Blogi
 

20.8.19, tiistai:
Kun vanha kaupparatsu pääsi kaupan tekemisen makuun, niin piti jatkaa samalla linjalla.
Eilen illalla kuvasin perinteisen polkupyöräni, se kun jäi tarpeettomaksi ostettuani sähköavusteisen pyörän.
Laitoin eilen kuvat ja tiedot pyörästä nettiin. Jo illalla minuun otti yhteyttä ranskalainen kaveri, joka oleskelee Turussa. Sovimme, että hän tulee tänään yhdeltä katsomaan pyörää. Ulla, jonka elämänkatsomuksen mukaan lasi on aina puoliksi tyhjä, sanoi, etten sitä ostajaa näe kuunaan.
Viisi minuuttia myöhässä kaveri ilmestyi paikalle. Mies tutki pyörän ja teki pienen koeajon. Totesi kaiken pelaavan ja löi rahat kouraan. Kiitti ja lähti. En rahoja laskenut kuin vasta jälkeenpäin. Oli antanut kympin liikaa. Laitoin hänelle viestin asiasta. Hän vastasi, että pyörä on sen ylimääräisen kympinkin arvoinen.
Vaikka nyt on varastossa tilaa sähköpyörälle, otin sen esiin ja tein tunnin reippaan lenkin. Paluumatkalla erehdyin kaupunkialueelle parin koulun lähistölle. Se oli vaarallista hommaa. Lapset kun lähtevät koulusta, niillä kaikilla on kännykkä kädessä ja kaikki huomio on laitteessa. Näin oli lapsi liikkeellä kävellen tai pyörällä.
Pitää käydä pyöräilemässä aamupäivällä ja suunnata keula maaseudulle.

19.8.19, maanantai:
Olen viime vuodet kulkenut reisitaskuhousuissa. Kun lompakkoa ei saa enää nykyään kuskata takataskussa, jalan sivussa oleviin taskuihin saa sekä lompakon että kännykän.
Vaikka kännykkää ei enää puheluihin tarvitsekaan kovin usein, niin mukana sen pidän. Siellä on kännyssa on pikavalintana 112Suomi. Se hälytysnumero, joka näyttää hälytyskeskukseen paikan, josta soitto tulee.
Olen kännykkää kantanut lenkeilläkin mukana. Ja kerran olen sitä tarvinnut suunnistuskilpailuissa. En itselleni vaan kanssakilpailijan pelastamiseksi.
Kävin ostamassa uudet housut Prismasta. Sopiva oli koko ja hinta.
Sepaluksen sulkeminen tapahtuu napeilla. Saa nähdä onnistuuko se ollenkaan tämänikäiseltä ihmiseltä. Jos oikein muista niin viimeksi on ollut napitettava sepalus housuissani reilusti yli kuusikymmentä vuotta sitten.
Silloin ei olisi ollut paljon näytettävää, vaikka napit olisivat unohtuneet auki.
Eikä sen puoleen enää nykyäänkään.

18.8.19, sunnuntai:
Olin hankkinut viitisen vuotta sitten kickbiken. Sellainen potkulauta, kehittynyt versio. Oikein hyvä treeniväline, mutta jäänyt minulla vähälle käytölle.
Laitoin sen myyntiin netissä Facebookin myyntiryhmässä. Nyt sain sille tänään ostajan. Hän lupasi tulla hakemaan sen iltapäivällä.
Tein aamulenkin juosten Nauvossa. Sade hiukan haittasi, mutta muuten se sujui hyvin.
Lähdimme pahimpaan ruuhka-aikaan kotiin ja saimme odotta pari lauttaa ennen kuin pääsimme ylittämään meren.
Ostaja tuli sovittuun aikaan ja oli tyytyväinen näkemäänsä.
Kaupasta innostuneena laitoin myös keväällä hankkimani crosstrainerin myyntiin. Sille ilmaantui illalla ostaja. Se ei ollut sinänsä mikään ihme, sillä pyysin siitä rahaa peräti kaksikymmentä euroa.

17.8.19, lauantai:
Siirsin käsivoimin – tai siis käsin, voimiahan niissä ei ole – keväällä tekemäni klapit uuteen klapivarastoon.
Kun tyhjensin viimeisiä puita, niin käden alta luikerteli nätti kyy ja siirtyi puiden peitteenä olleen pressun poimujen alle. Yritin saartaa sen sinne ja tukkia ulostulon. Sitten kävin hakemassa kameran ja Ullan avuksi. Kyy oli paennut ja kuvat jäivät ottamatta.
Lopuksi vein pressun puukatoksen päälle ja valmista tuli.
Mittasin kesän tuoton. Mitat olivat 3,5x1,4x0,8 metriä. Elon laskuopin mukaan siitä tulee 3,92 kuutiometriä. Eli puumiehen mukaan neljä mottia.
Kyllä niillä muutaman vuoden saunaa lämmittää.
Loppuilta meni TV:tä katsellessa. Suunnistuksen MM-kisoissa oli vuorossa viestit.
Naiset töppäsivät itsensä ulos mitalitaistosta jo ykkösosuudella.
Miehet sen sijaan toivat hopeaa varsin jännittävien vaiheiden jälkeen.
Kannatti katsoa!



