Blogi:

21.9.17, torstai:
Olen tilannut heinäkuussa itselleni lääkäriajan terveyskeskuksesta. Aika oli tänään. Sain sen siis kahden kuukauden viiveellä, kun asiani ei ollut kiireellinen.
Tilaamisen jälkeen kävin kertaalleen lääkärillä, kun korvani olivat tulehtuneet. Siihen tautiin määrättiin lääkkeet ja korvat tulivat kuntoon.
Terveysloma virolaisessa kylpylässä aiheutti sen, että tänään korvat ovat tulehtuneet, nenä vuotaa, yskä kiusaa ja olo on pikaista kuolemaa enteilevä.
Mutta lääkäriaika tuli tarpeeseen.
Sain uutta lääkettä korvien hoitoon. Lisäksi keskustelimme myös alkuperäisestä aiheesta eli vatsani toiminnasta. Vatsa siis toimii ja suoli toimii. Kolmesta viiteen kertaan päivässä. Normaalin rajat ovat kolme kertaa päivässä tai kerran kolmessa päivässä.
Lääkäri antoi minulle lähetteen labraan ja siellä tehtäviin kokeisiin. Niillä selvitetään, löytyykö asiaan joku yksinkertainen ratkaisu.
Jos ei löydy, niin sitten tutkitaan kakkanäyte.
Jos silläkään ei selvyyttä löydy, niin uhkasi tähystyksellä. Takakautta. Siis sieltä, missä persujen edesmenneellä kansanedustajalla oli tatuointi: Exit only.

20.9.17, keskiviikko:
Maailmankirjat ovat sekaisin.
Karibian merta koettelevat hirmumyrskyt toisensa perään. Ihmishenkiä on menetetty vähän – kalastaja Linkola sanoisi että valitettavasti.
Meksikossa on ollut pari suurta maanjäristystä viikon sisään ja siellä on sortunut rakennuksia ja ihmisiä kuollut runsaasti – kalastaja Linkola sanoisi että oikean suuntaisesti mutta riittämättömästi.
Meillä kotona eduskunta on päättänyt yli kahden kuukauden lomansa ja kinastelee saako kaupassa myydä 5,5 prosenttista olutta. Isointa ääntä pitävät ne, jotka ovat sitä mieltä, että kansanterveys romahtaa, jos oluessa on puoli prosenttiyksikköä enemmän alkoholia.
Niille, jotka juovat kaljaa humaltuakseen, se on yksi ja sama onko juomassa neljä tai neljätoista prosenttia.
Ilmeisesti tämä prosenttijuttu on sellainen, että keskivertokansanedustajakin ymmärtää siitä jotain. Ja silloin äänihuulet saavat kyytiä. Kun puhutaan sellaisista asioista, joilla on todellista merkitystä kansamme kohtaloihin ja hyvinvointiin, niin sitten puheet vaikenevat.
Melkoisia törppöjä sinne eduskuntaan on äänestetty.
Voi Suomi parkaa.

19.9.17, tiistai:
Kylpyläloma löhöilyineen aiheutti sen, että paino nousi.
Siksi piti lähteä hieman pidemmälle juoksulenkille. Juoksin reippaasti kympin lenkin kuuden ja puolen minuutin kilometrivauhtia. Sykkeet pysyivät maltillisina, joten kuntoon tämä loma ei vaikuttanut, pikemminkin päinvastoin.
Ainoa ongelma on se, että kurkku on hieman karhea. Mutta ei sekään tunnu tekemisiä haittaavan.

18.9.17, maanantai:
Aamutoimien jälkeen oli aika maksaa lasku ja jättää hyvästit kylpylämaailmalle. Ihoa tuli uitettua lämpimässä vedessä ihan kunnioitettavasti. Olisi sieltä löytynyt kylmiäkin altaita, mutta jätin ne karaistuneemmille yksilöille.
Meillä oli sen verran aikaa, että ajelimme Tallinnaan pikkuteitä pitkin ihaillen Pohjois-Viron maaseudun kauneutta.
Ajoimme luoteeseen kohti Lahemaan kansallispuistoa. Lahemaan kansallispuistossa on arvokkaita merialueita, suuria lahtia, perinteisiä rantakyliä, kartanoita, pitkiä niemimaita, erilaisia suo- ja metsäalueita, jokilaaksoja – kahdeksan jokea, ja koskematonta erämaata.
Tiet olivat hyvässä kunnossa ja siellä täällä oli pikku kyliä, kapeita kujia ja kauniita taloja. Rannikon kylissä oli varmasti paljon kesäasuntoja.
Erityisen kauniina pidimme Viinistun ja Pärispean kyliä. Nyt ne olivat hiljaisia mutta kesällä niissä lienee runsaasti elämää.
Seuraavaksi ajelimme kohti Tallinnaa ja parinkymmenen päässä pääkaupungissa tutustuimme Jägalan vesiputoukseen.
Putous sijaitsee Jägalan joen alajuoksulla lähes 4 kilometriä ennen kuin joki laskee Suomenlahteen. Putous on lähes 8 metriä korkea ja yli 50 metriä leveä. Putous on Viron levein luonnollinen vesiputous. Putous on omaperäisen näköinen talvella, kun jäätyneet vesimassat muodostavat jääseinän, jonka edessä on suuria jääpuikkoja. Jääseinän ja puikkojen väliin voi muodostua jäätunneli. Jägalan joen alin osa putoukselta joen suuhun on yksi Viron arvokkaimmista kalastusalueista, siellä on runsaasti forellia ja lohta.
Jätimme kalastuksen muille ja jatkoimme Tallinnaan.
Paluumatkan teimme kantosiipialuksella. Se vei meidät runsaassa puolestatoista tunnissa Helsinkiin. Tuuli oli varsin voimakasta ja alus hieman keinui. Ei se matkustamista haitannut ja Sitikkakin oli pysynyt paikoillaan kapeassa tunnelissa, jonne se oli ajettu. Enkä onnistunut kolhimaan autoa ulos ajaessakaan. Siinä oli nimittäin monta ässämutkaa ajettavana ennen kuin auto oli ulkona.
Helsingin ruuhkat verottivat aikaa lähes yhtä paljon kuin matka Suomenlahden yli. Ihmettelimme, kuka haluaa elää tässä tsaarin perustamassa kylässä.

17.9.17, sunnuntai:
Aamupalan jälkeen kävimme kylpylässä nuorten kanssa.
Sen jälkeen Janin ja Juhan porukat lähtivät kohti Tallinnaa.
Me Ullan kanssa tutustuimme Rakveren nähtävyyksiin ja palattuamme kävelimme vielä kerran kylpylässä.
Illalla rauhoituimme ja suunnittelimme huomispäivän ohjelmaa.

16.9.17, lauantai:
Aamulla satoi pari kuuroa, mutta sitten alkoi aurinko paistaa. Minä kävin aamulenkillä ulkona, Jani ja Joona tyytyivät kuntosalin antimiin Annan ja Juha käydessä patikkaretkellä.
Aamiaisen jälkeen Ulla meni hoitoihin ja me muut suunnistimme kylpylään.
Siellä on yksi varsin vauhdikas lasketteluputki. Amaliakin meni sen monta kertaa, mutta minä jätin edelleen laskematta.
Minä kävin vielä toisen kerran kylpylässä. Nuoriso viihtyi siellä pitkään ja kävi iltapäivällä jo kolmannen kerran kastamassa itsensä.
Janin porukka kastui neljännenkin kerran, kun olivat kävelyllä kaupungilla ja rankkasade yllätti heidät.
Minä kävin hoidatuttamassa jalkani. Varpaita, kynsiä ja jalkapohjia leikeltiin, viilattiin kaavittiin ja hiottiin. Ja lopuksi rasvattiin sekä hierottiin. Seuraavan kerran sitten taas seitsemänkymmentä vuotta kun on kulunut.
Illalla söimme illallisen pitkän kaavan mukaan hotellin ravintolassa. Ehdottomasti illan parhaasta suorituksesta vastasi Joona. Nuori mies söi alkuruuaksi blinejä ja mätiä tykötarpeineen. Pääruuaksi Peipsijärven kuhaa ja jälkiruuaksi Creme Bruleen. Kaikki katosi tämän laihan yksitoistavuotiaan kiduksiin. Käsittämätön suoritus!
Nuoremmat lähtivät vielä iltakävelylle kaupungin humuun. Me Ullan kanssa siirryimme vaakasuoraan asentoon.
 

15.9.17, perjantai:
Eestissä kun olen, niin tutustuin tänään eestiläisten rankkaukseen hulluimmat suomalaiset. Heidän mukaansa minä olen 309. hulluin suomalainen. Kriteerinä he pitivät juostujen maratonien lukumäärää.
Ote tilastosta:

309

Ilkka Lainema, 1947

47

4:29:27, Carpi, 2009

4:32:02, Stockholm, 2004

5:49:45, Littoinen, 2016

Tilaston mukaan olen juossut 47 maratonia. Sen jälkeen on tilastossa nopein, toiseksi nopein ja viimeisin juoksu. Parin viikon takainen ei ole vielä ehtinyt tilastoihin ja muutenkin siitä puuttuu neljä maratonia.
Kävin luonnollisesti aamulenkillä.
Aamiaisen jälkeen lähdimme Ullan kanssa kauppakeskukseen, ei se oleellisesti poikennut suomalaisesta. Paluumatkalla ajelimme kaupungin alueella. Asukasluvultaan Rakvere on Naantalin kokoinen, mutta vaikuttaa isommalta. Näimme runsaasti omakotitaloja, ne olivat pääasiassa aika heikossa kunnossa. Mutta autokanta täällä on korkeaa tasoa. Joten ei täällä elintaso kovin heikko ole.
Iltapäivällä paikalle tulivat Anna ja Juha. Kävimme heidän kanssaan kylpyläosastolla. Illalla Paikalle ilmestyivät vielä Tiina, Jani, Joona ja Amalia. He eivät enää ehtineet nauttimaan kylpylän palveluista.

14.9.17, torstai:
Suuntasimme Sitikan kuonon aamulla kohti itää ja pääkaupunkiamme. Löysimme jopa satamaan muutaman mutkan jälkeen, TomTom ei osannut kyllä lyhyintä eikä nopeinta tietä opastaa.
Viking kuljetti meidät eteläisen heimomme maille kahdessa ja puolessa tunnissa. Koska Eestissä on autoilijan rajana 0,2 promillea, tyydyin laivamatkalla kahviin ja kokikseen.
Tallinnan huonokuntoisilla teillä löysimme rankassa sateessa tien numero E20, se vie Narvaan.
Tyydyimme puoleen väliin ja käännyimme kohti Rakvereä. Siellä meidät otettiin vastaan hotellissa suomenkielellä. Harvinaista herkkua ulkomailla.
Kirjoittauduimme sisään, veimme tavaramme huoneeseen ja siirryimme ottamaan tervetulo-oluet.
Sen jälkeen tutustuimme kylpylän allastarjontaan. Altaita ja vettä riitti meille kahdelle, emme kaikissa altaissa edes käyneet. Saunaosastoa pruuvaamme joskus tulevaisuudessa.
Ravintola tarjosi meille parastaan. Se oli ihan syötävää.

