varmaan ne olivat varoitusääniä kun kauhean näköinen karpaasi häiritsi niiden rauhaa.
Tänään olin keittiössä, kun astianpesukone lopetti ohjelmansa. Koneesta kuului pitkä korkea ääni merkiksi, että ohjelma oli loppunut.
Myös vaimon ääni kuuluu varsin kovana. Kun mainitsen siitä hänelle, vastaus ei jostain syystä kuulosta kovin ystävälliseltä! Mutta kuului. Hyvin.
Joten tällä parantuneella kuulolla on sekä positiivisia että negatiivisiä vaikutuksia.

17.10.18, keskiviikko:
Tämän päivän tehtäväkseni asetin palata suunnistuksen pariin ja korjata sunnuntain häpeällinen epäonnistuminen.
Tehtävää helpotti se, että suunnistus pidettiin Ruissalossa. Siellä ei pääse ainakaan totaalisesti eksymään. Ranta tulee jossakin vaiheessa vastaan. Lisäksi saarta halkoon asvaltoitu maantie, se helpottaa paikantamista. Lisäksi maastossa ei ole isoja suoalueita, jotka vaatisivat kompassin käytön osaamista ja matkan mittaamista.
Onnistuin palauttamaan uskoni kykyihini selvitä metsässä ilman tukihenkilöitä. Jos oikein tiukalla seulalla etsii virheitä, niin niitä tuli 56 sekuntia. Näin tarkka virheilmoitus ei ole itse laskemani. Se tuli rastivälien tietokoneanalyysistä.
Ja kiinnostuneelle tästä löytyy Turku-Rastien reittini
ANIMAATIO.

16.10.18, tiistai:
Sain käyttööni neljä vuotta sitten kuulolaitteen. Se oli sellaista mallia, että korvakäytäväni tulehtuivat laitteen käytössä. Se takia kuulokojeen käyttö on jäänyt vähälle parin viime vuoden aikana.
Nyt sain uudenmallisen laitteen molempiin korviin. Pari kuukautta sitten kävin lääkärillä ja samalla korvistani tehtiin valumalli. Siis ei korvista vaan korvakäytävästä.
Tänään vihdoin sain ne käyttööni. Ne ovat aivan erilaiset, ainakin siltä tuntuu ensimmäisen päivän käytön jälkeen. Ne eivät mene kovin syvälle korvaan, mutta pysyvät silti hyvin päässä.
Myös kuulo on astetta parempi. Ja mikä tärkeintä, pystyn erottamaan sanat paljon paremmin kuin vanhalla laitteella. Vaikuttaa siltä, että kuulokojeet ovat neljässä vuodessa harpanneet monta askelta eteenpäin.
Jopa vaimon puhe on kuultavaa ja ymmärettävää.
Siis vaimon puheen sanat, ei välttämättä puheen sisältö.

15.10.18, maanantai:
Mietin aamulla ankarasti miten rankaisisin itseäni eilisen töppäämisen jälkeen.
Luonnollisesti paras tapa olisi ollut lähteä takaisin Saloon ja suunnistaa eilinen reitti uudestaan. Se ei kuitenkaan tullut kysymykseen, koska minulla oli hammaslääkäri iltapäivällä yhdeltä.
Lähdin siis juoksemaan. Aiheellista olisi ollut juosta yli kaksi tuntia eli saman verran kuin eilinen suunnistus kesti.
Pari kilometriä juostuani totesin, että turha sitä kroppaa on ylen määrin rankaista, kun vikahan oli selkeästi ylempänä, korvien välissä.
Tyydyin juoksemaan saman matkan asvaltilla kuin eilen taivalsin metsässä. Tämä runsaan kympin lenkki meni tänään tuntia nopeammin kuin eilinen metsälenkki. Enkä eksynyt kertaakaan.
Hammaslääkärillä olin vuositarkastuksessa. Sellaisessa, joka tehdään joka toinen vuosi. Lähes tunnin tämä sessio kesti. Joka hammasa tarkastettiin ja niiden lisäksi ikenet, kieli, elintavat ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä.
Yhden lohjenneen paikan tämä ihana neito löysi ja pari alkavaa reikää. Lupasi hoitaa nämä kuntoon marraskuussa.