16.8.19, perjantai:
Heräsin aikaisin. Polar ilmoitti, että uneni laatu oli lähes täydellinen.
Kuuntelin heti aamulla aamuaskareiden lomassa pariin kertaan radion uutiset. Siellä annettiin runsaasti aikaa ministeri Li Anderssonille. Häntä kuunnellessa tuli mieleen, että jos ulkoavaruuden olennot ovat päättäneet soluttautua maapallolle, niin Li on yksi niistä.
Naisen suusta tulee juttua tasaisesti ja nopeasti kuin robotista. Pitäisikö pyytää Rinteen Antilta, että hän tarkistuttaisi Lin tilan. Että virtaako suonissa veri vai elohopea!
Toinen merkittävä uutinen oli se, että rinnehissi Kakolan kyläyhteisössä ei toimi. Joku mystinen sähkövika pitää ovet joko kiinni tai auki. Se ei liene merkki ulkoavaruuden puuttumisesta hissin toimintaan. Yksinkertainen selitys on se, että hissin toimittaja on italialainen.
VR tuntee myös tämän ongelman. Pendoliino-junat, jotka tilattiin Italiasta, pysähtelevät myös jatkuvasti.
Lähdimme Nauvoon.
Siellä on meillä kesämökki.
Ja sinne mieli palaa aina kesällä.
Onneksi pian on syyskuu eikä tarvitse harrastaa kesämökkeilyä.

15.8.19, torstai:
Lähdin heti aamukahdeksalta ostamaan tekstiilejä. Ja kaikkihan tietävät, mistä ostan vaatteet, ruuan ja urheiluvarusteet. Lidlissä oli tänään myynnissä vaellusvarusteita. Ostin vaellushousut, jokasään takin, maastokengät, vaellussukat ja bokserit.
Puin osan niistä päälleni ja lähdimme Maijan kanssa patikoimaan. Tosin jalkineena oli Salomonit ja päällä ainoastaan T-paita.
Vaelsimme seitsemäntoista kilometriä. Nousumetrejä saimme kasaan vain runsaat kaksisataa metriä. Rattoisasti saimme kulumaan runsaat kolme tuntia.
Seuraavalla yhteislenkillä tarkoitus onkin pysytellä hereillä hiukan pidenpään.

14.8.19, keskiviikko:
Markku Jokisipilä,
Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja, kirjoitti tänään kolumnissaan Turun Sanomissa Vuosisadan valheesta. Hän tarkoitti siis viime vuosisadan valhetta.
Kyse on kommunistisesta diktatuurista, joka oikeutti puheen ja ajattelun vapauden vain diktatuurin aivottomille kannattajille.
Poliitikkolegenda Paavo Väyryselle on myöhemmin naureskeltu, kun hän vielä 1988 väitöskirjassaan esitti Neuvostoliiton supervalta-aseman ja Euroopan kahtiajaon olevan pysyviä. Tosin tuskin kukaan osasi tuolloin ennustaa tulevan mullistuksen nopeutta ja laajuutta.
Jokisipilä itse sanoo, että olisi pitänyt hulluna sellaista henkilöä, joka olisi ennustellut kommunismin kukistumista, Saksojen yhdistymistä, Baltian maiden itsenäistymistä ja Neuvostoliiton hajoamista. Hän suhtautui alistuneen hyväksyvästi siihen, että maantieteellisten ja geopoliittisten tosiasioiden vuoksi Suomen oli mukauduttava Moskovan turvallisuusintresseihin.
No, onhan meidän vieläkin otettava veli venäläinen huomioon, vaikka järjestelmä siellä on muuttunut äärikapitalistiseksi.
Ja meno alkaa siellä muistuttaa Stalinin hirmuvaltaa.
Sadan vuoden päästä voimme sitten miettiä, mikä on kuluvan vuosisadan valhe. Saatan jättää tämän osion nuoremmille!

13.8.19, tiistai:
Sain Ullan ylös ihan ihmisten aikoihin ja lähdimme ajelemaan kohti Alastaroa ja Hennijokea.
Siellä odotti Mannerien sukutila, jonka Teijo on eläkevuosinaan restauroinut todella hienoon kuntoon. Harva vanha rakennus saa sellaista kohtelua kuin tämä.
Raaskimme Teijon kanssa jättää vaimomme talon suojiin ja lähteä itse pyörälenkille. Isännällä on sähköpyörä ollut jo neljä vuotta, joten se on hänelle tuttu peli. Ja sitä on käytettykin ahkerasti.
Teijo kysyi millaista vauhtia olen pyöräillessä pitänyt. Sanoin että sellaista 23 km/h.
Ensimmäiset kahdeksan kilometriä kuljimme hiekkateitä ja keskivauhti oli 27 km/h, myötätuuli auttoi.
Maalaismaisemat olivat täällä todella hienoja, kun niitä huohotukseni lomassa hiukan pääsin kurkistelemaan. Kävimme aika syvällä Punkalaitumen puolella ja saimme sitten alle hyväkuntoista asvalttia. Tuuli muuttui vastaiseksi, mutta vauhti säilyi samana koko matkan. Minua helpotti, kun sain peesata Teijon takana tuulen suojassa. Aika hapoilla olin kun perille pääsimme tunnin lenkin tehtyämme.
Lenkin jälkeen paikalle saapui koko Ryhmä Rämä. Aika kului siivillä, juttu lensi ja isäntäväen tarjoilut olivat ruhtinaalliset.
Vaan on se maailma vuosikymmenten saatossa muuttunut. Vaimot kallistelivat ahkerasti monopoliliikkeen tuotteita ja miehet nauttivat limonaadia.
O tempora, o mores!

