Blogi:

23.11.17, torstai:
Pari edellistä yötä meni hyvin lyhyillä yöunilla.
Tänään heräsin jälleen neljän jälkeen ja oli pieniä vaikeuksia nukahtaa uudelleen. Kun vihdoin sain unta, niin seuraavan kerran katsoin kelloa kun se lähestyi yhdeksää.
Garmin kehtasi väittää, että olin nukkunut yli kymmenen tuntia. Siitä syvää unta yli viisi tuntia. Nyt on univelat kuitattu eikä jet lagistakaan ole enää haittaa. Vaikka en ymmärrä sitä, että jotkut saavat ongelmia parin tunnin kellon siirrosta, tunnin siirrosta puhumattakaan.
Lunta oli tullut taivaalta unen aikana muutama sentti ja pääsin tekemään hiukan lumitöitä.
Kävin myös kipittämässä sohjossa pienen palauttavan juoksulenkin.
Sen jälkeen lähdimme Ullan kanssa hankkimaan suojaa influenssa vastaan. Pääsimme pariskuntana yhtä aikaa kahden sairaanhoitajan käsittelyyn. Liukuhihnatyötä. Toinen käytti neulaa ja toinen tietokonetta.
Kävimme kaupassa, teimme ruokaa ja siivosimme kämppää.
Minä pakkasin kassin lauantaita varten.

22.11.17, keskiviikko:
Siinä se päivä kului pyykkiä pestessä ja tavaroita järjestellessä.
Illaksi pääsi sentään rentoutumaan. Suunnistamaan StreetO-katusuunnistuksessa. Lähtö ja maali olivat Suomen Joutsenen edustalta. Reitillä pääsi kiertelemään satamassa, Turun linnan vierustalla, Kakolan alueella ja Aurajoen rantamaisemissa.
Paljon oli kiellettyjä alueita ja juoksu keskeytyi kartanlukuun moneen kertaan.
Matkaa taivalsin tunnissa vain seitsemän kilometriä ja minulta hylättiin kolme vastausta. Yksi johtui värisokeudesta ja kaksi siitä, etten osannut laskea portaiden lukumäärää. Pitänee selvittää järjestäjiltä, milloin ylin askelma lasketaan portaaksi, milloin ei.
Pari kertaa taisin ylittää kielletyn alueen, mutta siitä ei minua hylätty, kun ei ollut todistajia paikalla.
Kolme viikkoa katolisessa maassa opetti antamaan itselle anteeksi näin pienet synnit.

21.11.17, tiistai:
Menimme eilen nukkumaan ennen kahdeksaa. Sain heti unen päästä kiinni, se johtui kyllä nukahtamispilleristä. Muuten olisin pyörinyt kuin hyrrä sängyssä ja pelännyt, etten herää ajoissa kotimatkaan.
Kello soi kahdelta ja kevyen aamupalan ja pakkausten viimeistelyn jälkeen siirryimme alakertaan. Luovutin avaimet ja pyysin resepsuunia avaamaan yläkadulle johtavan portin.
Pääsimme kadulle tasan kolmelta, olimme ainoat lähtijät tästä hotellista. Samalla bussi pysähtyi eteemme, vartin etuajassa. Ihmettelimme kuskille ja sisään bussiin astuessamme muille matkustajille, olemmeko todella Espanjassa.
Sama ihmetys jatkui, kun koneemme lähti viisi minuuttia etuajassa lentoon. Lähtö tapahtui kymmentä yli viisi, seuraava lento lähti yli tuntia myöhemmin. Lentoasemalla oli todella hiljaista.
Suihkuvirtaukset avittivat lentoamme ja Turkuun saavuimme kaksikymmentä minuuttia etuajassa. Matkalaukkumme tulivat viimeisenä liukuhihnalle ja taksijonossakin olimme pahnan pohjimmaiset. Kotona olimme kolmelta.
Kävin kaupassa ja Maijan luona, hän antoi meille siskonmakkarasoppaa ja sen söimme Ullan kanssa palattuani.
Mitäs tähän lisäisi muuta kuin laulun sanat: on hyvä tulla kotiin taas!

20.11.17, maanantai:
Aamulla vielä yksi kova juoksulenkki.
Päivä kului pakkaillessa ja aikaa kuluttaessa.
Luovutin iltapäivällä pois Ullan skootterin. Kaveri lupasi tuoda tämän saman laitteen meille, kun seuraavan kerran tulemme lomalle.
Yhteenvetona tästä korkeanpaikan leiristä aherrukseni:

Kävely

103,99 km

14.28 min/km

25 h 5 min

Juoksu

133,93 km

7.11 min/km

16 h 4 min

Kuntosali

 

 

2 h 1 min

Uinti

1,2 km

 

49 min

YHT:

239,12 km

10.31 min/km

43 h 59 min


19.11.17, sunnuntai:
Kuutena arkipäivänä harrastin juoksua, tänään lepäsin.
Kävin sentään aamulla kuntosalilla lihaskuntoa kehittämässä. Mutta sehän on sellaista sosiaalista seurustelua enemmän kuin kuntoilua. Tosin ei tämän hotellin kuntosalissa voi sosiaalisuutta kehittää. Olin salin ainoa asiakas.
Tänään saimme taas nauttia auringonpaisteesta. Eli piti hakeutua kadun varjoisalle puolelle.
Söimme jälleen uudessa paikassa. Siellä tarjoilija totesi Ullan lampaankyljyksistä, että rouvalle tietenkin lammasta. Taitavat tuntea jo Ullan, kun hän noin kymmenettä kertaa tilasi lammasta.
Minä söin pizzan. Se oli hyvää, samaa ei ehkä voinut sanoa lampaasta.
Jääkaappi alkaa olla tyhjä ruuasta. Vielä pitäisi uhrautua sen verran, ettei tarvitse heittää viemäriin yömyssyaineksia. Ehkä se meiltä onnistuu…

18.11.17, lauantai:
Kävin aamulla juoksemassa pitkän, hiukan yli kahden tunnin juoksulenkin. Kilometrin päässä hotelliltamme näin miehen, joka otti jätesäkistä tyhjän viinapullon, tiristi sieltä suuhunsa viimeiset tipat ja vaihtoi sitten uuteen pulloon. En jäänyt seuraamaan kuinka voimakkaan aamiaisen mies säkistä sai. Eikä se näyttänyt pahemmin pultsarilta – saattoi olla vain kauhea kankkunen?
Iltapäivällä lähdimme tutustumaan uusiin alueisiin. Siis sellaisiin, jossa emme olleet ennen käyneet, aivan viime vuosina ei tätä kaupunginosaa ollut rakennettu.
Paluumatkalla poikkesimme englantilaiseen ravinteliin. Siellä tarjottiin maksaa ja sen takia Ulla sinne halusi. Minä tilasin annoksen cod and chips. Minä lausuin codin oon aaksi ja tarjoilija totesi: OMG, ihan jumalaa en sinulle tähän hätään pysty toimittamaan, mutta Jäämeren turskaa kyllä. Totesin, että jätän jumalat uskovaisille ja tyydyn kalaan.
Kaikki englantilaista keittiötä tuntevat tietävät, että olisi pitänyt tyytyä mihin tahansa muuhun ravintolaan maailmassa. Mutta vatsa tuli täyteen ja sehän on ruokailun yksi tärkeä tarkoitus. Kala oli mautonta ja maksa ylikypsää – sellaista jota koulussa meidän nuoruudessamme tarjottiin. Koulussa ei saanut ruuan kanssa tuoppia olutta, joten siitä ropisi pisteitä engelsmanneille.

17.11.17, perjantai:
Ei mitään erikoista.
Paitsi se tietysti, että kävimme rannan artesaaninäyttelyssä. Siellä oli esillä paikallisten käsityötaitajien koruja, liinavaatteita ja muuta sellaista krääsää. Jota siis emme tarvitse. Ja ihme oli suuri kun Ulla sivuutti näyttelyn hitaasti tutkien. Mutta ei ostanut mitään. Kohta olemme olleet täällä kolme viikkoa, eikä rouva ole vielä ostanut yhtään käsilaukkuakaan.
Sää oli tänään pilvinen ja viileä. Siis vain noin kaksikymmentä astetta. Mutta sitten kun aurinko tuli esiin, se porotti polttavan kuumasti.

16.11.17, torstai:
Olen täällä nukkunut erittäin hyvin. Viime yönä heräsin pariin kertaan, kun näin vauhdikkaita unia.
Jälkimmäisessä, jonka muistan, olin tulossa lentokoneella kotiin. Kone teki välilaskun ja jatkoi matkaansa ilmeisesti Helsinkiin. Siellä kapteeni ilmoitti, että koneessa on niin paljon Turkuun meneviä, että koneen siivet poistetaan ja lentokone vie meidät Turkuun maantietä pitkin. Uni katkesi ennen kuin pääsin perille Turkuun.
Aamulla kävin juoksemassa hiukan reippaamman lenkin.
Päivällä menimme ostoksille, kun Ulla tarvitsi jonkun kesämekon mökkikäyttöön. Sellainen löytyi ja rouva lupasi jättää vanhan roskikseen, kun lähdemme täältä kotia kohti.
Iltapäivällä kävimme syömässä Vistas-rannalla yhdessä kalaravintolassa. Ruoka oli hyvää, ilmankos paikka on arvioitu lähialueen parhaaksi kalaravintolaksi.
Päivä oli puolipilvinen ja selvästi viileämpi kuin edelliset päivät ja viikot. Korkein lämpötila taisi tänään jäädä jonnekin kahdenkymmenen kahden asteen tietämille.
Rantabulevardille on rakennettu kaksi päivää markkinoita. Ne aukeavat huomenna iltapäivällä ja jatkuvat viikonlopun yli. Ihan tarkkaan en tiedä mitä siellä kaupitellaan, mutta huomenna olemme viisaampia. Ja jos emännän vähänkään tunnen, niin myös köyhempiä.

