Blogi:

23.9.18, sunnuntai:
Tulomatkalla Nauvoon kuuntelin radiota.
Uutisissa kerrottiin, että Iso-Britannian työväen puolue harkitsee vakavasti uuden kansanäänestyksen suorittamista koskien eroa EU:sta.
On käsittämätöntä, että tuollaisessa parlamentarismin emämaassa annetaan kansalle päätösvalta missään asiassa.
Kansa on kaikkialla tyhmää eikä osaa kunnolla päättää edes omista, pienistä asioistaan. Ja ilmeisesti yhtä tyhmät kansanedustajat antavat niille raukoille oikeuden päättää isoista asioista. Kuten erosta EU:sta ja presidentin valinnasta (ei sentään Englannissa,mutta USA:ssa ja Ranskassa).
Meilläkin valitaan 200 urpoa päättämään asioistamme. Siellä on näitä hakkaraisia, elomaita ja toivoloita, joille en kyllä antaisi mitään valtaa puuttua valtakuntamme asioihin.
Onneksi puolueiden johdossa on vielä nykyisin sen verran tervepäisiä ihmisiä katsomassa näiden onnettomien tunareiden perään, että eduskuntaan voi yhä jotenkin luottaa.
Mutta kuinka kauan, kun somekansa äänestää tulevaisuudessa hulluja tai hullumpia ihmisiä päättämään asioistamme ja säätämään lakeja!
Mökin lähellä kulkevalla maantiellä oli mielestäni tänään normaalia enemmän liikennettä. Ehkäpä ne suomalaiset, joilla tehtynä pientä verovilppiä, käyttäneet harmaata työvoimaa, maksaneet työpanoksesta palkkaa kuititta ja tehneet muuta filunkia, tulivat mökeilleen hävittämään tositteita ennen kuin virkavalta iskee. Poliisit kertoivat tehneensä iskun seitsemääntoista kiinteistöön saaristossa tämän viikonlopun aikana. Käsittämättömän paljon työtä ja miehistöä on ollut liikkeellä, jos kyseessä olisi parin miljoonan euron rahanpesu. Danske Bank on pessyt rahaa miljardeja, eikä sen tutkiminen ole vaatinut tuollaista liikekannallepanoa. Kyllä tässä saaristorallissa on kyse jostakin paljon isommasta asiasta!

22.9.18, lauantai:
Tänään olemme saaneet seurata mittavaa poliisioperaatiota Paraisilla.
Noin sata poliisia on tehnyt kotietsintöjä Airiston Helmi Oy:n kiinteistöissä saaristossa.
Yhtiö on venäläisten omistama paperiyhtiö, joka on hankkinut lukuisia kiinteistöjä ja tontteja strategisista paikoista laivaväylien varrelta.
Yhtiöllä ei ole liikevaihtoa, mutta siitä huolimatta se on tehnyt paljon kiinteistökauppoja. Tätä yritystä epäillään rahanpesusta.
En nyt ihan ymmärrä, mitä rahanpesua se on, jos venäläiset sijoittavat rahojaan tämän yhtiön hankintoihin. Tai jos sijoittaja on Venäjän valtio, niin vielä vähemmän.
Koska yhtiö on rekisteröity Suomessa, niin sen ilmeisesti pitäisi noudattaa Suomen lakeja. Myös kirjanpito pitäisi olla selkeä ja lain mukainen.
Neljän viime vuoden aikana yhtiön liikevaihto on yhteensä ollut puoli miljoonaa euroa. Tappiota se on tehnyt samaan aikaan puolitoista miljoonaa euroa.
Yhtiön tilintarkastaja on KPMG Oy, joka on varsin tunnustettu kansainvälinen toimisto. Ilmeisesti omia pääomia on vielä jäljellä, kun tilintarkastaja ei ole vaatinut yhtiötä hakeutumaan konkurssiin.
Mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää. Olen huomenna menossa Paraisille, mutta jätän tämän yhtiön tilusten tarkastuksen maamme poliisivoimille.

21.9.18, perjantai:
Joku on joskus sanonut, että eduskunta on poikkileikkaus Suomen kansasta.
Siihen en oikein usko, kansamme on työteliästä ja rehellistä porukkaa. Sellaiset ovat vähissä eduskunnassa.
Tänään saimme seurata saimme seurata farssia, jonka järjestivät oppositiopuolueet. Kyse oli entisen persupomon osallistumisesta johonkin mielenosoitukseen Kanadassa. Siellä otettiin kantaa abortin laillisuuteen. Katolisten mielestä abortti on murha.
Ymmärrän katolisten pappien kannan. Nehän ovat enimmäkseen harrastamassa seksiä kuoropoikien kanssa, siinä touhussa ei tarvita ehkäisyä eikä abortteja.
En tiedä onko Soini tosiuskovainen vai näytteleekö hän katolilaisuuttaan. Mutta kun ulkoministeri osallistuu tällaiseen näytelmään virkamatkallaan, niin hiukan pitää epäillä, onko kaikki kotona vinttikammarissa.
Vihreiden kansanedustaja Jani Toivola on myös ollut esillä lehdistössä. Hän on ahkerin ilmaisen taksin käyttäjä eduskunnassa. Hän käyttää sitä myös sairauspäivinään. Käy luennoimassa koulussa jostakin ja kehtaa vielä vaatia rahallisen korvauksen. Sen lisäksi hän nostaa jotain asuntokorvausta, on kirjoilla maaseutukaupungissa, mutta asuu Helsingissä. Minun järkeni tämä toiminta täyttää petoksen tuntomerkit. Mutta eduskunta kait säätää lakeja, jotka mahdollistavat sen, että kansanedustajat ovat lain yläpuolella.
Minä antaisinkin suurimmalle osalle menolipun taivasten valtakuntaan, siellä voisi Pyhä Pietari sitten antaa korkeimman oikeuden päätöksen näitten juuttaiden toiminnasta.

20.9.18, torstai:
Syy pikaiseen paluuseen Lapin matkaltamme oli tämän iltaisessa juhlassa.
Meidät oli kutsuttu juhlimaan Eurotec Oy:n kolmekymmenvuotista taivalta.
Olen ollut nyt yli kahdeksan vuotta eläkkeellä ja mielenkiinnolla odotin tapaavani edes muutaman vanhan tutun iltajuhlassa.
Paikalla oli vajaat sata suomalaista puuseppää, niiden joukossa runsaat kymmenen eurooppalaista päämiesten edustajaa sekä firman nykyinen henkilökunta.
Kun on tehnyt koko työelämänsä tässä puusepänteollisuuden varsin pienessä joukossa, niin oli todella hauska tervehtiä ja jutella vanhojen tuttujen kanssa.
Hieman asiaa hankaloittaa se, että kasvomuistini on huono ja nimimuisti vielä huonompi.
Tämä asia tuli hyvin selväksi, kun tervehdin kaukaisesti tutun näköistä naisihmistä. Hän huomasi tilani ja totesi: saanko esittäytyä, Eira Koskinen. Leukani loksahti ja kerroin rehellisesti, etten ollut häntä tuntenut. Hänen miehensä Heikki on ollut työkaverini 80-luvun alusta lähtien ja olemme sentään tavanneet monia, joskaan ei lukemattomia kertoja. Sain kömmähdykseni anteeksi ja juttelimme pitkään menneitä muistelematta.
Illan juontajaksi oli kutsuttu moottoriturpa Heikki Hilander. Miehellä juttu luisti ja firman omat moottoriturvat Anssi ja Heikki olisivat jääneet pahasti jalkoihin.
Hilander imitoi ansiokkaasti poliittisia päättäjiämme ja kansa nauroi. Italialaiset ja muut ulkolaiset päämiehet eivät ihan kaikkea ymmärtäneet – ehkä sentään Kanervan Ilkan ääni on tuttu laajemmaltikin Euroopassa!
Olin liikkeellä omalla autolla ja irrotin meidät Ullan kanssa juhlista jo pian ihan näyttävän ilotulituksen jälkeen ennen kymmentä.

19.8.18, keskiviikko:
Startti Ylläsjärveltä klo 07.00.
Perillä Turussa klo 19.25.
Karhunkaato 19.55.

18.8.18, tiistai:
Yöllä oli pikkupakkanen ja aamulla auton ikkunat jäässä.
Se ei minua haitannut, kun lähdin juoksemaan kympin lenkin. Kolmen päivän automatkailun jälkeen jalat olivat puupökkelöt, mutta hiljalleen ne alkoivat toimia.
Iltapäivällä otin ensimmäisen vaimoni kyytiin ja ajoimme tapaamaan Ylläsjärven Kiinteistövälitystä. Olimme jo aikaisemmin sopineet, että he alkavat myydä mökkiämme, nyt sovimme yksityiskohdat ja allekirjoitimme välityssopimuksen.
Myyjät uskoivat saavansa kaupan aikaiseksi viimeistään talven aikana – siis ensi talven aikana. Minä en ihan noin optimistinen ole kaupan nopeaan toteutumiseen.
Sitten aloimme siivoamaan kämppää. Pikavisiittimme Lappiin on tarkoitus lopettaa huomenna.

17.9.18, maanantai:
Hotellimme sijaitsi satamalaiturin vieressä. Se oli merkitty risteilyalusten laituriksi,mutta yhtään risteilyalusta ei paikalla näkynyt. Yksi kolmimastoinen purjelaiva lipui editsemme, kun istuimme baarissa illalla.
Aamiaisen jälkeen lähdimme liikenteeseen. Ullalla oli puhelinaika MS-lääkärilleen ja he keskustelivat sen verran kauan, että rouvalta jäi maisemia näkemättä runsaasti. Tosin alkumatka Tromssasta kohti Suomea oli jo nähty eilen.
Vietimme pidemmän tauon vuonon rannalla paikassa, jossa kävimme poikien kanssa joskus 80-vuvun puolen välin jälkeen. Olimme viikon Matin mökillä Vuontisjärvellä ja teimme päivämatkan Kilpisjärvelle ja poikkesimme myös Jäämeren rannalla. Sen muistan, että nousimme koko perhe Saanan huipulle. Ulla muistaa, että löysimme täältä rannalta jonkin ruokapaikan ja ruoka oli huonoa.
Heti Suomen puolelle saavuttuamme pysähdyimme tien viereen, kun alhaalla näkyi porotokka. Hetken päästä edestämme tuli toinen tokka ja ylitti tien parikymmentä metriä auton nokan edestä. Kuvailimme poroja, yksi emä vasoinen alkoi tehdä lähempää tuttavuutta.
Kilpisjärven Matkailuhotellilla poikkesimme kahvilla. Kaksi kahvia ja voileipää maksoi saman verran kuin lasillinen viiniä norjalaisravintolassa. Siinä maassa eivät köyhät alkoholisoidu. On se viina sen verran kallista.
Matkakassamme oli niin kuihtunut, että tänään kävimme kotimatkalla kaupassa Äkäslompolossa ja ostimme lämmitystä vaille valmiin poronlihakeiton. Tämän päivä ateriamme hinta oli siten noin viisi prosenttia eilisillan ateriasta Tromssan Scandic-hotellissa.
Kuten arvoisa lukija huomaa, Norjan reissu jäi vaivaamaan saitaa miestä oikein olan takaa! Vaan oli se sen arvoinen.