12.8.19, maanantai:
Tekivät Venäjällä jonkin uuden aseen testin. Pommi räjähti käsiin ja viisi tutkijaa saivat surmansa.
Putinin aikan Venäjä on mennyt inhimillisempään suuntaan.
Stalin lähetti epäonniset tiedemiehet Siperiaan ja ne nääntyivät siellä hitaasti nälkään ja kulkutauteihin.
Putin hoitaa hommat heti. Mitä niitä jättää kitumaan ja levittämään johdon vastaista propagandaa muun kansan joukkoon.

11.8.19, sunnuntai:
Viime yönä näin runsaasti unia. Ilmeisesti niiden takia Polar antoi uneni laaduksi 2.2/5. En muista milloin viimeksi olisin näin heikkoa tulosta saanut.
Yksi unista oli sellainen, että paikkakunnalla oli kaksi firmaa, jotka kuivasivat puutavara asiakkaan laskuun. Toisen firman vetäjä oli tuttu mies ja kertoi, että kapasiteettia tarvittaisiin lisää. Kumpikaan ei ollut halukas laajentamaan tuotantoaan ja minua kehoitettiin perustamaan yritys.
Marssin pankinjohtajan juttusille, hän oli tuttu mies – Vesannon Pertti. Hän myönsi auliisti pyytämäni kahden miljoonan euron lainan.
Heräsin ennen kuin kuivaamoiden rakentaminen pääsi vauhtiin. Ehkä tulevina öinä paljastuu, miten liiketoiminta lähti liikkeelle.
Pertti oli pankinjohtajamme Eurokoneen aikoina. Toimintamme oli vekselivetoista. Hän kertoi hyvän jutun vekseleistä ja minä kerroin sitä omanani.
Firmalla oli miljoonan markan vekseli lankeamassa seuraavana päivänä. Rahaa ei ollut sen maksamiseen ja koko illan kävelin ympäri huonetta mutisten ärräpäitä itsekseni. Iltakymmenen jälkeen Ulla hermostui, tarttui puhelimeen ja soitti Vesannon Pertille. Kertoi, että rahaa ei ole ja vekseli jää maksamatta.
Sitten hän rauhallisesti kääntyi puoleeni ja sanoi: tule Ilkka nukkumaan – nyt valvoo toinen mies.

10.9.19, lauantai:
Koska eilen pullon kallistelu ei jäänyt yhteen kuohuviinilasilliseen, jouduin perumaan aamuksi suunnittelemani pyörälenkin. Ei muuten – tankojuopoksi ei minua olisi voinut kutsua – mutta tasapainon kanssa on parhaanakin aamuna ongelmia.
Joten lähdin juoksemaan. Jos sitä nyt juoksuksi voi kutsua, kun km-aika oli noin yhdeksän minuuttia. Mutta yli puolet lenkistä hölkkäsin. Sitä vajaata puolikastakaan en juossut vaan kävelin.
Ulla on koko kevään ja kesän kertonut, että ikkunat ovat likaiset.
Kyllä minä olen niistä ulos nähnyt ja auringonpaisteella liiankin hyvin.
Aikaisin keväällä ei niitä kannata pestä, kun pian tulivat kaiken maailman siitepölyt.
Siispä tänään katsoin ajan olevan kypsän. Ja kaikkien ikkunoiden pesun jälkeen minäkin olin kypsä. Sekä fyysisesti että henkisesti.
Turkulaisena äännän sanan fyysisesti muodossa fyyssisesti. Tämä tapa ärsyttää Ullaa aivan mahdottomasti. Mutta vaikea sitä on muuttaakaan normaalissa puheessa. Sitten kun pidän puheen tasavallan presidentille lupaan lausua tämänkin sanan huolitellusti.

9.9.19, perjantai:
Eilen oli syntymäpäivät, mutta juhlistimme sitä vasta tänään avaamalla kuohuviinipullon.
Helmikuun kahdeksantena viime talvella akillesjänteeni paukahti. Siitä saakka se on ollut enemmän tai vähemmän kipeä. Siis puoli vuotta. Se on lyhyt aika ihmiskunnalle, mutta valtava aikajana ihmislapselle.
Olen käynyt lääkärilla ja noudattanut hänen ohjeitaan.
Olen käynyt fysioterapeutilla ja saanut siihen paineaaltohoitoa.
Olen lukenut monia ohjeita miten akillesta hoidetaan ja huolletaan.
Mihinkään leikkaukseen en ole yrittänyt päästä, tämän ikäiselle nuorukaiselle niitä ei oikein suositella. On kuulemma yhteiskunnan rahojen ja kapasiteetin tuhlaamista. Tärkeämpiäkin kohteita löytyy.
Olen syönyt muutaman Burana-kuurin.
Välillä olen pystynyt jopa juoksemaan. Kainuussa kävin suunistamassa rastiviikon vahvasti lääkittynä.
Olen purkanut tuntojani tälle päiväkirjalle enemmän kuin olisi ehkä ollut aiheellistakaan.
Mikään ei ole auttanut.
Päätin nyt lopettaa asian veivaamisen.
Tämän jälkeen annan kuukausittain raportin tilanteestani. Jos muuten kirjoitan sanankaan akillekseni kunnosta ja yleisestä vitutuksesta jalkojeni tilaan, niin pyydän edes toista arvoisista lukijoistani siitä minulle huomauttamaan.
Jos ensimmäinen vaimoni lukisi näitä vuodatuksiani, niin hän olisi kyllä laittanut stopin valituskierteelleni. Mutta hän kun ei lue minun tekstejäni.
Kaiken maailman salapoliisiromaaneja hän kyllä ahnehtii...