13.9.17, keskiviikko:
Viime viikko kului kahden suunnistuskisan merkeissä. Nopeat solut saivat kyytiä.
Olen kesän aikana tehnyt myös pidempiä lenkkejä. Ne on kaikki juostu hyvin rauhallisella vauhdilla. Tänään oli vuorossa kesän kymmenes pitkis. Eli yli kahden tunnin juoksu.
Vauhti oli maltillista, sellaista kahdeksan kilometrin vauhtia tunnissa. Se on siitä hyvä, että palautuminen tapahtuu lenkistä periaatteessa yön yli nukkuessa.
Mutta rehellisyyden nimissä pitäisi kyllä välillä juosta viisitoista kilometriä reipasta vauhtia. Aikaan hiukan yli puolitoista tuntia – tai mieluummin alle. Mutta se on niin raskasta, että on jäänyt tekemättä.

12.9.17, tiistai:
Koska maailmanloppu ei näillä näkymillä tullutkaan, päätimme ensimmäisen vaimoni kanssa hankkia 65-kortit.
Investointi on neljäkymmentä euroa puolelta vuodelta ja tällä kortilla seniilit yli 65-vuotiaat turkulaiset pääsevät kaupungin uimahalleihin, kuntosaleihin ja museoihin. Seniiliystodistusta ei tarvinnut esittää, ajokortti riitti.
Rohkenimme hankkia kortit kysymättä lupaa lapsiltamme. Heidän perintöähän tässä riistetään. Kaiken lisäksi kortti oikein ja ahkerasti käytettynä siirtää perinnön siirtymistä mahdollisesti vuosilla.
Jo roomalaiset tiesivät, että terve sielu asuu terveessä ruumiissa.
Siksi käytimmekin korttia ensimmäiseksi Väinö Aaltosen museossa.
Siellä oli jonkun japanilaisen taivaanrannan maalarin taideteoksia.
Tai siksi niitä kutsuttiin. Vakavan näköiset ihmiset vaelsivat hiljaa huoneesta toiseen ja katselivat tätä tilataidetta ikään kuin he siitä jotain ymmärtäisivät.
Minun ymmärrykseni ei aivan riittänyt näin korkealentoiseen taiteeseen, mutta ihan säällisesti minä siellä käyttäydyin.
Katselin ympärilleni ja tutkin miten muut käyttäytyivät. Yritin toimia hiukan samalla tavalla. En suuremmin lopulta poikennut valtaväestöstä. Joku saattoi jopa tehdä sellaisen päätelmän, että ymmärsin ja nautin näkemästäni!

11.9.17, maanantai:
Tämä päivä tuli tunnetuksi taannoin, kun New Yorkin kaksi tornitaloa luhistui. Niihin ei ollut syynä maanjäristys, vaan kaksi kaapattua lentokonetta, jotka terroristit ohjasivat päin pilvenpiirtäjiä.
Tänään Floridan yli liikkui pyörremyrsky. Se oli jo aiemmin Karibianmeren saarilla tehnyt tuhojaan. Nyt se jatkoi tihutöitään mantereella. Aineelliset vahingot olivat valtavat mutta ihmishenkiä menetettiin vähän.
Myrsky ei johtunut siitä, että amerikkalaiset valitsivat Trumpin presidentikseen. Eikä tämä myrsky välttämättä johtunut ilmaston lämpenemisestä. Mutta kyllä näillä jonkinlainen syy-yhteys on. Ainakin sitten se on uskottava, kun näitä tulee vuosittain samalle alueelle.
En siis tarkoita, että Trumpilla ja pyörremyrskyllä on syy-yhteys.
Vaikka mistä sen tietää…

10.9.17, sunnuntai:
Vuoden ehkä tärkein suunnistuskisa minulle oli tänään Turussa Patterihaan ympäristössä. Kyseessä oli korttelisuunnistus ja sprinttikisa. Se oli samalla Varsinais-Suomen alueen mestaruuskilpailu.
Tämä suunnistus juostaan pääasiassa ruutukaava-alueella ja puistossa.
Ratamestarit yrittävät tehdä haastavia reitinvalintavälejä. Kisa edellyttää nopeaa kartanlukua, vikkeliä päätöksiä eikä vikkelistä jaloistakaan ole haittaa. Minulle tämä laji sopii, kun voimani jaloissa ovat heikot ja huonossa maastossa ja suurissa korkeuseroissa häviän kilpakumppaneilleni runsaasti. Mutta suunnistustaidoissa en mielestäni häviä ikäluokkani parhaille Suomessa. Juoksuvoimassa tulee turpiin oikein kunnolla.
Juostava matka oli meillä noin kaksi ja puoli kilometriä. Rasteja oli 14 kappaletta ja jyrkkiä käännöksiä runsaasti. Virhettä tein ehkä noin viisitoista sekuntia eli kyseessä oli vuoden paras suoritukseni.
Vauhtini oli tasan kuusi minuuttia kilometrille. Tässä oli siis mukana kartanluku ja rasteilla laimaaminen. Näin kovaa vauhtia en pidä normaaleilla juoksulenkeilläni kuin kerran kuussa.
Sijoituin viidenneksi hieman yli kahdenkymmenen kilpailijan joukossa. Pronssimitalin hävisin 30 sekunnilla. Jos kuntoni vuosiensaatossa laskee samaa tahtia kuin menneinä vuosina, niin 75-sarjassa pitäisi tulla jo kultaa sekä kunniaa.

Kartta ja reitti:


9.9.17, lauantai:
Tänään tuli kuluneeksi sata vuotta anoppini Ella Grönholmin syntymästä.
Meillä oli anopin kanssa oikein hyvät välit.
Ainoa ongelma oli se, että hänellä oli mielipiteitä auton käsittelystäni. Siis lähinnä ohitteluista ja ajonopeudesta.
Kerran joskus vajaat viisikymmentä vuotta sitten olimme menossa Nauvoon. Kulkuneuvo oli Fiat 600, kyllä sitäkin on autoksi mainittu. Anoppi istui etupenkillä ja Ulla takana. Anopilla oli koko matkan painavaa sanottavaa ajamisestani, vaikka ei hänellä ajokorttia ollut eikä liiemmälti autoilukokemustakaan, jos bussimatkat jätetään pois laskuista.
Paraisten jälkeen, suurin piirtein puolimatkassa lauttarantaan, ajoin bussipysäkille. Sanoin anopille, että nyt on kaksi vaihtoehtoa. Joko matka jatkuu ja hän ei ota kantaa ajamiseen. Tai sitten hän jää odottamaan pysäkille. Anoppi valitsi matkan jatkumisen ja sen jälkeen me tulimme oikein hyvin juttuun kaikista asioista.
Ullalle anoppi oli joskus kyllä ottanut kantaa ajamiseeni, mutta ei hän todellakaan minulle enää sen jälkeen ottanut ajamiseeni kantaa.
Rauha Ellan muistolle.

8.8.17, perjantai:
Sateen sattuessa pakkasimme itsemme autoon ja poistuimme Turkuun.
Olin saanut eilen ilmoituksen, että UPS tuo korjatun koneen eilen iltapäivällä. Annoin sinne toimitusosoitteeksi Kaarinassa toimivan K-kaupan.
Tänään sain vastauksen Lenovon huollosta maanantaiseen kysymykseeni, että konetta huolletaan. Lenovolla ei ollut tiedossa milloin kone valmistuu!
Hiukan epäröiden menin hakemaan konettani. Siellä se oli ja todella hyvin pakattuna. Avasin paketin ja käynnistin koneen. Se hyrähti kauniisti käyntiin, mutta kovalevy oli tyhjä. Ne saatanat olivat tyhjentäneet kovalevyn ilmoittamatta siitä minulle mitään. Saan taas asentaa kaikki tiedostot uudelleen koneelle. kaiken lisäksi varmuuskopioni eivät olleet täysin tuoreet valokuvien osalta. Taas menetin osan kuvistani. Viimeksi se tapahtui runsas vuosi sitten, kun joku kusipää varasti koneeni kesämökiltä.
Jännittyneenä odottelen mitä Lenovon Suomen huolto seuraavaksi minulle kertoo. Koska koneeni on edelleen heidän mukaansa siellä huollossa, niin saanen aikaa myöten uuden koneen?

7.9.17, torstai:
Rangaistussiirtola kutsui tänään heti aamusta. Ullakin heräsi ajoissa ja olimme perillä Nauvossa jo ennen puolta päivää.
Ilmassa oli sateen uhkaa ja ajoin ensimmäiseksi nurmikot. Sitten kävin hakemassa riistakameran, purin kuvat ja vein sen uuteen paikkaan hieman kauemmaksi. Ajattelin, että siellä saattaisi laiduntaa hirviäkin.
Seuraavaksi piti varmistaa ruokahuolto ja lähdin sieneen polkupyöräillen. Kellarin jälkeen vastaani hölkkäsi kettu. Se teki täyskäännöksen ja juoksi täyttä vauhtia tien toiselle puolelle metsän rinteeseen. Siellä se pysähtyi, katsoi taakseen ja jatkoi matkaa rauhallisesti. Kettu pelästytti tien toisella puolella puun latvassa istuneen harmaahaikaran lentoon. Se pesii täällä lähistöllä, koska olen sen nähnyt useaan kertaan tämän kesän aikana.
Sieniä en löytänyt kuin kolme kantarellia, joten jäimme ilman lisukkeita.
Nostin myös veneen rannalle. Ulla lupasi tulla auttamaan, mutta olin sen taiteillut rannalle ja kääntänyt ennen kuin rouva ehti paikalle. Se on koko kesän virunut edessä ja pohjassa oli vahva kerros näkkiä. Se lähti kyllä tuoreena pois melko kivuttomasti.
Illan hämärtyessä lähdin vielä kameran kanssa kävelylle. Ilmeisesti se päivällä näkemäni kettu oli puron takana pellolla etsimässä ruokaa. Käsivaralta heikossa valossa kuvat jäivät epätarkoiksi. Mutta nätissä karvassa repolainen näytti olevan.