16.9.18, sunnuntai:
Täksi päiväksi oli luvattu sateita aamusta iltaan. Teimme siksi aamutoimet rauhallisesti ja lähdimme hotellista vasta kymmenen aikoihin.
Norjan rannikolla sade tarkoitti sitä, että pilvet olivat alhaalla ja vesipisaroita tuli ajoittain. Se ei matkantekoa haitannut, mutta maiseman katselua kyllä.
Matkamme kävi Narvikista kohti Tromssaa. Alunperinnolimme ajatelleet käväistä Lofoottien alkupäässä, mutta sään takia muutimme suunnitelmiamme. Lähdimme kymppitietä kohti pohjoista. Parinkymmenen kilometrin jälkeen käännyimme länteen ja ajelimme pikkuteitä muutaman vuononpohjukan kautta Sjöveganiin ja edelleen Sörreisaan (suomeksi Raisivuono). Tämä kierto kannatti, nähtävää oli roppakaupalla huonosta ilmasta huolimatta. Tosin matkalla aurinkokin pilkahti muutamaan kertaan.
Päätielle palasimme Bardufoss-nimisen kaupungin luona. Siellä oli iso lentokenttä ja runsaasti asutusta. Ihmettelimme kauheasti mitä nämä kaikki ihmiset tekevät täällä Pohjan perällä. Lentokenttä on lähinnä sotilaskäytössä ja sinne pystyy laskeutumaan isotkin pommikoneet.
Matka jatkui häkellyttävien maisemien läpi ja Tromssaan saavuimme ennen kuutta.

15.9.18, lauantai:
Tänään lähdimme kohti Norjaa ja Narvikia, vaikka säätiedotus ei ihan parasta ilmaa vuoriston ylitykseen luvannutkaan.
Kolarista pääsi Torniojoen yli Ruotsin puolelle. Joen molemmin puolin oli tulliasema. Kummallakaan puolella ei näkynyt virkapukuista rajamiestä. Eli jos haluaa ylittää rajan ilman papereita, niin se kannattaa tehdä täällä.
Vähän matkaa Ruotsin puolella ajettuamme ylitimme Torneoälvenin, sata metriä leveän joen. Oli pakko pysähtyä ja katsoa kartasta, miksi palasimme takaisin Torniojoen Suomen puolelle. Emme siis palanneet, vaan Kölivuoristolta tuleva virta on vaan suurempi kuin tämä meidän rajapuromme!
Ruotsin puolella ruska oli tietysti paljon näyttävämpi kuin Suomessa. Ja muutenkin maa on toista maata. Ja siis ihan itsenäinen valtiokin, kun me annoimme sille itsenäisyyden pari sataa vuotta sitten liittyessämme Venäjän suuriruhtinaskuntaan.
Pyöriskelimme hetken Kiirunassa. Paraisten Kalkin jätevuori on pienen pieni kasa verrattuna tämän kylän kaivosjätteeseen. Meille ei selvinnyt mikä osa Kiirunaa puretaan ja siirretään toisaalle. Mutta vielä ei maa vajonnut automme alta.
Ennen Norjan rajaa Ruotsin puolella oli useampia lomakyliä ja laajoja asuntovaunualueita. Ja sadan kilometrin matkalla ennen niitä ei ollut mitään muuta kuin koivikkoisia vaaran- ja tunturinrinteitä.
Kun siirryimme Norjaan oli taas raja-asema. Sielläkään emme nähneet ketään, mutta vihreä valo päästi meidät Natoon. Olisikohan se yhtä helppoa Suomelle liittyä Natoon?
Ruotsalaiset lomakylät vaihtuivat Norjan puolella yksittäisiin pieniin lomamökkeihin. Niitä oli sadan metrin välein Ruotsin rajalta lähes Jäämeren rantaan asti.
Meren tuntumassa alkoi tihuuttaa vettä. Ajoimmekin suoraan hotelliimme. Hiukan minua jännitti, kun sisäänkirjoittautumiseen olisi vaadittu virallinen henkilötodistus. Ennen syntymäänsä suklaanruskeaksi värittynyt neitonen hyväksyi ajokorttini, tosin jouduin samalla luovuttamaan luottokorttini hänelle – mutta vain hetkeksi.
Huoneen saatuamme siirryimme hotellin baariin 16. kerrokseen. Puheet alkoholin korkeasta hinnasta Norjassa ovat pötyä. Iso tuoppi ei maksanut sen enempää kuin mäyräkoira Lidlissä Suomessa.
Hotelli oli hyvä ja kohtuuhintainen. Siis huoneen osalta. Kun söimme siellä illallisen ja otimme vielä illan päätteeksi yömyssyt, niin ravintoaineiden hinta nousi korkeammaksi kuin huoneen hinta.

14.9.18, perjantai:
Kun ajaa tuhat kilometriä Suomen maanteitä, ei voi sen jälkeen odottaa nukkuvansa täydellistä unta. Mutta kyllä sitä untakin tuli kohtuullisesti.
Tämä päivä olikin sitten paljon rauhallisempi. Kävin tunnin aamulenkillä, juoksu oli varsin nihkeää.
Kävimme Ylläslompolon lintutornilla. Järvellä oli satoja isokoskeloita. Niiden väritys poikkesi aika paljon keväisistä väreistä.
Ruokailimme Pihvikeisarilla. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

13.9.18, torstai:
Vanhaksi alkaa tulla, kun lähtö Lappiin tapahtui vasta seitsemän jälkeen. Nuorempana olin siihen aikaan jo ajanut neljä tuntia.
Reitiksi tuli valikoitua tie Seinäjoen ja Ylivieskan kautta.
Tosin Seinäjoki oli kadonnut Suomen kartalta. Ennen kaupunkia olevan lentokentän kohdalta alkoi uusi tie. Se kulki metsien keskellä eikä kaupungista näkynyt talon taloa. Se on paljon se,kun tunnetaan pohjalaiset talot. Nurmossa ohitustie yhtyi vanhaan tiehen.
Keski-Pohjanmaalla vastaan tuli helikopteri, josta roikkui vaijerissa noin viisi metriä pitkä sahapatteri. Kovassa tuulessa se sahasi sähkölinjan vierustojen puiden oksia. Hurjaa touhua. Ensimmäisen kerran näin sellaisen työnteossa.
Pari pissataukoa pidimme ennen Oulua. Siellä söimme lounaan K-ketjun huoltoasemalla. Ulla halusi ravintola-annoksen seisovan pöydän asemasta. Sitkeä pihvi ja kuiva kana viihtyivät keittiössä yli puoli tuntia, siinä alkoi kuskilla mennä hermot. Se huoltis on nyt lopullisesti boikotissa.
Tornion jälkeen taivaalle ilmestyi raskaita pilviä, hiukan vettä ripsi, mutta se ei ajoa haitannut.
Pellossa kävimme kaupassa.
Perillä olimme ennen kahdeksaa. Matkaa kertyi 984 km, keskinopeus oli 90 km/h ja keskikulutus 5,3 litraa bensiiniä.
Perillä Ulla ilmoitti väsyneenä, että tämä oli sitten viimeinen ajomatka Lappiin. Päätimme laittaa mökin myyntiin ja ostaa rahalla kylpyläviikonloppu Havaijilta. Sinne en luvannut ajaa.

12.9.18, keskiviikko:
Veikkaus on joka viikko, palautuspäivä keskiviikko. Näin Tippaustoimisto mainosti veikkausta silloin, kun olin pieni.
Mulla ei ollut tänään palautuspäivä, juoksin puolireippaasti seitsemän kilometriä.
Sen sijaan päivää voisi kutsua pakkauspäiväksi!

11.9.18, tiistai:
Päivä jatkui suunnistuksen merkeissä. Itse en osallistunut kilpasuunnistukseen, olin järjestelytehtävissä sprittikilpailussa Raisiossa.
Rankat sadekuurot hieman häiritsivät meitä järjestäjiä ja jonkin verran myös kisailijoita.
Minun tehtäväni oli viedä kolme rastia paikoilleen ja valvoa niitä. Eli pidin huolta, että niitä ei kukaan varasta tai tuhoa kaupunkialueella. Ja myös opastaa kilpailijoita, että kielletyillä alueilla ei saa liikkua. Ne ovat kyllä merkittyjä karttaan, mutta sprinttikartan merkkejä eivät kaikki suunistajat tunne. Ja kun täällä oli mukana myös ensikertalaisia, niin he vielä vähemmän.
Lisäksi rastit on sijoitettu kerrostalojen piha-alueille, niin asukkaiden kanssa voi tulla vaikeuksia. Yhden talon asukkaan kanssa vietin viisi minuuttia keskustellen, ennen kuin sain hyväksynnän rastipukin sijainnille. Sitten kun kisa alkoi ja tämä sama asukas jäi seuraamaan suunnistajien toimintaa ja virheitä, niin hän ihan innostui lajista ja totesi tämän kaupunkisuunnistuksen olevan todella mielenkiintoista.
Pariin kertaan kastuin oikein kunnolla. Tai oikeammin jalkani kastuivat, minulla oli sadepuku ja se piti kropan kuivana.

10.9.18, maanantai:
Taas on puolittainen pakko lainata Perusinsinööri Veijo Miettistä:
Perimätiedon mukaan, jos yksi mies on konna ja valehtelija, häntä pidetään roistona.
Jos näitä on yhdessä paikassa useampia, paikkaa kutsutaan asianajotoimistoksi.
Kun 200 vastaavaa kokoontuu, se tunnetaan eduskuntana.

Hyvää alkavaa viikkoa!