15.11.17, keskiviikko:
No nyt on maailma sekaisin. Taivas oli pilvessä ja ilma aivan loistava. Lämpöä oli hiukan yli kaksikymmentä astetta. Ja kylmäverinen suomalainen pystyi liikkumaan nautiskellen pahemmin hikoilematta.
Tai sitten alan tottua tähän tummaihoisten espanjalaisten ja muitten taatelintallaajien ilmastoon. Huolestuttavaa!
Joka tapauksessa kävin aamulenkillä ja ulkoilutin ensimmäistä vaimoani niin ahkerasti, että matkamittariin kertyi kilometrejä yli kaksikymmentä.
Keskustaan menevän kävelykadun varrella jo aamulla oli rakennustyöt käynnissä. Sinne pystytettiin kojuja ja kojuihin myyntipöytiä. Kun kävimme iltalenkillä, kysyin yhdeltä työnjohtajan näköiseltä laiskalta mieheltä, mitä tänne rakennetaan. Hän kertoi, että täällä on perjantaina markkinat.
Ullan silmät alkoivat salamoida ja hän lupasi säästää kaikki rahansa perjantaihin. En kyllä usko, että hän olisi ennen perjantaita ehtinyt rahojaan tuhlata, kun näiden kahden ensimmäisen viikon aikana ei ole vielä kukkaroaan avannut. On tosin kerran jos toisenkin kehottanut minua maksamaan ostoksensa.

14.11.17, tiistai:
Kaksi viikkoa lomailua tuli täyteen.
Päivä soljui iltaan normaalien rutiinien merkeissä.
Aamulla sentään tein vauhtikestävyysharjoituksen.
Neljän viikon takaisesta oli kunto parantunut minuutilla.
Harjoitus tekee mestarin – tosin vain lahjattomat harjoittelee.

13.11.17, maanantai:
Eilen katsoin Formuloiden ajoa Brasiliasta. Tämä olikin ensimmäinen kisa, jonka näin sen jälkeen kun ne menivät maksullisille kanaville Suomen maassa. Täällä Espanjassa näin kisat ihan ilmaiseksi saksalaiselta kanavalta. Tosin sieltä tuli välillä viisi minuuttia mainoksia. Mutta se ei seuraamista haitannut, aika pitkäveteisiä nämä kilvanajot tuppaavat olemaan. Yhtä mielenkiintoisia kuin shakin maailmanmestaruusottelut peliä osaamattomille.
Tänään kävin aamulenkillä. Päivällä kävelimme Ullan kanssa kaupungilla ja samalla haukkasimme lounaan.
Illalla taivas meni pilveen, tuuli nousi ja hetkittäin tuntui ihan kylmältä. Jos siis yli kahdenkymmenen asteen lämmössä voi sitä tunnetta tuntea.
Tai sitten olemme tottuneet ilmastoon kahdessa viikossa ja pienikin lämpötilan lasku alkaa tuntua luissa ja ytimissä.
Mitenkähän sitä mahtaa Suomen ilmastossa ollenkaan pärjätä.
Ensi vuonna taidamme muuttaa kokonaan Espanjaan – ainakin talveksi…

12.11.17, sunnuntai:
Näin isänpäivänä lienee paikallaan siteerata keminmaalaista isää, Paavo Väyrystä. Miestä, jonka itseluottamus on kohdillaan. Hän pyrkisi jälleen presidentiksi, jos vain saisi koottua 20.000 kannattajakorttia. Niitä ei kuulemma ole vielä ihan puoltakaan koossa. Ja Väyrysen oman kirjoituksen mukaan hän on itse Sauli Niinistön ohella vahvin ehdokas presidentinvaalin toiselle kierrokselle ”ja ainoa ehdokas, jolla on mahdollisuudet voittaa hänet”.
Paavo on monissa liemissä keitetty, mutta ei niistä liemistä ole häneen realismia tarttunut.
Tänään oli ohjelmassa lepopäivä lenkkeilystä. Joten tyydyin käymään kuntosalilla, uimaan ja kävelemään.
USA:n Paavo eli Trump vahvisti maailmalle olevansa historian yksinkertaisin ja hyväuskoisin presidentti maailmassa. Hän ilmoitti, että Putin vakuutti hänelle, että Venäjä ei ole sekaantunut USA:n presidentin vaaleihin ja kertoi uskovansa Putinin sanaan. Trump lieneekin ainoa ihminen maailmassa, joka uskoo Putinia.

11.11.17, lauantai:
Täksi päiväksi PT:ni oli laittanut lenkiksi pitkän, aika kaksi tuntia ja vartti.
Pääsin liikenteeseen vasta kahdeksan jälkeen. Aurinko oli jo noussut ja kahden tunnin aikana se kiipesi nopeasti taivaalle. Kymmeneltä lämpötila oli jo 26 astetta Accuweatherin mukaan. Siinä kului nestettä, jota minulla oli mukana vain puoli litraa. Tuossa lämmössä hikoilen toista litraa tunnissa, joten suhteellisen kuiva poika oli kun kahden tunnin päästä kiipesin hotellin seitsemänteen kerrokseen.
Söimme rannassa lounaan. Se ei ollut hinnalla pilattu. Eikä myöskään ruhtinaallisella makuelämyksellä.
Illalla kävelimme keskustaan tapaamaan tuttuja ja juomaan tuopillisen helmeilevää ohrapirtelöä.
Pikku hiljaa tässä alkaa kaivata Suomen säitä. Sanotaan, että kahdessa viikossa ihminen tottuu mihin vaan. Se nähdään sitten loman kolmannella viikolla.
Paluumatkalla yksi ehtoopuolen muotokuvamaalari pystytti telinettään. Ulla lupasi tarjota minulle piirroksen, joten istuin alas ja annoin miehelle töitä. Ihmisiä kulki runsaasti ohi ja monet pysähtyivät naureskelemaan kuvalle, jota minä en nähnyt ennen kuin valmiina. Ihmisten ilmeistä päättelin, että sieltä paljastuu melkoinen karikatyyri. Mutta lopputulos olikin aika kesy näköisteos.

10.11.17, perjantai:
Kävin aamulla Personal Trainerini ohjeiden mukaisesti juoksemassa mäkivetoja. Kolmessa vartissa sain aikaiseksi puolitoista sataa metriä nousua. Lopussa ne metrit alkoivat tuntua jaloissa.
Uinnin jälkeen lähdimme tapaamaan kahta kurssikaveriamme. Toinen opiskeli Ullan kanssa ja toinen minun kanssani vajaat viisikymmentä vuotta sitten. Rouvilla olisi ollut kurssikokous huomenna Turussa ja he päättivät pitää sijaiskokouksen päivää etuajassa.
Meillä oli treffit neljältä parin kilometrin päässä hotellistamme. Lähdimme ajoissa ja saavuimme perille kellon mukaan muutaman minuutin etuajassa.
Kun katsoin kelloani hieman tarkemmin, se näytti aikaa pari minuuttia vaille kolme. Olimme siis jossakin käänteessä voittaneet tunnin. Tai sitten meidän molempien ajantaju heittää pahasti. Ulla tosin vieritti syyn kokonaan minun niskoilleni, hän sanoi, ettei ole koko päivän aikana kertaakaan katsonut kelloa.
Mitään suurempaa murhetta ei aikainen saapumisemme aiheuttanut. Tilasimme oluet ja viestitimme saapumisestamme. He olivat sadan metrin päässä hiekkarannalla, tulleet juuri uimasta.
Paransimme maailmaa parin oluen ja muutaman tapaksen voimalla. Rouvat taisivat nauttia sivistyneempiä juomia. Ennen pimeän tuloa lähdimme kaupunkiin ja matkalla ohitimme hotellimme. Poikkesimme sisälle nauttimassa lasillisen cavaa ja kuvaamassa ladyjen kurssikokouksen maljapuheet.

9.11.17, torstai:
Vastoin tapojani heräsin yöllä yhden jälkeen, enkä meinannut saada unta uudelleen. Toista tuntia pyöriskelin sängyssä. Lampaita laskiessani tuli mieleen, että me suomalaiset olemme tehneet melko pitkiä lukusanoja. Kaksi- tai kolmetavuisia ovat ensimmäiset kymmenen. Englanninkielessä ne ovat lausuttuina yksitavuisia lukuun ottamatta seven-sanaa.
Tosin nuoriso on virtaviivaistanut suomenkin lukuja: yy, kaa, koo, nee, viis, kuus, seiten, kasi, ysi ja kymppi.
Viime päivinä on tullut juostua enemmän kuin vaimo määrää ja pidin lepopäivän ja menin hotellimme kuntosaliin. Puoli tuntia huhkin siellä ja kunnon hien irtoamaan, vaikka en mitään ihan täysillä tehnytkään.
Vaimon kanssa kävimme päivällä tutustumassa Siam Pall kauppakeskukseen. Ullan kun pitää aina ostaa jotakin näiltä reissuilta. Vaikka tarvetta ei ole. Nyt hän osti paketin Clinicin tuotteita. Ne lupaavat pysyvän muutoksen ulkonäössä. Pitää tutkailla parin kuukauden päästä muutoksen suuntaa ja pysyvyyttä.
Iltareissuillamme eksyimme skottibaariin. Nautimme siellä oluet. Ja toiset. Seurasimme ikäistemme enkkujen tai skottien esiintymistä. Olivat nauttineet muutaman oluen enemmän kuin me. Riehuivat kuin keihäsmatkalaiset aikoinaan. Yrittivät saada meidät jäyhät suomalaiset mukaan hulvattomaan menoon. Luojan kiitos, heidän murteensa oli mahdotonta ymmärtää ja jättivät meidät rauhaan omaan pöytäämme.
Tosin korvat soivat vieläkin. Minulla ei niinkään, kun olen onneksi puolikuuro jo ennen engelsmannien kohtaamista.