6.9.17, keskiviikko:
Tänä aamuna herätessäni mittari näytti ulkolämpötilaksi kaksi astetta. Ei sentään ielä pakkasta.
Muistan pikkupoikana, silloin koulu alkoi syyskuun ensimmäisen, syyskuussa oli jo kovia pakkasöitä ja kouluun mennessä oli mukava rikkoa lätäköiden päälle kertynyttä jääkuorta. Nykyään ne yöt alkavat vasta loka- tai marraskuussa. Ja koivuista silloin lehdet kellastuivat ja putosivat jo syyskuun lopulla. Näin minä muistan!
Tänään tutkin maratonin vauriot kroppaan. Ainoat löysin varpaista. Tai paremminkin varpaan kynsistä. Vuoteen en ole maratonia juossut ja kaikki varpaan kynnet olivat tallella ennen juoksua. Eikä yksikään ollut musta.
Nyt on. Oikeassa jalassa yksi kynsi on täysin musta ja se lähtee aikanaan kierrätykseen. Vasemmassa jalassa yksi sinertää, mutta se saattaa jäädä paikalleen.
Kulunut polvi on ihan kunnossa. Hiukan se patti kasvoi juoksun jälkeen, mutta ei kipuillut eikä muutenkaan tuntunut huonontuneen.

5.9.17, tiistai:
Lähdimme iltapäivällä Vammalaan tervehtimään siskoani Sirkkaliisaa ja hänen miestään Ristoa. Otin sisareni Maijan ja ensimmäisen vaimoni Ullan mukaan.
Olihan meillä Maijan kanssa muutakin mielessä kuin sukulaisrakkaus.
Kävimme kuokkimassa Satakunnan piirin avoimissa sprinttimestaruuskilpailuissa.
Tykitin siellä kahden ja puolen kilometrin radan kuuden minuutin kilometrivauhtia. Ja juoksun ohessa luin karttaa ja leimasin neljällätoista rastilla. Enhän minä sellaista vauhtia koskaan pidä edes juoksulenkeillä. Sen se numerolappu tekee!
Sijoituin sarjassani neljänneksi neljäntoista ikämiehen joukossa. Voittajalle hävisin hiukan yli minuutin. Voittaja oli Heikki Rusko, Jyväskylän yliopiston emeritusprofessori urheilun alalta. Mies on tullut tunnetuksi mm. lyhyistä vedoista lenkin yhteydessä. Niitä kutsutaan ruskoiksi.
Edelleni ehti yksi satakuntalainen, eli siellä olisin saanut hopeamitalin. Varsinais-Suomen piiri on erittäin kovatasoinen. Kotipiirissäni saan olla tyytyväinen jos pääsen kymppisakkiin. Pitäisikö vaihtaa seuraa, niin alkaisi mitalien kilinä?
Maija tuli sarjassaan toiseksi, hänen edelleen ei päässyt yksikään satakuntalainen.

4.9.17, maanantai:
Maailma on sekaisin. Pohjois-Korean mielisairas diktaattori uhittelee muuta maailmaa ydinaseellaan ja ohjuksillaan. Tämä Sveitsissä opiskellut pulska poju väittää tarpeen tullen iskevänsä ydinaseellaan USA:n kimppuun. Siitähän seuraisi sota, johon saattaisi Putinkin työntää lusikkansa soppaan.
Kun maita johtavat tänään Trump, Putin ja tämä Pohjois-Korean pulska poika, jonka nimeä en muista, niin tilanne taitaa olla pahempi kuin vajaat kahdeksankymmentä vuotta sitten. Silloin meillä oli Hitler ja Stalin, kumpikaan ei välittänyt uusiutuvien luonnonvarojen eli ihmishenkien menetyksestä.
En minäkään niitä ihmishenkiä sure, meitä on täällä maapallolla muutama miljardi liikaa. Mutta ydinaseiden käyttö saattaa johtaa koko ihmiskunnan tuhoon.
Tuskin sekään maapallon kannalta mikään suurempi vahinko olisi. Torakat ja rotat kyllä selviävät pahemmastakin katastrofista! Ja elämä jatkuu, muutaman miljardin vuoden jälkeen maapallo taas kukoistaisi.

3.9.17, sunnuntai:
Sen verran leppoisasti juoksin eilen, että uni tuli hyvin ja nukkuminen oli melko rauhallista. Siihen auttoi illalla otettu Burana-tabletti.
Selasin aamulla Juoksija-lehden maratontilastoja. Sarjassa 70-74 –vuotiaat miehet on tänä vuonna maratonin suorittanut 57 äijää. Sijoitun tilastossa sijalle 45 juuri ennen Kalevi Saukkosta.
Tämän tilaston mukaan sijoitun ikäluokassani kunnoltaan huonoimpaan neljännekseen. Pitää ruveta treenaamaan!
Veljenpoika Tommi vaelsi viikonloppuna hiukan pidemmän matkan. Hän kiersi Mont Blancin. Matkaa kertyi 168 kilometriä ja nousua oli kymmenen kilometriä. Myös laskua saman verran, se taitaa olla vielä pahempaa kuin nousu. Aikaa hommaan kului yli neljäkymmentä tuntia, mukaan lukien kaksi yötä vuoristossa koko ajan liikkeessä. Lähtö kun oli perjantai-iltana.
Lähtiessään hän kirjoitti Naamakirjaan: "Käy täällä muutkin kuin masokistit, mutta ei kahta kertaa". No, huomenna startataan kuitenkin, matkan pituus on arvoitus, koska keli on paska, kuten kuntokin.
Mies kun teki tämän homman jo toiseen kertaan. Joten en ole ainoa hieman hullu suvussamme.

2.9.17, lauantai:
Olen harkinnut useamman kerran osallistua Andi-maratonille, mutta aina se on jäänyt ajattelun asteelle.
Jos ihan rehellinen olen, niin ajattelun asteelle jääneet maratonit ovat ainoita järkeviä tämän ikäiselle ja -kuntoiselle jäärälle.
Tyhmästä päästä sai kroppa kärsiä tänään koko rahan edestä.
Salossa lähtöviivalla oli kaksi naapurin tyttöä, Mari ja Jaana. Sen lisäksi kolme muuta maratoonaria ja neljä kaveria, jotka lähtivät taittamaan kävellen sataa kilometriä. Epäilivät olevansa perillä joskus aamuyön tunteina.
Minä lähdin omaa vauhtiani, sellaista hiukan alle kahdeksan minuutin kilometrivauhtia. Uskoin – en kovin vahvasti – pystyväni jatkamaan sitä vauhtia maaliin asti.
Ilma oli kolea ja kosteus lähenteli sataa prosenttia. Juoksin pitkähihainen paita päällä. Ensimmäisillä kilometreillä se oli oikea asuste, sitten rasvainen äijä alkoi vuotaa hikeä. Paljon.
Vauhti oli sellainen, että alusta saakka kävelin joka kilometrillä toista sataa metriä.
Mr. Maraton, Kalevi Saukkonen, juoksi omaa lenkkiään vastapäivään minuun nähden, joten näin hänet moneen kertaan. Juoksimme ensin runsaan kahden kilometrin lenkin kahteen kertaan ja sitten yli kuuden kilometrin lenkin kuuteen kertaan. Maratonin matkan on tarkistusmitannut Jari Tomppo, joten matka on tarkka. Tosin kukaan ei pysty juoksemaan mitattua reittiä ja todellinen juoksumatka on hiukan pidempi. Minulle Garmin näytti matkaksi 42,62 kilometriä.
Kaksi kierrosta ennen maalia vaihdoin lyhythihaisen paidan päälle, se olisi pitänyt tehdä jo aikaisemmin. Siinä vaiheessa Kalevi oli tullut maaliin, hän oli lähtenyt lenkilleen varhain aamulla. Kysyin mieheltä, kuinka mones maraton se oli hänelle. Kalevi vastasi, että luku on sama kuin hänen 800 metrin ennätyksensä. Arvelin, että luku olisi siten 2110. Olin väärässä, aika oli 2.14,5 eli tänään hän juoksi maratonin nro 2145. Hurja ukko. Kun juoksin ensimmäisen maratonin Vammalassa 2003, niin siellä Kaleville täyttyi juoksu nro 893. Sen jälkeen hänellä vuosikeskiarvo on ollut lähes sata maratonia!
Paidan vaihdon jälkeen vauhtini alkoi väkisin hyytyä ja kävelysessiot pitenivät.
Maaliin sentään pääsin. Aika oli 5.44.22. Kaksi kertaa olen juossut hitaammin kuin tänään.
Mutta jos ajatellaan positiivisesti, niin kyseessä oli oma ennätykseni 70-vuotiaiden sarjassa. Tosin myös ensimmäinen maraton siinä sarjassa.
Järjestysnumero on 52, ensimmäisen maratonin juoksin siis 2003. Sen jälkeen olen juossut joka vuosi ainakin yhden.
Tänään avattiin ilmoittautuminen ensi huhtikuussa juostavaan Kaarinan ultraan. Ilmoittauduin kuuden tunnin juoksuun, enköhän siinä ajassa pääse maratoonariksi!

1.9.17, perjantai:
Jaahas, se on syyskuu ja kesä takana. Moni on sitä mieltä, ettei tänä vuonna kesää ole ollutkaan.
Minulla oli kesä, juuri tällainen viileähkö on minun mieleeni. Kuten myös niiden italiaanojen, jotka kehuivat Suomen kesää ja sen loistavaa ilmaa. Lämpötila oli mittarissa silloin alle kaksikymmentä. Heidän kotimaassaan samaan aikaan lähes neljäkymmentä.
Palasimme takaisin Turkuun. Vein lasten kerrossängyn kierrätyskeskukseen. Vastaanottaja haistoi patjan ja totesi, ettei se ainakaan homeessa ole. Runsaista ylimääräisistä ruuvinrei’istä huolimatta se kelpasi heille.
Nyt on mennyt kolme päivää ilman juoksuaskelta. On sen verran levännyt olo, että huomenna voisi tehdä jotain repäisevää…

31.8.17, torstai:
Elokuu päättyi sateiseen päivään. Niitä ei ole liiemmälti ollut täällä saaristossa. Heinäkuussa satoi noin kymmenen milliä ja elokuussa kuusikymmentä. Siis ei mikään ihme, että sienisato on jäänyt todella huonoksi.
Kun ei omista sienistä saanut kastiketta, kävimme kirkonkylässä syömässä. Edellisen kerran olimme satamassa Tall Ships Racen aikoihin. Silloin laiturit olivat täynnä ja ihmisiä rannalla kuin muurahaisia. Tänään veneitä ei näkynyt vierasvenesatamassa ja ravintolassa olimme ainoat asiakkaat. Nauvon kesä on taaksejäänyttä elämää.
Illalla sade taukosi ja tein pienen lenkin metsään. Sain sieltä sentään yhden kastikkeen verran sieniä.
Kerrossänky tuli valmiiksi. Maalata se vielä pitää.

