Blogi:

16.7.18, maanantai:

Tämä päivä jää historiaan siitä, että kaksi suurta narsistia kohtasivat Helsingissä. Tai oikeastaan vain toinen on suuri narsisti, toinen on aika pieni mieheksi.
Mutta molemmat uskovat vahvasti olevansa maailman tärkeimmän ja mahtavimman maan presidentti.
Molemmat ovat pahasti väärässä. Tämän maapallon mahtavin maa on ehdottomasti Kiina. Vaikka Kiina tuottaa lähinnä krääsää vientiin, niin silti USA on velkaantunut Kiinalle mielettömät summat. Joten USA taapertaa Kiinan talutusnuorassa.
Kiina on myös lähes kaikissa asioissa edelle Neuvostolii.. anteeksi Venäjää. Lisäksi Putinin ongelma on se, että hän istuu niin kauan vallasta kuin häntä mahtavammat oligarkit sen sallivat.
Ja Trump on tosiTVpresidenttinä niin kauan kuin häntä ei oikeudessa pudoteta vallan kahvasta. Näiden tämän päiväisten möläytysten jälkeen se hetki voi olla yllättävän lähellä.
Kiinan päämiestä ei pallilta pudoteta demokraattisesti. Mutta sielläkin ihmisellä on vain yksi elämä, eikä se elämä ole ikuinen.
Mutta hienon näytelmän nämä kaksi presidenttiä saivat aikaiseksi. Pari tuhatta lehtimiestä välitti tietoa maailman kaikille kansoille.
Enemmän populaa Helsinkiin tulisi vain silloin, jos Jeesus tulisi taivaalta pitämään tänne lehdistötilaisuutta uudesta tulemisestaan.
Oletko valmis?

15.7.18, sunnuntai:

Helle ja eiliset synnit kiusasivat.
Ulkoilutin aamulla koirat ja päivän mittaan poimin pari litraa punaisia viinimarjoja.
Muuten olin sisätiloissa, lämpöpumppu puhalsi viileää ilmaa eikä mieli tehnyt ulos kolmenkymmenen asteen kesäilmaan. Koirat haettiin pois päivällä, joten niidenkään takia ei tarvinnut ulkoilla.
Tulis vaan äkkiä syksy ja räntäsateet!
Mutta jos ilmastonmuutos jatkuu, niin pitänee katsella kesämökkiä Grönlannista.
Huippuvuoret olisi toinen paikka, mutta siellä käyskentelee jääkarhut, niin se jää pois laskuista.

14.7.18, lauantai:
Saimme koirat hoitoon vuorokaudeksi. Niitten kanssa tuli käveltyä kolmenkymmenen asteen helteessä.
Olimme tänään 70-vuotispäivillä. Menimme sinne taksilla. Ulla ja taksikuski alkoivat puimaan särkyjään ja kolotuksiaan niin voimakkaasti, että naiskuski ajoi kolmion takaa vasemmalta tulevan auton eteen. Juuri juuri vältyimme alle jäämiseltä. Kumpikaan naisista ei edes huomannut tilannetta. Meneillään oli juuri särkylääkkeiden tehon vaikutusten vertailu.
Päivällinen syötiin Mamissa Linnakadulla ja iltaa jatkettiin Jokilautta Jakkella.
Hauskaa oli.
Sunnuntaiaamulla ei enää niinkään hauskaa. :)

13.7.18, perjantai:
Jaahas, se olikin vasta tänään se perjantai ja kolmastoista päivä.
Siitä huolimatta tai sen takia lähdimme takaisin kaupunkiin.
Poikkesimme matkalla Juhan luona tarkistamassa hänen autotallinsa rakennustyömaata. Mies kirosi virolaista kevythirrestä tehdyn rakennelman laatua. Hirret olivat kieroja hiukan joka suuntaan ja kasaaminen oli tuottanut vaikeuksia ja alakerran isännän nimen toistelua. Mutta hyvin työmaa oli kuitenkin edistynyt.
Kotona ei voinut kuin päivitellä Suomen kesän kuumuutta. Lämpötila nousi runsaasti yli kahdenkymmenen viiden asteen.
Maanantaisen röntgenin tulokset olivat tulleet Kantaan. Ei siinä polvessä ainakaan maallikon lukemana mitään vakavampaa löytynyt. Vika lienee korvien välissä, kun juoksu ei suju. Ja mieli yrittää työntää viat polven syyksi, vaikka todellinen syy on vanheneminen ja se, ettei viitsi kiusata kroppaansa. Eli laiskuus.

12.7.18, torstai:
Parituhatta vuotta sitten Rooman keisarit noudattivat kaavaa kansalle leipää ja sirkushuveja. Kansa pysyi rauhallisena, vaikka muuten olosuhteet olivat joskus vaikeat.
Fiat-yhtymä toteuttaa keisarin ohjetta hieman muunneltuna: kenkää ja sirkushuveja. Torinon eli Fiatin potkupalloseura Juventus osti Espanjasta potkupallotaiteilija Ronaldon. Kauppahinta oli sata miljoonaa euroa ja Ronaldon vuosipalkka kolmekymmentä miljoonaa.
Samaan aikaan Fiat irtisanoo työntekijöitä, kun kassa on tyhjä. Työntekijät nurisevat. Rooman keisarit olivat viisaampia kuin Fiatin itsevaltiaat. Eivätkä ne ilmeisesti ole lukeneet historiaa. Siis nämä Fiatin miehet.
Minä tilasin aamulla ajan punkkirokotukselle. Yhden jälkeen kaarsin Nauvon terveysasemalle ja minut vastaanotti oikein sievä sairaanhoitaja. Hän löi piikin olkapäähäni ja ilmeisesti ihastus oli molemminpuolista, koska hän pyysi minua luokseen uudestaan kuukauden päästä.
Illemmalla lähdin Nauvon iltarasteille. Ne olivat Käldingessä, Nauvon parhaassa suunnistusmaastossa.
Kakkosen jälkeen olin kaatua ja selässäni olevat lihas (tai niiden pitäisi olla lihaksia) revähti ja juoksu loppui siihen.
Ehkä se oli parempikin, koska maasto oli vaativaa, siten tuli virheet minimoitua.
Seiskarastin jälkeen tien ylityksessä oli juomarasti ja nautin helteisen sään kuivattamana pari lasillista vettä. En muistanutkaan kuinka hyvää vesi on!
Siitä voimistuneena otin pari juoksuaskelta ja lensin turvalleni. Turpiin ei varsinaisesti tullut, mutta sääreen tuli aika ikävä vamma. Taas loppui juoksu.
Kymppirastilla Kiskon Kiskojien lajivalio Metsänpoika käveli raippain askelin ohitseni.
Onneksi tuli eteen tie ja sain kävelevän ihmeen melkein kiinni. Rastin jälkeen yritimme oikaista kielletylle alueelle, mutta omatunto ja todistajan läsnäolo pakottivat kiertoon.
Sain taas Metsänpojan tiellä kiinni ja yhdessä saavuimme maaliin.
Näin heikkoa kilometriaikaa en ole tainnut suunnistuksessa saada sitten 60-luvun.