8.9.19, torstai:
Sen verran päässä viiraa, että kun minulla oli tämä puusavotta kesken, niin heräsin kuuden jälkeen. En saanut enää unta. Nousin ylös, söin lautasellisen muroja ja keitin aamukahvit.
Murot syön yleensä jugurtin kanssa, tänään liotin ne keltaisessa Jaffassa. Tai siinä Lidlin Siti-versiossa, joka maksaa kolmasosan Jaffojen hinnasta. En viitsi raahata mökille jugurttia. Ullahan ei pohjalaisena sellaisiin koske, ne saattavat olla terveellisiä!
Ennen töiden aloittamista vein riistakameran metsään. Sen verran luistelen vankasta luterilaisuudestani, että tässä iässä noudatan jo lakia: ensin huvi, sitten työ.
Laitoin sykemittarin päälle, kun aloitin savotan. Juoma- ja pissatauot otin pois. Tehollinen työaika oli kaksi tuntia ja vartti.
Siirrän vielä alkukesän klapit tähän samaan kekoon ja sitten vasta peittelen. Ja lasken kuinka paljon tavaraa tuli tehtyä. Noin kaksi kuutiota sitä lienee kuivumassa.
Jos kuution hinta kotiin toimitettuna on 150 euroa, niin läjän arvo on luokkaa 300 euroa.
Olen ehkä käyttänyt työhön noin 60 tuntia. Joten palkkani on ollut noin viisi euroa tunnissa. Se puhtaana käteen eikä aiheuta verotukseen progressiota.
Lisäksi työn aiheuttamat terveyvaikutukset pitää huomioida.
Työn valmistuttua HPJ:kin nousi untuvapatjaltaan ja pääsin keittämään hänelle aamukahvit.
Sen jälkeen pakkasimme kampsumme ja lähdimme kotiin.

7.9.19, keskiviikko:
Kävin aamulla reippaalla kävelylenkillä. Pohje alkoi olla kunnossa.
Sitten lähdimme Nauvoon. Kävin hakemassa riistakamerat, mutta niissä ei ollut mitään erikoista.
Loppupäivän tein puuhommia. Sain kuusen rungon lopulta pätkittyä ja halkaistua klapeiksi.
Enää pitää oksat pätkiä ja latoa kaikki kuivumaan.
Sitten ei enää olekaan täällä muuta kuin talon maalaus, vanhan saunan maalaus ja seinien uusiminen, vanhan suulin kunnostus, sen kattotiiletkin pitäisi uusia, kaupan seinät pitäisi myös laittaa viimeisen päälle.
Talon vintti pitäisi myös kunnostaa ja rakentaa sinne uudet portaat. Sitä ennen alakerran lattia portaiden alta pitäisi myös uusia.
Ikkunat ovat siinä kunnossa, että ne pitäisi ehdottomasti vaihtaa.
Ja paljon muuta kunnostettavaa löytyy sekä talosta että kaikista ulkorakennuksista.
Olen laskeskellut, että jos pysyn terveenä ja työkuntoisena, teen ahkerasti töitä täällä joka vuosi kolme kesäkuukautta, niin valmista tulee sinä kesänä kun täytän satakaksikymmentä vuotta.

6.8.19, tiistai:
Ilot loppuivat lyhyeen.
Kävin aamulla tunnin pyörälenkillä. Se sujui mainiosti.
Kun ajoin pihaan, niin olin kaatua pihan ja kadun välissä olevaan kivireunukseen. Horjahdin ja otin terävästi kaatumisen vastaan huonommalla jalallani.
Pohkeessa tapahtui jotakin. Saattaa olla, että akillesjänteen kiinnityskohta pohjelihakseen joutui äkillisen venytyksen kohteeksi ja pohkeen sisällä räjähti jotakin.
Onneksi akillesjänne on kivuton eikä sitä kuumota. Loppupäivän ajan en oikein pystynyt askelia ottamaan, mutta elän toivossa, että huomenna olen taas kunnossa.
Jos en muussa, niin ainakin huonossa kunnossa.
Illan vietin Satarastien järjestelytehtävissä. Valvoin autojen parkkeerausta enkä joutunut rasittamaan itseäni.