8.11.17, keskiviikko:
Tein tänään aamulla pitkästä aikaa pitkiksen. Jaksoin juosta yli puolitoista tuntia. Tosin otin aina välillä kävelyaskelia. Otin mukaan oikein nestettä ja yhden geelin. Ne tulivatkin tarpeeseen, kun lämpötila oli jo aamulla yli kaksikymmentä astetta.
Päivä kului rauhallisesti, ehdin kyllä käydä uimassakin.
Iltapäivällä lähdimme kohti keskustaa. Tarkoituksemme oli tavata opiskelukavereitamme. Runsaan kilometrin kävelyn jälkeen tunsin, että H-hetki lähestyy. Ja nopeasti.
Siinä oli tehtävä kiireesti strategisia päätöksiä. Pysähdyimme ensimmäiseen ravintolaan. Tilasin meille oluen ja valkoviinin ja siirryin toilettiosastolle. Juuri ja juuri ajoissa. Pelastuin pyykkipäivältä. Ja pyykin pesu keskellä kaupunkia ravintolan pöydässä olisi ollut jotensakin hankalaa.
Peruutimme tapaamisen ja palasimme matalalla profiililla takaisin hotelliimme.

7.11.17, tiistai:
Nyt on palattu taas normaaleihin rutiineihin.
Aamulla juoksua.
Päivällä uintia.
Iltapäivällä kiinalainen ateria.
Illalla kaljaa.
Tarkeni!!!

6.11.17, maanantai:
En kyllä ymmärrä tätä ihmiskehon toimintaa.
Kahtena edellisenä päivänä lonkat olivat tosi huonossa kunnossa kipeät, vaikka söin vahvaa estoainetta. Siis muuta kuin olutta ja viiniä.
Tänä aamuna ei mitään tuntemuksia. Juoksin kuuden kilometrin lenkin. Edelleen ei mitään.
Sen lisäksi kävelimme Ullan kanssa kaksi pitkää lenkkiä, yhteensä matkaa kertyi yli kymmenen kilometriä.
Varmuuden vuoksi söin vielä tänään kolme puolikasta Buranaa, jos kysymyksessä on joku tulehdus.
Olen myös muistanut venytellä pakaralihaksiani ja jättänyt porrasnousut yhteen kertaan. En viitsinyt jäädä hikisenä odottamaan hissiä. Eikä aamiaiselta palaavat ihmiset olisi välttämättä rakastuneet juoksuparfyymiini, vanhan suomalaisen miehen muhkeaan hikeen.
Varsinkin kun tämän hotellin asukkaista suurin osa on herkkänokkaisia ruotsalaisia. Toinen puoli onkin sitten turskannäköisiä norjalaisia, ne ovat varmasti tottuneen pahempaankin käryyn.

5.11.17, sunnuntai:
Olen levännyt tänään ja parannellut lonkkaani.
Siihen on kuulunut hieman venyttelyä ja paljon särkylääkettä. Yhdellä pillerillä pärjää täysin kivuttomana kolme neljä tuntia. Sitten alkaa särky ja hammasten kiristys.
Pari pientä kävelylenkkiä olen tehnyt. Toisen kauppaan ja toisen syömään. Liikkuessa ei ole mitään ongelmia eikä särkyjä.
Taivas meni täällä tänään pilveen. Nyt pystyi istuskelemaan ulkona eikä tarvinnut hakeutua varjoon. Kyllä lämmintä silti piisasi yli hellerajan. Ja välillä se aurinko tuli esiin hiostamaan ilmaa.

4.11.17, lauantai:
Hiukan tuli tänään vaihtelua päivään.
Kävin aamulla pienellä lenkillä tavalliseen tapaan. Kun olin käynyt suihkussa ja juonut aamukahvini, elämä muuttui.
Aivan yhtäkkiä molempiin lonkkiin iski helvetillinen kipu. Ei auttanut vaikka meni istumaan, makaamaan, seisomaan tai mihin tahansa asentoon. Otin Buranan mutta sekään ei heti auttanut. Se särky oli jotain sellaista, jota en ole koskaan ennen kokenut. Kun mitään ei tapahtunut, ajattelin jo, että ainoa tapa päästä eroon on hypätä seitsemännen kerroksen parvekkeelta pää edellä sementtiin. Viiden minuutin kuluttua särkylääke teki tehtävänsä ja kipu hellitti.
Kun kipu alkoi hiukan palata, niin otin iltapäivällä uuden pillerin ja selvisin päivästä kunnialla.
Ensimmäinen vaimoni luonnollisesti ilmoitti syyksi juoksuharrastukseni. Mietin, mitä olen tehnyt eri tavalla, joka olisi saattanut laukaista kivun. Ainoaksi syyksi keksin portaiden nousemisen. Olen pari kolme kertaa päivässä noussut kävellen kerrokseemme. Kun en rappusia ole pahemmin harrastanut, niin saattaa tämä olla syy. Pitää nyt parina päivänä siirtyä käyttämään hissiä.

3.11.17, perjantai:
Ei mitään uutta auringon alla. Päivä raastoi eteenpäin jo tututulla tyylillä.
Sentään tavattiin kaupungilla yksi tuttavapariskunta. Nautimme yhdessä oluet ja harkitsimme menoa Gomeran saarelle, jos löytyy kuski.
Paluumatkalla söimme tukevasti, Ulla uhrilampaan ja minä grillihärän.

2.11.17, torstai:
Tuli nukuttua oikein kunnon yöunet.
Kävin aamulenkillä. Lämpötila oli yli kaksikymmentä astetta, vaikka taivas oli pilvessä. Juoksin kahdeksan kilometriä kohtuullisen vauhdikkaasti – siis oman mittapuuni mukaan.
Uimaan en vielä tänäänkään uskaltanut. Syy on pelkästään korvatulehduksessa, jonka hoito on vielä kesken. Eikä vanhassa kolmen kohdan vaatimuslistassani. Ilma +30 astetta, vesi +25 astetta ja veri +2 promillea. Tätä väkivahvaa sääntöä olen rikkonut jo useasti näillä meidän etelänreissuillamme.
Päivä oli taas aurinkoinen ja aivan liian lämmin. Eivätkä ennusta lainkaan parempia säitä jatkossa, päivälämpötilat ovat myös koko ensi viikon siellä 26-27 asteen haminoissa.

1.11.17, keskiviikko:
Ihan parhaalla tavalla ei yöuni sujunut matkustuspäivän jälkeen. Ja kaiken lisäksi heräsin luonnollisesti seitsemän jälkeen Suomen aikaan.
Lähdin aamulenkille tutustumaan hotellin ympäristöön. Eihän tämä ihan vierasta seutua ole, olen aikaisemmilla matkoillamme juossut moneen kertaan parinsadan metrin päästä hotellistamme.
Viiden kilometrin lenkki riitti, kun piti tulla vastaanottamaan Ullalle sähköskootteria.Perillä huomasin, ettei minulla mitään kiirettä olisi ollut. Garmin-kelloni oli siirtynyt tunnilla ilmeisesti kun olin ladannut sitä tietokoneen kautta. Ja siinä rakkineessa on vielä Suomen aika. Piti oikein mennä nettiin ja hakea sieltä tieto, kuinka paljon kello oikein oli.
Skootteri tuli. Se oli vanha rakkine, mutta koska hintakaan ei päätä huimannut, otin sen vastaan.
Teimme iltapäivällä parin tunnin lenkin ja palatessamme skootteri hyytyi hotellille nousevan tien jyrkkään ylämäkeen. Omin voimin se ei ylös tullut, mutta kun työnsin kaikin voimin kahdenkymmenen seitsemän asteen helteessä, niin jo saimme pelin ylös mäkeä.
Laitoin viestin arvoisalle toimittajalle ja he toivat uuden laitteen tilalle. Koeajoin sen ja sillä voimat riittivät perille asti.
Illan pimetessä lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Varsin läheltä löytyi paikka, joka tarjosi kolmen ruokalajin illallisen seitsemällä ja puolella eurolla. Hiukan hinta epäilytti, mutta paikka vaikutti siistiltä ja siellä olevat ruokailijat ihan tyytyväisiltä. Pääruuaksi minä tilasin paistetut sardiinit. Kokonaisuutena illallinen oli hintaansa nähden ihan loistava.

31.1.17, tiistai:
Syksyinen kaamos oli muuttunut talviseksi, aurinkoiseksi pakkaspäiväksi.
Tyhjensimme jääkaapin, tilasimme taksin ja siirryimme Turun lentokentälle.
Pääsimme juohevasti läpi tarkastusten ja menimme nauttimaan pakolliset oluet ennen lentoa. Istuimme pöytään yhdessä Helmisaaren Ullan ja Jarin Yläneeltä. Muistelimme menneitä aikoja ja paransimme maailmaa.
Jarin veli Arimo oli ja on varmaan vieläkin kunnon vääräleuka. Minä olin silloin 70-luvulla kylän mustin kokoomuslainen ja veljekset kunnon kommunisteja. Se ei ystävyyttämme haitannut ja niinpä perustimme Arimon kanssa Urheiluseura Yläneen Työväen Ampujat. Jotkut väittivät, että lähestyimme seuraa teemaa hiukan eri suunnilta!
Kone lähti minuutilleen aikataulussa ja oli perillä kaksikymmentä minuuttia etuajassa. Lento oli tasainen, en muista koskaan ennen lentäneeni Kanarialle niin, että kertaakaan ei turvavöitä tarvinnut kiinnittää. Yhtään turbulenssia ei matkalla ollut.
Perillä olikin sitten ongelmia. Moottoritiellä oli ollut iso onnettomuus, bussit ja oppaat olivat juuttuneet ruuhkaan eikä mikään toiminut. Paitsi bussin jäähdytys, siellä oli kylmä kuin ryssän helvetissä. Ja me kun olimme tulleet etelän lämpöön.
Huoneen saimme vasta lähes kolme tuntia koneen laskeutumisen jälkeen. Sitä kyllä kannatti odottaa. Hotelli on vastikään uusittu. Huoneistomme oli iso, valoisa ja kaikin puolin parempi kuin osasimme odottaa.

30.10.17, maanantai:
Opettajani Tekussa Eero Korte oli Turun Sanomien kuolinilmoitusten mukaan siirtynyt tuonpuoleiseen.
Epa opetti meille viimeiselle vuosikurssilla taloustiedettä, ei sitä sillä nimellä kylläkään kutsuttu.
Hänen ansiotaan on, että minusta tuli puuntyöstökonekauppias. Epa tunsi hyvin Projectan omistajan Veijo Tasalan ja 70-luvun alussa firma kehittyi nopeasti ja tarvitsi lisää myyntivoimaa. Opettajamme kertoi, että siellä voisi olla paikka myyntityöstä kiinnostuneelle insinöörille.
Ilmoitin kiinnostuksestani, kävin haastattelussa ja ilmeisesti Eeron suosituksesta sain paikan. Neljä vuotta opiskelin myyntityötä Projectassa ja sen jälkeen perustimme kahden kaverin kanssa kilpailevan yrityksen.
Mahtoiko Epa-vainaa saada kuulla kunniansa tämän irtioton jälkeen?