14.10.18, sunnuntai:
Tänään oli yli viisikymmentäviisi vuotta kestäneen suunnistusurani murheellisin päivä.
Osallistuin ylipitkien matkojen SM-kilpailuun Salossa.
Meidän sarjassa ei matkaa ollut kuin kahdeksan kilometriä, mutta varsin vaativa ja rasittava kisa se oli. Maasto oli risukkoista ja paikoin kivikkojen takia hankala juosta.
Mutta se ei ollut murheen syynä.
Aloitin tarkasti ja ykkönen meni puhtaasti. Kakkoselle mennessä ohitin näkemättä yhden polkujen risteyksen ja se teetti parin minuutin virheen.
Pitkällä välillä kolmoselle ajauduin hiukan sivuun ja tulin mäen reunaan, joka oli hyvin samanlainen kuin rastipisteeni. Siinä ei ollut rastia enkä pystynyt paikallistamaan itseäni.
Sahailin edestakaisin suoalueella noin kaksikymmentä minuuttia. Harkitsin jo keskeyttämistä, mutta kun näin yhden oman sarjani suunnistajan niin peesasin häntä rastille kolme.
Loppu meni sitten rauhallisesti edeten. Vaikeuksia minulla oli edelleen kartan ymmärtämisessä. Maaliin sentään pääsin.
Kolmosrastilla olin väliajoissa porukan ehdottomasti viimeinen. Loppumatkalla hölkäten onnistuin sentään ohittamaan kahdeksan sarjani suunnistajaa.
Se ei paljon lohduttanut, ehkä sentään ihan pikkuisen. Ettei tarvitse vielä myydä suunnistusvarusteita.
Tässä
LINKKI animaatioon.

13.10.18, lauantai:
Ulla kysyi tässä päivänä muutamana näenkö unet värillisinä vai mustavalkoisina. En osannut antaa siihen varmaa vastausta.
Viime yönä näin unta, että olin hankkinut runsaasti kovaa huumetta. Se ei ollut valkoista vaan mustanharmaata mattoa. Sitä tuli sitten kokeiltua ihan miesmäinen annos. En mitään ihme kiksejä siitä saanut, mutta toikkaroin huumepäissäni pahemman kerran ja sain vuolaasti virtaavan haavan. Veri oli mustaa. Joten sain vastauksen ensimmäisen vaimoni kysymykseen. Näen uneni mustavalkoisena.
Se ei ollut isompi yllätys. Minulle tämä maailma ja elämä on kovin mustavalkoinen.

12.10.18, perjantai:
Taas on aika lainata toisen kirjoittamaa tekstiä. Tämän on tekstannut Riku Rantala, voin tähän tekstiin täysin yhtyä!
Planeetan tuhoa ei voi enää estää vain henkilökohtaisilla valinnoilla. Nyt tarvitaan sodanajan johtajia, selkärankaa ja rinnan rottinkia. Poliitikot! Milloin nousette poteroistanne kyyristelemästä?
Olen pohjimmiltani laiska ja saamaton ihminen. Haluaisin pyörittää yrittäjän arkea autollani, lentää talvella lämpimään ja syödä lihaa aina surkeaan ja kivuliaaseen loppuuni saakka.
Jatkuva ilmastosyyllistäminen ei kohdallani toimi. Itsekeskeisyys, mukavuudenhalu ja saavutetuista eduista kiinnipitäminen ovat luullakseni myös lajityypillisiä ominaisuuksia. Sellainen vain olen – ja ymmärrän hyvin, miksi niin moni meistä on samanlainen.
Ilmastouhka on tähän asti ollut epämääräinen peikko. Se on ollut herätyskellon torkkutoiminto, jonka voi siirtää tuonnemmas, toisin kuin arkiset huolemme, kiireemme, nälkämme ja ahdistuksemme omasta ja perheen toimeentulosta.
Syntisäkkini on niin suuri, että luultavasti masentuisin, jos ajattelisin tätä yhtään tämän pidemmälle.
En enää jaksa enkä halua tietää, kuinka helvetin huono omatunto minulla pitäisi olla kaikista niistä kilometreistä, jotka olen autolla ajanut. (En uskalla edes laskea, mutta luulen, että niitä on yli kaksi miljoonaa.)
Ihan rehellisesti arvioituna: syntisäkkini on niin suuri, että luultavasti masentuisin, jos ajattelisin tätä yhtään tämän pidemmälle. Siksi jokainen hiilijalanjälkilaskuri tai päästölupaus jää minulta tekemättä.
Olen vuosia yrittänyt perkele pysyä edes itse aloittamassamme lihattomassa lokakuussa! Mutta ei se helppoa ole. Olen lipsua heti ensimmäisessä primitiivisessä valintatilanteessa, kun lihatiski huutaa minua nimeltä, naapurin grillaama kassler sihisee kuin seireenien kutsu – tai mielikuvitukseni kaupan hyllyjen välissä vain loppuu.
Jokainen vegaani ansaitsisi mielestäni kunniamerkin, pitkän halauksen ja jatkuvan kannustuksen. Kunhan vain ensin lakkaisivat helvetti syyllistämästä minua! Vai syyllistävätkö he? Ihan sama, minä syyllistyn ja he ovat siihen syypäitä. Saatanan paremmistolaiset!