11.7.18, keskiviikko:
Vaikka en enää tässä iässä harrasta mitään salattua toimintaa pusikoissa, niin olen siitä huolimatta onnistunut keräämään punkkeja itseeni. Tänään löysin kesän kolmannen läheisyyttäni kaivanneen nymfin itsestäni.
Nymfin, siis en nymfomaania. Molemmat kuuluvat siinä suhteessa samaan lahkoon, että yritän päästä niistä eroon mahdollisimman nopeasti.
Minulla ei ole rokotusta Kumlingen tautiin. Nyt pitää harkita vakavasti sellaisen hankkimista. Se kun on tauti, joka ei parane antibioottikuurilla. Siihen tuo helpotusta vain kuolema. Enkä ihan vielä olisi valmis siihen parannuskeinoon.
Punkista huolimatta lähdin pyöräilemään. Tein kesän pisimmän pyörälenkin, reilusti yli kaksikymmentä kilometriä. Pitää harjoitella kun olen puolittain luvannut pyöräillä hänen kanssaan tänäkin vuonna Kyröön ja takaisin. Olen syntynyt Kyrössä.
Selvyyden vuoksi kerrottakoon, että aikaisempina vuosina(kaan) en ole tätä matkaa tehnyt. Siitä kun tulee sata kilometriä. Se lienee kunnolleni aivan liian pitkä matka.
Sähköavusteista pyörää minulla ei ole, enkä ole sellaisen hankkimista edes ajatellut. Sen sijaan sähköavusteinen soutuvene meillä on täällä Nauvossa. Teimme illan tyyneydessä sen kanssa matkan Lammassaaren ympäri. Lampaita emme nähneet. Ulla väitti, että hänen lapsuudessaan niitä siellä oli ollut.

10.7.18, tiistai:
Siirryimme tänään kesäasunnollemme Paraisille.
Siellä odotti venevalkamassa vihreä peitto veden päällä. Tätä vihreää mössöä kutsutaan sinileväksi.
Mökiltä löytyi myös kaksi viikkoa vanha pullapitko, joka oli viihtynyt hyvin leipälaatikossamme muovipussiin suljettuna. Pari vihreää pilkkua oli pullapitkon pinnalle kahdessa viikossa syntynyt. Leipomo Oululainen on käsitellyt pullan tehokkailla kasvinsuojeluaineilla.
Pitäisikö Itämeren suojelijoiden ottaa yhteyttä Oululaiseen. Sieltä voisi löytyä keinot, jolla meri puhdistetaan sinilevästä kertarysäyksellä!

9.7.18, maanantai:
Johan tässä tuli kaksi päivää ilman suunnistusta.
NEO-rastit pidettiin Naantalissa ja oli mukava päästä suunnistamaan paikkakunnalle, jossa olen asunut pisimpään elämäni aikana. Kaksikymmentä kuusi vuotta tuli siellä asuttua.
Turussa asuin viisitoista vuotta 60- ja 70-luvulla ja nyt uudelleen kuusi vuotta.
Jos jaksan sinnitellä täällä vielä viisi vuotta, niin minusta tulee uudelleen turkulainen.
Suunnistus sujui lähes virheettömästi ja juoksu maittoi paljon paremmin kuin eilen. Selkä oli lähes oireeton eikä se paheksunut mahdottomasti, vaikka pudottauduin alas lähes parimetriseltä jyrkänteeltä. En viitsinyt kiertää, kun kello kävi.
Jyrkänne oli rastilla kaksi. Pysähdys näkyy tässä ANIMAATIOSSA, kun häntä katoaa hetkeksi kokonaan.
Aamulla olin käynyt röntgenissä kuvauttamassa polveni, jossa on jonkin asteinen kuluma. Nyt täytyy juosta ahkerasti, pian saattaa lekuri kieltää minulta juoksemisen kokonaan. Ainakin asvaltilla!

8.7.18, sunnuntai:
Lähdin juoksemaan pitkää lenkkiä. Ne ovat unohtuneet johtuen kaikenlaisista vaivoista. Tai jos ollaan rehellisiä, niin laiskuudesta.
Juoksin vastatuuleen Kupittaalle, käännyin sieltä kohti Hirvensaloa ja edelleen Uittamon suuntaan. Siellä alkoi tuntua, että paukut ovat vähissä ja oikaisin kotiin päin tietä pitkin, jota en ole ennen juossut tai ajanut. Se johti takaisin Rätiäläntielle. Totesin, että kyllä tästä parin tunnin lenkki tuleekin, vaikka yritin hiukan fuskata. Lopussa kävelin runsaasti. En niinkään huonon kunnon takia, vaan sen takia, että selässä yksi lihas vaivaa ja se ei oikein hyväksynyt juoksuaskelia. Ulla laittoi siihen Voltarenia ja suun kautta nautin Buranaa, niin johan alkoi helpottaa.
Koko somettunut maailma seuraa henkeään pidättäen, kun Thaimaassa yritetään pelastaa kahtatoista poikaa luolasta, joka on täyttynyt vedellä.
Maailmassa on seitsemän miljardia ihmistä. Jos ajatellaan yksinkertaisesti, että keski-ikä on 70 vuotta. Se merkitsee, että vuodessa kuolee ihmisiä noin sata miljoonaa. Päivässä heittää veivin nurkkaan muutama satatuhatta ihmistä. Tältä näkökannalta on hiukan irvokasta, että maailmaa kiinnostaa nämä kaksitoista jalkapallon pelaajaa.
Sen kahden viikon aikana, jotka pojat ovat luolassa viettäneet, on kuollut noin neljä miljoonaa ihmistä. Jos heistä olisi kirjoitettu yhtä paljon, internet olisi hukkunut bitteihinsä ja sanomalehtipaperi olisi loppunut varastoista.
Toisaalta Pentti Linkola on sitä mieltä, että kuusi miljardia ihmistä jos kuolisi tavalla tai toisella, niin se olisi oikein hyvä alku ihmiskunnan pelastamiseksi.

7.7.18, lauantai:
Päivä meni lepäillessä. Siis mitään pulssia nostattavaa ei tullut harrastettua.
Sen sijaan piti pestä pyykkiä reissun jälkeen kolme koneellista. Nykyään, kun olen ensimmäisen vaimoni avustaja, saan pestä hänenkin pyykkinsä. Vaimo alkaa muutaman vuodenjälkeen uskoa, että osaan käynnistää koneen.
Mutta ei vielä usko, että osaisin ripustaa pyykit myös kuivumaan. Joka jumalan kerta saan ohjeen, miten hänen kauhtunansa asetetaan narulle ja miten se kuuluu ennen ripustamista pölläyttää suoraksi.
Punaiset viinimarjat alkavat myös olla kypsiä poimittaviksi. Kuivuuden takia ne ovat pieniä. Litran verran niitä poimin ja laitoin pakkaseen. Sen verran ikävää hommaa, että lopetin alkuunsa. Kaiken lisäksi tykkään syödä aamupuuroni teollisen hillon kanssa kuin terveellisen pakastemarjan kanssa. Ne ovat happamia. Enkä kehtaa lisätä niin paljoa sokeria sekaan, että niistä tulisi hyviä.
Englanti voitti Ruotsin jalkapallon MM-kisoissa. Olin pakotettu kannustamaan saarivaltion miehiä, koska olen lyönyt viisi euroa vetoa Englannin mestaruuden puolesta. Muuten olisin kyllä kannattanut Ruotsia ja ollut hyvin, hyvin pettynyt.
Minähän rakastan yli kaiken sekä itä- että länsinaapureitamme. Lukuun ottamatta itänaapureita. Sekä länsinaapureita.
Kun matkan loppumisesta oli kulunut kaksitoista tuntia, aloin suunnitella uutta reissua. Ehdotin vaimolle, että lähtisimme syyskuussa Lappiin ja tekisimme sieltä parin päivän kiertoajelun ihailemaan Norjan vuonoja ja vuoria. Ehdotukseni sai ehdottoman hyväksynnän.