29.10.17, sunnuntai:
Jatkoin aamun tihkusateessa pihatöitä. Ei se valmiiksi tullut, hiukan pitää aitaa vielä leikata.
Ja lumi sulaa kovaa vauhtia. Ehkä huomenna pitää hiukan haravoida. Vaikka mieli ei kauheasti tekisikään.
Tämän viikon ulkoilut ovat jääneet todella vähiin. Pientä räkätautia on pitänyt ja korvat särkevät. Kun meitä opastetaan pelkäämään sydänlihaksen tulehdusta, niin en ole oikein uskaltanut juosta, vaikka kuumetta ei ole ollut. Kaipa se lepo tekee hyvää.

28.10.17, lauantai:
Taloyhtiöömme oli yön aikana ilmestynyt vaihtolava. Siihen saamme sijoittaa kesän aikana kasvaneet oksat, risut, lehdet ja muut sellaiset. Muuta sijoitettavaa tämän pikkuporvarillisen yhtiön asukkailla ei sitten olekaan.
Sateesta huolimatta lähdin muotoilemaan unkarinsyreeniaitaamme. Se on siitä hyvä kasvi, että sitä ei pysty tappamaan edes meikäläinen viherpeukalo. Kasvitieteellisten taitojeni vuoksi olenkin esittänyt ensimmäiselle vaimolleni, että aidat korvattaisiin kaksi metriä korkeilla lauta-aidoilla ja nurmikko asvaltilla.
Sinänsä rakentavaan ehdotukseeni on suhtauduttu kovin negatiivisesti.
Nurmen pintaan varisseita lehtiä ei sentään tarvitse haravoida. Ne kun ovat turvallisesti kymmensenttisen hangen alla. Jäävät sitten lannoittamaan ensi kesänä nurmikkoa. Tai sammalikkoa, sitähän se suurimmaksi osaksi on.

27.10.17, perjantai:
Olemme saaneet Eurooppaan uuden valtion. Katalonia julistautui itsenäiseksi.
Emomaa Espanja julisti teon kapinaksi ja lupasi järeitä toimia estääkseen irtioton. Saas nähdä miten tämä selkkaus päättyy.
Tuskin siellä sotaa syntyy. Mutta eihän Kataloniaa voi päästä itsenäistymään. Jos se saa olla oma valtionsa, niin perässä hiihtäjiä tulee pian.
Pohjois-Italia on kyllästynyt maksamaan laiskojen eteläisten maakuntien menoja.
Skotlanti on myös samalla tiellä.
Ahvenanmaa voisi kanssa erota Suomesta, mitä me niitten kustannuksia täältä mantereelta maksetaan?
Ja totta kai Paavo Väyrynen alkaa vaatia Lapin itsenäistymistä ja hänen asettamista uuden valtion kuninkaaksi.
Venäjälläkin saattaisi olla halua irtaantua Venäjästä, mutta sellaista toimintaa tsaari Putin ei hyvällä katsele. Päinvastoin, hän tulee miehittämään muutaman nykyään itsenäisen valtion ja liittämään ne Neuvostol…, anteeksi Venäjään.

26.10.17, torstai:
Perinteinen luokkakokouksemme järjestettiin tänään Koululla. Siis siellä panimoravintolassa.
Paikalle ilmestyi yksitoista insinööriä. Keski-ikä alkaa olla seitsemänkymmenen paikkeilla. Siinä mielessä viidenkymmenen prosentin osallistumisprosentti oli oikein hyvä saavutus. Ja hieman ajokeli verotti ennakkoon ilmoittautuneiden mutta saapumatta jättäneiden määrää.
Vielä yksi sinnittelee viisipäiväistä työviikkoa. Ja pari tekee hallitustyötä. Muut ovat jo ansiokkaasti eläkkeellä.
Koska nautin illan aikana virvokkeita, menin paikalle bussilla. Vajaan kilometrin päässä meiltä on lähin pysäkki. Tiesin, että linja kuusikymmentä ajaa suoraan torille. Se oli kuitenkin myöhässä ja nousin bussiin yhdeksän, jonka otsalla paistoi osoite Perno. Perno on kaupungin vastakkaisella laidalla, joten uskoin pääseväni torille tälläkin bussilla. Se kiersi Skanssin kautta Uittamolle ja jatkoi sitten Koulukatua kohti Pernoa. Jäin pois Koulukadulla ja sain taas reipasta liikuntaa.
Kotiin palatessani etsin torin laidasta bussia. Siitä mistä sen edellisen kerran, noin vuosi sitten, löysin. Enää ei pysäkki ollut siellä. Suunnistin sen jälkeen taksiasemalle Wiklundin eteen. Sekin olin hävinnyt. Näin sitten vapaita takseja torin pohjoislaidalla.
Kuskini olin turkkilainen. Muuttanut Suomeen vajaat viisitoista vuotta sitten. Kerroin ongelmistani bussien kanssa ja totesin sen johtuvan siitä, että normaalisti ajan itse, enkä tunne reittejä. Hänkin sanoi käyttävänsä vain omaa autoa ja toisin kun minä, ei tarvitse bussia edes juopuneena, koska ei juo enää lainkaan alkoholia. Tupakanpoltonkin oli lopettanut Suomeen tultuaan.
Kyselin mieheltä hänen suhtautumistaan Erdoganiin. Hän ei pitänyt miestä kauhean pahana turkkilaisten kannalta. Mutta kurdit eivät olekaan turkkilaisia, hän totesi.

25.10.17, keskiviikko:
Koko maailma kohisee kourimisesta. On jotain metoo-kampanjaa, kun miehet ovat likaisilla käsillään tarttuneet hyvännäköisiä tyttölapsia takapuolesta ja rinnoista.
Me suomalaiset olemme tässäkin asiassa edelläkävijäkansaa. 90-luvulla meillä puhuttiin kourimisesta kateudesta vihreinä. Nuori juppi Pentti Kouri hankki pankkien avustuksella osakkeita KOP-pankista ja Pohjolasta nurkanvaltaus mielessään. Tarpeen isoa nurkkaa ei tullut vallattua ja rahoittaja SYP kärsi tuntuvat tappiot. Mutta Kouri kouri miljoonia ja taisi sijoittaa ne tuottavasti paratiisiin.
Ei siihen taivaalliseen paratiisiin ja vaan maanpäälliseen jollakin verottajan ulottumattomissa.
Minulla ei ole miljoonia maan päällä eikä taivaassakaan ole odotettavissa miljoonaa ruusua eikä ikuista elämää.
Sen sijaan täällä maan päällä kärsin flunssasta. Räkä lentää, keuhkoon polttaa ja muutenkin olo on surkea.
Onhan meillä toinenkin kourimisekspertti maassamme. Muistaakseni presidenttiehdokkaaksi pyrkivä Paavo Väyrynen harrasti nuorempana lentoemäntien takapuolten kourimista.
Ja maailmalla on sitten tämä Trump. Hän ei ole tyytynyt pelkkään pyllyyn, kehua retostelee, että hän saa ottaa tiukkaan otteeseensa haarojen välin, eivätkä tytöt ole pahemmin nurisseet.
O tempora, o mores, sanoivat jo roomalaiset.

24.10.17, tiistai:
Katsoin telkkaria. Ei olisi pitänyt. Siellä esiintyi Timo Soini. Siis tämä minä-minä-mies.
Soini: minä tein perussuomalaiset, minä johdin sen uhoon, minä, minä... Tosin ei muistanut sanoa, että minä johdin sen myös tuhoon.
Kuinka kauan tuollaista takiaista siedetään hallituksessa.
Eihän Soinilla ole edes puoluetta. Tai on nyt, saivat vaivoin kokoon viisituhatta nimeä. Niillä saa puolueen rekisteriin. Mutta sillä puolueella ei ole yhtään vaaleilla valittua edustajaa. Pelkästään loikkareita.
Mutta pääministeri haluaa pitää vallastaan kiinni ja hallituksen pystyssä hintaan mihin hyvänsä.
Tämä lestadiolaisuskovainen joutui jopa ihan pikkuisen valehtelemaan, ainakin jos on uskomista vastailmestynyttä kirjaa perussuomalaisista. Siinä kerrotaan, että Juha Sipilä sai koko ajan tietoa persujen hajoamisesta ja uuden ryhmän perustamisesta. Ja kaikkien persuministereiden siirtymisestä tähän uuteen ryhmään.
Pääministeri teki teatterimaisen matkan Turun lentokentälle ja sieltä edelleen kohti Kultarantaa. Matkalla hän soitti presidentille ja kertoi, että hallitus jatkaa, koska kaksikymmentä loikkaria tukee hallituksen jatkoa. Tästä oli Niinistö vetänyt herneen nenään. Niinistö kun on juristi eikä insinööri. Juristit eivät ole yhtä notkeita äkkikäännöksiin kuin insinöörit.
Kaiken lisäksi Sipilä oli siis moneen otteeseen, kertonut, ettei tiennyt uuden ryhmän muodostumisesta ennakkoon. Mitähän lestadiolaisten jumala tykkää tällaisesta totuuden muuntelusta?