11.10.18, torstai:
Viime aikoina on saanut seurata turkulaisia hankintoja kaupungille.
Ensin teatterin korjaus tuli parikymmentä miljoonaa kalliimmaksi kuin oli suunniteltu.
Sitten alettiin rakentaa jotain funikulaaria. Täysin tarpeetonta vinohissiä Aurajoen rannasta Kakolanmäelle. Parempi olisi jos ihmiset kävelisivät sen töppäreen ylös. Eihän siinä ole korkeuseroa kuin parikymmentä metriä. Sopiva kuntonousu vanhemmillekin ihmisille nuoremmista puhumattakaan.
Tämän hissin piti alunperin maksaa kaksi miljoonaa euroa ja valmistua viime vuonna. Nyt hintaan on tullut kolme miljoonaa euroa lisää eikä kukaan tiedä milloin se valmistuu.
Kolmas kunnallinen hanke on kävelysilta rautatien yli. Tämä Logomosillaksi kutsuttu rakennelma ostettiin pöyristyttävään hintaan 8,5 miljoonaa euroa. Sen piti valmistua vielä tänä vuonna. Nyt on ilmoitettu, että silta valmistuu ensi vuonna ja hintaa tulee lisää ainakin kaksi miljoonaa euroa.
Kun minä raukka olen toiminut yksityisellä sektorilla, niin olen aina luullut, että toimituksen viivästyessä, toimittaja joutuu viivästysakkojen takia laskemaan hintaa.
Turku kun ostaa jotain, niin se suostuu maksamaan toimittajalle lisähintaa, jos urakka viivästyy.
Vaikka virkamiehiä valitaan poliittisten ansioden eikä pätevyyden perusteella, niin silti en jaksa ymmärtää Turun toimintaa.
Sen verran olen elämää nähnyt, että väkisin tulee mieleen epärehellisyys.
Kun tämä toiminta on jatkuvaa, niin voisi kuvitella, että jonkinlainen lahjus liikkuu illan hämärinä hetkinä.
Tai sitten on vaan niin, että nämä rakennuttamisesta vastaavat ihmiset ovat sanoin kuvaamattoman tyhmiä!

10.10.18, keskiviikko:
Pitää vielä palata eiliseen merimatkaan.
Paluumatkalla Ahvenanmerellä oli yöllisen myrskyn jäljiltä kohtuullinen merenkäynti, aallokon korkeus oli yli kaksi metriä.
Se ei isoa laivaa haitannut, mutta aiheutti sen, että laiva keinui tasaisesti puolelta toiselle. Minun viime aikoina häiriintynyt tasapainoaistini sen keinunnan havaitsi ja aiheutti melkoisen tunteen. En ole koskaan mistään merisairaudesta kärsinyt. En nytkään tullut paihoinvoivaksi, mutta ei se miellyttävää ollut, kun tasapaino oli kadoksissa.
Kun pääsimme saariston suojaan, niin olo muuttui välittömästi normaaliksi.
Tarttis silti mennä lääkäriin!
Iltapäivällä lähdin Turku-Rasteille. Kolmen kilometrin rata ei ollut kovin vaativa suunnistusmielessä, mutta vauhtia sai poluilla pitää. Tässä
ANIMAATIO reitistäni.
Paluumatkalla meinasin jäädä yhden paloauton alle, vaikka väistin pientareelle. Vastaan tuli yhteensä kolme paloautoa ja yksi johtoauto pillit huutaen. Ne olivat menossa Ruskolle sammuttamaan palavaa autoa.