9.9.18, sunnuntai:
Eläkeläinen sai tehdä tänään pitkän työpäivän. Ja aika raskaan kaiken lisäksi.
Lähdimme Maijan kanssa kymmeneltä Loimaalle. Siellä oli kaksi sprinttisuunnistusta.
Aamupäivällä tavallinen kansallinen kilpailu ja iltapäivällä toinen. Iltapäivän kisa oli samalla Varsinais-Suomen aluemestaruuskilpailu.
Ensimmäinen kisa oli varsin helppo suunnistuksellisesti, matka oli kaksi kilometriä. En tehnyt virhettä ja sijoitukseni oli kahdeksas, osanottajia oli kaksikymmentäseitsemän. Hävisin runsaan minuutin kisan voittajalle, veteraanien moninkertaiselle maailmanmestarille Veikko Loukoselle.
Ohessa
ANIMAATIO suunnistuksesta.
Runsaan kahden tunnin tauon jälkeen vuorossa oli iltapäivän kisa. Nyt meille tarjottiin kimuraisia ratoja ja reitinvalintoja.
Mitään isompia virheitä en tehnyt, mutta useampia pieniä virheitä. Lisäksi kaaduin kerran, kun luin väärässä paikassa karttaa ja lensin turvalleni. Yhteensä näissä kului aikaa noin puoli minuuttia. Sprintissä se merkitsee ikuisuutta. Sijoitukseni oli yhdestoista. Alueen mestaruuskisoissa sija oli kuudes ja hävisin pronssin vajaalla minuutilla. Mitali olisi jäänyt saamatta myös puhtaalla juoksulla.
Pienenä lohtuna tuli sentään Loukosen Veikon päänahka, mies kyllä johti kisaa vielä puolessa matkassa, mutta teki yhden kardinaalivirheen. Ja suunnistuksessa loppuaika lasketaan lähdöstä maaliin, pummeja ei saa vähentää!
Ja tässä
ANIMAATIO KAKKOSKISASTA.
Lohdullisen vähän hävisin tänään Suomen kärkisuunnistajille. Tällä perusteella pitkän tähtäimen suunnitelmani päästä SM-kisoissa mitaleille sarjassa H80 alkaa näyttää realistiselta. Ja nimen omaan sprinttisuunnistuksessa!
Sisareni Maija sen sijaan saavutti aluemestaruuden. Aamupäivällä hän jäi kakkoseksi, mutta iltapäivällä terästäytyi ja liiteli sarjavoittoon.


8.9.18, lauantai:
Kävin aamulla kuulon tarkastuksessa TYKS:ssä.
Runsaat neljä vuotta sitten sain kuulolaitteen. Parin vuoden jälkeen korvakäytävä tulehtui. Kun tulehdus oli uusinut kahteen kertaan, vaihdoin kuulolaitteen toiseen korvaa.
Eipä kauaa kestänyt, kun sekin korva tulehtui. Se riitti hitaalle hämäläiselle.
Viimeisen vuoden olen ollut ilman laitetta.
Sen jälkeen olen kuullut vähän ja senkin väärin. Eihän se minua ole isommin haitannut, mutta vaimo on ollut huonolla tuulella.
Saattaisi se olla, vaikka kuulisin normaalisti.
Nyt saan kojeen kumpaankin korvaan ja se osa, joka laitetaan korvaan, on tehty minun korvakäytäväni malliseksi.
Lääkäri ilmoitti, että sitä käytetään aina. Aamulla kuulemma pitää pukea ensin kalsarit, sitten silmälasit ja lopuksi kuulolaitteet. Ja ne kaikki pidetään päällä aamusta iltaan.
Joten minusta ei sitten enää saa ”päiväkahviseuraa”…

7.9.18, perjantai:
Oli aikainen herätys mökillä. Olin luvannut Juhalle, että noudan hänet pyörineen lauttarannasta ja kuskaan hänet Korppooseen. Saimme ahdettuua pyörän Opelin takaluukusta sisälle, saimme jopa luukun kiinni, kun irrotimme etupyörän.
Hiukan oli tiukka aikataulu Korppoon lautalle. Ehdimme, mutta en kirjallisesti tunnusta ajonopeutta enkä käytettyä aikaa.
Jätin Juhan rantaan odottamaan Längnäsiin menevää laivaa. Sieltä hän pyöräilee Eckerön satamaan, josta pääsee alle kahdessa tunnissa Ruotsiin.
Korjasimme sadon viinitarhastamme ja lähdimme kotiin polkemaan viiniä. Se saataneen juomakuntoon ensi kevääksi. Rypäleiden määrä oli aika pieni, mutta me panostammekin laatuun.
Poikkesimme Airistolle tyhjentämään Juhan ja Annan jääkaapin. Menin ensin ulos tavaroineni, Ulla tuli perässä autolle. Kysyin onko ulko-ovi varmasti lukossa. Ulla vastasi kyllä, mutta sen verran osaan rouvaa lukea, että menin tarkistamaan lukituksen. Ovi aukesi ilman avainta. Lukitsin sen ja nuhtelin hieman vaimoa.
Kaikki lähes puoli vuosisataa saman naisen kanssa naimisissa olleet tietävät, että vaimon nuhteleminen on kuolemansynti.
Vaimo sen sijaan saa nuhdella miestään kaikista mahdollisista asioista etukäteen, työsuorituksen aikana ja jälkeen päin. Elämä on niin tasapuolista!
Sain hakea kotiin tultuamme Scodillacin huollosta. Korjauksen lisäksi se oli pesty ulkoa ja sisältä. Loistavaa työtä!
Kun olin viikon ajanut Opelilla, niin paluu omaan autoon oli hiukan outoa. Opel kiihtyy ison moottorinsa ansiosta nopeasti ja pysähtyy huonojen jarrujen takia hitaasti.
Skoda sen sijaan kiihtyy rauhallisesti ja pysähtyy kuin seinään. Otsaluu on kovilla hetken aikaa.

6.9.18, torstai:
Huolimatta tarkkaavaisuushäiriöstäni, siirryimme eilen sujuvasti mökille Nauvoon.
Siellä pitää laittaa kesämökkiä talviteloille. Emäntäkin alkaa pikku hiljaa hyväksyä, että meillä on siellä KESÄmökki.
Onhan tässä saatu aikaan paljon parissa päivässä. Kesäkalusteet varastoitu. Tyrninmarjat poimittu. Vene nostettu kuivalle maalle. Riistakamerat haettu metsästä. Tehty saunapuita. Juostu yksi lenkki. Opiskeltu espanjaa. Juotu olutta. Tehty ruokaa ja syöty. Ja paljon muuta.

5.9.18, keskiviikko:
Vähän aikaa sitten minulla havaittiin ITTVH - Iän Tuoma Tarkkaavaisuuden Vajaus Häiriö.

Näin se ilmenee:

Päätän pestä autoni. Lähtiessäni kohti autotallia huomaan postia eteisen pöydällä. Päätän selata postin läpi ennen kuin menen pesemään autoa. Tarkistan myös puhelimen vieressä olevat postiin menevät kutsu - kortit. Laitan autonavaimet pöydälle ja rypistän roskapostin roskakoriin, joka on pöydän alla.

Silloin huomaan roskakorin olevan täynnä. Niinpä päätän laittaa kutsut takaisin pöydälle ja käydä tyhjentämässä roskakorin. Mutta sitten tajusinkin, että kun kerran olen viemässä roskia ulos ja roskalaatikko sattuu olemaan lähellä postilaatikkoa, voin aivan hyvin laittaa kutsuihin ensin postimerkit ja viedä ne samalla laatikkoon.

Otan postimerkkikuoren esiin ja huomaan, että jäljellä on vain yksi postimerkki. Lisää postimerkkejä on pöytälaatikossa työhuoneessani, joten lähden kohti työpöytääni, jonka päällä huomaan cokistölkin, jota olin ollut juomassa. Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi kokista pitkin pöytää, siirrän sitä hieman syrjään. Huomaan, että kokis on alkanut hieman lämmetä ja päätän viedä sen jääkaappiin.

Matkalla jääkaapille huomaan ikkunalla kukan, joka kaipaa pikaista kastelua. Lasken kokikseni ikkunalaudalle ja huomaan lukulasini, joita olen etsinyt koko aamun. Ajattelen, että on varminta viedä lasit työpöydälleni heti sen jälkeen kun olen kastellut kukan. Lasken lasit takaisin ikkunalaudalle ja menen täyttämään kastelukannua kun siinä samassa huomaan TV:n kaukosäätimen. Joku on jättänyt sen keittiön pöydälle.

Tajuan, että illalla katsellessani telkkaria tarvitsen kaukosäädintä, mutta todennäköisesti en muista, että se on keittiön pöydällä, joten päätän viedä sen oikealle paikalleen kunhan vain ensin kastelen kukat. Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin osa läiskyy lattialle. Joten, laitan kaukosäätimen takaisin keittiön pöydälle ja haen pyyhkeitä, joilla kuivaan läikyttämäni veden.

Matkalla liinavaatekaapille yritän muistaa mitä olin tekemässä.

Päivän lopuksi: Autoani ei ole pesty, kutsuja ei ole postitettu, roskista ei ole tyhjennetty, lämmin kokis on edelleen ikkunalaudalla, kukkia ei ole kasteltu, postimerkkejä on edelleen vain yksi, en löydä television kaukosäädintä saatikka lasejani, enkä muista minne laitoin autonavaimet.

Miettiessäni, miksi mitään hommaa ei ole hoidettu tänään, olen todella hämmentynyt, sillä olen ollut kiireinen koko päivän ja todella väsynyt. Ymmärrän että tämä on vakava ongelma ja aion hankkia apua, mutta ensin tarkastan sähköpostini....

4.9.18, tiistai:
Aamu Airistolla alkoi sillä, että soitin verottajalle. Verottaja oli lähestynyt minua pyynnöllä selvittää osakemyyntejäni viime vuodelta.
Suuren pankkikriisin aikoihin KOP-pankkia yritettiin pelastaa osakeannilla 1980-luvun loppupuolella. Olin ollut pankin asiakas lapsuudestani asti. Valmistuttuani ja saatuani ensimmäisen työpaikkani, kävelin pankin Humalistonkadun konttoriin ja pyysi pankinjohtajalta lainaa asunnon ostamiseksi. Pomo oli niin pikkumainen, ettei myöntänyt lainaa asuntoon, mutta lainasi minulle 3.000 markkaa, joilla ostin KOP:n osakkeita. Ne panttasin pankkiin lainan vakuudeksi.
Tässä 80-luvun pelastusosakeannissa ostin niitä lisää muistaakseni sadallatuhannella markalla.
Eläkkeen kanssa kituutellessa olen joutunut niitä myymään, viimeksi viime vuonna vaihtaessani autoa.
Kerroin tarinani verovirkailijalle ja myös sen, etten ollut säästänyt mitään ostotositteita hankinnoistani. Hän totesi, että tässä tapauksessa ei tositteista ole mitään hyötyä, osakkeiden oletushankintahinnaksi määritellään 40 prosenttia myyntihinnasta. Lopusta joudun maksamaan kolmekymmentä prosenttia veroa.
Koska en ole anarkisti, maksan mielelläni veroa pohjoismaisen yhteiskunnan ylläpitämiseksi. Tosin tämä skandinaavisuus alkaa nykyään hävitä, kun tummaihoiset ihmiset täyttävät katumme ja kuljeksivat kesäkuumallakin huivi päässään.
Tosin myös vaaleat viikingit käyskentelevät kesät talvet pipo päässään.
O tempora, o mores!

3.9.18, maanantai:
Tämän päivän Ilta-Sanomat esittelee suomalaisten käyttämät ”erikoiset” paikat seksin harrastamiselle.
Kymppikärki on seuraava:

1.

Auto

2.

Metsä

3.

Puisto

4.

Yleinen vessa

5.

Laituri

6.