5.8.19, maanantai:
Sain Matilta Avan häissä hänen kirjoittamansa omaelämänkerran Jack of all trades – Monessa mukana.
Hän on kirjaa kirjoittanut jo vuosia, monien muiden kirjallisten julkaisujensa ohessa. Kerran Matille totesin, että sekä hänen että minun on itse kirjoitettava elämäkertamme, ei niitä kukaan muu kirjoittaisi. Siihen hän totesi, että alahan kirjoittaa sitä omaasi sitten.
Kun eilen lähetin hänelle palautetta ensimmäisistä sivuista, niin hän taas usutti minua kirjoitustyön aloittamiseen. Ja seuraus oli se, että kun heräsin yöllä kolmen jälkeen, en tuntiin saanut unta, kun kävin läpi elämääni pikkupoikana.
Pitäisikö siis pikku hiljaa aloittaa. Jos kirjoittaisi viikossa yhden sivun, niin viidessä vuodessa olisi jo kirja kasassa. Ja parikymmentä sivua tekstiä on jo valmiina, kun kirjoitin joku vuosi sitten Eurokoneen/-tecin historian.
Mutta pahuksen raskas viisi vuotta se olisi, jos joka yö valvoisi tunnin sen takia!
Lupasin jo Matille kirjoittaa, jos akilles ei parane. Toivon pikaista paranemista.
Puolilta päivin lähdin tosissani testaamaan jalkaani rogainig-kisaa silmällä pitäen. Kuljin kuntoilureittiä pitkin, siis varsin helppoa reittiä, vaikka korkeuseroa tuli ihan mainittavasti. Kolme tuntia kävelin, vähän yli 15 kilometriä matkaa taittui. Join puoli litraa nestettä ja nautin pari geeliä. Jalka alkoi toimia paremmin loppumatkalla. Aika luottavaisin mielin lähden kisaan. Tähtäin on luonnollisesti voittaa Suomen mestaruus.
Viimeksi kun olimme kisassa Maijan kanssa, niin voitimme mestaruuden kahdessa sarjassa, veteraanit ja ultravetenaarit. Saattaa olla, että kuluneet vuodet estävät tuplan uusimisen tänä vuonna.
Nyt meidän keski-ikämme on 75 vuotta. Se olisi kohtuutonta nöyryyttää 55-sarjalaisia. Joten yhtä lähdemme metsästämään.

4.8.19, sunnuntai:
Otan takaisin eilisen lausuntoni. Älkää kutsuko minua häihin. Häät aiheuttavat jomotusta meikäläisen päänupissa. Myös unen laatu huonontui eikä määrässäkään ollut kehumista.
Unia tuli nähtyä runsaasti, mutta en niitä enää päivällä muistanut. Eivät ne mitään painajaisia olleet eivätkä liittyneet mitenkään parisuhteeseen. Ei omaan eikä muiden.
Sen verran ulkoilin päivällä, että sain kasaan pakolliset kymmenentuhatta askelta.
Muuten päivän tärkein lihaskuntoharjoittelu oli haukottelu.
Varsinaista täsmäharjoittelua se ei ole maratonia varten.
Mutta sellaista en tarvitsekaan, meikäläisen maratonit on juostu!

3.8.19, lauantai:
Tänään saimme viettää sukujuhlia. Lainemat ja Vihkot todistivat kun nuoret, kauniit ja fiksut Ava ja Lassi sanoivat toisilleen tahdon.
Kyseessä oli siviilivihkiminen, mutta kyllä naittajan kaava meni samoja latuja kuin kirkoillisessa vihkimisessäkin. Kaava oli ehkä hieman lyhyempi kuin normaalissa kirkollisessa vihkimisessä. Mutta huomattavasti pidempi kuin Ullan ja minun vihkimisemme kahden todistajan läsnäollessa kirkkoherran virastossa puoli vuosisataa sitten. Jos siis oikein muistan ja miksen muistaisi.
Maljojen jälkeen pidettiin puheita. Sulhasen isä purjehtijana ja lääkärinä kertoi, että purjeveneessä on kapteeni, jonka sana on laki. Avioliitossa molemmilla osapuolilla on 50 prosentin osuus ja kun kipparia ei ole, niin pitää sitten luovia aallokossa molempia perämiehiä kunnioittaen. Saattoi hiukan pelätä, että Ava tahtonaisena ottaa pikaisesti 51 prosenttia äänivallasta ja kertoo kaapin paikan.
Timo piti viihdyttävän puheen muistellen omia häitään ja varsinkin häitä edeltäviä viikkoja ja hetkiä. Se olikin varsinainen keitos. En muista, että nämä tapahtumat olisivat itse häätapahtumaa häirinneet. Ei edes papin myöhästyminen. Timo kyllä väitti, että olisin epäillyt hänen menneen puihin, kun tapahtuman alku myöhästyi. Itse en muista tällaista epäilystä esittäneeni.
Muutkin puheet olivat varsin viihdyttäviä ja lyhyitä, useimmat puhuivat niin selkeästi, että jopa tällainen kuulovammainen sai niistä selkoa.
Koska molemmat vihityt tunnustautuvat vegetariineiksi, me lihaa syövät vieraat saimme tyytyä kasvisruokaa. Viinitkin olivat luomuja. Siitä huolimatta ne maistuivat ihan hyviltä. Minusta saattaisi kehittyä oivallinen kasvissyöjä. Vaikka varmasti aina välillä menisin hyvään ravintolaan syömään verta tihkuvaa sisäfilettä!
Hääkakun kanssa tarjoiltiin konjakkia ja mustikkalikööriä.
Aika pitkän kaavan mukaan tuli nautittua juomia. Huomenna saatan muistaa, että ainakin konjakin ja punaviinin voisi jättää nuorempien nautittaviksi.
Morsian oli kaunis, sulhanen komea ja kaikilla oli niin maan perusteellisen mukavaa. Menkää nuoret useammin naimisiin ja kutsukaa minutkin häihin!