6.7.18, perjantai:
Kainuun Rastiviikon viimeinen kilpailupäivä.
Minulle kanssakilpailijat tyrkyttivät kokonaiskisan kolmatta sijaa. Toinen rikkoi kompassinsa ja ajelehti suuriin virheisiin. Ja toinen edellä ollut teki myös roppakaupalla virheitä. Olin häntä viisi minuuttia perässä ennen tätä kisaa. Matkan puoleen väliin saakka minulla meni kuin Strömsöössä. Mutta pitkällä kolmosvälillä 50 metriä ennen rastia epäilin itseäni ja kompassiani. Myös kartan korkeuskäyrä oli piirretty hiukan virheellisesti. Käännyin sivuun ja tein noin viiden minuutin virheen. Juuri sen verran hävisin kolmossijan ja viimeisen palkintopallipaikan.
Tässä
LINKKI sekoiluihini.
Joona selvitti tänäänkin puhtaasti erittäin vaikean ratansa. Erittäin hyvä suoritus Kainuun ensikertalaiselta, varsinkin kun hän ei ole ennen tämän vaikeusasteen ratoja suunnistanut. Lupasi tulla mukaamme myös ensi kesänä, jos tänne matkaamme. Se on mahdollista, koska ensi vuonna ne järjestetään takuuvarmasti kunnon maastoissa, jossa vanhakin mies pystyy etenemään juosten.
Paluumatka etelään sujui hienossa säässä sujuvasti.
Luovutimme Joonan Tampereella vanhemmilleen yhdeksän jälkeen.
Pienen rupatteluhetken jälkeen jatkoimme matkaa. Sekin sujui hyvin emmekä törmänneet peuroihin. Näimme niitä viidenkymmenen kilometrin matkalla Valkeakosken ja Loimaan välillä yli kolmekymmentä tien vierustan pelloilla. On niitä täällä päin Suomea aivan liikaa. Ulla sanoi harkitsevansa aseen ja metsästysluvan hankkimista. Hetken päästä kyllä perui puheensa, ei se liha ole kuulemma riittävän hyvää.

5.7.18, torstai:

Ensimmäinen kunnon sadepäivä tällä Kainuun reissulla.
Sade alkoi, kun me Joonan kanssa hölkkäsimme lähtöön. Meillä oli vain kolme minuuttia eroa lähtöajoissa, joten pääsimme yhdessä taivaltamaan tämän matkan.
Matkat olivat tänään lyhyemmät kuin muina päivinä, vain 2,5 km.
Mutta kyllä tämä kestävyysurheiluksi voidaan edelleenkin laskea. Aikaa meiltä molemmilta kului yli puoli tuntia.
Maastopohja on sitä samaa kuin edellisinä päivinä. Eli raskasta pöpelikköä, suota ja kivikkoa. Korkeuseroja ei paljoakaan.
Syvästi ihmettelen Kajaanin Suunnistajien maastovalintaa. Lyhyiden matkojen suunnistajat joutuvat kaikkina päivinä taivaltamaan suunnistuksensa tässä ala-arvoisessa maastossa. Kunnollista pienipiirteistä maastoa ei meille tarjota laisinkaan. Huiput pääsevät sentään nauttimaan kauempana sijaitsevien pienipiirteisten vaaran rinteiden maastoista.
Sama maasto se on tietysti meille kaikille oman sarjan suunnistajille, mutta jos tänne vielä tulen, niin selvitän tarkoin, mikä maasto on kyseessä.
Tein kaksi noin minuutin pummia. Sijoitukseni oli tasaisessa kisassa viikon huonoin, mutta nousin silti yhteistuloksissa sijalle viisi. Ja luonnollisesti ohessa
ANIMAATIO reitistä.
Joona ei pahemmin pummaillut, mutta hänellä painoi jaloissa eilinen sprintti. Hän otti sen ihan tosissaan, minä vain hölkkäilin silloin.

4.7.18, keskiviikko:
Välipäivä rastiviikolla.
Se yleensä tietää runsasta ohjelmaa päiväksi. Nykyään. Nuorempana se tiesi rauhallista krapulapäivää. Varsinkin silloin, kun se seurasi synttärien juhlimista.
Joona oli sitä mieltä, että hän on ehdottomasti ansainnut uuden mahdollisuuden alittaa minuutin maaginen aika alamäkiajossa.
Siispä kävimme siellä. Emme käväisseet, sillä kymmenen kerran sarjalipun lisäksi hän kolme laskukertaa bonuksena maanantain laskuistamme. Sen lisäksi hän puhui itselleen yhden ylimääräisen laskun, kun edellä menevä ajoi valliin ja Joonan nopea keskeytyi sen takia.
Ajat paranivat taas loppua kohden ja tällä kertaa nopein kirjattiin yhteen minuuttiin ja kahteen sekuntiin. Palava halu jäi nuorukaiselle yrittää vielä kerran minuutin rajan rikkomista.
Sen jälkeen pääsimme taas nauttimaan suunnistuksesta. Tällä kertaa kyseessä oli sprinttisuunnistus mökkimme läheisyydessä. Valitsimme B-radan, jonka pituus optimireitillä oli 2,5 kilometriä. Maasto oli nopeaa. Hoidettuja nurmikoita, mäntykangasta ja polkuja. Minä lähdin ensimmäisenä matkaan, Joona kolme minuuttia perääni.
Joona voitti useimmat rastivälit muutamalla sekunnilla, mutta teki pari raakaa virhettä. Niiden ansiosta sain vielä kerran Joonan päänahan, ensi vuonna se ei taida enää onnistua, kun miehellä karttu lisää kokemusta.
Sijoituimme tulosluettelossa puoleen väliin ja hävisimme Jani Lakaselle noin kahdeksan minuuttia.
Illalla kävimme juhlistamassa syntymä- ja nimipäiviä Kippo-nimisessä ravintolassa. Se on paikkakunnan paras paikka Tripadvisorin mukaan. Minä tilasin lankkupihvin, se olikin ihan kohtuullista. Ulla halusi karitsaa, eikä ollut siihen tyytyväinen. Joona on perinyt isoäitinsä ravintolamaun ja tilasi listan kalleimman annoksen, porovartaan. Poro oli sitkeää, ei missään nimessä hintansa väärtti.
Tässä paikassa hinta/laatusuhde ei kohdannut. En voi suositella.