23.10.17, maanantai:
Urheilija ei tervettä päivää näe. Joskus niitä ongelmia tulee kuntoilijallekin.
Eilen oli kevyellä hölkkälenkillä ja neljän kilometrin jälkeen vasen polveni alkoi protestoida. Se ei oikein kestänyt alla. Tuntui hiukan siltä, että siellä oli joku hermo pinteessä.
Tarkoitukseni oli mennä keskiviikkona Loimaalle juoksemaan maraton.
Tänä aamuna oli vaikeuksia päästä makuuhuoneesta keittiöön, jalka ei kantanut laisinkaan. Tunnin jälkeen se kesti jo kävelyä.
Iltapäivällä lähdin juoksemaan. Runsaan puolen tunnin lenkin se kesti, vaikka loppumatkalla polvi alkoi jälleen muistuttaa olemassa olostaan.
Peruutin osanottoni Loimaalle. Juoksen tässä lähialueella pitkän lenkin. Jos siis jalka kestää.
Saattaa olla, että kyseessä on psykosomaattinen oire. Yleensä alitajunta järjestää pientä kuumetta tai vastaavaa pari päivää ennen maratonia. Kun se ei ole tehonnut meikäläisen kovaan päähän. Nyt se järkevä minäni taitaa kokeilla uutta keinoa ja laittaa hermojärjestelmän sekaisin.
Katson huomisaamun tilanteen ja päätän sitten lähdenkö. Se on fifty-sixty.

22.10.17, sunnuntai:
Kesällä tuli kuluneeksi seitsemän vuotta siitä kun jäin eläkkeelle. Sitä ennen olin viisi vuotta osa-aikaeläkkeellä.
Joten paljon on vettä virrannut Amazonissa siitä, kun olen rehellistä työtä tehnyt.
Tästä huolimatta näin taas viime yönä unta, että olin töissä. Olimme myyneet pari isoa höyläkonetta. Se oli tietysti positiivinen asia. Ongelmia tuotti, kun yritin olla yhteydessä koneiden valmistajaan. Siihen ei oikein saanut yhteyttä millään vanhanaikaisella eikä edes nykyaikaisella menetelmällä.
Vaikeuksista huolimatta en kokenut unta painajaisena. Enkä pidä painajaisena sitä, että olen näitä työunia nähnyt viime aikoina useitakin.
Mutta kyllä siinä olisi kallonkutistajalle töitä selvittää, miksi alitajuntani halajaa yhä töihin. Minä en valvetilassa sinne kaipaa.
Tyytyväisenä kulutan eläkettäni. En ehkä ihan sitä ole ansainnut, ainakaan niin paljoa kuin saan. Eihän se myyntityö, jota koko työurani olen tehnyt, edes ihan oikeaa työtä ole. Ei ole hiki lentänyt eikä isommin stressikään painanut.
Päinvastoin, joskus oli ihan hauskaa. Ja reissata sai ympäri Eurooppaa enemmän kuin olisin halunnut. Olisikohan siinä syy uniin. Kyllä se reissutyö aina kotiolot voittaa. Kohtuullisissa määrin.

21.10.17, lauantai:
Maailmankaikkeutemme alku 13,5 miljardia vuotta sitten kiinnostaa tiedemiehiä ja myös meitä maallikkoja.
Nyt on esitetty uusi teoria, että tähtien sijasta ensimmäiseksi syntyi mustia aukkoja. Niitä saattoi syntyä välittömästi alkuräjähdyksen jälkeen. Enimmäkseen ne olivat pieniä kooltaan vaikka suuria massaltaan.
Nämä mustat aukot saattaisivat selittää myös pimeän aineen. Maailmankaikkeudestamme on pimeää – siis meille tuntematonta – ainetta yli kahdeksankymmentä prosenttia. Emme vielä tiedä mitä se on ja missä se on. Mutta pikku hiljaa se asia meille kyllä selviää.
Sitten kun alkuräjähdys on selvitetty vedenpitävästi, ainakin minua kiinnostaa, mitä oli ennen alkuräjähdystä.
Oliko siellä luhistunut edellinen maailmankaikkeus?
Vai suunnaton musta aukko, joka räjähti omaan suuruuteensa?
Vai oliko jumalat rinnakkaisessa maailmankaikkeudessa tehneet kunnon Uudenvuoden pommin?
Vaiko onko maailmankaikkeutemme sittenkin kehittyneen tekoäly-yhteiskunnan tietokonesimulaatio?
Veikkaan tätä viimeistä!

20.10.17, perjantai:
Kuntoilu jatkuu tiiviinä. Keskiviikkona juoksin kolmasosamaratonin omaa tavoitevauhtiani. Eli sellaista hiukan yli seitsemän minuutin km-vauhtia. Siinä vauhdissa pystyy kävelemään noin kymmenen prosenttia matkasta.
Torstaina tein kevyen palauttavan lenkin.
Ja tänään juoksin reippaan lenkin, viisi kilometriä hiukan alle puolen tunnin.
Garmin ilmoitti lenkin jälkeen löytäneensä minulle anaerobisen kynnysarvon. Kynnyksellä syke on 155 ja km-vauhti 5.14.
Olin viimeksi Paavo Nurmi-instituutin kuntotestissä vuonna 2009. Silloin arvot olivat 155 ja 5.13.
Eli kahdeksassa vuodessa kynnysarvo ei ole periaatteessa muuttunut. Se tarkoittaa, että myöskään kunto ei ole oleellisesti heikentynyt. Se on aika harvinaista tämän ikäiselle äijänkäppyrälle.
Mutta kyllä se on vaatinut runsasta ulkoilua kävellen, juosten ja hiihtäen. Tällä tiellä ollaan ja jatketaan niin kauan kuin jalka nousee.

19.10.17, torstai:
Presidentin vaali kiristyy!
Niinistöllä on vielä yli 70 prosentin kannatus, mutta nyt on Paavo Väyrynen ilmoittanut jättävänsä Europarlamentin ja rahakkaan paikan siellä. Mies on luvannut ensi vuoden alussa palata takaisin kotimaahan. Hän sanoo ottavansa paikkansa eduskunnassa, jos häntä ei valita Suomen presidentiksi.
Uskon vakaasti, että Paavo, Jumalien valittu maamme hallitsijaksi, tekee pressanvaalista todella tiukan. Hän saattaa saada jopa kolmen prosentin kannatuksen.
Tosin päästäkseen toiselle kierrokselle, niin äänimäärä pitäisi kymmenkertaista. Kun näyttää siltä, että tämä änkyröiden, vihreiden, vanhojen stalinistien ja yksinkertaisten ehdokas Pekka Haavisto kerää parikymmentä prosenttia äänistä.
Pitää kunnioittaa Pekka Haaviston uraa. Mies on koulutukseltaan ylioppilas, hänellä ei käsittääkseni ole yliopisto-opintoja eikä mitään koulutusta. Siis todellinen tee-se-itse-mies. Mutta mies liikkuu itsevarmana kansainvälisissä piireissä ja häntä on tarvittu monessa sopassa.
Paavolla sen sijaan on tutkintoja, ihan on tohtoriksi asti väitellyt. Tosin hänen väitöskirjaansa on raskaasti vähätelty. Lieneekö kateellisten työtä. Vaiko syynä on se, että väittely – siis tämä tieteellinen – on tapahtunut Turussa. Jos siis joku voi ja osaa olla kateellinen Paavolle.
Kolmas ehdokas on sitten tämä Sauli. Hänhän on varatuomari ja tehnyt ihan oikeaa työtä tuomarina. Onpa hän tehnyt töitä oman firmankin kautta. Voiko tällaista miestä äänestää, hänellä saattaa olla ihan tietoa ja kokemusta muustakin kuin politiikasta ja tyhjän jauhamisesta!

18.10.17, keskiviikko:
Onhan se ollut kaikkien tiedossa, että Urho Kekkonen käytti Neuvostoliittoa apunaan pitääkseen valtansa Suomessa ja kariuttaakseen kaikkien kilpailijoidensa etenemisen varsin likaisin keinoin.
Tästä saatiin taas uusia todisteita vastikään julkaisussa teoksessa Varjo Suomen yllä – Stalinin salaiset kansiot.
Vuonna -58 Suomeen tuli hieman oikeistolainen hallitus. Kekkonen pelästyi tästä ja siitä mahdollisuudesta, että hänen jatkokautensa presidenttinä tulisi estettyä.
Kirjan mukaan Kekkonen junaili Venäläisten tuen hallituksen kaatamiselle varsin epäisänmaallisella ja likaisella kuviolla.
Kirja lainaa varaulkoministeri Vasili Kuznetsovin (1901-90) erittäin salaista kirjelmää NKP:n keskuskomitealle Urho Kekkosen ehdotuksista 27.9.1958.
Kirjelmässä todetaan seuraavaa:
Suomen presidentti Kekkonen on epävirallista kautta esittänyt mielipiteenään olevan toivottavaa, että lähiaikoina julkaistaisiin tiedotus SNTL:n Suomen-suurlähettilään V. Z. Lebedevin vapauttamisesta tehtävästään. Aiemmin Kekkonen on puoltanut Lebedevin vaihtamista.
Kekkosen mielestä tällainen tiedotus olisi meidän taholtamme hyödyllinen toimenpide, mikäli samalla ei ilmoiteta uuden suurlähettilään nimittämisestä. Kekkonen katsoo, että kaikki nykyisen hallituksen vastustajat, mukaan lukien maalaisliiton terveet ainekset, ryhtyisivät (silloin) tarmokkaaseen hyökkäykseen hallitusta vastaan. Hän esitti myös, että Lebedevin poisvetopäätöksestä täytyy saada Suomen hallituspiireille vakava signaali siitä, että Neuvostoliitto aikoo muuttaa politiikkaansa Suomen suhteen, mikäli nykyinen hallituskoalitio ei tule tiensä päähän lähiaikoina.
Tällaista miestä meillä pidettiin presidenttinä kaksikymmentä viisi vuotta. Ei ihme, että maailmalla yleistyi sana suomettuminen. Se tarkoittaa rähmällään oloa Neuvostoliiton suuntaan.