2.8.19, perjantai:
Jalka ei tykännyt pahaa eilisestä taivalluksesta saariston metsissä ja hakkuaukeilla.
Jatkoin puusavottaani aamupäivän. Puolen päivän jälkeen lähdimme kaupunkiin. Poikkesimme matkalla Anna ja Juhan luo. Juha asensi Ullan tietokoneeseen Linus-ohjelman. Se nopeuttaa koneen toimintaa järisyttävästi.
Ehtoolla tein vielä pienen kävelylenkin. Pystyn köpöttelemään 12 minuutin km-vauhtia. Jos nostan nopeutta, alkaa akilles huutaa hoosiannaa.

1.8.19, torstai:
Ulla ilmoitti aamulla, että hän oli yöllä herännyt, kun minä puhuin unissani. Olin kuulemma päästellyt sujuvasti espanjaa.
Puolitoista vuotta olen kieltä nyt opiskellut. Hereillä ollessa en oikein saa järkeviä lauseita aikaiseksi tällä kielellä. Jospa saisin unissani, niin se saattaisi avittaa puheen käyttöä myös päiväsaikaan. Tosin Ulla ei osaa espanjaa, joten en saanut tietää oliko yöllisessä puheessani päätä taikka häntää.
Tosin ensimmäinen vaimoni on usein sitä mieltä, että minun puheessani suomenkielelläkään mitään järkevää ole kuultavissa. Niin se pata kattilaa soimaa!
Kaikesta huolimatta lähdin illalla suunnistamaan Saaristorasteille. Ei olisi pitänyt! Ensin olin eksyä hakiessani kisapaikkaa. Kiersin saaristotien kautta ja tulin melkein takaisin mökille, ennen kuin löysin lähdön Selmontien varrelta.
Vahalahden Mika ajoi juuri lähtöpaikan ohitse, kun tulin ulos autosta, hän totesi, että älä sitten eksy metsään. Lupasin olla eksymättä.
Ykköselle sai juosta hetken tietä pitkin, sitten
alkoi taivallus metsässä. Siitä ei nilkkani tykännyt ja juoksu loppui siihen. Kävelin neljän kilometrin lenkin läpi. Aikaa kului reilusti yli tunti.
Sain hyväksytyn suorituksen. Tulosten mukaan edustin aivan uutta suunnistusseuraa. Nimi rimmaa hyvin mökkimme kylän nimen Sexnappa kanssa.
....................................
15. Anne Söderblom Pargas stad 1:14:48
16. Ilkka Lainema Sexy-Boys 1:16:50
17. Sverre Hågensen PIF junior 1:17:08
...................................

31.7.19, keskiviikko:

Mökkiloma jatkuu.
Kunto on vaan niin huono, että lopetin puusavotan jo neljän jälkeen ja aloin lämmittää saunaa.
Tosin eilenkin lämmitin saunan neljän jälkeen – neljä tuntia neljän jälkeen.
Aamulla tein puolentoista tunnin kävelylenkin. Pari kilometriä onnuin, mutta sitten akilles alkoi toimia hiukan paremmin. Tämä antaa pieniä toiveita, että pystyn osallistumaan kolmen viikon päästä Suomen mestaruuskilpailuihin. Tosin silloin pitäisi åystyä retkeilemään vuorokausi ympäriinsä.
Ilmoittautuminen päättyy parin päivän päästä. Sitten näemme kuinka monta paria ultraveteraanien sekasarjaan ilmoittautuu.
Voittamaan ketään emme pysty jalkani takia. Mutta toiveena on, että vain kolme paria osallistuu, jolloin SM-mitali olisi taskussa. Jos siis löytyy muutama rasti ja jalalla pääsee tekemään maalileimauksen!