Vene

7.

Sovituskoppi

8.

Lentokone

9.

Ranta

10.

Teltta

Häpeäkseni minun on tunnustettava, että minulta puuttuu tästä listasta Puisto, Yleinen vessa, Sovituskoppi ja Lentokone. Pahasti epäilen, että ne kaikki jäävätkin käsiteltäväksi seuraavassa elämässäni. Lienen aika ahdasmielinen!
Illalla pääsin taas suunnistamaan. Ahdasmielisyyteni pääsi siellä valloilleen. Olin valmis hirttämään ratamestarin jo radan alkuvaiheessa.
Hän järjesti erikoisen rastivälin 2-3. Koko matka vihreää ja kartasta puuttui iso oja ja korkeuskäyriä. Linjat olivat pusikoituneet ja näkyvyys nolla. Kolmosrastilla kului aikaa. Se näkyy reitin
ANIMAATIOsta.

2.9.18, sunnuntai:
Heräsin aamulla uneen, ei kai sitä painajaisuneksi voi kutsua.
Meillä on Nauvossa yksi aito viiniköynnös, johon tänä vuonna on tullut runsaasti tummia viinirypäleitä. Ne ovat lämpimästä kesästä johtuen runsaita ja makukin on tavallista parempi.
Unessa näin, että nämä täyteläiset rypäleet olivat vihreitä ja niitä oli pudonnut maahan kymmeniä litroja.
Aloin jo unessa etsiä hyvää ohjetta miten niistä saa tehtyä laatuviiniä. Silmät avattuani tajusin, että viinintekoon ei tänäkään vuonna tarvita reseptiä.
Olis siinä Freudilla taas selittämistä, mitä tämä uni merkitsee. Ei se viini puutteesta ainakaan voisi merkitä, sillä sitä ainetta talossa löytyy. En kyllä ole viikkoihin juonut yhtään lasillista, joten saattaa olla, että olen alitajuisesti tätä nestettä kaivannut.
Absolutistiksi en sentään ole muuttunut, kyllä olut maistuu edelleen.

2.9.18, sunnuntai:
Heräsin aamulla uneen, ei kai sitä painajaisuneksi voi kutsua.
Meillä on Nauvossa yksi aito viiniköynnös, johon tänä vuonna on tullut runsaasti tummia viinirypäleitä. Ne ovat lämpimästä kesästä johtuen runsaita ja makukin on tavallista parempi.
Unessa näin, että nämä täyteläiset rypäleet olivat vihreitä ja niitä oli pudonnut maahan kymmeniä litroja.
Aloin jo unessa etsiä hyvää ohjetta miten niistä saa tehtyä laatuviiniä. Silmät avattuani tajusin, että viinintekoon ei tänäkään vuonna tarvita reseptiä.
Olis siinä Freudilla taas selittämistä, mitä tämä uni merkitsee. Ei se viini puutteesta ainakaan voisi merkitä, sillä sitä ainetta talossa löytyy. En kyllä ole viikkoihin juonut yhtään lasillista, joten saattaa olla, että olen alitajuisesti tätä nestettä kaivannut.
Absolutistiksi en sentään ole muuttunut, kyllä olut maistuu edelleen.

1.9.18, lauantai:
Nyt pitäisi siis olla syksy, kun almanakassa lukee syyskuu.
Sitä ei hevin usko, kun päivällä oli niin lämmintä ja kosteaa, että lasit huurtuivat, kun kävin hiukan hölkkäämässä.
Ja illalla nukkumaan mennessäni lämpömittari näytti vielä lähes kahtakymmentä astetta.

31.8.18, perjantai:
Kun en päässyt koiria kusettamaan, niin kusetin itseni pitkälle lenkille. Siis ajallisesti pitkälle, hiukan yli kaksi tuntia. Matkaa ei siinä ajassa enää paljoa tule taivallettua.
Lenkin päälle siistin huushollin. Imuroin kaikki lattiat ja pesin ne vielä varmuuden vuoksi. Koirien täällä ollessa olin laiminlyönyt siivouksen varsin kokonaisvaltaisesti.
Samoin kun teen auton kanssa kesällä. Mökki on pölisevän hiekkatien takana. Jos sen auton pesee tänään, niin Nauvossa käynnin jälkeen se taas likainen.
Ja talvella auton pesu on vielä turhempaa. Nastoilla liikkuvat autoilijat nostavat asvaltista sellaisen määrän likaista mössöä, että auton pesu on täysin turhaa.
Joten auto kannattaa pestä vasta sitten, kun sitä menee vaihtamaan uuteen. Saa hiukan paremman hyvityksen, kun lian alta paljastuu alkuperäinen auton väri.

30.8.18, torstai:
Jos eilen oli jouluaatto, niin tänään oli sitten Joulupäivä.
Lähes kaksi viikkoa hoidossa olleet koirat haettiin pois.
Ihan mukavaa seuraahan ne koirat ovat. Mutta kun toinen oli pahasti sairaana, niin se hieman latisti tunnelmaa.
Paranemaan päin se Kidekin oli viimeisinä hoitopäivinä, mutta kyllä omistaja lupasi sen viedä heti huomenna lääkäriin.
Runsaasti tuli ulkoiltua koirien kanssa. Tein joka päivä kolme lenkkiä niiden kanssa. Kilometrejä ei kertynyt kuin noin viisi päivittäin. Mutta pari tuntia aikaa raikkaassa ulkoilmassa niiden kanssa hupeni.
Nyt pitää sitten keksiä jotain muuta ulkoilmaaktiviteettia. Illalla olisi ravit Metsämäessä, jospa lähtisi sinne iltakaljalle!

29.8.18, keskiviikko:
Tänään meillä oli joulu.
Tilasin puolitoista viikkoa sitten alkoholia ulkomailta. Kyseessä oli eestiläinen yritys viinikauppa.com ja lähetys lähti liikenteeseen Saksasta.
Kauppa myy muutakin kuin viiniä, mutta nimi on sivistyneempi kun siinä ei puhuta viinasta.
Tilasin kahdeksantoista pulloa valkoviiniä vaimolle ja pullon viskiä itselleni. Saas nähdä kumpi loppuu ensin! Siis viini vai viski!
Eilen Matkahuollosta soitettiin ja kysyttiin sopiiko toimitus kotiovelle heti puolen päivän jälkeen. Sopihan se. Ja niin viinit ilmestyivät luvattuun aikaan ja kuski vielä nosti kaksi laatikkoa ovesta sisään.
Viinipullon hinnaksi tuli kotiin tuotuna noin seitsemän euroa. Samalla hinnalla saa kyykkyviiniä Alkosta, mutta laadultaan tämän pitäisi olla parempaa. Viskin hinnaksi tuli toista kymppiä vähemmän kuin Alkosta.
Maltoin sentään lähteä suunnistamaan illalla, vaikka varastot pullistelivat juomatonta alkoholia.
Suunnistus tapahtui tutuissa maisemissa Raision ja Naantalin rajalla. TÄSSÄ animaatio reitistäni.

28.8.18, tiistai:
Heräsin yöllä kahdelta, kävin laskemassa laulellen vesiä ja palasin takaisin sänkyyni. Siihen ne laulut loppuivat, Kide nukkui vieressäni lattialla. Se söi tassujaan, niissä on jotain ongelmaa. Syödessään sen selkä kosketti vaatekaapin ovea ja piti pientä kolinaa. Se ei uudelleen nukkumista olisi estänyt, mutta kun piti murehtia maailman menoa.
Sitä kun eivät maailman päättäjät tee, ne kasvattavat vain omaa omaisuuttaan. Putinilla kun on jo miljardien omaisuus ja lisää pitää saada. Trumpillakin on rahaa, mutta se taitaa presidenttiyden myötä huveta, jollei saa lisää Putinin avulla hämäristä venäläisistä bisneksistä.
Eli maailman murehtiminen jää minun tehtäväkseni. Ei auta vaikka filosofi Platon jo neljäsataa vuotta ennen yhden nasaretilaisen puusepän pojan syntymää ymmärsi, että valtioiden johtoon ei saisi asettaa sinne haluavia pyrkyreitä. Maailman johtaminen pitäisi antaa niille joilla on älyä ja kykyä johtaa, mutta äärimmäinen vastenmielisyys vallan anastamiseen tai himoamiseen.
Kahden tunnin murehtimisen jälkeen aloin taas parantaa itseäni ja nukahdin uudelleen uneen.
Tänään koira palasi vihdoin takaisin normaaliin kuntoon. Arvoitukseksi jää mikä sitä vaivasi. Tänään se jo söi omaa kuivaa muonaansa. Muutaman päivän ajan se on pärjännyt sisäfileellä ja herkkumaksamakkaralla. Minä olen sitten saanut jugurttia ja muroja, kun koiralle syötettiin ihmisen ruokaa.

27.8.18, maanantai:
Pääsin taas suunnistamaan viikon tauon jälkeen.
Rastit olivat Piikkiön hurjilla kallioilla, korkeuseroa oli ihan riittävästi tällaiselle vanhukselle. Ja kaiken lisäksi maastossa oli myrskyjen kaatamia puita runsaasti häiritsemässä sujuvaa etenemistä. Virheitä tuli eniten kolmosella, kun etsin rastia liian aikaisin polkujen risteyksestä. Myös viitosella tuli kiemuraa, kun en nähnyt kiveä, vaikka sen vierestä menin.
Tarkemmat kiekurat löytyvät TÄSTÄ ANIMAATIOSTA.