3.7.18, tiistai:
Aamu valkeni pilvisenä. Tai ei se täällä mitään valkene. Yötä päivää on valoisaa ja nukkuminen onnistuu vain mustaa suojanaamiota käyttäen.
Mutta pilvessä siis taivas oli ja sadetta oli luvattu puolen päivän jälkeen.
Lähdimme Joonan kanssa suunnistamaan ennen kahtatoista.
Minulla oli lähtö puoli yhdeltä ja Joonalla hiukan ennen yhtä.
Maasto oli edelleen sitä samaa hidasta viidakkoa kuin kaksi päivää aikaisemminkin. Maali on meillä joka päivä samassa paikassa. Matkat lähtöihin ovat lyhyet, joten maasto ei meillä ikämiehillä tule muuttumaan koko viikon aikana.
Tänään en tehnyt kuin yhden kahden minuutin pummin. Se ei paljoa auttanut sijoittautumisen suhteen. Tänään olin viides ja yhteiskisassa nousin kuudenneksi.
Joona mutkitteli tänään parilla rastilla oikein kunnolla. Niistä jäi jäljet, kun hänellä oli tänään ensimmäistä kertaa gps-kello ranteessaan.
Illalla kävimme vielä Joonan kanssa kävellen ja hölkäten tutustumassa Katinkullan omakotitaloalueeseen. Totesimme molemmat tämän olevan aivan ihanteellisen alueen asua.
Tiedä vaikka sitten joskus eläkkeelle päästessäni muuttaisin tänne.

2.7.18, maanantai:
Minun aamurauhani on säilynyt erinomaisesti täällä Kainuussa. Joona on perinyt isoäitinsä lahjat aamu-unisuuteen. Kymmenen jälkeen tämä kaksikko alkaa valmistella ylösnousemista. Siis tätä lyhyen tähtäimen ylösnousua.
Kävin aamulla hakemassa kaupasta nuorelle miehelle maitoa. Sitä kun kuluu päivässä saman verran kuin kotona vuodessa.
Iltapäivällä lähdimme ajamaan autoa Vuokatin rinteeseen. Autossa on ratti ja jarrupoljin. Se hinataan ylös hiihtohissillä. Alas se tulee painovoimalla. Joka laskusta otetaan sähköinen aika.
Minä otin neljän laskun lipun, Joona sai oikeuden laskeutua rinne kymmeneen kertaan.
Ensimmäinen lasku tuli tehtyä varovasti jarrutellen. Toinen jo vähän reippaammin ja kolmas täysillä. Parhaan ajan tein neljännellä laskulla.
Joona aloitti myös rauhallisesti. Kun vauhti kiihtyi, hän ajoi kerran ulos päin turvarenkaita. Mutta tässä lajissa on rajat löydettävä ja siten pystyy löytämään parhaat ajolinjat. Joona paransi aikojaan loppua kohden ja viimeisellä oli jo yli kymmenen sekuntia minua nopeampi. Vaikka uskoisin, että minulla on painon takia hyötyä. Mutta Joona löysi harjoittelun kautta oikean tavan laskea rinne.
Nuorukainen oli heti kysymässä, voisiko hän tehdä toisen kymmenen kerran setin heti perään.
Niuhotimme Ullan kanssa emmekä antaneet lupaa!
Tämä olikin viimeinen vapaapäivä suunnistuksesta. Keskiviikon vapaapäivänä aiomme mennä Vuokatin korttelirasteille, jotka pidetään ihan mökkimme vieressä.

1.7.18, sunnuntai:
Nukuin hieman huonosti. Kämpässä oli turhan lämmintä ja valoisaa.
Mutta lepäilin kauan, kun kiirettä ei ollut. Lähdöt suunnistamaan meillä Joonan kanssa oli vasta yhden jälkeen.
Ensimmäinen töppi tapahtui, kun Joona lähti lähtöön ilman emittiä ja kompassia. Mutta ei hätää, hänellä oli hyvää aikaa palata takaisin autolle ja uudelleen lähtöön. Ja nuorella miehellä on tuota kuntoa juosta vähän verryttelyäkin.
Maasto yllätti meidät molemmat. Odotimme hyväpohjaista vaaramaastoa melkoisin korkeuseroin. Metsä oli kuitenkin hidaskulkuista ja vaikeasti hahmoteltavaa. Suunta ja matkan mittaaminen olivat tänään kunniassa.
Peukalokompassilla en pysynyt suunnassa ja tein pari pientä virhettä alkumatkalla. Kakkosrastilla olin vielä toinen, mutta neloselle mennessä puolentoista minuutin pummit tiputtivat sijani kuudenneksi.
Karmein pummi oli vielä edessä. Viiden minuutin eksyminen pudotti minut kärkikamppailusta. Lopputuloksissa olin seitsemäs kuusi minuuttia kärjelle hävinneenä.
Joonalle kävi hiukan samalla tavalla. Pummeja tuli lähes kymmenen minuuttia ja hän sijoittui tuloksissaan puoleen väliin.
Meillä molemmille jäi siten runsaasti parannettavaa.
Garmin oli sitä mieltä, että tarvitsen lepoaikaa kaksi vuorokautta. Onneksi huomenna on lepopäivä!
Laitetaanpa reittihärvelin
REITTI tähän. Se on tällä kertaa manuaalisesti piirretty, kun Garmin pysähtyi välillä runsaaksi puoleksi kilometriksi!

30.6.18, lauantai:
Siirtymäpäivä.
Aamulla siirryimme Ullan kanssa Tampereelle.
Sieltä nappasimme kyytiin Joonan ja jatkoimme siirtymistä koilliseen.
Jyväskylässä Joona houkutteli meidät ABC:lle nauttimaan hampurilaisateriasta.
Hurautimme ohi Kuopion poikkeamatta Hanna Partasen puotiin. Jäimme siis ilman kalakukkoa tai lihapiirakkaa.
Tankkasimme auton Siilinjärvellä (emme uskaltaneet jättää sitä Sotkamoon), samalla saimme itse lisää polttoainetta.
Vuokattiin saavuimme kuuden jälkeen. Haimme avaimen ja veimme tavaramme kämppäämme.
Sen jälkeen täydensimme ruokavarastomme parin sadan metrin päässä olevasta marketista.
Huomenna pääsee suunnistamaan, päivä on varmasti kevyempi.

29.6.18, perjantai:
Tilasin itselleni lääkäriajan terveyskeskuksesta huhtikuussa. Silloin minulla vippasi päästä. En nyt tarkoita sitä normaalia vippaamista, mistä yleensä valkotakkiset vievät suljetulle osastolle. Vaan sellaista, että tasapaino oli pahasti kadoksissa. Se meni ohi parin viikon kuluttua, mutta jätin varausajan peruuttamatta.
Kun tämänikäinen köriläs harrastaa kuntoilua enemmän kuin vaimo määrää, niin sitähän on alvariinsa joku paikka pikkuisen hajalla. Viime päivinä kuluneet polveni ovat oireilleet sen verran, että näytin niitä lääkärille. Lääkärini oli asiallinen eläkeikää lähestyvä mies ja suhtautui ihan vakavasti ongelmaani.
Totesi, että ei siellä polvessa mitään rikki ole. Jonkinasteista kulumaa epäili. Määräsi röntgeniin kuvauttamaan polven ja sanoi, että lievissä tapauksissa hän tietää parikin lääkettä, jotka saattavat parantaa polvinivelen tai ainakin hidastaa polven lopullista tuhoutumista.
Varasin ajan parin viikon päästä kuvauksiin ja sen jälkeen lääkäri kehotti tilaamaan puhelinajan. Tiedä vaikka siihen löytyisi apuja ja pääsisin tosissani harrastamaan hiukan pidempiäkin juoksulenkkejä.
Maratonejahan tällä polvella juoksentelee mennen tullen. Ehkei kuitenkaan samana päivänä.
Ennen kuin aloitin tämän raportin kirjoittamista, otin mukaani jääkaapista kylmän oluen. Tölkin asetin koneen näytön taakse. Sinne se jäi piiloon ja vasta varttitunnin päästä muistin sen olemassa olon ja avasin hiukan lämmenneen tölkin. Ehkä pitää tilata aika kallonkutistajalta, kun nämä tärkeimmät asiatkin alkavat unohtua!