17.10.17, tiistai:
Maamme korkein syyttäjäviranomainen Matti Nissinen on nyt itse syytettyjen penkillä.
Hän on ostanut kilpailuttamatta konsultointipalveluja veljensä yhtiöltä, vieläpä kahteen kertaan.
Hän toteaa ensimmäisestä hankinnasta mm. seuraavaa: Näin jälkikäteen ajatellen melko nopeaan toimintaan tässä asiassa vaikutti varmaan myös se, että halusin Itä-Suomen syyttäjänviraston pääsevän ns. jaloilleen ensimmäisten joukossa syyttäjälaitoksen 1.4.2007 organisaatiouudistuksen jälkeen. Se halu ei ollut omiaan edistämään harkintaa, jossa myös esteellisyysnäkökohdat olisin muistanut ottaa huomioon.
Toisen kerran hän menetteli samalla tavalla tultuaan valtakunnan syyttäjäksi. Sielläkin oli huono johtamiskulttuuri ja taas Matti toimi perustellen hankintaa näin: Vaikka johtaminen Valtakunnansyyttäjänvirastossa ei vielä kriisissä ollutkaan, henkilöstön oikeutetut odotukset asiassa etenemisen suhteen olivat kovat. Tämä oli syy edetä asiassa nopeasti ja kilpailuttaminen olisi käsitykseni mukaan viivästyttänyt asiaa.
Hänen alaisensa jopa huomauttivat, että tilanteessa pitäisi toimia toisin ja kilpailuttaa konsultointi. Se ei kuitenkaan mennyt perille syyttäjän korvien väliin.
Jo antiikin ajoista lähtien on taivasteltu, miten vähällä järjellä maailmoja johdetaan.
Kenellekään ei tule yllätyksenä kuinka vähällä itsekritiikillä ja maalaisjärjellä virkamiehistö toimii.
Hyväveli-verkosto toimii tässä tapauksessa hyvin hillitysti. Nissiselle vaaditaan käsittääkseni sakkorangaistusta. Apulaisoikeuskansleri ei vaadi miehelle edes erottamista virasta. Käsittämätöntä!

16.10.17, maanantai:
Pari kuukautta sitten elokuussa kävin paikallisessa Skoda-myymälässä. Koeajoin auton ja allekirjoitin tilaussopimuksen.
Myyjä kertoi, että toimitusaika on parisen kuukautta, saattaa tulla nopeamminkin.
Myyjä lähti syyskuun alussa opiskelemaan ja sen jälkeen ei ole autoliikkeestä kuulunut mitään.
Soitin sinne ja kyselin, että milloin mahdan saada uudelta haisevan auton tämän pahanhajuisen Sitikan tilalle. Myyjä katsoi jostakin listasta ja sanoi, ettei se ole vielä valmistuslinjalla ja lupasi palata asiaan myöhemmin.
Parin tunnin päästä sain puhelun ja myyjä kertoi, että litrasten moottoreiden toimituksissa on jotain ongelmia ja toimitusaika siirtyy tammikuuhun.
Minä totesin, että mulle sopii vaikka menisi ensi kesään. Että nämä ovat halpoja kilometrejä, joita ajan teidän autollanne ilman km-korvausta. Myyjä myönsi tämän.
Seuraavaksi minun pitänee mennä liikkeeseen kysymään, mitä he tekevät tämän auton renkaille. Alla on loppuun ajetut kitkarenkaat eikä niillä ole kovin terveellistä ajaa tammikuulle asti. Ja kaupat tein siten, että molemmat rengaskerrat ovat loppuun ajettuja.
Enhän minä nyt heidän autoonsa uusia renkaita osta!

15.10.17, sunnuntai:
Kävimme tänään pitkästä aikaa Ikeassa. Se kun on nykyään Ullan kävelykyvylle hiukan liian iso kauppa. Vaikka onhan siellä runsaasti istumia matkan varrella, joissa voi levätä. Ja sänkyosastolla voisi ottaa vaikka nokoset.
Kävimme ostamassa sieltä maton Ylläksen mökille.
Ja samalla reissulla tietysti söimme ruotsalaiset lihapullat. Pari ensimmäistä maistui ihan syötäviltä mutta kymmenes vaati jo runsaasti sinappia voiteluaineeksi.
Kaiken lisäksi annoksen hinta oli sitten viime käynnin kihahtanut aika korkealle, joten paljon järkevämpää on syödä lounaspaikoissa kuin tässä tavaratalossa.
Keskustapuolue piti viikonloppuna laivakokousta Suomenlahdella. Liikkeen presidenttiehdokas Matti Vanhanen piti palopuheen ehdokkuutensa edistämiseksi. Tällä hetkellä hänen kannatuksensa on kahden prosentin luokkaa. Matti piti tyydyttävänä jos lopullisessa vaalissa hän pystyy kaksinkertaistamaan äänimääränsä. Kyllä hän sen saavuttaa, takametsien miehet Itä- ja Pohjois-Suomessa eivät osaa muita äänestää kuin maalaisliiton ehdokasta. Mutta toiselle kierrokselle ei matilla ole asiaa. Toivotaan, ettei toista kierrosta edes tarvita, sen verran iso kaula Saulilla on ainakin tässä vaiheessa.

14.10.17, lauantai:
Herätys aamulla kuuden aikoihin. Iltapäiväksi luvattu vesisade oli jo alkanut ja se jatkui koko päivän.
Eihän siinä mitään, jos ohjelmassa olisi ollut kotona otetut kalsarikännit. Mutta matka vei Loimaan Metsämaalle suunnistuksen erikoispitkien matkojen SM-kisoihin. Ihan en lähtenyt kultamitalista taistelemaan. Tärkeintä on osallistuminen ja puhdas suunnistus mahdollisimman hyvällä juoksusuorituksella.
Maasto oli minulle sopivaa, vähän korkeuseroja. Vaikeuksia tuotti maastopohja, se oli pehmeää ja raskasta sateista johtuen.
Lisäksi sateen takia jätin silmälasit reppuun ja se vaikeutti ja hidasti kartanlukua. Pienipiirteisillä alueilla piti turvautua kompassisuuntaan, kun karttaa ei oikein pystynyt lukemaan.
Virheet jäivät vähiin, alle kaksi minuuttia meni hukkaan. Linnuntietä matka oli 8,7 kilometriä, mutta gps sai matkakseni tasan kymmenen kilometriä. Aikaa tähän kului runsas puolitoista tuntia, voittajalle hävisin 23 minuuttia.
Sijoitukseni oli 31. Matkaan lähti yhteensä 71 vanhusta kylmään ja märkään metsään.
Tyytyväinen olin suoritukseeni.
Tästä linkistä klikkaamalla voi seurata etenemistäni päivän kilpailussa.

13.10.17, perjantai:
Kolmastoista päivä ja perjantai.
Pysyttelin sisätiloissa ja järjestelin vanhoja valokuvia.
Ei tapahtunut mitään onnettomuuksia.

12.10.17, torstai:
Aina sitä ihminen oppii uutta. Tänään opin sanan poissaololiitto. Liitto ei ole vastakohta avioliitolle, vaan täydentää sitä. Vai oliko se niin, että ohentaa sitä.
Minusta se on vaan avioliiton lopputulema.
Kun on ollut puolivuosisataa saman ihmisen kanssa yhdessä, niin pystyy hienosti olemaan poissa saman katon alla.
Siinä ajassa on jo jutut kuultu. Mielipiteetkään eivät muutu tai kehity, ne sementoituvat. Ja kun vanhemmiten kuulo ja ymmärrys heikkenevät, niin tarve kommunikointiin vähenee.
Tai jos yrittää kommunikoida, niin se todennäköisesti johtaa väärinymmärrykseen.
Me olimme iltapäivällä poissa. Lähdimme Maskuun, siellä oli MS-keskuksen tiloissa pienoismessu apuvälineistä, jotka helpottavat MS-potilaan elämää. Ja mahdollistavat joidenkin pienien asioiden suorittamista. Kuten pullon tai säilykepurkin avaaminen itsenäisesti. Ne kun saattavat olla yllättävän vaikeita, kun käsien puristusvoima heikkenee.
Jututimme myös paria keskuksen henkilökuntaan kuuluvaa, jotka olivat tulleet tutuiksi minullekin, kun olin mukana eräässä kaksivuotisessa vertaisryhmässä. He antoivat ymmärtää, että nykyään jopa eläkeikäinen saattaa päästä kuntoutukseen.
Vaikka tietysti tässä taloudellisessa tilanteessa valtiovalta mieluummin hautaisi vanhukset kuin kuntouttaisi niitä.

11.11.17, keskiviikko:
Tänään ilmoitettiin, että Niklas Herlin oli lopettanut tupakanpolton vain viidenkymmenenkolmen vuoden ikäisenä.
Minä lopetin tupakoinnin viisikymmentäkuusivuotiaana. Olin polttanut siinä vaiheessa yli neljäkymmentä vuotta.
Niklas on kertonut harrastaneensa myös alkoholipitoisten juomien runsasta käyttöä. Niitä olen minäkin nauttinut.
Suuri ero elämäntavoissamme on ollut kuntoilu. Herlinin ainoa reippailumuoto on ollut kävely. Minä olen sentään kyennyt koko elämäni juoksemaan. Tosin hitaalla vauhdilla.
Joten suurin ero meillä kahdella lienee siis geeneissä.
Minun geeneilläni on pystynyt soutamaan tässä elämänvirrassa vasta-aallokkoon suurempia murehtimatta. Eikä ole tarvinnut paljon muita lääkkeitä ottaa kuin vitamiineja. Niklaksella kaikki on ollut toisin.
Tosin hänen geeneillään on tehty pahuksesti rahaa. Minun geeneillä, taidoilla ja ahkeruudella on pärjännyt taloudellisesti hyvin, vaikka raha ei olekaan pesää tehnyt.
Rehellisesti sanottuna olen kyllä ollut paljon mieluummin tällä planeetalla Lainemana kuin olisin ollut Herlininä!
Illalla jatkoimme kulttuurinnälkämme tyydyttämistä. Vierailimme JoJo-teatterissa. Se on pieni harrastelijateatteri Turussa Aurajoen rannalla. Esitys oli nimeltään Kaiken se kestää. Kertomus naisesta, joka oli elänyt väkivaltaisessa suhteessa ja saanut selkäänsä niin monta kertaa, että mies oli passitettu vankilaan pahoinpitelystä syytettynä. Ja siitä mitä tapahtui, kun mies vapautui tuomionsa kärsittyään. Rakkaus on jotakin suurta - kaiken se kestää...