30.9.17, keskiviikko:
Niinistön Sauli kävi alkuviikosta Amerikassa. Hän tapasi valtiovierailulla Donald Trumpin. Juttelivat niitä näitä, kuten näiden näyttelijöiden tapoihin kuuluu. Toivottavasti suuremmat päätökset tehdään muualla kuin Donaldin päässä.
Siellä tuntuu olevan aika paljon klappia. Mies ilmoitti lehdistötilaisuudessa, että Suomen tilaus Boeingin F-18 hävittäjistä on työn alla ja kiitteli Suomea hyvästä päätöksestä. Totuus on, että Suomi ei vielä lähettänyt edes tarjouspyyntöjä hävittäjä toimittajille.
Tapaaminen aikaistui päivällä, kun Trump lähtee katselemaan Texasiin vuosisadan myrskyn tuhoja. Siellä on satanut kahden päivän aikana jopa puolitoista metriä vettä. Meillä vuotuinen sademäärä on noin 600 milliä, joten kysymys on todella valtavasta vesimäärästä. Ei ihme, että alavilla mailla vesi peittää kaiken. Tuhot ovat hirvittävät. Ihmiskunnan pitäisi tehdä todella töitä ilmatonmuutoksen hillitsemiseksi. Enää ei saisi valita kaiken maailman Trumppeja päättäviin tehtäviin.
Me pakkasimme auton ja lähdimme työsiirtolaan.
Purin ensin Ikean kerrossängyt vierasmajasta. Eihän niiden sänkyjen purkaminen olisi kauaa vienyt, mutta ne olivat niin heiveröiset, että olin joutunut vahvistamaan niitä. Päällekkäin pysymisen varmistamiseksi olin kiinnittänyt päätyihin listat runsailla ruuveilla. Sen lisäksi vehje oli pultattu seinään kiinni.
Sitten aloin tekemään uutta kerrossänkyä, jonka pituus on kaksi metriä. Sahasin kaikki osat oikeaan mittaansa. Huomiselle sadepäivälle jää enää osien kiinnittäminen ja viimeistely.
Illalla katselin Vermon raveja. Kahdeksannen lähdön loppusuoralla tapahtui hirvittävän näköinen onnettomuus. Johtava hevonen kaatui täydessä vauhdissa, kuski lensi maahan ja takaa tulleet hevoset ajoivat tähän sumppuun. Useampi kuski putosi kärryilta ja kaatuneen hevosen kuskin yli meni monta hevosta ja kärryä. Kuin ihmeen kaupalla sekä kaikki kuskit että hevoset ovat hengissä.

29.8.17, tiistai:
Käin eilen suunnistamassa Luolavuoressa. Kisa meni oikein hyvin viimeiselle rastille asti. Jälleen töpeksin maalin. Se oli iso kivi rinteessä. Lähdin polkua pitkin kohti maalia. Polku vaan sattui olemaan väärä polku ja hortoilin yli kaksi minuuttia ylimääräistä tällä välillä. En siis oppinut mitään lauantaisesta. Ei se ole tyhmä, joka tekee virheen. Mutta se on, joka tekee saman virheen kahdessa peräkkäisessä kisassa. Sen se vanhuus ja höperyys tekee.
Nauvon vierasmökkiin on tarkoitus tehdä kerrossänky. Siellä on jo yksi, mutta se on tarkoitettu lapsille. Nyt kun nuo lapsoset alkavat lähestyä aikuisten mittoja, niin pitää tehdä oikean mittaiset petit. Kaupasta ei niitä voi ostaa, kun se väli, johon ne tulevat, on tasan kaksi metriä pitkä. Nyt tarvitaan puuseppää virittämään se seinälle. Kävin tänään ostamassa puutavaran Byggmaxista. Huomenna olisi tarkoitus mennä Nauvoon työleirille.
Illalla kävin vielä Sata-Rastien rogaining-kisassa. Siinä piti tunnin aikana hakea mahdollisimman monta rastia. Kaikki rastit olivat yhden pisteen arvoisia. Hain kahdeksantoista rastia ja aikaa käytin siihen kolme varttia. Jalka ei oikein noussut risukoissa ja oikaisin maaliin ennen aikojani.

28.8.17, maanantai:
Kolme viikkoa sitten lähetin tietokoneeni takuukorjaukseen. Suomessa sitä ei osata korjata, joten laite matkasi Saksaan. Ongelma oli se, että akku ei kestänyt kuin enää tunnin verran ja saattoi sammua kesken kaiken ihan yllättäen.
Ja ilman tietokonetta nykyihminen on täysin avuton. Sillä hässäkällä hoidetaan kaikki mahdolliset asiat sosiaalisia suhteita myöten. Onhan minulla lainakone käytössä, mutta se ei ole oma ja tietyt ominaisuudet puuttuvat. Eihän tässä ole edes kosketusnäyttöä.
Otin siis tänään yhteyttä laitteen maahantuojaan kysellen milloin saisin koneen kotiin korjattuna. Selvittelyn jälkeen he kysyivät, olinko saanut kustannusarvion korjauksesta. Sanoin, ettei takuukorjauksen voi tulla laskua.
Keskustelimme parin puhelinkeskustelun ajan kovaa ja korkealta laitteen takuusta ja maksumiehistä. Sanoin, että voin kyllä maksaa sen vaaditun sata euroa takuukorjauksesta, koska tarvitsen laitteen. Mutta sen jälkeen tulen kuluttajasuoja-asiamiehen ja huipputuomarin kanssa vaatimaan rahani takaisin huomattavan korvaussumman kera. Langan toisessa päässä oltiin suhteellisen hiljaa ja rauhallisesti. Jäi sellainen mielikuva, että en ollut ensimmäinen asiakas, jonka ääni nousi falsettiin.
Sain mielenrauhani takaisin, kun illalla vastaanotin maahantuojalta sähköpostin, jossa kerrottiin, että takuukorjaus on minulle maksuton.

27.8.17, sunnuntai:
Texasissa on kaikki suurta, sehän tiedetään.
Siellä on satanut rannikolla yli 600 mm vuorokaudessa. Se on suurin piirtein saman verran kuin täällä Turun alueella vuodessa. Se luonnollisesti aiheuttaa valtavia tulvia.
Maan presidentiksi kutsuttu D. Trump ei usko kasvihuoneilmiöön eikä ilmastonmuutokseen. Nehän ovat turhia höpinöitä. Hän on luvannut mennä ihan paikan päälle, kunhan on ensin tavannut Sauli Niinistön maanantaina.
Minä en mennyt Texasiin enkä edes Tampereelle. Menin kävelemään. Tein seitsemän kilometrin lenkin reipasta vauhtia. Se on alle yhdeksän minuuttia kilometrille.
Kulunut polveni tykkäsi kävelystä vähemmän kuin juoksusta. Polven sivulle nousi iso, kova patti. Se ei ole kipeä eikä vaivaa mitenkään. Mutta ihmetyttää miksi se siihen nousee. Kaipa se johtuu siitä, että meikäläisen parasta ennen päiväys on kaukana.
Takanapäin!
Patista huolimatta menin lähimetsään keräämään tatteja. Sen verran niitä sainkin, että söimme tänään sienirisottoa.

26.8.17, lauantai:
Illalla näytti hiukan siltä, että tulee yöpakkanen. Ei tullut, aamulla herätessä oli jo kahdeksan astetta lämmintä.
Lähdin suunnistamaan, kun lähellä Harvaluodossa oli kuntorastit. Maasto oli ihan uusi minulle, en sillä saarella ole koskaan suunnistanut. Rastit löytyivät ihan kivuttomasti, mutta maaliin mennessä tein minuutin virheen. Olin väliajoissa siinä vaiheessa kuudentena, mutta tipuin kaksi sijaa, kun harhailin minuutin maalia etsiessäni. Olisi pitänyt käyttää kompassia silläkin rastivälillä. Osallistujia tällä kehäraakkien kolmen kilometrin radalla oli puolensataa.
Sain joululahjaksi lahjakortin XXL-urheiluliikkeeseen. Mutta kun olen ostanut kaappini täyteen juoksuvaatteita ja juoksukengät tilaan postimyynnistä, niin on jäänyt lahja lunastamatta. Tänään kävin kaupassa ja samalla kiersi urheiluliikkeen käytävät. Löysin sieltä sen verran lähes tarpeellista ostettavaa, että sain lahjakortin pois lompakostani.
Nyt kun on ensi joulu lähempänä kuin mennyt, niin olisiko tämä sitten tämän joulun ensimmäinen lahjani. Suurkiitos Pukille!

25.8.17, perjantai:
Jostakin syystä heräsin aikaisin ja nousin ylös jo ennen kuutta.
Noustessani ajattelin, että tänään on se päivä, jolloin maalaan talon eteläseinän. Sen, jolla rakennustelineet ovat olleet pystyssä jo kolme vuotta.
Kun avasin verhot, näin että ulkona sataa.
Pettymykseni oli käsin kosketeltavaa. Kesämökin seinä jäisi sitten tältäkin vuodelta maalaamatta. Keväällä telineillä oli linnunpesä ja nyt tuli sade.
Luonto on ilmeisesti vastaan tätä maalausprojektia. Antaa siis olla, kyllä se mökki mulle kelpaa hieman huonommassakin maalissa. Ja kaiken lisäksi huono korkeuspääni estää minua rientämästä iloisin mielin metrien korkeuteen.
Kun sain Ullan hereille, totesimme, että lähdetään kaupunkiin. Eihän siellä sateessa mitään tee. Korkeintaan sienet tekevät. Kasvavat, toivottavasti.

24.8.17, torstai:
Tein aamupäivällä kahden tunnin hölkkälenkin mökin ympäristön maanteillä.
Kovin oli hiljaista, kun koulut ovat alkaneet.
Kaksi maajussia oli puimassa syysviljaa. Trygve Storgård parin kilometrin päässä mökiltä ja huippusuunnistaja Mats Dahlen hieman kauempana Sydänperässä. Näiden lisäksi näin yhden asuntoauton ja yhden henkilöauton liikenteessä. Lisäksi kaksi pyöräilijää oli matkalla Turun suuntaan.
Pääskyset ovat lähteneet, näin lenkin aikana enää yhden haarapääskyn, muut olivat ottaneet lennon etelään. Västäräkit parveilivat teillä ja pelloilla, eivät nekään enää montaa päivää täällä viihdy.
Loppupäivä meni ahkeroidessa. Kävin hakemassa riistakameran parin kilometrin päästä. Se oli tyhjä, jos jätetään laskuista oma kuvani. Tulin kotiin purkamaan sen ja vein toiseen paikkaan, jossa saattaisi liikkua hirviäkin.
Sitten pesin keittiön ikkunat. Yksi ikkuna oli ollut pesemättä ja avaamatta Palmin muorin ajasta lähtien. Eli varmaankin kolmekymmentä vuotta. Pitää säästää lasia, nehän kuluvat pestessä.
Kun vielä grillasin lihaa, tiskasin astiat ja siivosin keittiön, niin katsoin päivän olevan pulkassa. Tosin silloin kello oli jo kahdeksan.