28.6.18, torstai:
Eilinen kenraaliharjoitus rastiviikolle oli liian hyvä. Siksi piti tänään lähteä Paimioon Pemarirasteille poistamaan paineita.
Muuten suunnistus sujui ihan hyvin mutta yhdellä rastivälillä eksyin vaeltamaan varjojen mailla. Onneksi törmäsin pellon laitaan ja sain kiinni kartasta. Selvisin kolmen minuutin pummilla, mutta ainekset isompaankin töppäykseen olivat olemassa.
Sale saa vieraita heinäkuussa. Trumppi ja Puutintti tulevat kylään keskustelemaan polttavista asioista. Trump ilmoitti, että suurvaltojen on pidettävä enemmän yhteyttä toisiinsa.
Toivottavasti Kiinan ja Intian päämiehet ottavat tästä opikseen ja alkavat pitää palavereita. Ne kun ovat jo nyt ja vielä enemmän tulevaisuudessa suurvaltoja. USA ja Neuvostoliitto ovat laskussa.

27.6.18, keskiviikko:
Tänään tuli pitkästä aikaa kunnon kesäpäivä. Lämpötila nousi saaristossakin yli kahdenkymmenen asteen.
Kävimme Amalian kanssa uittamassa koirat järvellä. Sen jälkeen neiti kävi vielä Janin kanssa ajamassa kierroksen merellä.
Pakkasimme kimpsumme ja lähdimme kaikki pois puolen päivän jälkeen.
Hoitokoiramme pääsivät viikon hulinan jälkeen rauhoittumaan. Ne retkahtivat takapenkille ja makasivat ketarat oikoisenaan koko ajomatkan Turkuun.
Vielä rauhallisemmaksi niiden elämä muuttui kotona, kun minä lähdin tekemään viimeistelyharjoitusta Kainuun rastiviikolle. Suunnistin Turku-Rasteilla kolmen kilometrin matkan ja tein periaatteessa puhtaan suorituksen. Ehkä yhdellä rastilla olisin voinut parantaa suoritustani noin kymmenellä sekunnilla. Sijoituin kisassa kolmanneksi runsaan sadan osanottajan joukossa. Ei hassumpi suoritus!
Tässä
ANIMAATIO reitistäni.
Pian tämän jälkeen Anna ja Juha palasivat Amerikasta ja koirat saivat vihdoin rauhan sielulleen. Ja me saimme rauhan fysiikallemme. Kyllä se tällä iällä pikkuisen rassaa kun viikko on ympärillä kaikenlaista ohjelmaa. Kun on jo tottunut rauhaan ja hiljaisuuteen.

26.6.18, tiistai:
Aurinko paistoi, monessakin mielessä. Lämpötila olisi saanut olla hieman korkeampi ainakin lasten mielestä.
Aamulla kävin Amalian kanssa järvellä koiria ulkoiluttamassa. Lisäksi pari kertaa ilman Amaliaa. Joten kävelyaskelia tuli runsaasti, vaikka en lenkillä käynytkään.
Joona ja Amalia meloivat kumikanootilla Lammassaareen, kun nuoriso kävi merellä.
Kävimme porukalla kirkonkylässä syömässä rantaravintolassa. Nuorimmat ja vanhimmat jaksoivat pistellä poskiinsa vielä jälkiruokaa.
Illalla paistoin vielä lettuja ja nekin tekivät kauppansa. Syöminen on ihmislapsen pääelinkeino.

25.6.18, maanantai:
Paluu arkeen sujui hienosti. Menin nukkumaan aikaisin ja nukuin kuin tukki aamuun saakka.
Heräsin jo seitsemän jälkeen ja tämä olikin ensimmäinen aamu, kun Amalia ei saapunut seurakseni heti heräämisen jälkeen.
Päivä oli pilvinen mutta tuuli oli laantunut. Kävimme Amalian kanssa sekä aamulla että illalla uittamassa koirat järvellä. Järven porukka oli lähtenyt kaupunkiin jo aikaisin aamulla.
Nuoret kävivät kyllä merellä, Johannes oli heidän mukanaan. Lisäksi Amalia ja Jani kävivät Santanokassa onkimassa. Saivat kolme ahventa, mutta olivat niin pieniä, että päästivät kasvamaan.
Minä kävin juoksemassa kuuden kilometrin lenkin alle kuuden minuutin vauhdilla. Kunto on tällä hetkellä parempi kuin aikoihin. Mutta molemmat polvet oireilevat, se estää nyt pitkien lenkkien tekemisen.

24.6.18, sunnuntai:
Juhannuksen jälkeen elämä asettui normaaleihin uomiinsa.
Nousin aamulla heti kahdeksan jälkeen ja kuten aikaisempina aamuinakin, Amalia tuli seurakseni aika nopeasti.
Kävimme koirien kanssa järvellä ja ilma oli muuttunut ihan kesäiseksi. Linnut lauloivat ja perhoset lentelivät. Keskustelimme tämän partiolaisen kanssa näistä luonnon ihmeistä ja kaikesta muusta maan ja taivaan välillä. Kun kysyin Amalialta Suomen presidenttien nimiä, niin hän luetteli kaikki sodan jälkeiset pressat, tosin Mannerheim unohtui joukosta. Aika hyvin, kun heillä ei ole koulussa vielä aloitettu historia opiskelua.
Puolilta päivin nuoret lähtivät taas merelle, mukaansa saivat myös järveltä Corinnan ja naapurista Johanneksen.
He jatkoivat matkaansa merimatkan jälkeen kirkonkylään syömään. Me Ullan kanssa söimme totuttuun tapaamme joka toisen päivän ruokaa eli pyttipannua. Nyt vaan oli Juhannuksen takia jäänyt pari pyttipannupäivää väliin.
Illalla lähdimme Joonan kanssa juosten hakemaan riistakameroita metsästä. Paluumatkalla Joona jäin muitten lasten kanssa järvelle uimaan, minä jatkoin matkaa mökille saunaan.

23.6.18, Juhannuspäivä:
Sateet alkoivat loppua ja tuulikin tyyntyä. Nuoriso kävi päivällä Kirkkosaaressa tutustumassa saariston Juhannukseen. Uimaan eivät sentään vielä tänään rohjenneet. Kalastuskin päättyi tuloksettomana.
Punkkeja sentään onnistuttiin pyydystämään isolla joukolla. Joonalla oli yksi olkapäässä, Amalialla sääressä ja minulla ohimossa. Tällaista punkkikesää ei täällä olla aiemmin koettu.
Illalla juhlimme hiukan etuajassa Juhan ja Janin nimipäivää. Ulla teki täytekakun ja Amalia kuorrutti sen kermavaahdolla. Naapuritalouden Johanneksella oli myös nimipäivä, joten kakkua oli syömässä isompi porukka. Järveltä oli vielä Corinna joukon jatkona.
Jatkoimme turinaa kaupassa, Mari tuli myös mukaan porukkaan ja toi lisää janojuomaa, kun meidän varastomme tyhjenivät. Joko porukka on ollut äärimmäisen janoinen tai sitten Juhannukseen oli varauduttu huonolla matikkapäällä.
Myöhemmin myös Corinnan vanhemmat liittyivät porukkaan, joten siinä vaiheessa alkoi istuinpaikat olla varattuja.