10.10.17, tiistai:
Lauantai-iltana, kun olin ollut koko päivän opastamassa maratoonareita, löysin käsivarrestani läheltä kyynärtaivetta punkin.
Se oli kiinni, mutta lähti helposti irti. Siihen kohtaan jäi pieni punoittava ja kutiava jälki. Punkkeja olen paljon nähnyt ja poistanut lähinnä koirista sadoittain. Yleensä niiden löytymiselle löytyy järkevä selitys. Koirat pyörivät pusikoissa ja meihin ihmisiin ne tulevat pitkästä ruohosta tai metsästä.
Mutta lauantaina en poistunut asvaltoidulta alueelta kertaakaan. En käsitä mistä se otus olisi voinut minuun tulla. Tulimme perjantaina Nauvosta, sieltä sen olisin voinut saada. Mutta kun olin vaihtanut kaikki vaatteet reissun jälkeen, niin ei se oikein voinut saariston perujakaan olla. Tosin kyseessä oli sellainen millin pituinen nymfi, ehkä ne saattavat piilotella ennen kiinnittymistään yön yli käsivarressa. Ei tunnu kuitenkaan todennäköiseltä!
Punkeista huolimatta lähdin illalla suunnistamaan. Koko päivän oli hiukan satanut ja lähdin metsään ilman silmälaseja, kun pelkäsin niiden huurtumista. Pilvet olivat alhaalla ja viidelttä oli jo metsässä hämärää. En nähnyt kartasta paljon mitään, kaikki polut tulivat eteen ja alle yllätyksenä.
Käytin vanhaa 60-luvun tapaa suunnistaa. Tarkka suunta ja matka, niillä selvisin aika virheettömästi.
Tästä
linkistä voit katsella reittiä ja etenemistä.

9.10.17, maanantai:
Eilisen Neuvostoliitto/Venäjä-postauksen jälkeen löysin itseni katsomasta kotimaista elokuvaa Ikitie.
Se on tosiasioihin perustuva kertomus 30-luvun tapahtumista Suomessa, Amerikassa ja Neuvostoliitossa.
Suomesta kyydittiin Jussi Kosola itärajalle ammuttavaksi. Mies pääsi pakenemaan rajan yli ja hänet sijoitettiin Amerikasta tulleiden porukkaan. He rakensivat kommunistista paratiisia Karjalaan.
Alku näytti lupaavalta. Mutta Stalinin ja muiden raakalaiskommunistien suhtautuminen vierasmaalaisiin johti ennen pitkää teurastuksiin.
Vaikka Putin paketoi ahkerasti vastustajiaan lautapalttooseen, on hänellä vielä pitkä matka esikuvansa Stalinin hirmutekoihin. Mutta Putin on nuori mies – vielä ehtii!

8.10.17, sunnuntai:
Neuvostolii… - ei kun Venäjä on nimittänyt uuden Suomen suurlähettilään Pavel Kuznetsovin.
Kuten vanhoina hyvinä aikoina, lähettiläs tulee paikalle omistajan elkein ottamaan haltuunsa suuriruhtinaskunnan todellisen johdon.
Nyt hän antoi syvähaastattelun ensimmäisenä Ilta-Sanomille. Siis lehdelle, jota lukevat kansamme syvät rivit.
Siellä hän ilmoitti, että jos Suomi liittyy Natoon, niin sitten Venäjä tekee johtopäätöksiä ja toimii. Koska Venäjä ei salli, että Nato tulee Venäjän rajoille.
Suurlähettiläällä on pieniä aukkoja yleissivistyksessä. Hänelle ei ole vielä kerrottu, että Viro, Latvia ja Liettua kuuluvat Natoon. Kaikilla on yhteistä rajaa Venäjän kanssa. Niiden suhteen Venäjä ei ole mainittavasti toiminut.
Todellisuudessa lähettiläs halusi pelotella suomalaista rahvasta. Ja kääntää yleisen mielipiteen Natoa vastaan.
Hän tietää, että meillä – valitettavasti – alistetaan tämän luokan päätökset kansanäänestyksen alle. Ja siis annetaan tyhmän rahvaan ikään kuin päättää asioista.
Ensin meillä valitaan kaksisataa valistunutta päättämään asioistamme. Eikä anneta näille mahdollisuutta päättä isoista asioista.
Tosin, kun syvällisesti pohtii minkälaista sakkia siellä eduskunnassa istuu, niin vaarallista se on antaa niiden päättää mistään.
Demokratia on syvältä. Ainoa toimiva järjestelmä on valistunut itsevaltius. Sellaisista tuppaa olemaan huutava puute. Valistuneista itsevaltiaista. Valta kun turmelee. Ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti.

7.10.17, lauantai:
Tänään oli Kaarinan syysmaratonilla. En juoksemassa vaan järjestelytehtävissä.
Tällainen vanha ja kalkkeutunut henkilö laitetaan siellä ohjaamaan liikennettä.
Ensin ohjattiin autot parkkipaikoille.
Sitten asemapaikakseni tuli valvoa kadun ylitystä maalin vieressä. Siinä sai olla koko ajan tarkkana. Lähtö oli yhdeltätoista ja puoli tuntia lähdön jälkeen aina puoli neljään asti juoksijoita meni yli kadun.
Kun oli kuusi tuntia ollut jaloillaan, niin oli vahvasti sellainen tunne, että maratonin juokseminen olisi ollut helpompaa kuin tämä työ.
Lähdön hetkellä alkoi sataa. Pisaroita tuli myöhemminkin tasaisin väliajoin. Minulla oli sadevaatteet päällä. En kastunut, mutta lämmin tuli.
Voittajan aika oikeutti kymppisakkiin tämän vuoden Suomen maratontilastossa.
Naistenkin sarjan voittaja teki hyvän tuloksen sijoittuen vuoden tilastossa noin sijalle kolmekymmentä.
Palaute kisasta, reitistä ja järjestelyistä oli positiivinen. Valitettavasti juoksijoita tänä vuonna oli paljon vähemmän kuin parina edellisenä. Sama kehitys on ollut nähtävissä muissakin kisoissa tänä vuonna. Tarjontaa on paljon, varsinkin polkujuoksun suosio on vienyt osallistujia puhtailta juoksukisoilta.

6.10.17, perjantai:
Kesämökki siivottu.
Lehdet haravoitu.
Vesipumppu laitettu talviteloille.
Kaikki hiirenruoka pakattu poisvietäväksi.
Grilli puhdistettu ja siirretty varastoon.
Kesäkalusteet varastoitu.
Petivehkeet varastoitu ja/tai viety pesulaan.
Komposti käännetty ja möyhitty.
Jääkaappi tyhjennetty ja pesty.
Astiat pesty.
Sähkövirta katkaistu.
Sinne jäi mökki odottamaan Pääsiäistä. Silloin muuttolinnut palaavat.

5.10.17, torstai:
Aamutuimaan väänsin rusettia muoviin. Se on meikäläiselle helppoa kuin heinänä teko. Tavaraa kun tulee keskimäärin viisi kertaa vuorokaudessa.
Lähdimme Ullan kanssa Nauvoon laittamaan mökkiä talviteloille. Mennessä poikkesin luovuttamaan näytteeni Labraan. Vastaanottaja oli sen näköinen, kun olisin tuonut hänen pöydälleen kalkkarokäärmeen. Haki ison muovipussin ja pyysi minua pudottamaan näyteputkilon siihen. Sen jälkeen rouva hiukan rentoutui.
Nauvossa hain riistakameran metsästä. Siinä oli muutama huono kuva peuroista.
Sen jälkeen lähdin metsästämään sieniä. Löysin pari litraa suppilovahveroita.
Paluumatkalla pysähdyin juttelemaan naapurini, maanviljelijän, kanssa. Hän aurasi metsän keskellä olevaa peltoa. Kertoi istuttavansa siihen ensi keväänä siemenperunaa.
Paransimme maailman kahdessakymmenessä minuutissa.
Kun ihmettelin, miten hän oli pystynyt varhaisperunan jälkeen istuttamansa kauran korjaamaan talteen viime käyntimme jälkeen, niin sitä hänkin ihmetteli. Kun muualla Suomessa eivät ole saaneet ensimmäistäkään satoa talteen, niin hän täällä saaristossa korjaa jo toisen sadon. Ja kehui vielä sadon olleen kohtuullinen sekä määrältään että laadultaan ja melko kuiva.
Illalla minä korjasin myös sadon. Otin viinirypäleet talteen. Nyt pitää miettiä, mitä niistä valmistaa. Jospa tekisi kunnon rankit ja tislaisi siitä grappaa!

4.10.17, keskiviikko:
Kävin aamulla labrassa antamassa verta. En mihinkään hyväntekeväisyyteen, vaan näytteistä tutkitaan meikäläisen vointia.
Kävin viikko sitten lääkärillä valittamassa vatsani toimintaa ja hän antoi lähetteen laboratoriokokeisiin. Eikä pelkkä veri riittänyt. Antoivat sellaisen kahden desin muoviastian kakkanäytettä varten. Kysyin, että haluatteko tämän astian täyteen. Hoitaja totesi, että riittää lusikallinen siihen pienempään purkkiin, joka on tämän isomman astian sisällä.
Illalla kävin sitten vähäverisenäkin suunnistamassa.
Kyseessä oli ensimmäinen metsäsuunnistus elokuun jälkeen. Viime kuussa keskityin korttelirasteihin. Kaiken lisäksi ihan hyvällä menestyksellä.
Ei tämäkään oikein kunnon suunnistusta ollut, polkuja pitkin pääsi latomaan lähes koko lenkin.
Tästä
linkistä voit ihailla animaatiota metsäneläimen kulusta.
Avautuvan kuvan nuolesta klikkaamalla käynnistyy animaatio.
Hännän pituus on yksi minuutti. Eli jos se punainen häntä on pitkä, niin vauhti on kovaa. Jos se on olematon, niin Lainema seisoo metsässä itkien sormi suussa.