23.8.17, keskiviikko:
Nyt nämä sillinsyöjät väittävät, että väittävät ihan vakavissaan että vika onkin suomalaisessa tuomarissa, joka ilmeisesti äänesti sen puolesta, että Theresalle annetaan puolentoista vuoden karenssi. Niille, siis norjalaisille, pitäisi syöttää sillit elävinä pyrstö edellä.
Minä sen sijaan olen taatusti luomu-urheilija. Kun kolmosolut ei ole toistaiseksi ilmestynyt kiellettyjen aineiden listalle.
Kävin juoksemassa normaalin nauvolaisen saunalenkkini ja ilahduin, kun se sujui kohtuullisen vauhdikkaasti alhaisella pulssilla.

22.8.17, tiistai:
Maailman ainoan puhtaan urheilukansan Norjan hiihtotähti Theresa Johaug sai pidennystä kilpailukieltoonsa. Hän ei pääse siten ensi talven olympialaisiin kahmimaan niitä kultamitaleita, jotka hänelle kuuluisi.
Theresahan kärähti, kun oli viime talvena käyttänyt rohtuneisiin huuliinsa sellaista rasvaa, jossa oli kiellettyjä aineita.
Jos näin olisi tapahtunut jollekin muulle kuin norjalaiselle, niin olisi joku saattanut epäillä, että huulirasvaa hankittiin peittämään todellinen dopingin käyttö.
Mutta norjalaiset ovat puhtaita. Niin puhtaita kuin kukaan milloinkaan voi olla. Miten joku saattaa edes epäillä, että norjalaiset voisivat käyttää kiellettyjä aineita parantamaan suorituksiaan?
On se niin väärin. On se vaan niin väärin, että tuskin yöllä unta saan.
Ehkä saan kuitenkin. Tulimme nimittäin tänään Nauvoon. Täällä on puhdas ilma ja vanhan hirsitalon sisäilma. Sellaisissa olosuhteissa sitä nukkuu kuin lapsi, vaikka maailma on paha.
Vaan kyllä minä niin mieleni pahoitin tästä Theresan kilpailukiellosta!

21.8.17, maanantai:
Kävimme tänään porukalla kuuntelemassa lintuaiheista tarinointia yliopistolla. Siellä on joku kansainvälinen lintukonferenssi ja halusivat jakaa tietoa myös meille kadunmiehille.
Luennot olivat rennon hauskoja ja dosentit heittivät ihan huumoria joukkoon. Vai oliko se sittenkin satiiria?
Historia Suomen lintutieteessä alkoi 1640. Toki pelikaani oli nähty jo 1605. Se ammuttiin bongauksen varmistamiseksi. Muutenkin linnun tappaminen oli sen ajan tapa tutkia asioita. Mahtoiko se rajoittua lintujen tappamiseen. Ainakaan tsaarin Venäjällä.
Ensimmäinen kirjattu tieto linnuista kaupunkialueella oli se, kun Juhana Paimiosta ampui naakkoja Naantalin kirkon luota. Sen ajan pyssyt oli suusta ladattavia ja ruuti paloi polttaen kirkon katon. Meni siinä vähän muutakin Naantalia, mutta kirkonmenoja häirinneet naakat myös harvenivat.

Kylvö on ajastettu muuttolintujen mukaan historiassa, kun pitkän tähtäimen sääennusteet puuttuivat. Tai olivat yhtä huonoja kuin nykyään.
1764 ensimmäinen kirjoitus, jossa todisteltiin pääskysten lähtevän etelään, eikä pohjamutiin. Sitä Linne ei uskonut, vaikka turkulaiset tutkijat tekivät tieteellisen kokeen. Upottivat pääskysen elokuussa veteen. Se pahus ei ymmärtänyt mennä talvehtimaan, vaan syöksyi vedestä ilmaan ja lensi tiehensä.

Noin 1800 englantilainen tiedemies todisti Turun olevan Uppsalaa edellä tiedeyliopistona. Tosin siihen liittyi paljon epätieteellistä perustelua.

Lintujen rengastus on aloitettiin 1913.

Haahkan kevätmuutto on aikaistunut kolme viikkoa vuoden 1975 jälkeen. Sen se ilmastonmuutos tekee.

Hiirihaukalla nykyään 10 päivää aikaisempi pesintä.

Kirjosieppoon ei ole vaikuttanut juurikaan - kesä ei lämpene niin kuin talvi/kevät (on myöhäinen muuttaja/pesijä).

Haahkapopulaatio suoraan verrannollinen veden suolaisuuteen, koska sen ravinto sinisimpukka ei pärjää suolattomassa vedessä.

Pohjoiset lajit (järripeippo esimerkkinä), niiden elinalue kutistuu 4 metriä päivässä ilmaston lämpiämisen johdosta. Eli siirtyy vuodessa toista kilometriä pohjoiseen.

Tunturilintujen lajikato on merkittävä (10 vuodessa 20 % populaation aleneminen).

Osa talvehtijoista jää helpommin henkiin lämpimämpinä talvina.

Ravinnonkeräilijät eivät välttämättä menesty (kuukkeli - kerätty ruoka pilaantuu lämmössä).

Lisää tietoa http://www.luomus.fi luonnontieteellisen museon sivut, lintujen seuranta jne.

20.8.17, sunnuntai:
Lääkäri kielsi osallistumasta tänään maratonille. Se oli varmasti oikea päätelmä. Mutta hän ei varsinaisesti kieltänyt juoksemista, jos ei ole kuumetta ollut pariin päivään.
Saattaahan se olla niin, että näitä nuorempia lääkäreitä opetetaan hienovaraisesti harventamaan ikäloppuja ihmisiä. Niin että usutetaan meidät hiukan höynähtäneet juoksentelemaan vajaakuntoisina ja siten saadaan tilaa työikäisille, jotka maksavat veroja. Me seitsemänkymmenen ja kuoleman välissä olevat olemme pelkkä kuluerä yhteiskunnalle joten ymmärrän kyllä, että meitä niitetään terävällä viikatteella.
Epäilyksistä huolimatta lähdin aamupäivällä reippaalle kävelylenkille. Kun mitään ikäviä tuntemuksia ei tullut, vaihdoin lenkkikamppeet päälle. Juoksin seitsemän kilometrin lenkin rauhallisella vauhdilla alhaisella sykkeellä.
Tämänkään lenkin jälkeen ei mitään negatiivista ilmennyt, joten määrittelen itseni terveeksi. Tosin korvien lääkitys jatkuu vielä viisi päivää.

19.8.17, lauantai:
Eilinen Turun puukotus on paljastunut ilmeisesti jonkinasteiseksi terroriteoksi.
Radio, TV, lehdet ja netti täyttyivät tänään tämän asian pohdiskelulle.
Turun poliisin toimintavalmiudelle ja tehokkuudelle pitää antaa täydet pisteet. Saatuaan hälytyksen Kauppatorin tapahtumista, poliisipartio oli ilmestynyt Puutorille ja poliisit pidättivät terroristin kolmen minuutin kuluttua hälytyksestä.
Pidätystilanteessa roistoa ammuttiin nivusiin ja verta tuli runsaasti.
Jos konnan munat menivät tohjoksi, niin mitenkä kaveri sitten pärjäilee taivaassa sinne saavuttuaan. Näille kavereillehan on terroristikoulutuksessa luvattu sankarikuoleman jälkeen islamilaisten taivaassa viisikymmentä neitsyttä palkinnoksi maallisista uhrauksistaan.

18.8.17, perjantai:
Kävin aamupäivällä terveyskeskuksessa. Nuori lääkärityttö arveli, että korvat ovat tulehtuneet ja antoi siihen kortisonitippoja. Saas nähdä toimiiko ne.
Soitin myös kuulokeskukseen ja kerroin, mitä on tapahtunut. Totesin, että heidän antamansa kuulokoje ei ole tarkoitettu minun herkille korvilleni. Kyllä ne korvat kestävät kaikenlaista sanaharkkaa ja äksyilyä. Jopa lähes viisikymmentä vuotta kestäneen avioliiton. Mutta ne korvakäytävät eivät tykkää mistään ulkopuolisesta sisäpuolella. Katsotaan mitä ne siellä keksivät pääni menoksi ja kuuloni tuloksi.
Minä en ollut Kauppatorilla tänään neljän jälkeen. Siellä nimittäin joku vinksahtanut oli tarttunut puukkoon ja puukottanut useita ihmisiä, kaksi on kuollut. Ensimmäisten havaintojen mukaan puukottaja tai puukottajat ovat ulkomaalaistaustaisia.
Kyllä tässä tulee mieli yhtyä Pentti Linkolan kommentteihin, joita hän antoi Helsingin Sanomien haastattelussa pari päivää sitten. Linkola sanoo mm.:
”Kaikki materiaalinen kehitysapu pitäisi ottaa heti pois Afrikan mailta. Ainoastaan kondomeja saisi jakaa. Kun ihmiset lähtevät Afrikasta, heitä ollaan pelastamassa Välimerellä. Tulee kyynel silmään, kun ajattelee toiminnan järjettömyyttä. Se olisi luonnollista, että edes pieni ylijäämä hukkuisi Välimereen. Mutta sitäkään ei anneta tapahtua.”
”Nyt pitäisi aloittaa edes siitä, että tässä valtakunnassa ja maailmassa ryhdyttäisiin säännöstelemään syntyvyyttä. Mutta ei sekään yksin riitä. Valmiiksi tiheimmin asutettuun maanosaan eli Eurooppaan tulee muista maanosista pakolaisia ja siirtolaisia. Rajoille pitäisi ehdottomasti laittaa sulku.”

Näin siis Linkola. En sano, että olen kaikesta sataprosenttisesti samaa mieltä hänen kanssaan. Mutta ehkä noin yhdeksänkymmentäyhdeksän pilkku yhdeksän prosenttisesti!

17.8.17, torstai:
Tässä on oltu pari päivää Nauvossa. Siellä on viime aikoina satanut sen verran, että löysin litran verran kantarelleja lähimetsästä. Tänään Ulla loihti niistä sienikastikkeen. Runsaasti voita ja kermaa käyttäen niistä tuli herkullista kevytruokaa.
Palasimme tänään kaupunkiin. Minulla on ollut ongelmia korvien kanssa ja eilen tulehdus paheni. Lisäksi nousi lievä kuume. Tilasin tänään ajan lääkäriltä, siis kunnalliselta terveysasemalta. Sain ajan huomiseksi, en tiedä miten siinä onnistuin, kun sanotaan, että odotusajat lääkärille ovat viikkoja.
Yksityislääkärille en oikein halunnut mennä. Vieläkin kirvelee henkisesti, kun lääkäriasema NEO riisti minulta yli viisisataa euroa, kun mursin kädestä luun. Sille asemalle en mene kuin korkeintaan jalat edellä. Nyt käden murtunut luu on oireeton. Mutta siihen luuhun on tullut sellainen kunnon kohouma. Se ei haittaa ulkoisesti eikä siis aiheuta ongelmia täydellisen ulkonäköni suhteen. Mutta sen tuntee, kun sormella sitä luun sivua kokeilee.