22.6.18, Juhannusaatto:
Myrskyinen tuuli, sade ja kymmenen asteen lämpötilatakaavat sen, että tietää olevansa suomalainen Suomessa keskikesän juhlassa.
Sateen hieman laantuessa kävimme Amalian kanssa järvellä koiria ulkoiluttamassa. Kun päällä oli riittävästi vaatetta reissu sujui ihan mukavasti.
Sen jälkeen lähdimme Joonan kanssa juoksulenkille. Se olikin ensimmäinen kerta, kun juoksin Joonan kanssa. Kahdentoista vuoden ikä nuorella miehellä ja hän peesasi minua. Kävimme kääntymässä runsaan kolmen kilometrin päässä. Kyselin onko vauhti sopiva. Ja kun pääsimme perille, niin poika totesi, että tämä olisi ollut oikein sopiva vauhti pitkälle lenkille. Juoksimme sellaista 6.40-kilometrivauhtia. En ole ihan varma oliko Joona tosissaan.
Nuoriso kävi kirkonkylässä hakemassa savustettua kirjolohta paikalliselta yrittäjältä. Sen kanssa tarjoiltiin uusia perunoita, silliä, salaattia ja sen sellaista. Hyvää oli ja vatsat tulivat täyteen. Kalan perkkeet laitoimme aterian jälkeen biojäteastiaan. Kun silmä vältti, pahuksen rakit olivat onnistuneet avaamaan astian ja nautiskelivat ruuan tähteitä. Selkäruoto ei niille kelvannut mutta pää oli mennyt parempiin suihin. Sen jälkeen koirille maistui vesi. Siellä joukossa kun oli isoja suolarakeita, en tiedä osasivatko sylkeä edes osan niistä pois.
Ilta sujui hyvin rauhallisesti sisätiloissa. Juhannustaikoja ei tehty, kun suurin osa porukasta näpelöi jonkinlaista elektronista laitetta. Jalkapalloakaan unohtamatta. Oli hiukan erilainen Juhannusaatto.

21.6.18, torstai:
Ulla totesi aamulla, että nyt hän muistaa miksi meillä ei ole enää koiraa. Frisco nimittäin herätti meidät neljältä oksentamalla vatsalaukkunsa tyhjäksi. Tai ei ihan tyhjäksi kun koira jatkoi tunnin päästä äänekästä toimintaansa. Siivota ne piti aamuyöstä.
Koira kun on vapaana, niin se juoksentelee omia polkujaan metsässä ja tarkalla vainullaan löytää kaikki mädäntyneet raadot. Koira popsii ne hyvällä ruokahalulla meidän harmiksemme.
Iltapäivällä Janin porukka ilmoitti olevansa lautalla. Tänä Juhannuksena ei tarvinnut jonottaa lainkaan. Huono ilma tekee sen, että ihmiset jäävät osin kaupunkiin. Ja toinen syy on se, että Paraisten ja Nauvon välillä seilaa kaksi suurlauttaa.
Ilta kului melkoisessa hulinassa, kun Joonan ja Amalian lisäksi täällä hyöri naapurin Johannes ja osan aikaa porukkaan liittyi järveltä Corinna.
Edes pienet sadekuurot eivät haitanneet nuorten menoa.

20.6.18, keskiviikko:
Keskikesä lähestyy, mutta vielä ollaan plussalla lämpötiloissa.
Kävin koirien kanssa järvellä aamulenkillä ja sen jälkeen lähdin itse juoksemaan yhden vakiolenkeistäni täällä mökillä. Parin lepopäivän jälkeen juoksu sujui kevyesti. Ihme ja kumma, myöskään polvi ei reagoinut pahemmin juoksuun.
Kävimme emännän kanssa kirkonkylässä tekemässä Juhannusostokset. Siis kaikki muut kuin perunat, ne me haemme Bodenista, sieltä saa jo siikliä.
Ajoin myös nurmikot, vaikka ne eivät näin kuivalla ilmalla pahemmin kasva.
Suoritin myös valtiovierailun. Mökkinaapurimme olivat tulleet Ruotsista ja kävin vaihtamassa muutaman sanan. Rouva puhuu hyvin suomea ja isäntäkin paremmin suomea kuin minä kouluruotsiani. Mutta keskustelu käytiin kaksikielisesti. Yritin puhua ruotsia ja jos joku sana oli unohduksissa, niin korvasin sen suomella. Hyvin tultiin toimeen eikä kovin paljon tullut väärin ymmärryksiäkään.
Toivottavasti!

19.6.18, tiistai:
Nousin ylös puoli kahdeksalta. Ulkona oli pilvistä. Viivyttelin niin kauan, että siirtyessäni ulkosalle keventämään pohjavesikuormaani oli alkanut sataa. Se ei haitannut minun ja koirien aamutoimia.
Illalla olin katsonut Englannin jalkapallo-ottelun. Vanhana veikkaajana olen vannoutunut Englannin kannattaja, vaikka menestystä heiltä ei pahemmin odoteta. Minä odotan ja löin jopa vetoa viisi euroa, että he voittavat maailmanmestaruuden. Ei Englanti huonosti pelannutkaan, vaikka voitto Tunisiasta varmistui vasta lisäajalla.
Päivällä vettä tuli välillä roimasti ja myrskyinen tuuli säesti syksyn tuntua. Koiralenkillä vaatetus erosi helmikuisesta ulkoiluasusta siten, että poolopaidan korvasi T-paita. Muuten päällä oli fleece-takki ja toppatakki, kuten talvella.
Illaksi tuuli tyyntyi ja auringonpaisteessa oli lähes lämmintä.

18.6.18, maanantai:
Se on sitten keskikesä Suomessa ja loppuviikolle on luvassa kylmyyttä, sadetta ja tuulta. Maailmankirjat ovat sittenkin kohdillaan, vaikka menneet pari kuukautta ovat saaneet tällaisen hartaan uskovaisen epäilemään.
Lähdimme Nauvoon.
Matkalla poikkesimme Paraisilla kaupoissa. Ostimme lihaa ja alkoholia. Siis sellaista ruokaa, jolla suomalainen mies ja pohjalainen nainen tarvitsevat hengissä pysyäkseen. Koska meille tulee loppuviikolla vieraita, niin hankimme myös vihreää – sellaista, johon emme itse normaalisti sekaannu.
Jatkoimme matkaa Airistolle. Siellä meille annettiin mukaan kaksi koiraa. Nämä eivät ole ne vieraat. joista puhuin vihreän yhteydessä. Kuuluvat lihaa syöviin heteroihin, vaikka eivät olekaan pohjalaisia.
Aurinko oli mökillä polttanut nurmikot keltaisiksi, joten ruohonleikkuuta ei tarvinnut. Sen sijaan kävin kokemassa verkot. Minun verkkoni ovat kaksi riistakameraa. Saalis jäi laihaksi, tosin pari hirveä oli tarttunut kameran muistiin.
Iltalenkillä kävin koirien kanssa järvellä. Tuuli oli jo noussut mutta koirat kävivät uimassa vaahtopäiden seassa.