30.7.19, tiistai:
Päätimme vielä kerran tässä heinäkuussa mennä mökille Nauvoon.
Kun olin saanut tavarat autosta mökille, lähdin hakemaan riistakameraa metsästä. Kuljin sinne yhden tekemäni geokätkön kautta. Siellä oli neljä henkilöä etsintäpuuhissa. Pysähdyin luonnollisesti juttelemaan. Valittivat, ettei kätkö tahdo millään löytyä ja pyysivät hiukan vinkkejä. Sanoin ensin, että kätköön on matkaa alle viisi metriä. Sekään ei auttanut. Sitten annoin kätkön ulkomitat. Ei aikaakaan kun toinen pojista löysi kätkön.
Jatkoimme jutustelua ja kerroin kätkön ja oman historiani nauvolaisena. Naiset, noin 12-vuotiaiden poikien äidit, kertoivat olevansa wieniläisiä. Toinen – se itävaltalainen – ei puhunut lainkaan suomea, toinen kertoi asuneensa Nauvossa kymmenkunta ensimmäistä vuottaan. Kiittelivät kovasti paikan esittelystä ja historiasta.
Palattuani ajoin nurmikot ja aloin kärrätä puita talon nurkalta puukatokseen. En kaikkia saanut vietyä, kun aloin sahaamaan kuusta klapin mittaisiin paloihin. Lopetin, kun sahan akku loppui.
Lounaan jälkeen tyhjensin puuceen alustan, se ei ole kesän kivoinpia hommia, vaikka olenkin laittanut paska-astian sellaiseksi, että voin sen tyhjentää suoraan kompostoriin. Kädet eivät tahriinnu ja hajutkin ovat maltilliset, kun valmistelin tyhjennyksen jo viime kerralla.
Jatkoin koivuklapien kärräämistä ja samalla tyhjensin saunan kiukaan kivet. Ne olivat olleet siellä jo aivaliian kauan. Pesin uudet kivet ja kiukaan kivitilan. Siellä oli käsittämättömän paljon moskaa.
Olin käyttänyt vettä puhdistushommiin varmaan kuution verran ja totesin, että minun on lämmitettävä sauna saadakseni sen kuivaksi. Ja oli omakin paita kastunut sen verran, että sauna teki poikaa.
Kävelin takaisin mökille puoli kymmeneltä. Alkoi olla takki jo ihan pikkuisen tyhjä!

29.7.19, maanantai:
Tänään lämpötila laski hieman, mutta viime viikon helteet olivat vieneet voimat.
Saimme koiran päivähoitoon ja tein sen kanssa kaksi pientä lenkkiä.
Jostakin syystä akilles oli tänään erittäin ärtyneellä tuulella. Illalla koitin rauhoittaa sitä sauvakävelyllä. Pari kilometriä käveltyäni totesin, että ne eivät sovi jalkapuolelle. Laitoin kepit kainaloon ja kävelin lopun matkaa viidestä kilometristä normaalisti. Jos huojuen liikkumistani enää kukaan voi normaaliksi sanoa.
Tässä pitää tosissaan miettiä, miten toimin vajaan neljän viikon päästä rogainig-kisassa.
Yhtenä ajatuksena mietin, että kipsaan vasemman jalan ja laitan kantapään alle kymmensenttisen klossin.
Tai sitten opettelen kävelemään niin, että vasen jalkaterä sojottaa suoraan sivulle. Se voisi helpottaa akillesjänteen kipuja.
Toimivin ratkaisu lienisi se, että vasen jalka amputoitaisiin Ilkasta nilkasta. Alle laitettaisiin sellainen jousi, jolla etelä-afrikkalainen Pistorius juoksi 400 metriä lähes maailmanennätysvauhtia.

28.7.19, sunnuntai:
Tein sekä eilen että tänään yli 40 kilometrin lenkin sähköpyörällä. Ajan pelkästään ECO-asetuksella. Se merkitsee, että sähkömoottori avustaa vain kevyesti. Molemmat lenkit kestivät hiukan alle kaksi tuntia ja syke oli hiukan yli 110. Eli mitä parasta terveysliikuntaa. Paitsi se, että lämpötila lähenteli kolmeakymmentä astetta. Siinä oli tietysti vanhalla miehellä lämpöhalvaus lähellä.
Eilen latasin lenkin jälkeen akun. Kun laitoin sen tänään paikoilleen, niin tietokone lupasi ECO-vaihteella ajomatkaksi 140 kilometriä. Pyöräilin siis kaksi tuntia ja 40 kilometriä. Kun tarkistin lenkin jälkeen tiedot, niin laite lupasi ECO-vaihteella minulle kilometrejä 148. Joten Yhdellä latauksella minun tavallani kuntoilla tällä pääsee lähes kaksisataa kilometriä. Ja kyllä se polkemalla kulkee pidemmällekin ilman akun avustusta.
Ei tämän kanssa liikkuminen ilman akkuakaan ole sen hankalampaa kuin normaalilla vaíhdepyörällä. Painoa on kymmenkunta kiloa enemmän, joten ihan pikkuisen raskaampaa se on.
Positiivinen asia on se, että pyörä on paljon tukevampi kuin normaali polkupyötä. Se helpottaa liikkumista kun tasapaino on hieman heikko.
Kaupunkiajossa saa hiukan opiskella jarruttamista. Levyjarrut kun pysäyttävät laitteen kuin seinään. Siinä on pari kertaa ollut lähellä suistua ohjaustangon yli nenälleen asvalttiin.
Niin paljon olen tätä kehunut, että sain lauantaina Maijan ostamaan itselleen myös vastaavanlaisen härpäkkeen. Hänelle se onkin ehdottoman tarpeellinen, kun Maija pyöräilee vuodessa noin kolme tuhatta kilometriä.