9.10.18, tiistai:
Varsin lyhyen yöunen jälkeen nousin ylös, kun laiva kiinnittyi laituriin Tukhomassa. Kiirettä ei ollut mihinkään, kun palasimme takaisin samalla laivalla.
Ilma oli hieno, tuuli ei satamaan sopinut, kävin yläkannella ihailemassa Tukholmaa.
Paluumatkalla sai katsella pari tuntia varakkaiden ruotsalaisten asuntoja laivaväylän rannalla. Naapurimaan puolella laivan nopeus on sitä luokkaa, ettei jättilaiva tee mitään aaltoja. Sen sen sijaan ohi pyyhältävät huviveneet saavat aikaan melkoiset aallot.
Monilla onkin laiturin vieressä hissi, joka nostaa moottoriveneen ylös aaltoja pakoon.
Maarianhaminassa käynnin jälkeen menimme ravintolaan anuttimaan lounaan tai paremminkin päivällisen.
Otimme laivan menun. Se sisälsi alkuruuan, pääruuan ja jälkiruuan. Lisäksi otimme sen mukana viinipaketin. Ateria oli todella herkullinen.
Viineistä ei tällainen olutmies osaa sanoa muuta, kuin sen, että märkiä ne olivat. Vaikka monet sanovat juovansa kuivia viinejä!
Siirtyminen satamasta kotiin sujui myös ongelmitta. Päästyämme laivalta, saimme taksin allemme jonottamatta.

8.10.18, maanantai:
Kävin aamulla aloittamassa viikon terveellisesti ja juoksin vajaan kympin lenkin reipasta vauhtia.
Iltapäivällä pakkasimme hiukan varusteita matkalaukkuun ja illalla tilasimme taksin.
Se vei meidät Viking Linen terminaaliin ja sen jälkeen unohdin, mitä se terveellinen elämäntapa tarkoittaa.
Tupakkaa en sentään alkanut polttamaan.

7.10.18, sunnuntai:
Seuraan yhä aika aktiivisesti politiikka.
Kommunistit (se on nykyään joku vasemmistoliitto) ovat taas esiintyneet - vaalit lähestyvät.
Vasemmistoliiton Anna Kontula on julkaissut kirjan tai tutkielman. Hän kertoo kirjassaan, että monilla edustajilla on alkoholiongelmia ja seksiä harrastetaan hulvattomasti pikkujoulujen jatkoilla. Siis eduskunnan pikkujoulujen jatkoilla.
Muuten hän kertoo että se, että kansanedustajat ovat tunnettuja henkilöitä, rajoittaa heidän vapauttaan harrastaa näitä paheita julkisuudessa.
Kontulan tyttö voi kyllä olla ihan rauhassa. Suurin osa kansasta, minä mukaan lukien, ei tunne suurinta osaa kansanedustajista, ei nimeltä eikä ulkonäöltä.
Sen sijaan persujen herra Hakkarainen tunnetaan paljon paremmin. Se ei ole estänyt häntä törmäilemästä kännipäissään kaduilla ja katuojissa. Ja aitona lihaa syövänä heterona, hän on ollut aktiivinen myös naisrintamalla. Tosin saamapuoli lienee jäänyt vähiin, jos syytteitä ei lasketa.
Toinen kommunisti, anteeksi vasemmistoliittolainen, kansanedustaja Markus Mustajärvi kommentoi poikkeuksellisen suorin sanoin parin vuoden takaista uutista, jossa presidentti Martti Ahtisaari pitää jääräpäistä ay-liikettä suurena syypäänä hyvinvointiyhteiskunnan alamäkeen.
”Ahtisaari saa painua alimpaan helvettiin, kun kommentoi asioita, mistä ei mitään ymmärrä”, Mustajärvi kirjoitti Twitterissä perjantai-iltana.
Aika vahvaa tekstiä tältä Lapin pojalta, jota minä en olisi tuntenut ulkonäöltä enkä sen puoleen nimeltäkään. Aika laaja-alaista ymmärrystä Ahtisaarelta löytyy Nobel-komitean mielestä, kun Ahtisaarelle rauhannobelin myönsi.
Mustajärvi on lappalainen, mutta hämäläiseksikin hän hyvin soveltuisi. Ainakin siinä mielessä, että hän kommentoi Ahtisaaren kaksi vuotta vanhaa kirjoitusta vasta viime perjantaina toivottaen Martille matkaa alimpaan helvettiin.
Toisaalta kansanedustajan työ on vaativaa ja sanomisia on hyvä harkita kunnolla. Kun on pari vuotta kypsytellyt sanomistaan, niin tässä lienee Mustajärven kahden vuoden ajattelun korkein hedelmää.
Kyllä maamme asiat ovat hyvissä käsissä!