3.10.17, tiistai:
Heinäkuussa Nauvossa satoi vettä noin kymmenen milliä. Eilen ja tänään on tullut vettä Turussa noin 25 millimetriä. Ja sen huomaa. Joka paikassa lotisee vesi.
Eilen juoksulenkillä säilyin kolme varttia kuivana mutta kahden viimeisen minuutin aikana kastuin täysin. Tänään koiralenkille lähtiessäni totesin, että laitan sadevakuutukseksi sadepuvun päälleni. Vaikka lähtiessä ei satanut. Vakuutus ei toiminut. Parin minuutin jälkeen alkoi sataa. Ei kaatamalla, mutta tasaisesti Esteri luovutti nestettään. Minulla kastuivat lenkkarit mutta koirat kastuivat täysin.
Pitänee pian lähteä suppilovahveroita keräämään. Eiköhän niitäkin ala tulla esiin, roskasieniä metsät ovat jo tulvillaan.

2.10.17, maanantai:
USA:ssa Las Vegasissa on tänään joku mielensä pahoittaja tappanut sarjatuliaseella noin 60 ihmistä ja haavoittanut satoja. Lopuksi tappoi itsensäkin.
Näistä me täällä turvallisessa läntisessä maailmassa keskustelemme ja päivittelemme tekojen kauheutta.
Tämä ja viimeaikaiset pommiattentaatit ja itsemurhateot ovat kuitenkin pienen pientä pihinää todellisten murhamiesten tekoihin verrattuna.
Hitler tapatti kuusi miljoonaa juutalaista hallintonsa ja sotien aikana. Näiden lisäksi Hitlerin omatuntoa rasittaa miljoonien muiden ihmisten tappaminen. Joittenkin lähteiden mukaan uhrimäärä nousee kolmeenkymmeneen miljoonaan.
Paljon vaikuttavampi on Stalinin tuloslista. Hänen sanotaan tapattaneen noin neljäkymmentä miljoona venäläistä neljän vuosikymmenen ajalla. Taisi siinä mennä joukossa muitakin kansalaisuuksia, esimerkiksi joukoittain suomalaisia ja suomensukuisia.
Myös USA:n sotatoimien uhriluku nousee yli kymmenen miljoonan, mutta nämä jakaantuvat useamman presidentin kontolle.
Tässä kisassa ylivoimainen on kuitenkin Mao Tse-Tung. Hänen saldonsa lähentelee sataa miljoonaa kuollutta. Mutta toisaalta prosentuaalisesti laskien Stalin on ehdoton ykkönen omien maanmiestensä tapattajana.
Putin on saanut niin paljon länsimaista hapatusta, että hänen tapattama määrä omia kansalaisia on aivan mitätön.
Ainakin toistaiseksi.

1.10.17, sunnuntai:
Eilen minulta kysyttiin kuinka pitkä on pitkä lenkkini. Vastasin, että se on yli kaksi tuntia. Sitten kysyttiin, kuinka pitkälle juoksen kahdessa tunnissa. Kävin aamupäivällä tarkistamassa asian. Tänään pääsin kahdessa tunnissa hieman yli kuusitoista kilometriä. Mutta kyseessä oli kevyt lenkki. Jos kaasu hirttää kiinni, niin meikäläinen juoksee kahdessa tunnissa vielä yli kaksikymmentä kilometriä.

Syyskuu jäi taakse. Viikko meni flunssaa potien, mutta ihan hyvä määrä lenkkejä tuli tehtyä:


 

 

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

30.6. 17, perjantai:
Alkuvuoden harrastukset:

Tammi-kesäkuu 2017

 

 

 

Laji

Matka

Aika

Syke

Nousu

Kerrat

 

km

h

 

m

 

Vaellus

255

57

86

1014

42

Juoksu

429

51

128

2024

62

Hiihto

230

27

118

2288

8

Suunnistus

138

22

144

2635

33

Kävely

107

20

87

451

14

Kuntop.

 

8

 

 

24

Pyöräily

118

6,5

112

737

7

Soutu

2

0,7

 

 

1

Maastojuoksu

3

0,5

122

102

1

YHTEENSÄ

1282

194

128

9251

192

On näköjään puolessa vuodessa noustu Mount Everestille!



-----------------------------------------------------------------------------------------------------

1.1.17, sunnuntai:
Viime vuosi urheilullisesti näyttää tältä:

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Nousu

Juoksu

1425,8 km

7.16 min/km

172 h 41 min

124

7551

Kävely

343,16 km

12.11 min/km

69 h 46 min

81

1700

Vaellus

308,69 km

13.24 min/km

69 h 1 min

88

950

Hiihto

362,8 km

7.13 min/km

43 h 44 min

108

4511

Suunnistus

185,3 km

10.21 min/km

31 h 59 min

139

4104

Kuntopiiri

 

 

30 h 7 min

89

 

Pyöräily

488,1 km

19,2 km/h

25 h 58 min

110

2564

Uinti

11,2 km

3 min 47 s / 100 m

7 h 3 min

 

 

Maastojuoksu

45,8 km

8.14 min/km

6 h 17

125

730

Soutu

19,6 km

8 min 11 s / 500m

5 h 21 min

73

 

Rogaining

15,6 km

11.09 min/km

2 h 54 min

141

274

YHTEENSÄ

3216,71 km

8.07 min/km

471 h 19 min

121

22384


________________________________________________________________


31.12.15, torstai:
Vuoden tilinpäätös:

 

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Nousu

Kerrat

Juoksu

918,095 km

7.02 min/km

107h 50m

127

1741

125

Vaellus

438,03 km

13.22 min/km

97h 42min

87

737

53

Suunnistus

378,26 km

12.45 min/km

80h 28min

141

4598

59

Kävely

399,61 km

11.16 min/km

75h 7min

87

51

69

Hiihto

603,44 km

6.52 min/km

69h 8min

111

5010

24

Pyöräily

326,46 km

19,0 km/h

17h 15 mi

111

929

15

Kuntopiiri

 

 

15h 3min

100

 

24

Maastojuoksu

40,989 km

9.14 min/km

6h 18 min

127

805

8

Uinti

7,2 km

4min35/100

5 h 30 min

 

 

19

Kuntosali

 

 

2 h 46 min

 

 

5

Maastopyöräily

27,1 km

12,2 km/h

2 h 14 min

 

 

3

Soutu

5,87 km

10m8s/ 500

1 h 59 min

 

 

2

Jooga

 

 

30 min

 

 

1

Kahvakuula

 

 

20 min

 

 

1

Crossfit

 

 

20 min

 

 

1

Vesijuoksu

100 m

48.50 min/km

14min 53s

 

 

2

Crosstrainer

650 m

15.10 min/km

9 min 52 s

94

 

1

Sisäsoutu

1,61 km

2min57/500

9 min 30 s

94

 

1

YHTEENSÄ

3147,414 km

8.50 min/km

483h 8min

124

13871

414


_________________________________________________________________________

31.12.14, keskiviikko:
Pieni juoksulenkki ennen vuoden vaihtumista. Alunperin piti mennä Lietoon juoksemaan numerolapun kanssa, mutta sen verran on nuhaa, etten viitsinyt rääkätä itseäni kilpailemalla.
Vuoden saldot:

Laji

Matka km

Vauhti min/km

Aika

Syke

Kerrat

Juoksu

1439,238

7.13

173 h 27 min

126

189

Vaellus

240,75

15.10

60 h 54 min

100

56

Hiihto

485,8

6.44

54 h 33 min

115

18

Suunnistus

230,22

9.32

36 h 38 min

149

50

Kävely

110,599

10.30

19 h 22 min

95

21

Pyöräily

106,21

18,4 km/h

5 h 47 min

113

6

Uinti

3,82

53.00

3 h 22 min

 

10

Sauvakävely

8,23

7.58

1 h 5 min

116

1

Soutu

3,58

 

46 min

83

1

YHTEENSÄ

2628,847

8.07

360 h 4 min

128

363




__________________________________________________________________________

31.12.13, tiistai:
Uudenvuoden aatto ja jo perinteinen Liedon Uudenvuodenjuoksu.
Jos sitä voi perinteeksi sanoa, kun tämä oli toinen kerta ja edellinen oli kuusi vuotta sitten.
Aikaa kului minuutti enemmän, joten ei se kunnon lasku kauhean nopeata ole ollut. Toisaalta eläkeläisellä on ollut aikaa harjoitella!
Vuoden harjoituskilometrit ja ajat ovat tässä:

 

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Kerrat

Juoksu

1195 km

7.00 min/km

140 h 6 min

128

146

Hiihto

818 km

6.32 min/km

89 h 13 min

117

48

Vaellus

194 km

16.52 min/km

54 h 30 min

99

34

Suunnistus

234 km

9.36 min/km

37 h 25 min

146

51

Kävely

156 km

12.10 min/km

31 h 43 min

96

33

Pyöräily

218 km

18,9 km/h

11 h 32 min

108

7

YHTEENSÄ

2863 km

7.43 min/km

380 h 8 min

127

340

Tuossa yhteensä-sarakkeessa on siis mukana muutkin kuin yllä luetellut!
Kuntoilua on tullut harrastettua hieman yli tunti päivässä.
Ensi vuonna pitää lisätä näitten kevyiden harjoitteiden osuutta ja saada tuo luku alkamaan viidellä.
Se on siis minun lupaukseni ensi vuodelle!



-----------------------------------------------------------------------------------


31.12.12, maanantai:

 

Vuosi 2012

 

 

 

 

YHTEENSÄ

2588 km

 

342 h

130

283


-----------------------------------------------------------------------------

31.12.11, lauantai:
 

Vuosi 2011 Matka Vauhti Aika Syke Kertoja
YHTEENSÄ 3275,6 km 7.04 min/km 391 h 126 309

 


------------------------------------------------------------------------------------------

31.12.10, perjantai:
 

2010 Matka Vauhti Aika Syke Kertoja
YHTEENSÄ 3346,8 km 7.28 min/km 427 h 32 min 122 367

----------------------------------------------------------------------------------------------

2009 kilometrit:
 

  Matka Vauhti Aika Syke Kertoja
YHTEENSÄ 2766,9 km 7.38 min/km 357 h 42 min 121 302

---------------------------------------------------------------------------------------------------

2008 kilometrit:
 

  Matka Vauhti Aika Syke Kertoja
YHTEENSÄ 2136,4 km 7.54 min/km 283 h 5 min 58 s 128 236

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Informaatiota sivun kävijöistä alkaen 8.4.2013:

Flag Counter