26.8.18, sunnuntai:
Yöllä satoi, aamulla satoi, päivällä satoi. Lähdimme kaupunkiin.
Pari viikkoa sitten päättyi yleisurheilun EM-kisat, ne olivat katastrofi Suomelle. Mutta saimme iloita Norjan ja Ruotsin menestystä.
Tänään päättyivät vammaisten vastaavat kisat Berliinissä. Ne olivat menestys Suomelle, mitaleja tuli lähes kaksikymmentä.
En mitenkään halua himmentää menestystä siellä, mutta totuus on se, että tätä urheilua voidaan harrastaa vain niissä maissa, joissa elintaso ja sosiaalinen tuki on riittävän korkealla tasolla. Näitä maita on vähän. Mutta menestyökseen on osattava panostaa lajeihin, joissa kilpailu on vähäisintä.
Sen takia minäkin olen alkanut harrastaa ultralajeja. Siellä kilpailu on vähäistä ja olen edelleen tämän vuoden 70-vuotiaiden maailmantilastossa kymppikärjessä.
Tässä tilasto tältä päivältä:

Rank

Performance↓

Original name
Surname, first name
↓

Nat.↓

1

53.711 km

 Kleinmann, Paul

GER

2

51.000 km

 Venker, Paul

GER

3

49.969 km

 Montemurro, Stefano

ITA

4

49.759 km

 Grunewald, Hector Agustin

ARG

5

48.588 km

 Homberg, Friedhelm

GER

6

47.073 km

 Ito, Norio

JPN

7

46.627 km

 Lainema, Ilkka

FIN

8

46.473 km

 Rizzitelli, Michele

ITA

9

46.139 km

 Marcolongo, Roberto

ITA

10

45.747 km

 Yu, Cheng-Tung

TPE


25.8.18, lauantai:
Hoitokoiramme Kide on ollut pari päivää tosi huonossa kunnossa. Ei ole liikkunut oikein mihinkään ja yskinyt yötä päivää. Ulla, jolla on luonnollisesti eläinlääkärin pätevyys, teki diagnoosin, että se on kennelyskää.
Ihmekös se, koira on nyt ollut kohta viikon meidän kennelissä hoidettavana. Jos tästä koira yskällä selviää, niin ei huono!
Mulla on ilmeisesti kanssa joku tauti, kun juoksu ei suju. Juoksin tänään yhden lepopäivän jälkeen kahdeksan kilometrin lenkin. Vauhtia ei tullut missään vaiheessa. Joko vika on miehessä tai sitten kengissä. Alla oli loppuun juostut Hokat. Ne olivat uutena mahtavat jalkineet juoksuun. Nyt on pohjat kuluneet ja vaimennus kadoksissa. Alkuviikolla loukkaantunut selkäni ei tykännyt laisinkaan.
Lenkkarit lähtivät roskikseen vain 640 kilometrin juoksun jälkeen. Kyllä kunnon tossuilla pitäisi voida juosta toista tuhatta kilometriää. R.I.P.

24.8.18, perjantai:
Sauli täytti tänään 70 vuotta.
Ja lehdet julkistivat gallupin tuloksia Niinistön kannatuksesta. Se on historiallisen korkealla, verrattuna siis edeltäjiinsä.
Onhan äijä hyvin hoitanut postinsa ja ottanut sopivasti valtaa, sellaistakin, jota ei enää presidentille suoda.
Hän osaa hoitaa asiansa myös suurvaltojen päämiesten kanssa. Uskoisin, että hän nauttii tiettyä kunnioitusta sekä Putinilta että Trumpilta..
Tietysti lähin vertailukohta hänellä on edeltäjäänsä, Tarja Haloseen. Joka hoiti tehtävänsä varsin yksisilmäisesti. Kun miespresidentit maailmalla hiukan kehaisivat Tarjaa, niin hän oli vahaa niiden käsissä, varsinkin Putinin käsissä. Ja muutenkin siitä naisesta jäi minulle hiukan hompsuinen mielikuva.
Koiralenkit tehtiin taas tänään yhden koiran kanssa. Kide jatkaa rauhallista eloaan, käy ulkona tarpeillaan ja makoilee sisällä ja ulkona meidän jaloissamme.

23.8.18, torstai:
Vaimo sai puhuttua minut ympäri ja niinpä me lähdimme mökkilomalle Nauvoon.
Ja me vietämme lomaa niin, että vaimo juo pikkusormi pystyssä viiniä ja lukee kirjaa.
Minä korjaan kämppää, ulkoilutan koirat, teen ruokaa, siivoan, tiskaan ja jos voimia riittää, niin käyn jopa juoksemassa. Saunan jälkeen otan sitten yhden oluen.
Riistakamerat olivat olleet viikon metsässä, kävin ne hakemassa ja purin kuvat. Valkohäntäpeura, metsäkauris ja jänis olivat saaliina. Paljon parempia kuvia kyllä sain, kun lähdimme Friscon kanssa järvelle ja maantien toisella puolella oli yhteensä viisi kaurista. Emä ja kolme vasaa kimppalenkillä ja pukki hiukan kauempana.
Vanhempi koira Kide oli niin laiskalla tuulella, että se ei lähtenyt järvelle kaveriksi. Alkaa ikä tosissaan painaa koiraraukkaa. Toivottavasti sentään kestää eron isäntäväestään kunnialla.
Kattohaikara kunnioitti myös meitä läsnäolollaan. Istahti koivun latvaan ja tuuletti siellä siipiään. En ehtinyt saada kameraa kuvauskuntoon, jäi lintu ikuistamatta.

22.8.18, keskiviikko:
Niinistö ja Putin kävivät ratkomassa maapallon ongelmat Venäjällä, jossakin Kaspian meren rannalla. Nyt on helppo elää ja hengittää, kun asiat ovat järjestyksessä.
Minä olen ahkerasti ulkoiluttanut hoitokoiria.
Tai ainakin toista niistä. Tällä vanhemmallaon ikää on jo yli yksitoista vuotta ja käsittääkseni siltä on leikattu yksi syöpäkasvain. Joten ei ihme, että alkaa askel painaa. Sekä eilen että tänään vanha rouva jätti iltapäivälenkin väliin. Nuorempi sentään tuli seurakseni oikein mielellään.
Alkoi jo vaivata mieltä, että mahtaako se vanha koira ottaa ja kuolla täällä hoidossa ollessaan. Iltalenkillekin lähtö tänään oli työn ja tuskan takana. Mutta kun vauhtiin pääsimme, niin askel keveni huomattavasti.
Kaksi metsäkaurista tuli puskista meitä kohti ulkoilureitillä. Kumpikaan koirista ei niihin pahemmin reagoinut, katseella seurasivat.
Kun lenkki oli lopuillaan, niin pihastamme ampaisi ulos pieni pupujussi. Sen perään olisivat koirat lähteneet vauhdikkaasti.
Ja pihalla oli naapurin kissa vapaana. Se otus aiheutti jo kunnollisen astmakohtauksen molemmille koirille. Kissahan kääntyy kyljittäin ja pörhöyttää kaikki karvansa näyttääkseen leijonalta.
Pääsimme sentään ohi ilman, että hihna katkesi tai koirat olisivat hirttäytyneet pantaansa.

21.8.18, tiistai:
Muuten maailma soljui eteenpäin rauhallista tahtiaan, mutta turkulainen kiinteistövälittäjä Jerthro Rostedt halusi päästä otsikoihin. Hän liittyi Hjallis Harkimon Nyt-liikkeeseen. Mies oli valittu kaupunginvaltuustoon kokoomuksen edustajana.
En voi sanoa, että laatu parani molemmissa ryhmissä. Mutta jos ajatellaan tämän kiinteistövälittäjän ansioita, niin kokoomus varmasti voitti.
Nyt-liike on kyllä sellainen tuotos, että en antaisi sille valtaa yhteisten asioiden hoidossa. Jos ne miehet pääsisivät ohjaamaan maatamme, niin katastrofi olisi lähellä. Tuskin niiden johdolla selviäisimme yönkään vanhaksi ennen lopullista katastrofia.

20.8.18, maanantai:
Koiralenkit jatkuivat ja siten ulkoilmaa tuli haukattua runsain mitoin.
Ulla sai runsaan puolen vuoden jälkeen auton haltuunsa. Tosin hän ei ole vielä siihen kajonnut. Minä kävin auton tankkaamassa. Ja sitten hain pölynimurin ja siivosin auton. Sieltä tuli noin kuutio koiran karvaa. Opelin plyysikankainen sisustus ei ole kaikkein paras koiran omistajalle. Pitää kertoa Juhalle, että lainaa autoa hieman useammin Ullalle, niin se tulee siivottua.
Illalla lähdin suunnistamaan NEO-rasteille Hirvensaloon. Perääni lähti Jokisen Juhani, H75-sarjan rankikolmonen tältä vuodelta. Hän sai minut ykkösellä kiinni, mutta ajattelin, että täytyyhän minun pitää neljä vuotta vanhempi mies takanani ja lisäsin hiukan kaasua. Kuutoselle saakka Jussi pysyi kiltisti peesissä. Sitten luin väärää rastiväliä ja jouduin ihmettelemään, miksi maasto ei vastaa karttaani. Jussi pyyhälsi ohi viisikymmentä metriä ennen rastia ja seurasin häntä.
Tältä rastilta luin edelleen väärää rastiväliä ja naureskelin itsekseni, kun Juhani lähti rastilta väärään suuntaan. Pari minuuttia edettyäni mikään ei vastannut luonnossa karttanäkymääni, etenin kompassisuunnalla ja tulin kuntoradalle. Seisoin hetken paikallani ja tajusin, mitä olin tehnyt. Nauru loppui ja vauhti myös. Loppumatkan jolkuttelin ilman turbovaihdetta.
Maalin jälkeen näin Jussin ja kerroin hänelle mitä tein. Hän sanoi ihmetelleensä, mihin oikein katosin seiskarastilta. Mies oli tehnyt myös loppuvaiheessa yhden virheen, joten hän voitti minut vain minuutilla. Lopputuloksissa Jussi oli ykkönen ja minä kakkonen.
TÄSSÄ animaatio reitistäni!

19.8.18, sunnuntai:
Saimme aamulla kaksi hoitokoiraa seuraksemme. Ne ovat täällä kymmenen päivää, isäntäväki lähti ulkomaille.
Tein niiden kanssa kolme kävelylenkkiä. Se lienee jatkossa jokapäiväistä herkkua. Ja oikein hyvää palauttavaa liikuntaa eilisen juoksun jälkeen.

18.8.18, lauantai:
Kesäinen ilma jatkuu ja suosi Paavo Nurmen maratonia. Tai siis ei juoksija halua yli kahdenkymmenen asteen lämpöä ja aurinkoa pitkän matkan juoksuun.
Minä juoksin kympin, siinä ei lämmöllä ole kovin suurta merkitystä.
Uskoin olevani alle tunnin kunnossa, vaikka pikku ongelmat ovat sävyttäneet kesää ja estäneet täysipainoisen treenaamisen.
Lähdin matkaan verkkaisesti 1.10-jänisten takaa. Ne ohitin ennen kilometrin täyttymistä ja olin siinä vaiheessa noin sata metriä tunnin jänisten perässä. Sitä välimatkaa pikku hiljaa sain supistettua. Puolimatkassa syke nousi jo 150 paremmalle puolelle.
Satamassa oli kaksi kolmannesta matkasta takan ja siinä vaiheessa imin tunnin porukan kiinni.
Kaksi kilometriä ennen maalia ohitin jänikset ja painuin horisonttiin. Kiihdytin pikku hiljaa vauhtia maaliin saakka ja loppuaika oli 58.38. Kohtuullinen suoritus, vaikka ihan kaikkea ei tullut mitattua ulos dieselistä. Keskipulssi oli 151 ja loppusuoralla kierrosmittari näytti lukemia 164.
Minulla oli Nokia 8 kännykkä mukana vyölaukussa. Kotona laitoin sen takaisin suojakoteloonsa. Laitoin sen huomaamattani väärin päin ja laitteen kaksi ohjausnappulaa jäivät jumiin suojuksen alle. Kun katsoin hetken päästä näyttöä, siinä oli tekstiä ja laite oli lukkiintunut totaalisesti. Yritin etsiä käyttöohjeesta korjaussarjaa, sitä ei löytynyt, joten otin itse korjaussarjan.
Sitten kiikutin puhelimen sen myyjälle Skanssiin. Ne eivät saaneet puhelinta henkiin millään ilveellä. Se lähti takuukorjaukseen.
Onneksi kotona oli toinen puhelin, joten en jäänyt ilman yhteyttä ulkomaailmaan. Puhelimetta tulen kyllä hyvin toimeen, mutta ne älytoiminnot ovat tarpeellisia. Lähinnä olisin jäänyt kaipaamaan espanjankielen oppituntejani, jos korvaavaa puhelinta ei olisi käsillä. Tunnollinen kielten opiskelija kun olen aina ollut. Lukion toisella luokalla opettajat antoivat minulle kaikista vieraista kielistä nelosen.
Ja asteikko ei ollut silloin yhdestä viiteen vaan neljästä kymmeneen. Siihen sitten päättyikin minun peruskoulunkäyntini. Alkoi elämän koulu, se jatkuu vieläkin, kun selvisin tämän päivän kympiltä hengissä maaliin.