 





-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


31.12.17, sunnuntai:
Tämä vuosi tuli tämä vuosi paketoitua kuntoilun osalta:

Laji

Matka

Aika

Juoksu

1164 km

140h 19 min

Kävely

338,6 km

70 h 18 min

Vaellus

274,77 km

62 h 12 min

Hiihto

408,83 km

49 h 55 min

Suunnistus

238,5 km

38 h 46 min

Kuntopiiri

 

22 h 11 min

Pyöräily

182,4 km

10 h 1 min

Soutu

7,043 km

2 h 29 min

Sisäsoutu

22,505 km

2 h 11 min

Uinti

2,55 km

1 h 50 min

Maastoj.

6,28 km

55 min

Maastop.

7,4 km

42 min

YHTEENSÄ

2652,9 km

402 h 


-----------------------------------------------------------------------------------------------------

1.1.17, sunnuntai:
Viime vuosi urheilullisesti näyttää tältä:

Laji

Matka

Juoksu

1425,8 km

Kävely

343,16 km

Vaellus

308,69 km

Hiihto

362,8 km

Suunnistus

185,3 km

Kuntopiiri

 

Pyöräily

488,1 km

Uinti

11,2 km

Maastojuoksu

45,8 km

Soutu

19,6 km

Rogaining

15,6 km

YHTEENSÄ

3216,71 km


________________________________________________________________


31.12.15, torstai:
Vuoden tilinpäätös:

 

Laji

Matka

Juoksu

918,095 km

Vaellus

438,03 km

Suunnistus

378,26 km

Kävely

399,61 km

Hiihto

603,44 km

Pyöräily

326,46 km

Kuntopiiri

 

Maastojuoksu

40,989 km

Uinti

7,2 km

Kuntosali

 

Maastopyöräily

27,1 km

Soutu

5,87 km

Jooga

 

Kahvakuula

 

Crossfit

 

Vesijuoksu

100 m

Crosstrainer

650 m

Sisäsoutu

1,61 km

YHTEENSÄ

3147,414 km


_________________________________________________________________________

31.12.14, keskiviikko:
Pieni juoksulenkki ennen vuoden vaihtumista. Alunperin piti mennä Lietoon juoksemaan numerolapun kanssa, mutta sen verran on nuhaa, etten viitsinyt rääkätä itseäni kilpailemalla.
Vuoden saldot:

Laji

Matka km

Juoksu

1439,238

Vaellus

240,75

Hiihto

485,8

Suunnistus

230,22

Kävely

110,599

Pyöräily

106,21

Uinti

3,82

Sauvakävely

8,23

Soutu

3,58

YHTEENSÄ

2628,847




__________________________________________________________________________

31.12.13, tiistai:
Uudenvuoden aatto ja jo perinteinen Liedon Uudenvuodenjuoksu.
Jos sitä voi perinteeksi sanoa, kun tämä oli toinen kerta ja edellinen oli kuusi vuotta sitten.
Aikaa kului minuutti enemmän, joten ei se kunnon lasku kauhean nopeata ole ollut. Toisaalta eläkeläisellä on ollut aikaa harjoitella!
Vuoden harjoituskilometrit ja ajat ovat tässä:

 

Laji

Matka

Juoksu

1195 km

Hiihto

818 km

Vaellus

194 km

Suunnistus

234 km

Kävely

156 km

Pyöräily

218 km

YHTEENSÄ

2863 km


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Informaatiota sivun kävijöistä alkaen 8.4.2013:

Flag Counter