16.8.17, keskiviikko:
Pentti Linkolasta on ilmestynyt elämänkerta, vaikka mies vielä elää ja hengittää. Ja mikä tärkeintä, ajattelee.
Iltalehden haastattelussa hän kertoo mm. seuraavaa:
Ihmiskunnalla ei ole pidemmän päälle toivoa selviytymisestä, sanoo mies. Hän katsoo vakaasti ja rauhallisesti suoraan kysyjää silmiin.
- Kysymys ei ole profetiasta vaan matematiikasta. Ihmiskunta on muutaman harvan sukupolven jälkeen tuhon oma.
Hauraan oloinen, mutta edelleen asiassaan selkeä Pentti Linkola, 84, on saapunut paikalle elämäkertansa julkistamistilaisuuteen.
Linkola on menettänyt toivonsa siihen, että ihmiskunta voisi luopua jatkuvan kasvun ja kehityksen tiestä. Väestönkasvua ei pystytä rajoittamaan kuin suppeasti paikallisesti.
- Viime kädessä ei ole mitään toivoa ja se on puhdasta aritmetiikkaa. Menossa on oikea sukupuuttojen vyöry, Linkola suree menetettyjä kasvi- ja eläinlajeja.
Linkola viittaa ihmisten matkusteluun Intiassa ja Malediiveilla. Tolkuttomasta elintasosta ei haluta luopua.
Mutta niin kauan kuin elonkehää on jäljellä, voidaan aina tehdä jotain. Linkolakin koettaa perustamansa Luonnonperintösäätiön kautta pelastaa metsä- ja suoalueita. Säätiö ostaa alueita, joilla ei sitten taiteta oksaakaan, vain marjastus ja sienestys on sallittu.
Linkola oli aikoinaan perustamassa vihreää liikettä. Hän näkee edelleenkin politiikan tärkeänä foorumina, tosin siellä ei ole ainuttakaan puoluetta tai liikettä, joka pyrkisi pysäyttämään nykyisen menon.
- Sipilät ja muut elävät talouskasvun ja kilpailun maailmassa. Kaikki puolueet ovat samanlaisia. Vihreät ovat joissain yksityiskohdissa pahempia kuin muut, eivät ainakaan parempia, Linkola kuittaa.
Toivon, että Linkola on väärässä tämän kerran. Mutta uskon, ettei hän ole. Ihmiskunta ei ole ansainnut eloonjäämistään.

15.8.17, tiistai:
Paavo Väyrysen kampanjapäälliköksi on nimetty joku Sami Kilpeläinen. Hän on ihan kouluja käynyt mies, mutta blogitekstin mukaan tätä ei uskoisi. Hän kirjoittaa:
Suomella on ollut erityinen siunaus. Sata vuotta suomalaiset ovat rakentaneet yhtenäistä kansakuntaa, johon keskeisenä on kuulunut kristinusko. Lainsäädäntömme pohja on kristinuskossa ja Raamatun kymmenessä käskyssä. Miksi suomalaisten lasten ei anneta olla osallisia tässä? Miksi päiväkodeista ja kouluissa karsitaan kaikki kristilliset perinteet? Onko käymässä niin, että tämä uusliberaalinen maailmankuva ja punaviherhöttö vie meiltä tärkeimmät - henkiset ja hengelliset arvot?
Jos kristillinen kasvatus ei ole mukana koulussa, emme voi hyväksyä nykyistä biologiankaan opetusta evoluutioteorioineen kouluihimme. Se on vastoin uskontoani! Minä olen opettanut, että jos joku opettaa koulussa, että ihminen periytyy apinasta, niin vastaa "no en minä sinun suvusta toki tiedä, mutta minun suku ei ainakaan."
Varmaan tämän Samin mielestä maapallo on litteä ja maailmankaikkeus kiertää maapallon ympäri.
Sen ymmärrän, että joku kouluja käymätön aboriginaali tai ikänsä iglussa asunut eskimo ajattelee näin. Mutta Sami on sentään saanut käydä suomalaisen peruskoulun ja saanut vielä paperit ulos yliopistosta.
Käsittämätöntä, että satavuotiaassa Suomessa elää ihmisiä, joiden ajatuksia kammottaisiin varmaan pimeimmällä keskiajallakin!

14.8.17, maanantai:
Olen tässä jo muutaman kuukauden tutkiskellut netin syövereissä autojen hintoja ja ominaisuuksia.
Viikonloppuna katselin Rinta-Joupin mainoksia farkkumallisesta Skoda Octavia autosta. Tänään olin aamun pitkän (21 km) lenkin jälkeen sen verran sekavissa tunnelmissa, että lähdin ajelemaan autoliikkeeseen. Nuori, reipas automyyjä tarttui hihasta kiinni ja kerroin hänelle, mitä mielessäni liikkui. Hän talutti minut auton luokse, jossa oli juuri sellaiset varusteet kuin minä tarvitsen. Lähetti minut liikenteeseen ja kysyi, että riittääkö tunti. Sanoin, että kymmenen minuuttia. Jos olisi muija mukana, niin sitten voisi mennä tunti. Myyjä käski hakemaan emännän mukaan ja testaamaan autoa oikein kunnolla.
Ajoin kotioven kautta ja Ulla tuli mukaan. Totesimme, että hänkin pääsee autoon ja autosta ihan mukavasti. Ja takaluukkuun mahtuu hänen kulkuneuvonsa. Palautimme auton ja sain tarjouksen mukaani. Lupasin tutustua siihen huolella ja palata asiaan lähipäivinä.
Kotona tutkin sitten tarjouksen ja huomasin, että siitä puuttui keskustelemamme talvipaketti. Laitoin myyjällen viestin, että jos hän sen lisää varusteisiin eikä muuta hintaa, niin kauppa on selvä.
Hetken päästä puhelin soi ja myyjä kertoi suostuvansa ehdotukseeni. Tuli siis ostettua auto hetken mielijohteesta. Ja ilmeisesti maksoin liikaa, kun myyjä tarttui heti tarjoukseeni. Mutta myöhäistä se katua, kun on ihan itse tehnyt tarjouksen, josta ei näköjään myyjä voinut kieltäytyä!
Tehdastoimitukseen se menee, joten pari kuukautta saan vielä sotkea Sitikalla. Mutta mitään kilometrirajoitusta ei määritelty. Joten pari kertaa voisi ajella Lappiin ja takaisin, auton hinta ei siitä enää laske.
Kun informoin perillisiä siitä, että tuhoan heidän lakiosuuttaan tukemalla Volkswagen-konsernin taloutta, he totesivat, että mieluummin 25 vuotta vanha Skoda kuin 30 vuotta vanha Sitikka. Luulevatko ne, että minä olen joku Metusalem?

13.8.17, sunnuntai:
Laitetaanpa animaatio vielä eilisestä suunnistuksesta, kun sellainen ilmestyi kisan tulossivulle!
Klikkaa tuota yläpuolella olevaa sinistä linkkiä, niin pääset mukaan suureen seikkailuun.

12.8.17, lauantai:
Vuoden tärkein suunnistustapahtuma meikäläiselle tänään. Kyseessä oli aluemestaruuskilpailut. Tapahtumapaikkana Ristisuo Yläneellä. Kilpailukeskus oli Ristisuon Erkin kotitilalla. Tila tosin on ollut asumattomana jo runsaat parikymmentä vuotta. Erkki kertoi, että hänen äitinsä siellä asui niin kauan, kun pystyi yksin elämään ja toimittamaan asiansa.
Alue on yksi alueemme parhaista suunnistusmaastoista. Pienipiirteistä avokalliomaastoa, jossa sai koko ajan olla tarkkana. Silloin kun asuni Yläneellä runsaat kolmekymmentä vuotta sitten, pidin tätä maastoa hyvin nopeana juosta. Tänään suot olivat vetisempiä ja mäet korkeampia kuin minun nuoruudessani. Väsy tuli jo runsaan kilometrin juoksun jälkeen. Jalka ei enää noussut. Siis tarkoitan myös niitä kahta laitimmaista.
Kahdeksan minuuttia minun jälkeeni lähti Suomen paras ikäluokkamme suunnistaja ja olin tehnyt suunnitelman, että kun hän minut ajaa kiinni, niin peesaan miehen selässä maaliin.
Heti kuutosrastin jälkeen mies tuli takaa ohitseni vauhdikkaasti. Heti ohituksen jälkeen tulimme suolle, jossa näkyvyys oli hyvä, varmaankin luokkaa viisikymmentä metriä. Kun olin juossut ohituksen jälkeen sata metriä, kadotin näköyhteyden tähän mieheen, joka voittikin sarjamme ylivoimaisesti.
Eli itse jouduin suunnistamaan loppumatkankin. En tehnyt virheitä ja suoritus palkittiin sijalla 12 yhteensä 35 70-vuotiaiden sarjassa. Sijoitukseen olen todella tyytyväinen, mutta kolmentoista minuutin tappio oli hävyttömän paljon.
Pronssimitaliin eroa syntyi yli kuusi minuuttia. Ovat nämä suunnistajat todella hyväkuntoista porukkaa. Kun en itseänikään ihan rapakuntoisena pidä!

11.8.17, perjantai:
Tultiin pois Nauvosta, kun urheilijan täytyy välillä levätä. Ja sehän ei oikein onnistu työsiirtolassa.
Varsinkaan jos työsiirtolan johtaja on pahempi kuin Gestapon miehet natsileireillä!

10.8.17, torstai:
Mökkitontillemme saapasteli tänään kaivinkoneyksikkö. Se ei käynyt dieselöljyllä vaan siinä oli ohramoottori. Apunaan lapio ja kottikärryt. Vuosien saatossa rannan laiturin ympäristö on yhtä monttua ja vein sinne muutaman kuormallisen multaa. Meidän vanhusten, Ullan ja minun, on nyt turvallisempaa liikuskella alueella.
Valitettavasti tulin nostaneeksi katseeni ylös taivaisiin ja havaitsin, että rantavajan katto oli alkanut elämään. Siellä kasvoi jäkälää, sammalta, sientä ja kaikkea muuta mahdollista. Eihän se ole vasta kuin kuusitoista vuotta vanha ja jo nyt täynnä elämää. Tiedemiehet etsivät elämää toisista aurinkokunnista. Tulisivat tänne, niin minä näyttäisin, mistä se elämä on alkunsa saanut!
Sen verran oli saastaista hommaa, että päätin tehdä pahemman luokan ympäristörikoksen. Lämmitin mökillä puulämmitteisen saunan. Pikkuisenko tuli paha mieli, kun täten kiihdytin kasvihuoneilmiötä omalta pieneltä osaltani ja siten aiheutin jatkossa maapallon muuttumisen kelvottomaksi eläinkunnalle asumiseen. Ehkä sentään torakat ja jotkut muut selviytyvät jatkavat elämää maapallolla.
Mutta ei hätää, Kekkosen sanoin, syyttäkää minua, Lainemaa, kaikesta pahasta.