17.8.18, perjantai:
Pientä liikettä koko päivän. Tosin ei juoksuliikettä.
Olin yhteydessä Skodan huoltoon ja kyselin mitä oven korjaus maksaa. Lähettämäni kuvan perusteella suosittelivat uutta ovea, sen vaihtaminen maksaisi noin 1600 euroa. Peltityöt ja maalaus tekisi lähes saman verran.
Sitten olin yhteydessä vakuuttajaan. Sieltä todettiin, että korjauksen omavastuu minulla on kaksisataa euroaja bonusten menetykset tekisivä lähes saman verran.
Tilasin ajan oven vaihtoon.
Saimme koirat hoitoon puolilta päivin. Niitten kanssa tein päivän mittaan pari kahden kilometrin kävelylenkkiä.
Sitten sain viestin Optinäöstä. Uudet silmälasini olivat valmiit. Ajoin Kauppiaskadulle ja siellä vanhan inttikaverini vävypoika viritti lasit silmilleni.
Ja pitihän vielä käydä hakemassa Paavo Nurmi-maratonin numerolappu huomiseen juoksuun. Tosin maraton ei ole vuorossa huomenna, ainoastaan kymppi. Mutta paljon raskaampi se on juosta, siinä mennään alusta loppun kaasu pohjassa. Maraton on enemmän seurustelua kuin veristä taistelua.

16.8.18, tortai:
Juha pyöräili Airistolta mökille.
Olimme laittaneet moottoriveneen valmiiksi ajoa varten.
Ulla ja Juha lähtivät ajamaan venettä ja minä kiersin Airistolle auton kanssa.
Hain veneen trailerin ja ajoin rantaan. Siellä oli jo vene paikalla. Minä pääsin tulomatkalla suoraan lautalle, joten moottoriveneellä ajo oli siis selkeästi nopeampaa.
Peruutin tyhjän trailerin luiskaa pitkin alas. Juha oli edelleen veneen kanssa ulkona, joten suoritin peruuttamisen peilien avulla ilman ihmisohjausta.
Skodassa on peruutuskamera ja kun siellä takana oli traileri, niin pari kertaa auto teki itsenäisesti hätäjarrutuksen. Tietotekniikka ei oikein ymmärtänyt, että se traileri ei ole alle jäävä ihminen.
Jatkoin peruutusta käyttäen apuna peruutuskameraa ja oikean puolen peiliä. En siis nähnyt, että vasemmalla puolella oli puoli metriä korkea rautatappi luiskan reunassa.
Onnistuin saamaan tähän tappiin ensimmäisen asteen yhteyden. Tarkemmin sanottuna kuskin puoleinen takaovi rakastui siihen tappiin.
Rakkauden hedelmänä oveen tuli varsin syvä viiltohaava. Peltikorjaamo tykkää!
Suhtauduin asiaan spartalaisella rauhallisuudella, en päästänyt suustani kirosanaa enkä muutakaan sanaa.
Vieressä istunut ensimmäinen vaimoni piti huolen ääneen lausumisesta. En voi syyttää onnettomuudesta rautatappia sen paremmin kuin autoakaan.
Ei vaimokaan niistä mitään maininnut onnettomuuden aiheuttajana. Puhui jostakin saatanan tunarista ja tohelosta. Mutta ei siellä autossa ollut muita kuin Ulla ja minä!

15.8.18, keskiviikko:
Varsin on rauhallista saaristossa nyt kun koulut ovat alkaneet.
Merellä ja maantiellä on hiljaista. Leikkuupuimuritkaan eivät pidä ääntä, kun ei ole paljoa leikattavaa.
Ylhäältä kymmenestä kilometristä sentään kuulee isojen lintujen ujellusta.
Pienet linnut tekevät jo lähtöä ulkomaille. Mutta vielä näin yhden pääskyparven lentelevän. Ja suurin piirtein samankokoiset sudenkorennot hyörivät auringonpaisteessa.

14.8.18, tiistai:
Tänään suuntasimme taas matkamme kohti kesämökkiä. Ja se tietenkin synnyttää perheessämme keskustelun kesämökkiydestä. Kesä kun alkaa kääntyä kohti syksyä ja minun mielestäni ihmislapsen olisi hyvä alkaa viettää kullan arvoisia hetkiään kaupungin valojen loisteessa.
Vaimoni sen sijaan haluaisi edelleen hautautua maaseudun rauhaan ja pimeyteen. Tämä on meillä keskustelun aiheena joka kevät, kesä, syksy ja talvi. Mutta onhan siinä hyviäkin puolia. Lähes viidenkymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen riittää yhdestä asiasta aina keskusteltavaa.
Se keskustelu ei hämmennä mieltämme, mutta suumme aukesi hämmästyksestä, kun pääsimme mökkitiellemme. Siis sille, joka ei ole päällystetty. Sille, jota TVH tai mikä sen nimi nykyään lieneekin, on viimeksi hoitanut toukokuun alkupäivinä. Sen jälkeen tie on ollut sellainen perunapelto, että hampaat ovat hakanneet toisiaan vastaan niin voimakkaasti, että almalgaamipaikat ovat tippuneet moneen kertaan syliin.
Nyt täm Norrstrandintie oli lanattu. Sitähän oli lähes ilo ajella.
Kiitos taivaanisä, kun annoit pari päivää sitten 20 mm vettä. Kiitos TVH kun vihdoin ja viimein hoidit työtäsi. Johan sitä lomaa tuli pidettyä lähes neljä kuukautta!

13.8.18, maanantai:
Tänään on kansainvälinen vasenkätisten päivä.
Kaikenkarvaisille vähemmistöille sitä päiviä pyhitetään. Sietäisi harkita hieman tarkemmin näitä asioita.
Vaikka pyhät asiat ne pyörittävät suomalaisia poliitikkojakin.
Lestadiolainen pääministerimme ja katolisuuteen hurahtanut ulkoministerimme vaikenevat. Tai siis tämä sininen Timo Soini ei ole vaiennut, hän peukutti Argentiinaa, joka ei hyväksynyt aborttia missään olosuhteissa. Ja lestadiolaisministeri vaikenee, ei ole ojentanut julkisesti katolisen Soinin peukutusta.
No, Soini istuu vielä vajaan vuoden ministeriauton takapenkillä, sitten hänestä tulee tavallinen pulliainen. Sinisen puolueen kannatus kun on alle prosentin, niin ei taida tulla enää mitään jytkyä Soinin puolueelle.
Muutenkin tämä Soinin poppoo tekee pilkkaa parlamentarismille. Prosentin kannatuksella puolueella on viisi ministeriä hallituksessa.
Kaikissa länsimaisissa demokratioissa hallitus olisi jättänyt eronpyyntönsä, eduskunta olisi hajoitettu ja uudet vaalit järjestetty. Mutta tässä itäeuroppalaisessa tasavallassa kaikki jatkuu ennallaan. Bresneviläiset opit istuvat syvällä poliitikkojemme hikirauhasissa.

12.8.18, sunnuntai:
Kirjaan itseni terveeksi, ainakin polven osalta.
Kävin juoksemassa tonnin vetoja parin sadan metrin kävelypalautuksella.
Ensimmäinen veto kuuteen minuuttiin, viimeinen jo alle viiden minuutin.
Sensijaan suomalaiset yleisurheilijat eivät tunne itseään kovin terveiksi. Heidän piti tuoda neljä mitalia kotiin kisoista. Yhtään ei tullut, pari pistesijaa olivat ainoat saaliit.
Mutta koska suonissani virtaa skandinaavista verta – ainakin perimätiedon mukaan – tunsin suurtä mielihyvää, kun ruotsalainen nuorukainen voitti seiväshypyssä kultaa kisojen viimeisenä päivänä. Ja sitä ennen olin päässyt tuulettamaan norjalaisten juhlia juoksulajeissa.
Hyvä Skandinavia! Hyvä me skandinaavit!

11.8.18, lauantai:
Kaksi viikkoa on kulunut, kun teloin polveni suunnistaessa.
Juoksu alkaa tasaisella sujua ongelmitta. Tänään päätin lähteä suunnistamaan ja kokeilla, miten se jalka toimii metsämaastossa.
Päätöstä oli kyllä enemmän sanelemassa Luonnonmaan hieno suunnistusmaasto kuin terveystilanteeni.
Valitsin kolmen ja puolen kilometrin radan, sekin oli täyttä suunnistusta alusta loppuun asti. Heti ensimmäisen ojan ylitys varmisti sen, että juoksuaskelia ei pahemmin voinut ottaa. Kakkosrastille sai jo suunnistaa oikein kunnolla ja ajauduin sata metriä sivuun, josta tuli parin minuutin pummi.
Pari muutakin samansuuruista virhettä tuli tehtyä. Ei se suunnistus ole helppoa, vaikka vauhti oli kävelyvauhtia.
Vaan vaikeaa se tunti olevan muillakin. Viidentoista minuutin kilometrivauhdilla sijoitukseni oli kuudes neljänkymmenen suunnistajan porukassa.
Illalla sai nauttia juoksun hurmasta, kun katseli norjalaisten Ingebrigtsenin veljesten menoa viidellä tonnilla. Nuorin, seitsemäntoistavuotias, voitti kisan. Hän oli eilen pistänyt pakettiin muut mailin matkalla. Aivan käsittämätön suoritus nuorelta pojalta. Mitä mahtaa saavuttaa, jos saa olla terveenä eikä käryä kiellettyjen aineiden käytöstä. Siinä ovat kenialaiset auringon tummentamat ravuritkin ihmeissään.