27.7.19, lauantai:
Mediassa – siis ainakin sosiaalisessa mediassa - on noussut kauhea häly, kun Helsingissä vaikuttava kaupunginvaltuutettu Husu Hussein sanoi, että kaikki persuja äänestäneet ovat rasisteja.
Husu on sosialidemokraatti, siis sitä porukkaa, jonka käsi on aina toisen taskussa. Niille, jotka eivät ole kiinnostuneita menneiden vuosien politiikasta kerrottakoon, että tämä sanonta tarkoittaa, että kun sossut pääsevät valtaan, niin sitten verot ja muut maksut nousevat ja taskusta rahat siirtyvät valtion omaisuudeksi.
Henkilökohtaisesti, vaikka en olekaan sossu, sanoisin, että Husu on oikeassa.
Laajentaisin kyllä tätä kohderyhmää. 99,9 prosenttia suomalaisista on rasisteja. Loput eivät ole poliittisista ja muista ahneuteen perustuvista syistä.
Ihmiskunta on aina ollut rasistinen. Riitti, että naapuriheimon jäsen kävi kalastamassa toisen heimon alueella, niin eihän sitä hyvällä katsottu. Sitten katsottiin, kun vieraan heimon jäsen oli teloitettu ja syöty.
Sittemmin tavat sivistyivät. Heimojohtajat toivat mukaan uskonnon. Sen varjolla vääräuskoiset oli tietenkin tapettava. Ja paljon niitä tapettiinkin.
Nykyään vääräuskoisia tappavat etupäässä muslimit, ainakin minun käsittääkseni. Aika vähän ne tappavat kristittyjä tai muihin jumaliin uskovia. Kyllä ne etupäässä riistävät hengen toisilta muslimeilta, jotka kuuluvat eri lahkoon.
Vanhana ateistina sanoisin, että jumalatonta menoa.
Kalastaja Pentti Linkolan mielestä toiminta on oikean suuntainen mutta riittämätön.
Lopuksi toteaisin, että Husu taitaa olla vielä rasistisempi, kuin keskiverto suomalainen. Vaikka ilmeisesti Husukin on suomalainen. Mutta se ei välttämättä ole ainoa selitys sille, että hän on rasistinen. Kaikki ihmiset maan päällä ja taivaassa ovat rasisteja. Joka muuta väittää, valehtelee tietoisesti. Tai sitten ei vaan ymmärrä tosiasioita.

26.7.19, perjantai:
Nuoriso kävi eilen veneilemässä Seilissä. Mutta eivät olleet seilissä.
Seilin saaressa on keitetty viinaa ammoisista ajoista saakka. Tiettävästi saaren nimestä on saatu väännettyä sanonta: olla seilissä. Ja se ei siis tarkoita saaressa oleskelua.
Vaikka nykyisin kesäaikaan saaressa oltaessa ollaan usein aika pahasti seilissä.
Lämpötila oli eilen lähes kolmekymmentä astetta. Sama pätsi jatkui tänään.
Janin porukka pakkasi tavaransa ja lähti kotia kohden. Jani ja lapset ajoivat veneen Juhan laituriin, Tiina ajoi sinne perässä autolla.
Me Ullan kanssa lähdimme myös kotiin.
Kävin ostamassa pyörään tavaratelineen. Unohdin sen oston, kun ostin maanantaina pyörän. Silloin olisin saanut kaupan päälle telineen asennuksen. Nyt jouduin asentamaan sen itse. Asennus sujui kuten yleensäkin uuden asian kanssa. Vähän aikaa pyörittelin telinetta ja koitin saada sen sopimaan tilaansa. Ei onnistunut, lähdin melkein takaisin liikkeeseen ja kertomaan, että olivat myyneet väärän osan. Telineen alas tulevat tukiputket olivat liian lyhyet. Aikani pyöriteltyäni sitä huomasin putken kyljessä ruuvin. Avasin sen ja hopsis – putkea pystyi jatkamaan.
Pihalla auringonpaisteessa ja kuumuudessa hiki tuli muutenkin kuin ajattelutyön tekemisessä. Puolen tunnin aherruksen jälkeen teline oli paikallaan. Kiinnitin ja säädin myös pyörälaukun sen kylkeen. Koeajoin pyörän ja vein sen varastoon odottamaan huomista lenkkiä.

 

 

 

 

 

 

------------------------------------------------------------------------------------------


31.12.18, maanantai:
Kun olen ihastunut taulukoihin, niin tällainenkin löytyy koneeltani.
Vuosien varrella on käyty ahkerasti ulkoilemassa.
Jos joku lahjakkaampi olisi nämä lenkit tehnyt, niin olisi varmasti tullut tulostakin!

Vuosi Juoksu Suunnistus Hiihto Pyöräily Yht: Tunnit
2003 617 255 218
 
2176
 
2004 793 302 858
 
2060
 
2005 881 308 664
 
1938
 
2006 1111 153 389
 
1734
 
2007 1347 241 329
 
1995
 
2008 1196 262 200 206 2136 283
2009 1507 286 406 110 2767 358
2010 1419 224 783 391 3347 428
2011 1266 184 587 761 3276 391
2012 973 232 811 163 2606 346
2013 1196 234 818 218 2863 380
2014 1443 227 470 106 2629 360
2015 959 378 603 326 3147 483
2016 1471 201 363 488 3217 471
2017 1170 239 409 182 2653 402
2018 1419 242 284 218 2583 379




 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Informaatiota sivun kävijöistä alkaen 8.4.2013:

Flag Counter