9.8.17, keskiviikko:
Lähdettiin viikon tauon jälkeen Nauvoon. Lämpöä oli yli kaksikymmentä astetta saaristossakin.
Kävin pikku lenkin tarkistaen sienitilanteen. Ainuttakaan en nähnyt. Sen sijaan kettu repolainen tuijotti minua parinkymmenen metrin päästä. Olin ilmeisesti se reviirillä. Ei kuitenkaan hätistellyt minua pois, vaan lähti itse pakosalle. Kun tuli pellon laitaan, tien toisella puolella oli kaksi peuraa hakkuualueella keskellä päivää.
Vein riistakameran myös toiselle puolelle tietä ja näin jälleen kaksi peuraa, ilmeisesti samat kuin aikaisemmin.
Pihalla istuessamme kotka leijaili yläpuolellamme aika alhaalla. Kamera ei tietenkään ollut käden ulottuvilla. Hetken päästä lensi kaksi isoa lentokonetta peräkkäin kaakosta luoteeseen. Oli pikku pakko mennä katsomaan Flightradarista, mitä ne olivat. Kaksi Boeing 777, toinen matkalla Dubaista Chicagoon, toinen Dahosta myös Chicagoon. Ja puolen tunnin päästä Airbus matkalla Dubaista Torontoon.
Tuohon ilmansuuntaan ei lentoja lennellyt vanhaan hyvään aikaan. Siis silloin kun Neuvostoliitto oli olemassa, sen alueen yli ei kaupallisia lentoja tehty Arabimaista Amerikkaan.
Hiukan maallikkoa ihmetyttää nuo runsaat lennot Arabimaista Amerikkaan. Eikös se herra Trump laittanut joitain kapuloita rattaisiin tämänsuuntaiselle liikekannallepanolle.

8.8.17, tiistai:
Kun kerran avattiin taas suunnistuskausi, niin tänään se jatkui. Tosin enemmän toimitsijana Satarasteilla Nousiaisissa.
Vaihdoin keväällä alaseuraa Mynämäeltä Lietoon, lähinnä sen takia, että käyn itse enimmäkseen Satarasteilla ja ne ovat lähempänä. Nyt olin Mynämäen kyljessä, niin sain runsaasti kuittauksia mynämäkisiltä, etteivät ne lietolaiset näköjään päästä sinua irti näistä maastoista, kun jouduin heti toimitsijaksi väärään suuntaan.
Kisan jälkeen kävin hakemassa seitsemän kaukaisinta rastia ennen auringonlaskua. Ajoin autolla takakautta alueelle ja selvisin kolmen kilometrin suunnistuslenkillä reppu selässä. Vauhti ei oleellisesti pudonnut normaalista suunnistusvauhdistani, kun pysäytin kellon rastin purkuajaksi. Tosin maasto oli todella nopeaa avokalliomaastoa.

7.8.17, maanantai:
Lähes kolmen viikon tauon jälkeen lähdin tänään suunnistamaan.
Iltarastit järjestettiin Kuusiston saarella, lähellä linnanraunioita. Oli pakko mennä kokeilemaan jalannousua metsässä, kun lauantaina juosta piirin mestaruuskilpailut. Hiukan oli perhosia vatsanpohjassa, kun pitkän tauon jälkeen sai kartan käteensä. Rata oli helppo ja maastossa runsaasti polkuja, jotka helpottivat juoksua. Tosin niitä kaikkia ei ollut merkitty karttaan, se hiukan sekoitti kuvioita. Pari puolen minuutin mutkaa tuli tehtyä, mutta pääosin voin olla tyytyväinen suoritukseen.
Vauhtiin en, ei se vauhti metsässä tällä iällä parane, vaikka mitä tekisi. Taantuu se, niin kuin Suomen kansantalous tai persujen kannatus.

6.8.17, sunnuntai:
Olen ollut siinä uskossa, että vihreissä ei ole yhtään fiksua ihmistä, jos Osmo Soininvaaraa ei lasketa. Huolimatta vihreydestään hänellä on usein viisaita ajatuksia, jotka hän osaa ilmaista kirjallisestikin.
Tänään luin, että yksi vihreiden perustajista, Eero Paloheimo, on antanut tiedotteen ja ilmoitti eroavansa puolueesta.
Hän perusteli eroaan näin:
Paloheimo kirjoittaa tiedotteessaan, että vihreät ovat valinneet maailmanlaajuisen ylimitoitetun muuttoliikkeen kehityskulkuja pääteemoikseen eduskuntavaaleissa.
- Vihreät tuhoavat siten maapalloa useassa eri muodossa. Heidän perustelunsa vaikuttavat pinnallisilta ja tekopyhiltä. En viihdy sellaisessa joukossa.
Paloheimon perustelee ylimitoitetun muuttoliikkeen haitallisuutta kolmella seikalla.
Ensinnäkin Paloheimon mielestä muuttoliike tuhoaa luontoa tarjotessaan pakotien kestävämmästä vaihtoehdosta, jossa ihmiset parantaisivat elinehtojaan omalla kotiseudullaan esimerkiksi koulutuksen, perhesuunnittelun, aavikoiden metsittämisen ja ruoantuotannon kehittämisen avulla. Muuttoliikkeen seurauksena lähtöalue jää Paloheimon mielestä hunningolle ja kuormitus siirtyy uudelle alueelle.
Paloheimo kirjoittaa tiedotteessaan, että muuttoliike latistaa kulttuureja, koska monikulttuurinen mosaiikki samankaltaistuu maiden ja maanosien välillä. Paloheimo arvioi, ettei sekoittuminen itsessään haittaisi, mutta sekoittumisen nopeus ja tekninen tehokkuus köyhdyttää henkisesti ja synnyttää maailmanlaajuisen, tasapaksun monokulttuurin.
Eero Paloheimo pahoittelee, että muuttoliikkeessä lähtijät ovat kotiseutujensa yritteliäimpiä.
- Vastaanottajamaassa he päätyvät helposti alempaan kastiin ja maan alkuperäiset kansalaiset lintsaavat ikävistä hommista.
Siis puolueesta löytyi toinenkin fiksu ihminen. Tosin hän on nyt entinen vihreä. Siis puoluepoliittisesti. Hän, kuten minäkin, kannattaa varmasti kaikkia toimenpiteitä, joilla luontoa säästetään ja lopullista katastrofia maapallolla siirretään eteenpäin.
Vihreän puolueen teoilla sitä ei kuitenkaan tehdä!

5.8.17, lauantai:
Lainkuuliaisena kansalaisena jätin auton kaupungille eilen illalla. Olisin voinut heti aamulla lähteä kävelemään ja hakea sen. Odotin kuitenkin puoleen päivään ja lähdin hölkkäämään. Hiukan kierrellen sain kasaan kuusi kilometriä juoksua.
Ilta kului passiivisesti TV:tä katsellen.
Ensin siirryin Vermoon katsomaan kuninkuusraveja. Tein sinne 76-rivin. Kaksi varmaani pitivät. Mutta kaksi lähtöä oli väärin. Niissä minulla oli eniten hevosia. Joten kunnon yllätyksistä voitaneen puhua.
Sitten lähdin Lontooseen katsomaan yleisurheilua. Ruotsalaisia sai kannustaa vähän lajissa kuin lajissa. Nämä pullakansan ihmiset pärjäävät hyvin. Suomalaisia ei stadionilla esiintynyt. Illan päätti paljon mainostettu Boltin viimeinen kilpajuoksu. Satasen kuningas jätettiin tänään kauas kärjestä. Mikään ei ole ikuista.

4.8.17, perjantai:
Luin illalla Jari Tervon kirjaa Matriarkka. Olen päässyt siinä kohtaan, jossa Supon edustaja varjostaa epäiltyä venäläistä vakoojaa. Oli muuttanut tämän tietokoneen orjakseen ja pääsi lukemaan sähköpostit ja vastaavat.
Tästä sai alitajuntani yöllä aiheen näyttää kunnon unen. Olin huoneessa, jossa oli kaksi venäjän agenttia aseistettuna varpaista hampaisiin. Minun lisäkseni tilassa oli kunnon ihmisiäkin. Tilanne oli äärimmäisen kiristynyt ja odottava. Kuka aloittaa taistelun ja ketkä teurastetaan ensimmäiseksi. Heräsin, mutta en uskaltanut avata silmiäni, koska pelkäsin, että venäläinen teurastaa minut ensimmäisenä. Makasin liikkumatta hetken ja aloin tajuta, että näen edelleen unta. Varovasti avasin silmät ja totesin olevani yksin makuuhuoneessani. Kesti kuitenkin hetken, ennen kuin todella sain karistettua unen ja häivytettyä aseistetut agentit hornan tuuttiin. En unta ihan painajaisena pitänyt, mutta pahuksen toden tuntuinen ja pelottava se oli.
Iltapäivällä vein Ullan Marjatan luokse päivähoitoon ja me Jukan kanssa kävelimme Vaakahuoneelle luokkakokoukseen. Juhlallinen nimitys vanhojen kurssikavereiden kanssa vietettävälle oluttuokiolle. Ehkä sitä ei edes tuokioksi voi nimittää, kun tilaisuus meidän osalta venyi lähes viiden tunnin mittaiseksi istunnoksi.
Paikalla oli yksitoista kaikkiaan kahdestakymmenestä kolmesta vielä hengissä olevasta kurssikaveristamme. Kolme meistä juo jo huurteisiaan pilven yläpuolisilla ohravainioilla.
On se olut vaan paljon paremmanmakuista porukassa nautittuna.