10.8.18, perjantai:
Lähdimme puolen päivän jälkeen kohti manteretta.
Kun auto liikahti, kuului oikean puolella olevasta renkaasta helvetillinen meteli.
Pysähdyin ja kävin katsomassa oliko naapurin kissa jäänyt alle. Mitään en löytänyt, matka jatkui. Kun auto sai hieman vauhtia ääni poistui tai ainakin väheni.
Saaristotiellä ääni alkoi taas kuulua. Vastaan tulevat pyöräilijät lakosivat tien pientareelle, kun pyörittelivät päätään ja ihmettelivät, mistä se maailmanloppu oikein on tulossa.
Pari kertaa pysäytin auton ja yritin paikallistaa äänen synnyn. En ole synnytyslääkäri ja vaiva jäi arvoitukseksi. Mutta ääni seurasi vaihtelevalla taajuudella kotiin asti.
Soitin Skodillakin huuoltoon ja kerroin ongelmasta. Sieltä kerrottiin, että syynä on kivi, joka on päässyt jarrulevyn ja suojapellin väliin. Ja että kivi voi löytyä helposti tai sitten voi joutua purkamaan koko jarrusysteemin. Varasin huoltoajan maanantaiaamuksi.
Sitten kävin nostamassa auton etupäänä ilmaan, irrotin renkaan ja aloin etsiä kiveä. Löysin kiven, ei se miltään viisasten kiveltä vaikuttanut. Pieni pala suomalaista peruskalliota.
Kävi koeajamassa auton. Vika oli korjaantunut.
Pitääkin heti maanantaina ilmoittautua työvoimatoimistoon ammattitaitoisena automekaanikkona!

9.8.18, torstai:
Minulle oli varattu aika yhdeltä Nauvon terveysasemalle.
Sain siellä toisen rokotuspiikin punkin puremaa vastaan.
Syytä se on täällä ottaa, vaikka eilen radion Luontoillassa todettiin, että punkit ovat tänä kesänä erittäin vähälukuisia johtuen kuivasta ja lämpimästä säätä.
Sehän on tietenkin totta, vaikka minulla on tänä kesänä ollut viisi punkkia kiinni ihossa. Ja eilen illalla, kun menimme saunaan, niin Ullalla oli kolme punkkia jalassaan sadan metrin kävelyn jälkeen. Ne kyllä joutuivat pataan ilman veritankkausta.
Tänään tuuli oli varsin reipas. Siitä huolimatta lämpötila nousi hellerajalle. Pohjois-Euroopan yllä on kuulemma jonkinlainen hellekupu, joka säilöö lämpimän ilman iloksemme. Mutta uskon, että parin viikon sisällä helteet ovat taakse jäänyttä elämää.

8.8.18, keskiviikko:
Toin eilen mukanani puutavaran saunan portaiden uusimiseksi.
Sauna on rakennettu vuonna 2000, joten portaat kestivät vain kahdeksantoista vuotta. Saunan ja pesuhuoneen puinen lattia on vielä täysin terve. Lattia on eristämätön, joten se kuivuu nopeasti. Portaiden ala-askelma on lähes maan tasalla ja se, kuten toinenkin askelma, on mädäntynyt.
Nyt tein perustuksen hiukan paremmin ja uskon, että portaat kestävät yli kaksikymmentä vuotta terveinä. Joka tapauksessa ne tulevat kestämään niin kauan kuin minä niitä tulen kapuamaan. Kauemminkin.
Koko päivä siinä meni. Purkaminen vaati verta ja hikeä, kyyneleitä en saanut silmistäni vierimään. Se (ei silmä vaan portaikko) kun oli koottu neljän tuuman nauloilla, niin leka ja sorkkarauta olivat tarpeellisia välineitä.
Uuden portaikon kokosin 80 mm ruuveilla, joten se helpommin purettavissa ja mädäntyneet osat vaihdettavissa. Piirustuksia en tehnyt sille henkilölle, joka ne vaihtaa joskus vuoden 2050 aikoihin! Jollei siis meren pinta ole siihen mennessä noussut viittä metriä ja vienyt rantasaunaa mennessään.

7.8.18, tiistai:
Päätimme pitkästä aikaa ajaa Nauvoon Saariston Rengastietä pitkin. Viimeksi olen sen tainnut tehdä polkupyörällä yhdessä Maijan ja Arvon kanssa.
Valitsimme lähtöajaksi Kustavin Heponiemestä kymmeneltä lähtevän lautan. Olimme rannassa varttia ennen lähtöä, jono oli jo silloin pitkä mutta mahduimme niukasti lautalle.
Iniön läpi ajoimme muun letkan mukana, emme pysähdelleet katselemaan maisemia sen enenpää mitä auton ikkunasta näki. Kaksi lossimatkaa ennen Houtskariin menevää lauttaa soivat meille pienen tauon.
Sitten otimme rauhallisesti ja kävimme Houtskarin kirkonkylässä katsomassa kirkkoa ja ostamassa kaupasta hiukan juotavaa.
Ehdimme Korppoon lautan jonoon, mutta jäimme kolmantena autona rannalle. Tämän vuoron ajoi pienempi lautta, eikä siihen mahdu kuin kolmekymmentä autoa.
Emme viitsineet lähteä takaisin vaan jäimme lauttarantaan, söimme jäätelöt.
Korppoossa kävimme Buffalossa lounaalla ja sieltä jatkoimme Nauvon lautalle ja mökille.
Kyllä matka Paraisten kautta on hivenen joutuisampi. Eikä tässä Saaristokierroksessa ole paljoa annettavaa ihmiselle, joka kerraan viikossa ajaa Saaristotietä ja lisäksi veneilee merellä satunnaisesti.
Illalla asensin lukon saunan oveen. Se kävi kuin valssaaminen metallimieheltä. Ongelmia tuli siitä, että vastakappale oli jostain syystä liian ylhäällä ja lukon kieli ei lukittunut.
Oikea toiminta olisi vaatinut puutöitä vastakappaleen laskemisesksi. Siihen ryhtynyt vaan kaivoin esiin vanhan metallimiehen.
Vasaraa, lekaa, tonkeja ja rautasahaa käyttäen ahersin aukon suuremmaksi ja sain lukon toimimaan.
Olin kovin ylpeä tekemisestäni ja varsin nopeasti unohdin työn aikana kaikki äänettömästi lausumani kirosanat. Toivottavasti myös Ukko Yli-Jumala unohtaa.

6.8.18, maanantai:
Eilen kävin juoksemassa hiukan kovemman lenkin. Viiden kilometrin jälkeen vammainen polvenia alkoi reagoida ja lopun hissuttelin varovaisesti.
Tänään juoksin jälleen, mutta alusta lähtien leppoisalla vauhdilla. Jälleen viiden kilometrin jälkeen polvea alkoi pistellä. Ei se ihan kunnossa vielä ole.
Yleisurheilijat alkoivat mitellä paremmuuttaan Euroopan mestaruudesta Berliinissä. Suomalaiset olivat vaisuja, yksikään niistä ei selviytynyt karsinnoista loppukilpailuun.
Ei, vaikka tulostaso oli oli heikko, esimerkiksi pituushypyssä huonoin sitten vuoden -84 kisan. Sen tämä doping-testaus tekee. Tulostaso laskee ainakin sivistysmaissa, joissa testaukseen suhtaudutaan vakavasti.
Silmälasini ovat parin viime vuoden aikana kärsineet kovia. Kaksi kertaa olen kaatunut rajusti. Molemmilla kerroilla lasit säilyivät ehjänä kuin ihmeen kaupalla. Paljon enemmän kärsi oma pääni, mutta ihmisnaama ja iho uusiutuvat itsestään. Silmälaseja joutuu korjailemaan.
Kävin vanhan armeijakaverini optikkoliikkeessä (Optinäkö, Kauppiaskatu) tutkituttamassa näköni ja hankkimassa uudet. Sellaiset, joilla näkee metsässä maaston ja kartan ja kaiken lisäksi niiden ei pitäisi huurtuua ja veden valua laseista ilman mekaanisia pyyhkimiä.
Maksoin itseni kipeäksi uusista laseista, mutta mitä urheilija ei tekisi menestyksen eteen.
Lasien lisäksi pitäisi vielä hankkia motivaatio kovaan harjoitteluun. Ja mikä tärkeintä, lahjat urheiluun. Ne vaan olisi pitänyt saada huomenlahjaksi yli seitsemänkymmentä vuotta sitten.

5.8.18, sunnuntai:
Ihan turha päivä minun elämässäni. Ei mitään erityisiä muistikuvia, mitä tapahtui. Edes Trump ei lausunut mitään tyhmää. Onkohan mies kuollut?
Ainoa isompi murhe on se, että runsas vuosikymmen sitten ostamani Office2003 ohjelma ei enää kuulu Micrisoftin tukemiin ohjelmiin.
Exel ei enää toimi koneellani ollenkaan ja wordistä on kadonnut oikolukuohjelma. Nämä tekstit tulevat nykyään siis ihan luomuina ja oikeinkirjoituksen tarkistus jää minulle. Antakaa siis anteeksi lukuisat kirjoitusvirheet. En niitä tahallani tee.
Minä kun olen tällainen pedantti paskiainen ja pyrin aina täydellisyyteen. Vaikka siis tiedän, etten missään suhteessa ole täydellinen. Joskus on sentään vatsa täynnä.

4.8.18,lauantai:
Viime lauantaisen kaatumisen jälkeen olin pakotettu pitämään neljä täydellistä lepopäivää juoksusta. Polven kanssa onnistui kävely tasaisella alustalla mutta portaiden nousu piti tehdä niin, että käytin nousuun tai laskuun vain oikeata jalkaa. Vasen laahasi perässä.
Torstaina kävin reippaalla kävelylenkillä ja otin jo muutaman juoksuaskeleen. Loivat mäetkin sujuivat hyvin, mutta jyrkät olivat edelleen mahdottomia juosta, kun kipu oli kova.
Eilen jo juoksin koko lenkin ja jalka tuntui paremmalta.
Tänään edelleen jalka oli parempi, mutta ei sillä vielä tehnyt mieli lähteä metsään.
Ilmeisesti siellä ei mitään pahempaa ollut sattunut, joten lupaava juoksijanurani ei siten loppunut alkuunsa. Lyhyen tähtäimen tavoitteenahan minulla on pärjätä 80-vuotiaiden sarjassa vajaan kymmenen vuoden päästä.
PTS jätetään tässä vaiheessa vielä avoimeksi.

3.8.18, perjantai:
Tätä USA:n presidentiksi valittua kaupparatsua jaksetaan moittia Suomen lehdistössä. Mies kun on hiukan lapsellinen ja päästelee suustaan jatkuvalla syötöllä sammakoita. Meillä on totuttu, että supervaltion päämiehet käyttäytyvät asiallisesti ja sivistyneesti.
Mutta uudella mantereella käyttäytyminen on muovautunut siirtolaisten monenkirjavassa joukossa hieman erilaiseksi.
Siellähän asiat on monesti ratkaistu pistoolilla. Vahvin ja nopein käsi voittaa. Järjen valta ei lännen mailla ole ollut valttia vanhaan hyvään aikaan. Eikä siis enää tänäänkään.
Vieraillessaan Englannissa Trump ei ollut vaivautunut opettelemaan hovin etikettiä. Tai sitten hän osasi sen oikein hyvin ja tahallaan rikkoi sitä.
Siellä kun tämä kuninkaallinen degeneroitunut jäänne historiasta on paaviakin pyhempi.
Kuningattaren edessä ei saa kävellä ja monta muutakin sääntöä pitää osata vanhan rouvan läheisyydessä.
Trump rikkoi montaa sääntöä lyhyen vierailunsa aikana.
Luulen, että hän teki sen tahallaan ja näytti siten englantilaisille, että hän on herra ja hidalgo ja kuningatar vain näyttelyesine brittiläisessä puistossa.
Tasavaltalaiset kiittävät.