17.6.18, sunnuntai:
Sanovat, että jalkapallo on tylsä peli. Aikuiset miehet kirmaavat puolitoista tuntia pitkin kenttää ja näyttelevät kuolevaa. Ja lopulta aina Saksa voittaa.
Tänään kaikki muuttui, Saksa hävisi ensimmäisen pelinsä MM-kisoissa ja kaiken lisäksi jollekin Meksikolle.
Radiossa kerrottiin suomalaisia kansanviisauksia Juhannuksesta. Yksi kertoo, että mitä enemmän viinaa juodaan keskikesän juhlassa, niin sitä parempi on loppuvuodesta tulossa.
Ilmankos takavuodet olivat parempia, nykyään kun Juhannuksenkin annos on pari kolme olutta.
Jospa tänä Juhannuksena tempaisisi pullon Kossua ja päälle korin kaljaa, niin mahtaisiko loppuvuodesta tulla monessa suhteessa menestyksellinen?
Kävin kokeilemassa juoksua tien päällä. Se sujui kohtuullisesti eikä polvikaan juuri ottanut itseensä. Sillai hiukan se tietysti oireili. Varmaan se on sitten Juhannuksen jälkeen ihan priima!

16.6.18, lauantai:
Jalkapallo jäi tänään väliin. Tai jos tarkkoja ollaan, niin otteluiden seuraaminen jäi väliin.
Aamupäivällä menin suunnistamaan Lähirasteille. Ne juostiin Hirvensalossa. Alueella, jossa olen suunnistanut kohta viisikymmentä vuotta. Siitä huolimatta en osannut rasteille kuin telkkä pönttöön. Lievää parannusta keskiviikkoon oli sentään havaittavissa.
Iltapäivällä lähtivät Venlat Hollolan metsään. Katsoin koko lähetyksen. Ja mukavasti oli jännitettävää, kun oma seura MS Parma taisteli kisan voitosta. Toisen osuuden jälkeen joukkueemme johti viestiä. Vielä viimeisellä osuudella taistelimme voitosta, mutta loppuosuudella sijoitus tippui kolmanneksi. Se on kuitenkin seuramme paras sijoitus Venlojen viestissä ja usko on kova, että tulevina vuosina sijoitus paranee vielä pari sijaa.
Yhdeltätoista lähtevät miehet taipaleelle.
Täällä Hollolan suppamaastossa juostiin Jukola myös kolmekymmentä vuotta sitten. Olin silloin itse mukana kuljettamassa viestiä. Osuuteni oli pitkä yö, toinen osuus. Pituutta oli muistaakseni noin 12 kilometriä ja aikaa kulutin metsässä hieman yli kaksi tuntia. Silloin ei seuran nimi ollut MS Parma vaan Mynämäen Suunnistajat-52.
Nyt on tullut ikää sen verran, että olen ymmärtänyt jäädä kotiin.
Taitaa silti jäädä uni aika vähiin ensi yönä. Ainakin jos seuramme miehet taistelevat viestin voitosta. Ja mikseivät taistelisi.

16.6.18, lauantai:
Jalkapallo jäi tänään väliin. Tai jos tarkkoja ollaan, niin otteluiden seuraaminen jäi väliin.
Aamupäivällä menin suunnistamaan Lähirasteille. Ne juostiin Hirvensalossa. Alueella, jossa olen suunnistanut kohta viisikymmentä vuotta. Siitä huolimatta en osannut rasteille kuin telkkä pönttöön. Lievää parannusta keskiviikkoon oli sentään havaittavissa.
Iltapäivällä lähtivät Venlat Hollolan metsään. Katsoin koko lähetyksen. Ja mukavasti oli jännitettävää, kun oma seura MS Parma taisteli kisan voitosta. Toisen osuuden jälkeen joukkueemme johti viestiä. Vielä viimeisellä osuudella taistelimme voitosta, mutta loppuosuudella sijoitus tippui kolmanneksi. Se on kuitenkin seuramme paras sijoitus Venlojen viestissä ja usko on kova, että tulevina vuosina sijoitus paranee vielä pari sijaa.
Yhdeltätoista lähtevät miehet taipaleelle.
Täällä Hollolan suppamaastossa juostiin Jukola myös kolmekymmentä vuotta sitten. Olin silloin itse mukana kuljettamassa viestiä. Osuuteni oli pitkä yö, toinen osuus. Pituutta oli muistaakseni noin 12 kilometriä ja aikaa kulutin metsässä hieman yli kaksi tuntia. Silloin ei seuran nimi ollut MS Parma vaan Mynämäen Suunnistajat-52.
Nyt on tullut ikää sen verran, että olen ymmärtänyt jäädä kotiin.
Taitaa silti jäädä uni aika vähiin ensi yönä. Ainakin jos seuramme miehet taistelevat viestin voitosta. Ja mikseivät taistelisi.

15.6.18, perjantai:
Portugal kotimaa on Ninan, Setubal nimi kaupungin, jossa paidan ja pöytäliinan, pesee pyykkäri kaunehin. Tällaista laulua soitettiin radiossa silloin, kun olin suhteellisen pieni ja viaton.
Eihän minussa juuri mitään vikaa vieläkään ole. Siis, jos vaimon mielipide jätetään huomioimatta. Pienuus on kyllä menneen talven lumia.
Tämä rallatus tuli mieleen, kun katselin illalla jalkapallo-ottelua Portugal vastaa Espanja. Ninasta huolimatta kannatin Espanjaa. Sehän on kuin toinen kotimaa, kun edellä mainitun ensimmäisen vaimoni kanssa olemme siellä viettäneet toista kuukautta vuodessa viime aikoina.
Ihan mukavasti molemmat joukkueet pelasivat. Ronaldoa ei pahemmin tuntunut häiritsevän se, että mies oli eilen saanut kahden vuoden vankeustuomion veropetoksesta. Maksettavaakin tuomittiin miehelle muutaman kymmenen miljoonaa euroa. Ronaldo nimittäin mätti kolme maalia espanjan verkkoon.
En katso normaalisti televisiota lainkaan, mutta nyt näyttää pahalta. Jo toinen ottelu tuli katsottua peräkkäisinä päivinä. Onneksi olemme palaamassa mökille lähipäivinä. Siellä ei ole televisiota. Ja toivon, ettei kukaan kerro minulle, että nämä ottelut voi katsoa myös netistä!

14.6.18, torstai:
Eilisten harharetkien kuviot löytyvät
TÄSTÄ linkistä.
Tänään tuli harhailtua runsas neljäkymmentä vuotta sitten valmistuneiden insinöörien kanssa Itämerellä.
Matkan aloitimme rohkaisevilla nautinnoilla Vaakahuoneella. Siellä ei meitä asetettu vaa’alle, saimme istuskella pöydän ääressä ja käteemme ilmestyi tuoppi.
Siirryimme Aurajoen toiselle puolelle, en ole ihan varma olimmeko sen jälkeen tois puol jokke vai täl pual jokke. Joka tapauksessa astuimme Fölin föriin, joka vei meidät Itämerelle. Ihan avomerta emme päässeet kyntämään, sillä jäimme pois jo Ruissalon Telakan pysäkillä.
Sieltä löysimme italialaisen pizzerian. Olimme onnistuneet saamaan komealla ulkomuodollamme ja kultivoidulla käytöksellämme tarjoilijatyttösten päät niin sekaisin, että meille kannettiin pöytään yksi ylimääräinen pizza. Emme langenneet houkutukseen.
Tutustuimme pikaisesti myös telakan muuhun ympäristöön. Ainakaan minulle ei valjennut miten tästä kolhoosista saataisiin milloinkaan taloudellisesti kannattava. Ehkä Håkans onkin ajatellut, että kun potkupalloseura Inter tuottaa mukavasti tappiota, niin on kiva saada sille seuralainen.
Palasimme takaisin mantereelle oikein laivalla förin asemasta. Mennen tullen näimme Ismon kaupunkiasunnon ja sen rannassa purjeveneen.
Päästyämme hengissä takaisin kuivalle maalle, kävelimme Pentti-Oskari Kankaan omistamaan rantamakasiiniin nauttimaan virvokkeita.
Aika paljon vähemmän menee juotavaa kurkusta alas nykyään verrattuna muutaman vuosikymmenen takaiseen kulutukseen.