3.8.17, torstai:
Kävin aamulla juoksemassa kolmen päivän tauon jälkeen. Pari päivää oli vatsa kipeä ja muutenkin sairas olo. Kolmantena oli sentään itse hankittu sairaus.
Garmin ilmoitti lenkin alussa, että palautuminen edellisistä oli tasoa -4. Tässä todiste, että vanha mies ei voi pitää lepopäiviä edes sairaana. Heti alkaa kunto laskea ja palautumista ei tapahdu ollenkaan. Tai sitten olin ihan oikeasti sairas…
Kansa kohisee kateellisena kansanedustajien sopeutumiseläkkeelle. Kun ne putoavat eduskunnasta eli kansa ei valitse edustajaa uudelleen edustamaan asiaansa, niin niillehän pitää maksaa silti palkkaa. Näin siinä käy kun työläinen pääsee ihan itse päättämään eduistaan ja irtisanomissuojastaan.
Kansanedustajien pitäisi olla kansan asialla. Tai ainakin sen kansanosan, joka heitä on äänestänyt. Totuus onkin, että nämä ahneet ja itsekkäät ovat ainoastaan kahdensadan suomalaisen asialla – itsensä! Törkein tapaus tuli ilmi kun työväenpuolueen puheenjohtajan Paavo Lipposen kakkosvaimo pudottuaan anoi heti ja sai kahden tuhannen euron sopeutumiseläkkeen. Samalla Paavo nimesi vaimonsa konsulttiyhtiönsä nimelliseksi toimitusjohtajaksi ja maksoi tälle palkkaa maksimillaan sen, minkä sai maksaa sopeutumiseläkkeen vähentymättä.
Oi aikoja, oi tapoja ihmettelivät jo roomalaiset. Eivätkä tienneet Paavosta mitään.

2.8.17, keskiviikko:
Paluumatkalla ajoimme Kurjenrahkan retkeilyalueen ohi. Meillä ei ollut sinne mitään asiaa, sen sijaan poliisilla oli. Sieltä olivat retkeilijät löytäneet kannabisviljelmän. Menivät sitten kateuksissaan ilmoittamaan poliisille. Se tuhottiin tänään.
Kun olisin aikaisemmin tiennyt, niin olisin käynyt paikan päällä hankkimassa pienen annoksen. En omaan käyttöön vaan Ullalle tuliaisiksi. MS-tautiin nimittäin käytetään lääkekannabista kipujen hoitoon. Sitä ainetta on vaan vaikea saada lääkkeeksi, joten ensikokeilun voisi suorittaa kotioloissa. Ja saattaisihan sitä itsekin kokeilla kerran…

1.8.17, tiistai:
Suuntasimme matkamme kohti Ylänettä ja Loma-Säkylää. Tosin paikan nimi on nykyään Kristalliranta ja sijaintikin on Säkylän puolella.
Se on paikka, jonne meidän matkamme Yläneellä asuessamme usein suuntautui. Usein porukka koostui neljästä perheestä joiden kanssa paljon vietimme vapaa-aikaamme. Tavaksi on tullut kokoontua tämän porukan kanssa edelleen lähes vuosittain, ainakin silloin kun joku täyttää tasavuosia. Siinä sitä iltaa istuessamme, syödessämme ja virvokkeita nauttiessamme muistelimme menneitä.
Kerran olimme hiihtäneet lastemme kanssa Loma-Säkylään nauttimaan talon herkullisista antimista. Minä ainakin aina muistan heidän häränsisäfileensä. Se tarjoiltiin valkosipuliperunoiden kanssa. Kun lihapiiska loppui, niin tilalle aina kannettiin uusi.
Järven selkää hiihtäessämme minulla oli päällimmäisenä pilkkihaalarit. Kun tulimme sisälle ravintolaan, riisuin haalarit päältäni, sen alla minulla oli valkoinen paita ja kravatti. Eihän sitä nyt ravintolaan syömään mennä missään lenkkiasussa!
Valitettavasti nykyisen ravintolan ruuan taso ei lähellekään sitä aikaa kun Aaltoset paikkaa pitivät 80-luvulla.
Ikä on tehnyt tehtävänsä. Aikaisin aloitimme, mutta myös illanvietto loppui jo puolen yön maissa. Eikä aamulla ollut edes mitään pahempia tuntemuksia. Ja ajokunnossa olin heti herättyäni aamulla.
Toista se oli ennen…

 

 

 

 

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

30.6. 17, perjantai:
Alkuvuoden harrastukset:

Tammi-kesäkuu 2017

 

 

 

Laji

Matka

Aika

Syke

Nousu

Kerrat

 

km

h

 

m

 

Vaellus

255

57

86

1014

42

Juoksu

429

51

128

2024

62

Hiihto

230

27

118

2288

8

Suunnistus

138

22

144

2635

33

Kävely

107

20

87

451

14

Kuntop.

 

8

 

 

24

Pyöräily

118

6,5

112

737

7

Soutu

2

0,7

 

 

1

Maastojuoksu

3

0,5

122

102

1

YHTEENSÄ

1282

194

128

9251

192

On näköjään puolessa vuodessa noustu Mount Everestille!



-----------------------------------------------------------------------------------------------------

1.1.17, sunnuntai:
Viime vuosi urheilullisesti näyttää tältä:

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Nousu

Juoksu

1425,8 km

7.16 min/km

172 h 41 min

124

7551

Kävely

343,16 km

12.11 min/km

69 h 46 min

81

1700

Vaellus

308,69 km

13.24 min/km

69 h 1 min

88

950

Hiihto

362,8 km

7.13 min/km

43 h 44 min

108

4511

Suunnistus

185,3 km

10.21 min/km

31 h 59 min

139

4104

Kuntopiiri

 

 

30 h 7 min

89

 

Pyöräily

488,1 km

19,2 km/h

25 h 58 min

110

2564

Uinti

11,2 km

3 min 47 s / 100 m

7 h 3 min

 

 

Maastojuoksu

45,8 km

8.14 min/km

6 h 17

125

730

Soutu

19,6 km

8 min 11 s / 500m

5 h 21 min

73

 

Rogaining

15,6 km

11.09 min/km

2 h 54 min

141

274

YHTEENSÄ

3216,71 km

8.07 min/km

471 h 19 min

121

22384


________________________________________________________________


31.12.15, torstai:
Vuoden tilinpäätös:

 

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Nousu

Kerrat

Juoksu

918,095 km

7.02 min/km

107h 50m

127

1741

125

Vaellus

438,03 km

13.22 min/km

97h 42min

87

737

53

Suunnistus

378,26 km

12.45 min/km

80h 28min

141

4598

59

Kävely

399,61 km

11.16 min/km

75h 7min

87

51

69

Hiihto

603,44 km

6.52 min/km

69h 8min

111

5010

24

Pyöräily

326,46 km

19,0 km/h

17h 15 mi

111

929

15

Kuntopiiri

 

 

15h 3min

100

 

24

Maastojuoksu

40,989 km

9.14 min/km

6h 18 min

127

805

8

Uinti

7,2 km

4min35/100

5 h 30 min

 

 

19

Kuntosali

 

 

2 h 46 min

 

 

5

Maastopyöräily

27,1 km

12,2 km/h

2 h 14 min

 

 

3

Soutu

5,87 km

10m8s/ 500

1 h 59 min

 

 

2

Jooga

 

 

30 min

 

 

1

Kahvakuula

 

 

20 min

 

 

1

Crossfit

 

 

20 min

 

 

1

Vesijuoksu

100 m

48.50 min/km

14min 53s

 

 

2

Crosstrainer

650 m

15.10 min/km

9 min 52 s

94

 

1

Sisäsoutu

1,61 km

2min57/500

9 min 30 s

94

 

1

YHTEENSÄ

3147,414 km

8.50 min/km

483h 8min

124

13871

414


_________________________________________________________________________

31.12.14, keskiviikko:
Pieni juoksulenkki ennen vuoden vaihtumista. Alunperin piti mennä Lietoon juoksemaan numerolapun kanssa, mutta sen verran on nuhaa, etten viitsinyt rääkätä itseäni kilpailemalla.
Vuoden saldot:

Laji

Matka km

Vauhti min/km

Aika

Syke

Kerrat

Juoksu

1439,238

7.13

173 h 27 min

126

189

Vaellus

240,75

15.10

60 h 54 min

100

56

Hiihto

485,8

6.44

54 h 33 min

115

18

Suunnistus

230,22

9.32

36 h 38 min

149

50

Kävely

110,599

10.30

19 h 22 min

95

21

Pyöräily

106,21

18,4 km/h

5 h 47 min

113

6

Uinti

3,82

53.00

3 h 22 min

 

10

Sauvakävely

8,23

7.58

1 h 5 min

116

1

Soutu

3,58

 

46 min

83

1

YHTEENSÄ

2628,847

8.07

360 h 4 min

128

363




__________________________________________________________________________

31.12.13, tiistai:
Uudenvuoden aatto ja jo perinteinen Liedon Uudenvuodenjuoksu.
Jos sitä voi perinteeksi sanoa, kun tämä oli toinen kerta ja edellinen oli kuusi vuotta sitten.
Aikaa kului minuutti enemmän, joten ei se kunnon lasku kauhean nopeata ole ollut. Toisaalta eläkeläisellä on ollut aikaa harjoitella!
Vuoden harjoituskilometrit ja ajat ovat tässä:

 

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Kerrat

Juoksu

1195 km

7.00 min/km

140 h 6 min

128

146

Hiihto

818 km

6.32 min/km

89 h 13 min

117

48

Vaellus

194 km

16.52 min/km

54 h 30 min

99

34

Suunnistus

234 km

9.36 min/km

37 h 25 min

146

51

Kävely

156 km

12.10 min/km

31 h 43 min

96

33

Pyöräily

218 km

18,9 km/h

11 h 32 min

108

7

YHTEENSÄ

2863 km

7.43 min/km

380 h 8 min

127

340

Tuossa yhteensä-sarakkeessa on siis mukana muutkin kuin yllä luetellut!
Kuntoilua on tullut harrastettua hieman yli tunti päivässä.
Ensi vuonna pitää lisätä näitten kevyiden harjoitteiden osuutta ja saada tuo luku alkamaan viidellä.
Se on siis minun lupaukseni ensi vuodelle!



-----------------------------------------------------------------------------------


31.12.12, maanantai:

 

Vuosi 2012

 

 

 

 

YHTEENSÄ

2588 km

 

342 h

130

283


-----------------------------------------------------------------------------

31.12.11, lauantai:
 

Vuosi 2011 Matka Vauhti Aika Syke Kertoja
YHTEENSÄ 3275,6 km 7.04 min/km 391 h 126 309

 


------------------------------------------------------------------------------------------

31.12.10, perjantai:
 

2010 Matka Vauhti Aika Syke Kertoja
YHTEENSÄ 3346,8 km 7.28 min/km 427 h 32 min 122 367

----------------------------------------------------------------------------------------------

2009 kilometrit:
 

  Matka Vauhti Aika Syke Kertoja
YHTEENSÄ 2766,9 km 7.38 min/km 357 h 42 min 121 302

---------------------------------------------------------------------------------------------------

2008 kilometrit:
 

  Matka Vauhti Aika Syke Kertoja
YHTEENSÄ 2136,4 km 7.54 min/km 283 h 5 min 58 s 128 236

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Informaatiota sivun kävijöistä alkaen 8.4.2013:

Flag Counter