2.8.18, torstai:
Kulunut heinäkuu oli mittaushistorian lämpimin. Vuoden 2010 heinäkuu vetää kyllä vertoja, ainakin hellepäivien runsaudessa.
Katselin läpi sen vuoden heinäkuun päiväkirjaa. Ei mitään ruikutusta liiasta lämmöstä. Tosin se oli ensimmäinen eläkeläisvuoteni ja vietimme lähes koko kuukauden Nauvossa. Saattoi olla, että saaristossa ei pahemmista helteistä päästy nauttimaan. Tai sitten kuluneet kahdeksan vuotta ovat vähentäneet dramaattisesti lämmönkestävyyttäni. Nyt tuli valitettua harva se päivä liiallista kuumuutta.
Näin vanhaksi olen päässyt ennen kuin koin hammassäryn. Viikonloppuna piti purra ruoka vasemmiston hampailla. Oikeaa puolta ei voinut käyttä raskaaseen purentaan. Kolmantena päivänä särky otti vuoteensa ja kävi. Soitin Turun kaupungin hammashoitoon ja kerroin tilanteen. Lisäsin, että yhdestä purentahampaasta lohkesi iso kappale pari kuukautta sitten. Nuori hammaslääkäri otti kuvat hampaasta, mutta sieltä ei löytynyt mitään vikaa enää. Hän paikkasi lohjenneen hampaan.

1.8.18, keskiviikko:
Eilen aloin ruoskia itseäni tekemään jotain hyödyllistä.
Aloitin saunan ulko-ovesta, se kun ei mene oikein kunnolla kiinni. Saunan perustus on tehty hieman huonosti ja talo elää. Eläköön, niin minäkin elän.
Nostin oven saranoiltaan pitäen kiinni lukkoon liitetystä kädensijasta. Kädensija meni jollakin tavalla takalukkoon, sitä ei saanut enää oikeaan asentoonsa.
Ovi lähti irti ja höyläsin oven alapäästä muutaman millin pois. Sain Ullan avustuksella nostettua oven takaisin saranoilleen. Olisi siitä voinut ottaa pari milliä enemmänkin pois, mutta teen sen sitten kun lämpötila laskee alle 25 asteen.
Seuraavaksi siirryin lukon käsittelyyn. Sitä ei saanut minun järjelläni ja voimillani takaisin toiminta-asentoon. Siispä purin lukon osiin. Siinä yhteydessä muutamakin osa ja jousi löysi paikkansa pukuhuoneen lattialta. Keräilin osat ja ja aloin miettiä, miten sen saisi koottua takaisin toimintakuntoon.
Todennäköisesti ainoa mahdollisuus olisi ottaa helyt mukaansa ja ajaa Abloyn tehtaalle. Se lienee nykyisin jossakin päin Itä-Suomea. Ehkä tyydyn ostamaan ihan uuden lukon.
Totesin, että viiden pennin suutari tekee viiden markan vahingon ja lähdin ensimmäisen vaimoni kanssa veneilemään etten saisi aikaan suurempaa vahinkoa.
Kiersimme Korppoon ihmetellen maisemia ja suhteellisen vähäistä veneliikennettä. Maihin emme rantautuneet, mutta nautimme janojuomat Gyltön edustalla. Tykit olivat suunnattujameitä kohden, mutta emme joutuneet maalitauluiksi.
Palasimme mökille, teimme herkullista pyttipannua vanhoista ruuantähteistä grillissä ja palasimme ilmastoidussa autossa ilmastoituun kotiimme Turussa.
Ulkoilmaan en sitten menekään ennen kuin lämpötila on laskenut alle hellelukemien.



 

 

 

 





-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


31.12.17, sunnuntai:
Tämä vuosi tuli tämä vuosi paketoitua kuntoilun osalta:

 

Vuosi 2017

 

 

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Nousu

Kerrat

Juoksu

1164 km

7.14 min/km

140h 19 min

125

5641

149

Kävely

338,6 km

12.27 min/km

70 h 18 min

89

2553

60

Vaellus

274,77 km

13.19 min/km

62 h 12 min

86

1081

47

Hiihto

408,83 km

7.19 min/km

49 h 55 min

113

4025

15

Suunnistus

238,5 km

9.45 min/km

38 h 46 min

144

4404

56

Kuntopiiri

 

 

22 h 11 min

 

 

53

Pyöräily

182,4 km

18,3 km/h

10 h 1 min

112

1207

10

Soutu

7,043 km

10 min 38 s / 500m

2 h 29 min

69

 

2

Sisäsoutu

22,505 km

2min55s/500m

2 h 11 min

102

 

5

Uinti

2,55 km

4 min / 100 m

1 h 50 min

 

 

9

Maastoj.

6,28 km

8.48 min/km

55 min

126

125

3

Maastop.

7,4 km

10,5 km/h

42 min

 

85

1

YHTEENSÄ

2652,9 km

8.33 min/km

402 h 

125

19121

411


-----------------------------------------------------------------------------------------------------

1.1.17, sunnuntai:
Viime vuosi urheilullisesti näyttää tältä:

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Nousu

Juoksu

1425,8 km

7.16 min/km

172 h 41 min

124

7551

Kävely

343,16 km

12.11 min/km

69 h 46 min

81

1700

Vaellus

308,69 km

13.24 min/km

69 h 1 min

88

950

Hiihto

362,8 km

7.13 min/km

43 h 44 min

108

4511

Suunnistus

185,3 km

10.21 min/km

31 h 59 min

139

4104

Kuntopiiri

 

 

30 h 7 min

89

 

Pyöräily

488,1 km

19,2 km/h

25 h 58 min

110

2564

Uinti

11,2 km

3 min 47 s / 100 m

7 h 3 min

 

 

Maastojuoksu

45,8 km

8.14 min/km

6 h 17

125

730

Soutu

19,6 km

8 min 11 s / 500m

5 h 21 min

73

 

Rogaining

15,6 km

11.09 min/km

2 h 54 min

141

274

YHTEENSÄ

3216,71 km

8.07 min/km

471 h 19 min

121

22384


________________________________________________________________


31.12.15, torstai:
Vuoden tilinpäätös:

 

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Nousu

Kerrat

Juoksu

918,095 km

7.02 min/km

107h 50m

127

1741

125

Vaellus

438,03 km

13.22 min/km

97h 42min

87

737

53

Suunnistus

378,26 km

12.45 min/km

80h 28min

141

4598

59

Kävely

399,61 km

11.16 min/km

75h 7min

87

51

69

Hiihto

603,44 km

6.52 min/km

69h 8min

111

5010

24

Pyöräily

326,46 km

19,0 km/h

17h 15 mi

111

929

15

Kuntopiiri

 

 

15h 3min

100

 

24

Maastojuoksu

40,989 km

9.14 min/km

6h 18 min

127

805

8

Uinti

7,2 km

4min35/100

5 h 30 min

 

 

19

Kuntosali

 

 

2 h 46 min

 

 

5

Maastopyöräily

27,1 km

12,2 km/h

2 h 14 min

 

 

3

Soutu

5,87 km

10m8s/ 500

1 h 59 min

 

 

2

Jooga

 

 

30 min

 

 

1

Kahvakuula

 

 

20 min

 

 

1

Crossfit

 

 

20 min

 

 

1

Vesijuoksu

100 m

48.50 min/km

14min 53s

 

 

2

Crosstrainer

650 m

15.10 min/km

9 min 52 s

94

 

1

Sisäsoutu

1,61 km

2min57/500

9 min 30 s

94

 

1

YHTEENSÄ

3147,414 km

8.50 min/km

483h 8min

124

13871

414


_________________________________________________________________________

31.12.14, keskiviikko:
Pieni juoksulenkki ennen vuoden vaihtumista. Alunperin piti mennä Lietoon juoksemaan numerolapun kanssa, mutta sen verran on nuhaa, etten viitsinyt rääkätä itseäni kilpailemalla.
Vuoden saldot:

Laji

Matka km

Vauhti min/km

Aika

Syke

Kerrat

Juoksu

1439,238

7.13

173 h 27 min

126

189

Vaellus

240,75

15.10

60 h 54 min

100

56

Hiihto

485,8

6.44

54 h 33 min

115

18

Suunnistus

230,22

9.32

36 h 38 min

149

50

Kävely

110,599

10.30

19 h 22 min

95

21

Pyöräily

106,21

18,4 km/h

5 h 47 min

113

6

Uinti

3,82

53.00

3 h 22 min

 

10

Sauvakävely

8,23

7.58

1 h 5 min

116

1

Soutu

3,58

 

46 min

83

1

YHTEENSÄ

2628,847

8.07

360 h 4 min

128

363




__________________________________________________________________________

31.12.13, tiistai:
Uudenvuoden aatto ja jo perinteinen Liedon Uudenvuodenjuoksu.
Jos sitä voi perinteeksi sanoa, kun tämä oli toinen kerta ja edellinen oli kuusi vuotta sitten.
Aikaa kului minuutti enemmän, joten ei se kunnon lasku kauhean nopeata ole ollut. Toisaalta eläkeläisellä on ollut aikaa harjoitella!
Vuoden harjoituskilometrit ja ajat ovat tässä:

 

Laji

Matka

Vauhti

Aika

Syke

Kerrat

Juoksu

1195 km

7.00 min/km

140 h 6 min

128

146

Hiihto

818 km

6.32 min/km

89 h 13 min

117

48

Vaellus

194 km

16.52 min/km

54 h 30 min

99

34

Suunnistus

234 km

9.36 min/km

37 h 25 min

146

51

Kävely

156 km

12.10 min/km

31 h 43 min

96

33

Pyöräily

218 km

18,9 km/h

11 h 32 min

108

7

YHTEENSÄ

2863 km

7.43 min/km

380 h 8 min

127

340

Tuossa yhteensä-sarakkeessa on siis mukana muutkin kuin yllä luetellut!
Kuntoilua on tullut harrastettua hieman yli tunti päivässä.
Ensi vuonna pitää lisätä näitten kevyiden harjoitteiden osuutta ja saada tuo luku alkamaan viidellä.
Se on siis minun lupaukseni ensi vuodelle!


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Informaatiota sivun kävijöistä alkaen 8.4.2013:

Flag Counter