 

 

 

 





-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


31.12.17, sunnuntai:
Tämä vuosi tuli tämä vuosi paketoitua kuntoilun osalta:

 

Vuosi 2017

 

 

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Nousu

Kerrat

Juoksu

1164 km

7.14 min/km

140h 19 min

125

5641

149

Kävely

338,6 km

12.27 min/km

70 h 18 min

89

2553

60

Vaellus

274,77 km

13.19 min/km

62 h 12 min

86

1081

47

Hiihto

408,83 km

7.19 min/km

49 h 55 min

113

4025

15

Suunnistus

238,5 km

9.45 min/km

38 h 46 min

144

4404

56

Kuntopiiri

 

 

22 h 11 min

 

 

53

Pyöräily

182,4 km

18,3 km/h

10 h 1 min

112

1207

10

Soutu

7,043 km

10 min 38 s / 500m

2 h 29 min

69

 

2

Sisäsoutu

22,505 km

2min55s/500m

2 h 11 min

102

 

5

Uinti

2,55 km

4 min / 100 m

1 h 50 min

 

 

9

Maastoj.

6,28 km

8.48 min/km

55 min

126

125

3

Maastop.

7,4 km

10,5 km/h

42 min

 

85

1

YHTEENSÄ

2652,9 km

8.33 min/km

402 h 

125

19121

411


-----------------------------------------------------------------------------------------------------

1.1.17, sunnuntai:
Viime vuosi urheilullisesti näyttää tältä:

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Nousu

Juoksu

1425,8 km

7.16 min/km

172 h 41 min

124

7551

Kävely

343,16 km

12.11 min/km

69 h 46 min

81

1700

Vaellus

308,69 km

13.24 min/km

69 h 1 min

88

950

Hiihto

362,8 km

7.13 min/km

43 h 44 min

108

4511

Suunnistus

185,3 km

10.21 min/km

31 h 59 min

139

4104

Kuntopiiri

 

 

30 h 7 min

89

 

Pyöräily

488,1 km

19,2 km/h

25 h 58 min

110

2564

Uinti

11,2 km

3 min 47 s / 100 m

7 h 3 min

 

 

Maastojuoksu

45,8 km

8.14 min/km

6 h 17

125

730

Soutu

19,6 km

8 min 11 s / 500m

5 h 21 min

73

 

Rogaining

15,6 km

11.09 min/km

2 h 54 min

141

274

YHTEENSÄ

3216,71 km

8.07 min/km

471 h 19 min

121

22384


________________________________________________________________


31.12.15, torstai:
Vuoden tilinpäätös:

 

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Nousu

Kerrat

Juoksu

918,095 km

7.02 min/km

107h 50m

127

1741

125

Vaellus

438,03 km

13.22 min/km

97h 42min

87

737

53

Suunnistus

378,26 km

12.45 min/km

80h 28min

141

4598

59

Kävely

399,61 km

11.16 min/km

75h 7min

87

51

69

Hiihto

603,44 km

6.52 min/km

69h 8min

111

5010

24

Pyöräily

326,46 km

19,0 km/h

17h 15 mi

111

929

15

Kuntopiiri

 

 

15h 3min

100

 

24

Maastojuoksu

40,989 km

9.14 min/km

6h 18 min

127

805

8

Uinti

7,2 km

4min35/100

5 h 30 min

 

 

19

Kuntosali

 

 

2 h 46 min

 

 

5

Maastopyöräily

27,1 km

12,2 km/h

2 h 14 min

 

 

3

Soutu

5,87 km

10m8s/ 500

1 h 59 min

 

 

2

Jooga

 

 

30 min

 

 

1

Kahvakuula

 

 

20 min

 

 

1

Crossfit

 

 

20 min

 

 

1

Vesijuoksu

100 m

48.50 min/km

14min 53s

 

 

2

Crosstrainer

650 m

15.10 min/km

9 min 52 s

94

 

1

Sisäsoutu

1,61 km

2min57/500

9 min 30 s

94

 

1

YHTEENSÄ

3147,414 km

8.50 min/km

483h 8min

124

13871

414


_________________________________________________________________________

31.12.14, keskiviikko:
Pieni juoksulenkki ennen vuoden vaihtumista. Alunperin piti mennä Lietoon juoksemaan numerolapun kanssa, mutta sen verran on nuhaa, etten viitsinyt rääkätä itseäni kilpailemalla.
Vuoden saldot:

Laji

Matka km

Vauhti min/km

Aika

Syke

Kerrat

Juoksu

1439,238

7.13

173 h 27 min

126

189

Vaellus

240,75

15.10

60 h 54 min

100

56

Hiihto

485,8

6.44

54 h 33 min

115

18

Suunnistus

230,22

9.32

36 h 38 min

149

50

Kävely

110,599

10.30

19 h 22 min

95

21

Pyöräily

106,21

18,4 km/h

5 h 47 min

113

6

Uinti

3,82

53.00

3 h 22 min

 

10

Sauvakävely

8,23

7.58

1 h 5 min

116

1

Soutu

3,58

 

46 min

83

1

YHTEENSÄ

2628,847

8.07

360 h 4 min

128

363




__________________________________________________________________________

31.12.13, tiistai:
Uudenvuoden aatto ja jo perinteinen Liedon Uudenvuodenjuoksu.
Jos sitä voi perinteeksi sanoa, kun tämä oli toinen kerta ja edellinen oli kuusi vuotta sitten.
Aikaa kului minuutti enemmän, joten ei se kunnon lasku kauhean nopeata ole ollut. Toisaalta eläkeläisellä on ollut aikaa harjoitella!
Vuoden harjoituskilometrit ja ajat ovat tässä:

 

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Kerrat

Juoksu

1195 km

7.00 min/km

140 h 6 min

128

146

Hiihto

818 km

6.32 min/km

89 h 13 min

117

48

Vaellus

194 km

16.52 min/km

54 h 30 min

99

34

Suunnistus

234 km

9.36 min/km

37 h 25 min

146

51

Kävely

156 km

12.10 min/km

31 h 43 min

96

33

Pyöräily

218 km

18,9 km/h

11 h 32 min

108

7

YHTEENSÄ

2863 km

7.43 min/km

380 h 8 min

127

340

Tuossa yhteensä-sarakkeessa on siis mukana muutkin kuin yllä luetellut!
Kuntoilua on tullut harrastettua hieman yli tunti päivässä.
Ensi vuonna pitää lisätä näitten kevyiden harjoitteiden osuutta ja saada tuo luku alkamaan viidellä.
Se on siis minun lupaukseni ensi vuodelle!


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Informaatiota sivun kävijöistä alkaen 8.4.2013:

Flag Counter